Nähdäkseni arkkipiispa ei käsittele kyllin laajasti asian yhteiskunnallista näkökulmaa, eikä toisaalta yhteen sovita sitä riittävästi luomisen teologiaan.
Huomioksi myös, ettei perisynnin vaivaama ihminen voi koskaan saavuttaa tilaa jossa olisi täydellisesti sellainen miksi Jumala on ihmisen luomistyössään tarkoittanut. Siksipä ihmisen ei tulisi edellyttää sellaista hyväksyntää myöskään lähimmäisiltään. Riittää kun hyväksyy lähimmäisen kaikkine puutteineen.
Minä yritin lukea tuota alkuperäistä tekstiä, mutta minua alkoi niin iljettää se, että oli pakko jättää kesken. Luulisi, että eläkkeellä olevalla piispalla olisi jo rohkeutta sanoa asia niinkuin se on. Eihän hän voi enää menettää virkaansakaan.
Mitä tarkoitat rohkeudella? Vikström on vuosikymmeniä ollut tässä asiassa liberaali ja se on kaikkien tiedossa. Raamattu on hänellä käytössä mutta sieltä hän löytää lähinnä tukea sille että tasa-arvo on kristillistä.
Surulliseksihan tuo kirjoitus tekee, siinä ikäänkuin yllytetään asettumaan Jumalan yläpuolelle ja kuuntelemaan Baalin ääntä.
" korvissani kuuluu yhä kirkkaammin kaiku Karmelinvuoren suunnalta, missä profeetta Elia pitää vakavan puheen Israelin kansalle: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle?” (1. Kun. 18:21)
Valinta, jonka eteen Elia asettaa Israelin kansan, on tämä: ”Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Me seisomme vastaavan valinnan edessä: Onko homoseksuaalisuus Herran teko vai hänen vastustajansa Baalin?"
Kyllä tässä ollaan turmion iljetystä tunkemassa alttarille väkisin, eli Suomen evl kirkkoa ollaan ottamassa väkivalloin. Herran sanalla eiole mitään merkitystä joillekin kirkkomme entisille piispoille. Järkyttävää eksytystä. Kuluneita fraaseja, eikä tietoakaan jumalanpelosta. Mutta ihmisenä varmaan ihan mukava. Olen ollut muutamassa tilaisuudessa jossa John on ollut läsnä. En muista niistä mitään muuta kuin menneiden muistelun.
Kukaan ei olisi tällaista esittämässä ellei naispappeutta olisi ensin hyväksytty. Ensin annetaan pahalle pikkusormi, sitten koko käsi. Naispappeus oli uutta 30 vuotta sitten. 30 vuotta tästä eteenpäin, hyväksytkö sinäkin kirkollisen homoliiton ihan ok juttuna.
Eronneiden uudelleen vihkiminen kristillisessä kirkossa ja puolisostaan eronneiden pappien mahdollisuus jatkaa paimenena ovat teologisia kysymyksiä. Hengellisen regimentin asioita.
Homoudesta vankilaan joutuminen ei ole. Se on maallisen regimentin asia. On tähän varmasti kirkkokin joskus sotkeentunut, mutta ei tulisi.
Ketjun teema kuitenkin on evlut avioliiton edellytysten muuttaminen, eli pyöritään teologian puolella.
Jos kirkko noudattaa kristinuskon mukaista avioliittokäsitystä, se ei vihi homoja avioliittoon.
Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa
Homoudesta vankilaan tuomitseminen on yhteiskunnallinen ja toki poliittinen kysymys (säätäähän poliittisesti valittu eduskunta lait). Mutta politiikka saisi pysyä poissa kirkon toiminnasta ja päätöksistä ja vallankin olla muokkaamatta kristinuskoa poliittisesti sopivammaksi.
Kristinuskossa on sellaista viisautta, mikä on vanhempaa ja vahvempaa kuin yksikään poliitikko, aatesuunta, yhteiskunta tai laki. Olemmeko me, aikamme omasta mitättömästä perspektiivistä, kykeneviä hylkäämään tuon viisauden?
Kun homoutta oltiin dekriminalisoimassa, piispat lausunnossaan vastustivat tätä. Eli halusivat toimittaa homoja vankilaan. Tästä löytyy ihan viralliset asiakirjat.
