Siinäpä se. Kyselysi on varmaan retorista mutta jos joku kysyy noin aidosti niin vastaan, että kirkossa on ihmisiä jotka noin voisivat sanoa, mutta myös entistä enemmän niitä joille asia on periaatteellinen päinvastaisella tavalla: avioliitto nähdään oikeutena eikä tehtävänä tai lahjana. Kun valtio päättää muuttaa liiton spn-muotoon, kirkko nähdään syrjiväksi, jos se ei seuraa valtiota. Kristinuskoon ei näiden mielestä kuulu oleellisesti miehen ja naisen liitto vaan esimerkiksi samat oikeudet kaikille lasketaan kristilliseksi asenteeksi.
Asiaa kärjistää se että monet papit ja kirkon työntekijät ovat itse homoseksuaaleja. He vaikuttavat omalla esimerkillään ja osallistumisellaan siihen suuntaan, että jopa kohtelias EI homohäille olisi epäluottamuslause heille ihmisinä ja uskovina. Samaa on sitten sovellettava muihinkin, enemmistön mielestä.
Me tuskin kanssasi olemme elossa enää silloin kun ortodoksejakin vihitään tai siunataan siinä kuin luterilaisia spn-tyyliin. Suunta on kuitenkin selvä. Eurooppa ja Amerikka vähintään tulevat muuttumaan niin että miehen ja naisen liitto ei ole ainoa kristillinen vaihtoehto ja tämä tulee menemään läpi kaikissa kirkoissa, lukuunottamatta pieniä lahkoja tai tunnustuskirkkoja kuten meidän Lhpk tms.
En usko, että niissä kirkoissa, joissa avioliittoa pidetään sakramenttina, tullaan koskaan vihkimään spn-avioliittoon. Sellainen olisi niin vastaan Raamattua ja kirkon traditiota. Tuuli tulee muutenkin vielä kääntymään. Huomasin vasta äsken, että keskustelu koskeekin vain avioliittoa eikä muita kirkollisia toimituksia.
Voi kuitenkin olla, ettei myöskään amerikkalainen Missouri-synodi tule vihkimään sukupuolineutraaliin avioliitoon, koska se on kuitenkin 2,5 miljoona jäseninen kirkko, eikä ole valtiokirkko.
En väitä että välttämättä avioliiton nimellä kirkkonne vihkii joskus näitä pareja. Homoparit tullaan hyväksymään ehkä toisella tavalla. Ortodoksinen kirkko siunaa heidät ja he voivat itse pitää suhdettaan avioliittona. Käytännössä tässä ei paljon eroa ole.
Homoseksualiset suhteet ovat syntiä. Ei Kirkko tule sellaista siunaamaan. Luterilaisesta kirkosta en tiedä. Siellä taidetaan jo siunata täyttä päätä. Tasa-arvo ei riitä syyksi tällaiseen. Tasa-arvoaatehan ei perustu kristinuskoon, vaan idea on kotoisin Ranskan vallankumousajalta. .
Kun seuraa ortodoksisen kirkon aktiivien ja myös pappien keskustelua julkisuudessa, huomaa että asia ei ole ollenkaan noin selvä enää. Homosuhteessa eläviin suhtaudutaan suvaitsevasti eikä tuollaista syntipuhetta juuri ilmene.
En kirjoita tätä pahasta tahdosta. Haluan vain todeta ettei kirkkonne ole sillä tavoin turvassa nykytrendeiltä kuin sinä esim esität. Vaikka asetelma ei ole sama kuin meillä, liberaali yhteiskunta vaikuttaa väistämättä teidänkin keskuudessanne.
Kirkkomme on turvassa, koska sen pyhiä toimituksia ei voi muuttaa. Ortodoksinen avioliiton sakramentti (siis toimitus) on peräisin jo 700-luvulta eikä sitä ole muutettu mitenkään. Suun pieksämistähän aina voi harrastaa ja olla niin moderni ja liberaali, mtta ei se muuta mitään kirkossa.
Olen edelleen sitä mieltä, että ovi tälle liberalisoitumiskehitykselle avattiin, kun sallittiin eronneiden uudelleenavioituminen. Sitäkin tapahtuu molemmissa kirkoissa, luterilaisessa ja ortodoksisessa. Juuri se on johtanut erheelliseen käsitykseen, että kristillinen avioliitto on kaikkien oikeus. Ja myös tämän ketjun aloitusviestin aiheeseen, eli siihen ettei enää tarvitsisi olla edes kristitty tullakseen kristillisesti vihityksi.
Katolisilla ongelma on paljon pienempi, ja sen takia myös homoliitoista puhutaan heillä vähemmän. Minusta ei katolilaista saa, mutta tämän he ovat hoitaneet paremmin.
