Uskoisin, että kyllä useimmat kykenevät lukemaan vastakkaisia mielipiteitä. Ja minusta, jos olet samaa mieltä, niin voit kyllä argumentoida sen puolesta ja perustella.
Vikströmin ajatuskulku menee tuttuja ratoja, ja ottaa valtavia loikkia sen välillä että homopareille pitäisi antaa 1) avioliitto-oikeus ja kirkollinen vihkiminen = 2) täysi ihmisarvo.
Se on jälleen kerran epäsuora viittaus siihen, että jokainen joka on tätä vastaan, on sitä siksi että ei tunnusta homojen ihmisarvoa. Tämä ei ole kovin hedelmällinen keskustelunaloitus, tai ylipäätään näkökulma.
Aika perussettiä on myös tuo “patriarkaalisuuden” kauhistelu, että nainen oli “miehen omaisuutta”. Tämä on mielikuva, joka saattaa olla ihan aito, eikä tietoista manipulointia, mutta sitä käytetään merkityksessä että mies saattoi tehdä “omaisuudellaan” mitä halusi.
Näinhän ei ollut asia, vaan miehen tehtävä oli rakastaa vaimoaan uhrautuvalla rakkaudella. Mieheltä vaadittiin enemmän kuin naiselta, eikä naisia todellakaan Raamatussa mitenkään väheksytä, eikä itsenäisiä naisia paheksuta.
Ja tämä “patriarkaalisuus” ja sen kritisointi ei oikeastaan edes kuulu koko asiaan, mitä tulee homoparien vihkimiseen ja kirkon avioliittokäsityksen muuttamiseen.
Tosin, on sanottava että kirjoituksessa on myös ihan avointa pohdintaa ja kysymyksiä, joihin jokainen voi vastata itse. Itse en ajattele, että avioliitossa “täysi yhdenvertaisuus” olisi itseisarvo siten että naisella ja miehellä ei ole eroa ja eri tehtäviä, jotka sopivat toiselle paremmin kuin toiselle.
Vanhemmuudessa äiti on hoivaava ja suojeleva, isän tapa kasvattaa lasta on luonnostaan utelias, leikkivä, rohkaiseva ja itsenäistymiseen ohjaava. Tämä on sanoitettu mm. siten että “isän tehtävä on “pelastaa” lapsi äidiltä.”
Neuvoloissa on myös huomattu isättömien lasten kohdalla ilmiö, joka on nimetty “miehen näläksi”. Äitiys ja isyys eivät ole yhdentekeviä asioita, tarkoittaen ei vain pikkulapsi-ikää vaan ihmisen koko elinkaarta.
Mitään uutta tuo Vikströmin kirjoitus ei juuri tuonut asiaan.
