Tuohon “luonnolliseen puuttumiseen” sanoisin, että ei ihminen pysty väkisin pitämään toista hengissä, vaikka mitä tekisi. Jos Jumala haluaa kutsua jonkun ihmisen täältä pois, niin ei sitä mikään elvytys estä. (Aika useinhan elvytysyritykset eivät johda mihinkään.) Tappaminen sen sijaan “toimii” paljon luotettavammin, vaikka toki Jumala pystyy kaikkivaltiaana senkin estämään. Mutta sellaisia tapauksia ainakin on paljon, joissa ihmisen henki yritetään pelastaa esim. leikkauksella, ja hän kuoleekin sitten leikkauksen komplikaatioihin.
1 tykkäys
Koska on vähän kiire, laitan saman tekstin kuin toisaalle. Eutanasian periaate kuulostaa toimivalta, mutta siltä pohjalta, että kriteerit ovat selvät ja otetaan itsestäänselvyytenä, että niistä pidetään kiinni.
Eutanasiasta puhuttaessa hahmotellaan useimmiten juuri tilannetta, joka vaikuttaa kestämättömältä ja kuolinapu perustellulta. Toistaiseksi tällainen perustellulta vaikuttava tilanne aina sisältää fyysiset tuskat tai rajoittuneisuuden, esim. sängyssä makaamisen. Sekä vanhuuden tai joka tapauksessa pian tulevan luonnollisen kuoleman.
Eutanasia on kuitenkin esimerkki käytännöstä, jossa periaatteiden ja kriteerien rajat ovat liukuvat. Ensin vain parantumattomasti sairaille, joilla on tuskia. Sitten otetaan mukaan myös ne, jotka eivät ole fyysisesti sairaita, alaikäiset ja terveet vanhukset.
Lopulta kriteeriksi kelpaa se, että ihminen itse kokee elämänsä liian raskaaksi tai sietämättömäksi, mistä tahansa syystä. Kuten vaikka parisuhteen päättymisen tai avioeron tai puolison kuoleman vuoksi, vaikka itse on vielä nuori ja terve.
Voidaanko luottaa, että eutanasiaa ei saa helposti, vaan asianomaisen täytyy sitä useampaan kertaan ja monen vaiheen kautta anoa? On tilanteita, joissa yhteiskunta antaisi hyvinkin mielellään eutanasian jollekulle, koska se olisi kaikille helpotus. Yhteiskunnalle, hoitohenkilökunnalle, omaisille. Eutanasiaa voidaan alkaa ihmiseltä olettaa tai odottaa, tietyssä tilanteessa.
Ajattelu menee siihen, että jos ihminen voi itse päättää milloin elämä ei ole enää mielekästä, vaikka itse olisi periaatteessa terve, niin tottahan ainakin vanhan, sairaan ja kärsivän tulisi sitä pyytää. Saavatko ne, jotka eivät sitä pyydäkään, olosuhteista huolimatta, lopulta enää lainkaan ymmärrystä? Jos eutanasiasta tulee käytäntö, joka nähdään helpotuksena kaikille?
1 tykkäys
@atte Voi että sinä jaksat jankuttaa. Et usko miten minua loukkaa tuo, miten kuvittelet tietäväsi toisten asiat paremmin. Kuka olisi niin tollo, että jättäisi antamatta kipulääkkeet silloin, kun niitä oikeasti tarvitaan ja sitten ei kestäisi katsoa toisen kärsimyksiä. Kuolevalla ihmisellä voi olla muutakin hankaluuksia kuin fyysiset kivut. Kaikkia asioita ei kertakaikkiaan voi hoitaa lääkkeillä.
Kuolema ei ole välttämättä sitä, että supertyytyväinen sairas on koko ajan iloinen ja sitten rauhallisesti nukkuu pois. Sano sitten, kun itse olet saattohoitamassa, jos kestät pysyä kuolevan vierellä.
1 tykkäys
Älä kuvittele ylimielisesti minusta tietäväsi mitään. Et tiedä missä olen ollut ja mitä tehnyt. Itse sanoit kärsimyksestä.
Äitini vierellä olin loppun asti. Ihmettelin silloin juuri tuota, että nestekirjanpidon mukaan enemmän poistui kuin meni sisään. Lääkäri kertoi, että nesteytys aiheuttaisi vain nestettä elimistöön turvotuksena, joka vain pahentaisi oloa…
Minä olen ollut vierihoitamassa saattohoidettavaa, jolle meni jatkuva nestetippa ja jonka tuskat helpottivat yöllä vasta sitten kun hoitaja laittoi menemään nesteenpoistolääkettä ja virtsapussi alkoi hiljalleen täyttyä.