Suljet silmäsi joiltakin asioilta. Ortodoksit voivat mennä tuon sakramenttipuheen suojiin mutta ette voi estää sitä että homosuhteiden syntisyyttä kirkkonne monet aktiivit ja papit eivät enää puheessaan ja opetuksessaan tuo esiin.
Joo mutta nyt puhuttiin julkisesta keskustelusta. Ja siinä olen hyvinkin monesti nähnyt tuon kuvion että ortodoksit ottavat esiin että avioliitto on sakramentti joten heillä on kuulemma aivan eri tilanne kuin luterilaisilla jotka vatvovat tätä juttua vuodesta toiseen. Luterilaisia konservatiiveja samat ihmiset moittivat kovinkin sanoin. Räsänen esim saa sieltä suunnasta harvoin tukea. Tasa-arvo on monille ortodokseille tässä asiassa varsin iso pointti, ei niinkään syntikysymys.
Ortodoksejakin on monenlaisia. Toiset ovat ajan tuulien ripoteltavissa. Me olemme kuienkin osa maailman laajaa ortodoksista krkkoa, emmekä sen tähden voi sooloilla…Mistä tiedät, että vain harvat orodoksit tukevat Päivi Räsästä? Minä ainakin olen tukenut häntä ja rukoilen hänen puolestaan, niin kuin palstaa lukeneet ovat saaneet huomata.
Ortodoksiseen kirkkoon on 80-luvulta lähtien liittynyt paljon ns “älymystöä”: tieteilijöitä, taiteilijoita ja toimittajia. Monet heistä ovat vasemmistolaisia. Heistä varmaan olisi noloa tukea uskis-Päiviä. Siksi homokysymyksessä hyssytellään. Monen mielestä asiasta ei saisi puhua ollekaan. Onneksi Ambrosius ei enää ole Helsingin metropoliitta. Patriarkka käski hänet eläkkeelle, koska hänen liberaaleista, postmoderneista aatteistaan ja toiminnastaan oli valitettu niin paljon.
Ymmärrän ajatustapaasi mutta valitettavasti näen toisenlaisia merkkejä.
Ehkä tässä on se ero kirkkokäsityksessämme vaikuttamassa.
Ilmeisesti olet sisäistänyt sen näkemyksen että ortodoksinen kirkko = Kristuksen kirkko, joka johtaa siihen että se ei voi mennä harhaan. Eli maailma vaikuttaa vain niin että on muutamia ajan tuulissa pyöriviä, mutta he ei eivät voi vaikuttaa kirkkoon koska Jumala suojelee nimenomaan ort. kirkkoa eksytyksiltä.
Viittaus maailmanlaajan kirkon vakauteen ei toimi. Tarvitsee vain katsoa naapuriin, jossa kirkon johto mukanaan valtava määrä ortodokseja tekee hirvittävää syntiä väittäessään käynnissä olevaa sotaa ja tappamista Jumalan tahdoksi.
Jos tuossa lähellä ortodoksit tuolla tavoin eksyvät, miksei meillä muissa asioissa?
Itse pidän mahdollisena että olet oikeassa mutta myös sitä että Kirkko koostuu eri kirkkokuntien kristityistä. Heidän edustamansa uskonsuunnat ja yhteisöt voivat erehtyä pahasti.
Kristuksen kirkko pysyy maailman loppuun asti ja hänen omansa pääsevät lopulta ikuiseen iloon. Mutta sitä ennen monet luopuvat, monin tavoin ja suurin joukoin. En näe vahvoja perusteita sille etteikö luopuminen voi tapahtua missä kirkossa ja ryhmässä tahansa.
En tarkoittanut etteikö moni ortodoksi tukisi Räsästä.
Puhuin niistä jotka ovat julkisesti ortodokseja, pappeja tai maallikoita, mutta kannattavat uutta liberaalia ja suvaitsevaa yhteiskuntaa. He eivät Päiviä tms konsuja tue.
En tiedä paljonko liberaaleilla on kirkossanne vaikutusvaltaa. Jo se, että Ambosius oli piispaksi valittu, kertoo jotain. Tunnut pitävän heidän merkitystään pienenä, minä arvioin toisin. Meidän kirkossamme 80-luvulla homosuhteen tasavertaisuutta julisti vain Martti Lindqvist ja muutama muu. Nyt toisenlainen mielipide on raskas virhe, useimpien mielestä.
Kuten sanoin, emme ole 40 vuoden päästä näkemässä, onko ortodoksinen kirkko tullut samaan jamaan. Pienestä porukasta nämä muutokset aina alkavat.
