Tiedän että lausuntoa on luettu eri tavoin. Itse ajattelen että evankeliumia ja etiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Tämä ns kahden korin malli on tuhoon tuomittu.
Se mikä itseäni eniten huolestuttaa, on se, että kirkko nähdään tässä asiassa esteenä Jumalan tahdon totutumiselle. Kaikki muutoksen välttämättömyydestä puhuvat lausunnot, kommentit jne. perustuvat siihen, että kirkon tulee muuttua. Kukaan ei perustele muutosta sillä, että se on Jumalan tahto, vaan että kirkko on esteenä muutokselle. Se ei pidä paikkaansa.
Jumala ei tahdo avioliittokästyksen muutosta, vaan haluaa antaa mahdollisuuden pysyä uskollisena tahdolleen miehen ja naisen välisestä liitosta aikojen muuttuessa. Jumala antaa mahdollisuuden pitää seksuaalista kanssakäymistä vain miehen ja naisen välisenä sitoutumisen merkkinä.
Ei kirkko estä mitään. Kirkko eksplikoi Jumalan tahdon. Samaa sukupuolta olevien vihkiminen/siunaaminen avioliittoon, on epäjumalan palvomista. Se ei ole siunauksen pyytämistä Raamatun ilmoittamalta Jumalalta, vaan joltakin muulta jumalalta.
Olisikohan tässä kysymyksessä vähän sama asia termit muuttaen kuin oli joku vuosikymmen sitten lundilaisuudesta peräisin olevassa ajattelussa, jossa teologia jaettiin uskon ja rakkauden koreihin?
Näkemyksesi kuulostaa joteskin siltä kuuluisalta ecclesiola in ecclesia -hommelilta. Jos suhtautuisi ev.lut. kirkkoon niin, että se on vain osin kirkko ja osin maallinen organisaatio, niin on loogista ohjata väärää opetusta ja toimintaa harjoittavaa papistoakin vain Jumalan sanan saarnalla. Apostolit näyttävät puhuvan jonkin sortin kirkkokurista, mutta sehän koskee vain veljiä ja sisaria, ei ulkopuolisia.
Se on ihan totta. En kiistä sitä. Mutta pointtini on siinä, että kirkkokuri ja avaintenvalta on eri asia kuin hallinnolliset pakotteet ja rangaistukset. Jos jollakin piispalla olisi kanttia sanoa samaa sukupuolta vihkivälle, että “Olet tehnyt jotakin jota Jumala ei halua tehtävän. Tästä en voi sinulle synninpäästöä antaa, jos et kadu tätä asiaa ja ole jatkossa syntiä tekemättä.”, niin se olisi ok. En tiedä olisiko kenelläkään piispalla kanttia tähän.
Termi on hieman rasittunut historiallisesti, mutta Tunnustuskirjammekin oikeuttavat jonkin näköisen jaon kirkkoon ja Kirkkoon. Ei esim. vanhoillislestadiolaisessa mielessä, vaan siten että Kirkko on löydettävissä vain kirkoista ja erottelua ei voi ulkoisesti tehdä.
Mutta kyllä: Minä uskon että vain Jumalan sana voi muuttaa ihmistä. Ei pakkokeinot.
Aivan, tämä olikin yksi polku jota harhailevat ajatukseni illalla tai yöllä kulkivat.
Eli onko tuo WWJD -kysymys Diakonilta tässä relevantti vain siinä suhteessa, että yhteiskuntaa ja kirkon uskoa tunnustamattomia ulkopuolisia kirkon ei tule pyrkiä sanktioimaan?
Jossain määrin kuitenkin näen viisautta siinä, että yleisellä tasolla kirkko ei omien työntekijöidensäkään kohdalla ole ensi sijassa moralistinen vaan armollinen. Tässä nimenomaisessa ajankohtaisessa kysymyksessä kuitenkin asetelma on se, että kirkon suuntaa pyritään muuttamaan. Jokainen lausunto joka piispoilta tulee, painaa jommassa kummassa vaakakupissa. Vaikka suunta näyttää pahalta, vastuukysymys jää. Miksi piispaa kantaa (ehkä) suurempaa huolta siitä että kirkon opetuksen vastaisuus tulisi jossain rangaistuksi, jossain ei - eli yhdenvertaisuus ei toteudu - kuin siitä että niin suuri osa papeista ylipäätään on irronnut siltä perustalta minkä Raamattu tässä asiassa tarjoaa?
Uskotko että oikeuteen mentäisiin vielä KHO:n hiljattaisesta päätöksestä huolimatta?
Itse pidän todennäköisempänä että ns. sateenkaaripapit vaan jatkavat toimintaansa, varoitetaan tai ei. Eihän se oikeudenkäynti mitään siinä suhteessa muuttaisi.
Se on kyllä varmaa, että mahdollisesti varoitettavat papit saavat julkisuutta niin kauan kuin tämä show jatkuu. Mutta kyllä ilman niitäkin heitä nostetaan esiin, joko heidän omasta tai pariskuntien aloitteesta, tai sitten itse median.
En itse suuremmin paheksu ee-ajattelua. Mutta minusta kirkkokuri kyllä näyttää UT:ssa saavan “hallinnollisen pakotteen” muodonkin. Titusta, kirkollista pomoa, Paavali kehottaa karttamaan harhaoppisia ja tukkimaan höpöjuttujen levittäjien suut ja nuhtelemaan heitä. Tyatiran seurakuntaa Kristus nuhtelee jonkun tietyn nais"profeetan" suvaitsemisesta. Voiko tosiaan olla niin, että mikään näistä(kään) ei tarkoita seurakunnan ulkopuolelle jättämistä? Olisiko siis Titus, jonka kuului asettaa eri kaupunkien seurakuntiin vanhimmat, kelvottomia paimenia ja vanhimpia kohdatessaan vain kertonut heille oikean opin ja sitten jättänyt heidät asemaansa? Vaikea uskoa.