Siksi jokaisen pitäisi tehdä subjektiivinen hoitotahto, eikä jättää asiaa muiden päätettäväksi.
1 tykkäys
Virrenveisuu voi yhtä lähtevää auttaa, toista ahdistaa.
“eutanasiaa voivat toivoa enemmän omaiset kuin kuoleva itse” Ei ole mikään kiveen hakattu totuus tuokaan, ei tosiaankaan.
1 tykkäys
Eu-thanatos tarkoittaa hyvää kuolemaa. Mitä sitten kullekin tarkoittaa.
1 tykkäys
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
Tässäpä ajatuksia herättävä uutinen. Miksikähän kuolevien kanssa eniten tekemisissä olevat lääkärit vastustavat eutanasiaa keskimäärin muita enemmän?
4 tykkäystä
Minulle tuo tarkoittaa Euroopan unionissa tapahtuvaa kuolemaa.
1 tykkäys
KUN kansalaisaloitetta eutanasiasta käsitellään, tulee ratkaista se, kuka suorittaa surmaamisen. Maallikoilla lienee yleinen käsitys, että surmaaminen kuuluu lääkärille. Näin ei kuitenkaan ole. Eutanasiasta käytetään useita kaunistelevia nimiä, vaikka kyseessä on yksinkertaisesti tappaminen.
Hippokrateen valassa sanotaan: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin.”
(…)
OLEN työskennellyt 45 vuotta sairaalakirurgina, enkä sinä aikana ole tavannut potilasta, jonka kipua ei olisi pystytty lääkityksellä hoitamaan.
(…)
Lääkärin kannalta on täysin eri asia antaa kipupotilaalle kärsimysten lievittämiseksi lääkettä kuin antaa lääke tappamisen tarkoituksessa.
Jos kuitenkin eduskunta hyväksyy eutanasian lailliseksi toimenpiteeksi, niin samassa laissa olisi määrättävä, kuka tappavan ruiskeen antaa. Selkeintä olisi kouluttaa tähän tehtävään oma henkilökuntansa.
3 tykkäystä
Alla toisen varsinaisen saattohoidon pitkäaikaisen veteraanilääkärin, Juha Hännisen, mielipide. Lainaus häneltä:
Minä en näe – eikä osa potilaistani näe – mitään pyhää sellaisessa elämässä, jossa vain kituu, mikään hoito ei auta ja potilaskin tietää, että loppu on lähellä. Ja se loppu on hirveä, esimerkiksi tukehtuminen.
Ehdottomasti olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että saattohoito on saatava kuntoon ja suurinta osaa voidaan auttaa sillä. Mutta pientä osaa ei voida auttaa ja silloin ei voi olla oikeudenmukaista suorastaan kiduttaa ihmistä jolla ei ole muuta edessä kuin pitkitettyä kärsimistä. Sen ylläpitäminen ei voi olla mikään elämän itsetarkoitus.
Ei kai hyvässä saattohoidossa kenenkään tarvitsisi kuolla tukehtumalla hereillä? Minne se sedatointi unohtui? Vai ajatteleeko monikin, että jos kerran ihminen nukutetaan viimeisiksi hetkikseen niin on ihan se ja sama vaikka sen sijaan “nukutettaisiin” eli otettaisiin hengiltä?
1 tykkäys
Sedaation osaamattomuus ja riittämättömyys voi monessa tapauksessa olla potilaan kiduttamista ja tulevan kuoleman kiduttavaa pitkittämistä. Sedaation tehon arvioiminen on vaikeaa ja lisäksi siinäkin tullaan ääripäässään veteen piirretylle viivalle eutanasian suhteen.
Tässä samaisen Juha Hännisen pohdintaa
[details=Yhteenveto]Kuoleman nopeuttamiseen liittyvien tabujen hälventämiseksi olisi hyvä selvittää, mitä me nyt teemme tabuihin liittyvissä tilanteissa. Lisäisikö toiminnan läpinäkyvämmäksi tekeminen itse asiassa potilasturvallisuutta? Elämän loppuvaiheessa lääkäri joutuu varsin usein pohtimaan, johtaako vaikean kärsimyksen hoitoon käytetty lääkitys potilaan kuoleman nopeutumiseen.