Tänäkin päivänä kirkko tekee yhteistyötä sellaisten kirkkojen kanssa, jotka kannattavat piiitkiä vankeustuomioita homoille. Kuulemma ekumeninen yhteys on tärkeämpää kuin vankiloissa viruvat homot.
Kyllä. Suomen evl kirkko on joskus toiminut tyhmästi. Monessa asiassa. Mitä sitten? Kirkon sanoma julistaa, että menneisyyden teot eivät määritä sitä mitä ihminen tai ihmisen tekemät organisaatiot ovat tänään. Sinä voit muistuttaa koko ajan niistä tyhmistä päätöksistä mitä Suomen evl kirkko on tehnyt. Mutta tässä suhteessa kirkolla ei tänä päivänä ole mitään häpeämistä.
En usko että kukaan yksilö pitäisi hedelmällisenä keskusteluna sellaista jossa toinen osapuoli toistuvasti huomattaa toisen tekemistä virheistä (vaikka niitä virheitä ei nyt tehtäisikään).
Ja sinä @atte teet näin toistuvasti. Sinun ei tarvitsisi koko ajan palata siihen mitä on tehty joskus.
Miikka Ruokasen perustelut ovat vahvoja. Hän lähtee luomisteologiasta mikä minullekin painaa eniten, kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin että Jumala loi, asetti ja siunasi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja nämä liittymään pariksi ja tuottamaan jälkeläisiä ja kasvattamaan heitä pysyvässä yhteiselossa.
Homojen vihkiminen avioliittoon on tosiaan täysin kristinuskon ulkopuolinen aate, jota eri tavalla poliittiset usein ateistiset liikkeet ja aatteet yrittävät tuoda kirkkoon. Näiden liikkeitten taustasta voi johtaa sen että minkäänlainen “uskonnon parantaminen” ei ole kyseeessä, vaan valtataistelu. Pyritään viemään ne viimeisetkin linnakkeet, joita postmoderni liberalismi ei ole saanut haltuunsa, kirkko näistä sitkein.
Kiva että Huovinen uskaltaa ja haluaa osoittaa Vikströmin yksipuolisen vaikuttamispyrkimyksen.
Mutta tietysti on valitettavaa ettei hänkään asetu selvästi sille kannalle että ns laajempi avioliittokäsitys on täysin Raamatun vastainen. Mitään kahden käsityksen rinnakkaisuutta ei edes tulisi yrittää. Huovinen tyytyy kauniisti toivomaan että nykyinen kirkon oppi saisi tilaa. Ilmeisesti hän ennakoi realistina vain että uudistajat kyllä jyräävät tahtonsa aikanaan läpi ja haluaa kuvata sitä miten ahtaalle perinteinen kanta lopulta ajetaan. Muistaakseni Eero H on aiemmin jo julkisesti sanonutkin että ei perinteisillä papeilla lopulta tule olemaan suojaa vaan syrjintäsyytteen uhan alla he joutuvat toimimaan. Jo kauan sitten kuulin tämän erään papin Huoviselta saaman vastauksen, välikäden kautta tosin.
Huovinen vastaa viisaasti. Ei mennä pakolla mutta ei aivottomastikaan. Kyllä tuosta tekstistä paistaa läpi semmoinen piispallinen “Tsot, tsot, mietitäänpäs vielä mitä Jumala oikeasti tahtoo”.
Viisasta se teksti on kuten aina Eero-piispalla.
Mutta itse kyllä toivoisin vielä kirkkaampaa sanontaa koska eihän hänellä mitään hävittävää ole enää.
Jutussa on monia hyviä kohtia. Ja jopa teräviä pistoja. Mutta että kaksi käsitystä… ei sellaista voi olla.
M Ruokanen kirjoitti vähän ärhäkämmän bloggauksen. Siinä minua häiritsi se miten voimakkaasti hän lähti vertaamaan asiaa naispappeuden hyväksymiseen ikään kuin se olisi ongelmatonta Raamatun kannalta. Se haiskahti hiukan liian taktiselta.
Minustakin nuo asiat ovat verrattavissa mutta ei sitä pitäisi tehdä myöntämättä sitä että naispappeuden torjumisellekin on oikeasti perusteita.