Mutta kuten sanoin, jos kirkkomme katsoo osin maalliseksi laitokseksi niin onhan jutussasi pointtia. Tosin minusta näyttää siltä, että et tee eroa “ihmisen muuttamisen” ja järjestyksen ylläpidon välillä, vaikka olisi syytä tehdä. Minusta ei ole niin, että piispan on pyrittäva ainoastaan muuttamaan luopiopappeja Jumalan sanalla. Hänen on mielestäni myös suojeltava kristittyjä vääriltä paimenilta.
Diakonin ajatus anteeksiannosta kuuluu toki kristinuskon ytimeen. Nähdäkseni se toteutuu sillä, että papin erottaminen ei olisi koskaan pysyvä vaan aina olisi todellinen mahdollisuus mennä piispan luo kertomaan että nyt kaduttaa kun tuli vihittyä Leena ja Liisa, ja viran palauttaminen olisi mahdollista.
Kirkkokuri, avainten valta ja hallinnolliset toimenpiteet voivat olla palvelemassa kirkkoa ja evankeliumia ja samalla torjumassa harhaoppisia pappeja, piispoja. Kirkko voi helposti erottaa harhaoppisen ja piispan ei tarvitse jarruttaa tätä. Leväperäiset päätökset heikentävän kirkon sanomaa.
Ei kirkko saa mitään oikeudenkäyntejä pelätä. Jos tuomioistuin yrittään rajoittaa kirkon uskonnonvapautta, tuloksena on konflikti, joka on kohdattava. Myöskään tuo “julkisuus” ei ole mikään syy siihen, että kirkon pitäisi suhtautua leväperäisesti pappiensa hairahduksiin.
Ei näin. Vai ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että pappi saa luopua uskosta ja opettaa väärin, ja silti kirkko on velvollinen jatkamaan kuukausipalkan maksamista? Se, mitä kutsut “pakkokeinoksi” on ihan normaalia työnjohtoa ja työoikeutta. Työnantaja saa antaa potkut, jos työntekijä ei täytä tekemäänsä työsopimusta (tai hoida virkansa velvollisuuksia). Tai lievemmässä tapauksessa antaa varoituksia ym.
Jotkut asettavat pakkokeinot ja evankeliumi vastakkain. Raamatussa ei näin tehdä, eikä kirkon historiassa, traditiossa. Sen sijaan kirjoituksissa kirkkokuri, pakkokeinot ja evankeliumi soljuvat luontevasti. Kirkkokuri, sanktioiden ja evankeliumin funktio on sama, sielun pelastus. Tapa asettaa nämä erilleen mahdollistaa ajattelutavan jossa harhaopettajille mahdollistetaan elintila. Tätä jotkut sanovat evankeliumiksi, tosin mitään Raamatullisia funktiota sille ei kirjoituksista löydy. On oikein pitää tälläistä ajattelutapaa virheellisenä. Tätä ajattelutapaa on vaikea muuttaa, koska se on sen omaksujalle ok. Mielestäni piispa ja hänen kannattajat seilaavat oman ajatuksen merellä, ilman raamatullisia kompassia.
Olen yrittänyt jo monessa viestissä sanoa että ei se noin mene. Piispojen tulisi olla valppaina ja aktiivisesti julkisuudessa sanoa että tällainen toiminta on vastoin sitä, mitä kirkkomme opettaa. Ja sanoa samalla ääneen mitä kirkkomme opettaa. Kuten olen useasti sanonut, kyseessä on kirkollinen teatteri, jossa vastuuttomat papit samaa sukupuolta olevia vihkiessään uskottelevat ihmisille, että “Tämä on Jumalan tahto”. Niin ei ole. Kyseessä on hirmuinen harhaanjohdattaminen ja sielunturmelus näiden pappien toimesta. Se on sanottava heille ääneen. Sitä ei saa anteeksi automaationa, ilman katumusta. Kyse on oikeasti pastoraalisesta kohtaamisesta, ja sen osoittamisesta, että tällainen toiminta (samaa sukupuolta olevine vihkiminen/siunaaminen omilla valtuuksilla) on kristillistä sielunhoitokäsitystä tuhoavaa toimintaa.
Asia on vain sanottava ääneen riittävän voimakkaasti. Mutta rangaistuksen pelko ei toimi. Se ei auta ketään.
Kyllä se, että tällaiset paimenet lopulta erotettaisiin jos jatkaisivat tällaista toimintaa, pelastaisivat monen väärältä opetukselta. Ja samalla se olisi selvä viesti myös ympäröivään yhteiskuntaan, että kyseinen toiminta on Raamatun mukaan väärin. Nyt se viesti ei välity tarpeeksi selkeästi.
Kirkon täytyy olla valona ja suolana, ja valmis kantamaan myös ristiä tarvittaessa. Tällä vesittelyllä sitä pyritään nimen omaan välttämään.
Että jos annettaisiin kenkää, niin ihminen ei saisi enää ääntään kuuluviin? Ei pääsisi enää agitoimaan kirkkokansaa? Sometilit suljettaisiin? Ihmisen mielipiteenmuodostus ja mielipiteen julistaminen lakkaisi?