Kuoleman määrittely on ajan saatossa muuttunut. Nykyään kuolleeksi todetaan ihminen, jonka aivotoiminta on pysyvästi loppunut, vaikka sydän vielä sykkisikin. Lääketieteen filosofian lehdessä pohdittiin äskettäin, olisiko kuolema tapahtuma, joka liittyy neokortikaalisen toiminnan loppumiseen. Tällaisen määritelmän mukaisesti potilaan sedatointi kuolemaan saakka olisi itse asiassa verrattavissa eutanasiaan.
Lääketieteessä todetaan, että potilas kuolee perustautiinsa, kun hänet irrotetaan hengityskoneesta. Toisaalta kuoleman tuottamisessa lääkeaineilla potilas kuolee toimenpiteen seurauksena. Voidaan hyvin pohtia näiden toimien todellista eroa. Kun potilas kuolee hengityskoneen sulkemisen jälkeen, hän kuolee yhtälailla koneen sulkemiseen kuin kuolettavan injektion annossa injektioon. Toisaalta eutanasiassa kuolettava injektio annetaan kärsimystä aiheuttavan sairauden seurauksena, joten voidaan ajatella potilaan tuolloin itse asiassa kuolevan perustautiinsa, aivan kuten hengityskoneen sulkemisen jälkeen.[/details]
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/laaketieteen-tabuista-on-hyva-keskustella/
Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka lääkärikuntakin jakaantuu asiassa.
http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kuolinapu-jakaa-laakarien-mielipiteita/
Osaamattomuus on korjattavissa. Eikö kuulosta turhan karulta, jos potilaiden tappaminen tulee lakiin siksi että lääkäreiltä puuttuu ihan hankittavissa olevia taitoja? Olisiko eutanasialain sijaan tarpeen saattohoitolaki? Tai jos haluat molempia, kumpi kannattaa miettiä ensin, ts. kumpi on se perustavaa laatua olevampi jonka pohjalta toista on mietittävä?
Ja riittämättömyys lienee usein osaamisongelma. Toinen vaihtoehto on se, että ei uskalleta antaa riittävää kivunlievitystä kun pelätään sen jouduttavan kuolemaa. Tämä taas on asia josta voidaan puhua ääneen ja tehdä yhteisiä linjauksia ja niillä poistaa pelkoa.
Ajatteletko oikeasti, että aineen antaminen tappamistarkoituksessa ja aineen antaminen kipujen lievittämiseksi, vaikka se jouduttaa kuolemaa, ovat sen verran sama asia ettei niiden välille voi tehdä juridista ja/tai moraalista eroa? Turhentaako se, että kaksi “ääritapausta” voivat olla monessa suhteessa lähellä toisiaan, erottelun kokonaan?
5 tykkäystä
En nyt ehdi enempää tässä vaiheessa kommentoimaan, mutta huomasitko kuinka lääkärikunnassa (tuo toinen linkkini) jakautui käsitykset siitä, että joku koki potilaan auttamisen siten, että se nopeuttaa kuolemaa, oikeana ja toinen taas vaati lääkäreitä rangaistavaksi tällaisesta. Jos siis vaikkapa minulle sattuisi huono tuuri, niin tuollaisessa tilanteessa voisin saada hoitavaksi lääkäriksi sellaisen, joka ei halua antaa riittävää lääkitystä, koska se voi minut hieman aiemmin saattaa kuolemaan. Tästä syystä siis saisin virua ja kitua, vieläpä riittämättömällä hoidolla ettei vain ennenaikainen kuolema korjaisi joka tapauksessa kohti kuolemaa kulkemaa ruumistani. Tällainen osaamattomuus ei siis välttämättä ole korjattavissa.
Siitä olen kanssasi aivan samaa mieltä, että laki saattohoidosta pitäisi kiirreellisesti saada kuntoon ja voimaan koko maassa kaikkien ulottuville.
Saattohoidon periaatteista päättäminen toisi tuohon ongelmaankin ratkaisun. Ja sivuvaikutuksena kuolemaa jouduttavasta kivunlievityksestä on takuulla helpompi saavuttaa lääkärikunnassa melko selkeä konsensus kuin nimenomaan tappamiseen pyrkivästä toimenpiteestä. (Kävi tosin mielessä, että osalla ensin mainittuakin vahvasti vastustavista voi olla mielessään tilanne, jossa kuoleman jouduttaminen on tavoitteena eikä pelkkänä oheisseurauksena sinänsä asiallisesta kivunlievityksestä.)
“Kuolema pitää sallia” on otsikkona jo aika puhdasta dadaa.