Olen viime aikoina lukenut paljon Vanhaa Testamenttia. Faaraon sydämen paaduttaminen on pohdituttanut monessa paikkaa, eikä ainoastaan predestinaatioon liittyen. Aloin pohtimaan voisiko olla että Jumala on paaduttanut maallisen yhteiskunnan äänenkäyttäjät niin, että he tekevät asioita, säätävät lakeja ja suosivat diskurssia, jonka tarkoituksena on Jumalan tahdon kyseenalaistaminen. Kaikki tämä, jotta Jumalan tahto tulisi esiin niissä joita vainotaan verbaalisti, konkreettisesti tms.
Laillisesti kaikki on ok ja ajattelen jopa että samaa sukupuolta olevien avioliitto on annettu yhteiskunnalle osana tätä paaduttamista, jotta ero Jumalan tahtoon tulisi selkeämmäksi. Samalla muistaen Kristuksen käskyn lähimmäisen rakastamisesta, joka ei tarkoita samaa mieltä olemista eikä toisen halujen mukaan marssimista, vaan auttamista ja tarpeiden huomioimista, vaikka lähimmäinen vihaisi.
Se tarkoittaisi sitä, että samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto on jotakin jonka Jumala ihmisten kovasydämisyyden takia sallii yhteiskunnallisesti, mutta ei kansansa keskellä. Kuten ei sallinut Israelinkaan keskellä asioita joita muut tekivät. Luonnollisesti tämä on yksi yhteen luterilaisen kirkko-opin kanssa. Se joka kuuluu Jumalan kansaan, on asia jonka päättä Jumala, ei ihminen.
Juttelin eilen yhden kirkkoherran kanssa näistä asioista. Sanoin että en käy niissä kirkoissa joissa vihitään samaa sukupujolta olevia, sillä niissä on annettu lupa epäjumalanpalvelukseen. Siis voin käydä niissä kirkoissa katsomassa rakennusta, mutta Herraa ei niissä voi mielestäni enää palvella. Ja jos samaa sukupuolta olevine liitto sallitaan kirkossamme, epään itseni ehtoolliselta, vaikka sellaisen viran puolesta olisin pakotettu toimittamaan. Ei siksi että ehtoollinen menettäisi pätevyyttään, vaan siksi että kyseessä ei ole enää Herran huone.
Luin eilen Leonardo da Vincin elämänkertaa. Leonardon aikainen kirkko oli uskonpuhdistusta edeltävässä rappiossa. Leonardon Johannes Kastaja näytti 1500-luvun Italialle, kuten meillekin, suunnan sormellaan. Mutta minne? Parannukseen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään - vai lihamme syvyyksiin ja maallisen kauneuden, ihmisen itsensä, palvontaan?
Aika yleinen ahtaan kristillinen näkemys on että nämä sulkevat pois toisensa. Mutta eikö ihminen ole Jumalan kuva? Onko itseinho Jumalan tahdon mukaista? Onko maallinen kauneus paholaisen houkutusta vai voisiko se olla Jumalan hyvyyttä? Pitääkö Jumala kaikkea maallista kauneutta, musiikkia, taidetta, kauniita rakennuksia jne Jumalan vastaisena ihailun kohteena? Onko Jumalan halun mukaista vain ihmisen katseen kohdistuminen vain Häneen ainoana sallittuna ihailun ja kauneuden kohteena? Mistä voimme päätellä että Jumala ei pidä maallisen taiteen yms ihailusta? Mistä voimme päätellä että Jumala ei hyväksy ihmisen itsensä hyväksyvää ajattelua vaan vaatii meitä inhoamaan kaikkea kaunista ja pitämään itseämme ja toisiamme vain likaisina ja inhottavina? Eikö Jumala luonut myös kyvyn pitää kauneudesta ja halun rakastaa vai onko tuo kyky meissä saastuisuuttamme ja lankeemuksen ja käärmeen syytä meissä?
Näitä mietin aina lukiessani lainaamani kaltaisia ajatuksia. Ei mulla muuta…
Kyllä. Mikään luotu ei saa nousta Jumalan yläpuolelle. Silti hänen lahjoistaan saa iloita ja ihmetelläkin.
Paholaisen houkutus tulee silloin erityisesti esille, jos luotua ihaillaan ja nostetaan Jumalan yläpuolelle tai samalle tasolle.
Aiemmin kaikki länsimainen taide käytännössä pyhitettiinkin Jumalalle, kuten musiikki, kirkkotaide ja -rakennukset. Jos mikä tahansa asia nousee liian tärkeäksi ohi Jumalan tahdon, se on epäjumalanpalvelusta.
Ihminen on pohjimmiltaan aina syntinen, samoin hänen motiivinsa ilman Jumalaa. Kaikki Jumalan luoma on pohjimmiltaan ollut hyvää, Ihminen on vain tehnyt niistä turmeltunutta.
