Nyt puhuttiin kuitenkin nimenomaan mainstream-kristillisyydestä ja sen 2000-vuotisesta yhtenäisestä tulkintatraditiosta.
Nyt iltapäivällä tuo on korjattu muotoon:
Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka Räsäsen siteeraamassa kohdassa viittaa homoseksiä harrastaviin miehiin, kutsuu heitä saastaisiksi ja sanoo, että he ansaitsevat kuolla.
Eli palautetta on tullut. Tosin en tiedä onko tuo vieläkään oikein.
Eli nyt HS / Valtakunnansyyttäjä on katunut aktiivisesti, eli ei voi enää olla syyllistynyt kiihotukseen kansanryhmää kohtaan. Koska nykyään rangaistaan siitä, jos ei kadu mielipiteitään aktiivisesti.
No median agenda meni läpi jo, jutun lukijat nyt ovat promilleja kaikista jutun lukijoista.
Mielestäni tuossa on tarkoituksella käytetty Raamatusta poikkeavaa ilmausta, koska se sopii paremmin toimittajan ajatukseen kuin raamatunkäännöksen “ovat ansainneet”. Alla kuvassa Hesarin alkuperäinen teksti. Surkuhupaisaa on tietysti se, että Hesarin jutussa pitkään tähdennetään sitä, kuinka tärkeää on katsoa asioiden kontekstia, mutta Paavalin kirjeen kohdan kontekstia ei yritetäkään seurata muutamaa sanaa pidemmälle.
Ehkä tässä kuitenkin on parasta poskien kääntely. Josta seurannee ainakin jonkinmuotoinen herätys, koska eivät useimmat suomalaiset tuollaisia Paavalin tappokehoituksia usko. Propagandaa. Ääripropaganda kääntyy itseään vastaan.
Ohessa Pasi Turusen kirjoitus:
Varmasti totta. Kuolemantuomiot homoseksistä kuitenkaan tuskin palaavat Suomeen, vaikka Räsänen ja kumppanit kirjoittaisivat kenenkään estämättä satatuhatta pamflettia.
Omaa antipatiaani tätä ns vihapuhelakia kohtaan lievittäisi se, jos se kirjoitettaisiin sellaiseen muotoon, jossa mainittaisiin erikseen ne vähemmistöt tai ihmisryhmät, joita laki suojaa. Samoin lain pitäisi selvästi ilmoittaa, että näiden vähemmistöjen loukkaaminenkin on jo kiellettyä. Nyt tuntuu hieman typerältä, kun ‘kiihottaminen kansanryhmää vastaan’ on täysin samassa kategoriassa kuin esimerkiksi natsien propaganda juutalaisia vastaan 1930- luvulla ja se luetaan rikoksiin ihmisyyttä vastaan, jotka selvästi ovat verrattavissa joukkomurhiin tai muihin äärimmäisen julmiin tekoihin.
Kaikki sellaiset tahot, jotka Suomessa ovat tuomion tästä saaneet ovat esittäneet jotain huomattavasti lievempää kuin mitä oikeat rikokset ihmisyyttä vastaan ovat.
Tässä vielä Timo Eskolan tämänpäiväinen kirjoitus, joka löytyi myös Turusen blogista.
Osallistuin muutamaan aihetta koskevaan keskusteluun Twitterissä. Toinen oli toimittajan itsensä aloittama. Aika moni asiallisesti selitti juttua, ja toimittaja totesi useammin kuin kerran että kyllä sen voi niinkin tulkita (siis kuten hän alkuun teki). Ilmeisesti hän ei ole halunnut muokata tekstiään liikaa, ettei vaikuttaisi, että joku vääryyksien puolustaja on saanut voiton… Tai sitten raju ilmaisu on tarkoitettu esittämään Räsänen ikävässä (eli toimittajan mukaan oikeassa?) valossa. Tai mitä lienee.
Tuskin Räsänen sellaista tekee. Ensinnäkin toimittajat ovat kollegiaalisia, kuten monet muutkin ammattikunnat, ja tutkintapyynnön tekeminen jostain toimittajasta voi aiheuttaa negatiivista suhtautumista tutkintapyynnön tekijään muiden toimittajien myöhemmissä jutuissa, minkä johdosta minkään puolueen näkyvimmillä poliitikoilla ei ole juuri käytännön mahdollisuuksia tehdä tutkintapyyntöjä toimittajista.
Toisekseen, päätellen siitä, että Räsänen on puolustanut laajaa sananvapautta erityisesti uskonnonvapauden kohdalla julkisesti niin aktiivisesti, hän ei todennäköisesti ole sellainen henkilö, joka koittaisi sulkea yhdenkään toimittajan suuta tutkintapyynnöillä poliisille, vaikka toimittaja kirjoittaisi tai lausuisi hänestä itsestään jokseenkin mitä tahansa hänen uskoonsa liittyvien aiheiden kohdalla. Sen sijaan muiden kansalaisten on mahdollista tehdä toimittajien toiminnasta tutkintapyyntöjä, jos arvioivat toimittajan mahdollisesti rikkoneen lakia.
Tuo Helsingin Sanomien juttu voi olla kyllä mielenkiintoinen myös sitä asiaa koskevan rajanvedon kannalta, mikä on rikoslain mukaista kansanryhmää vastaan kiihottamista. Rikoslain mukaan:
“Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Jos tulkitaan, että väite käskystä tappaa on laitettu juttuun tarkoituksellisen provosoivasti, ja jos tulkitsee, että teksti on käytännössä ollut laajemminkin eräitä uskonnollisia vakaumuksia omaavia ryhmiä virheellisen väitteen levittämisen kautta panetteleva tai solvaava, tilanne voi ulkopuolisen silmiin muistuttaa aika paljonkin siltä, mitä rikoslaki esitöineen nimittää kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Edes se, että kirjoituksen netissä julkaistua versiota on myöhemmin muokattu siinä vaiheessa, kun netissä julkaistun tekstin lukijakunta on jo ollut hiipumaan päin, ei poista sitä asiaa, että joukkotiedotusvälineellä on jo levitetty tiettyjä väitteitä mahdollisesti kymmenille tuhansille lukijoille - joista suuri osa ei edes koskaan näe oikaisua. Myöskään se ei poista välttämättä tekstin mahdollista kansanryhmää vastaan kiihottavaa luonnetta, että kirjoittaja esittää tappamisväitteen lähdeviitteen kera: väittäen sen olevan peräisin Paavalin kirjoituksesta - jossa toimittajan esittämää väitettä siinä muodossa ei kuitenkaan esiinny.
Omasta mielestäni oikeusvaltiossa pitää olla oikeus esittää myös sellaisia puheenvuoroja, joista joku toinen voi ehkä loukkaantua. Toki loukkaaminen puheenvuoroissa puhtaassa loukkaantumistarkoituksessa on epäasiallista. Mutta se, että joku loukkantuu ei aina ja kaikissa tilanteissa automaattisesti merkitse sitä, että puheenvuoro olisi sen esittäjän toimesta esitetty loukkaamistarkoituksessa. Räsänenkään tuskin on esittänyt puheenvuorojaan loukkaamistarkoituksessa siinä merkityksessä, että olisi puheenvuorossaan nimenomaisesti pyrkinyt loukkaamaan tai panettelemaan toisia ihmisiä, vaan tähtäimessään oletettavasti se, että ihmiset voisivat pelastua iankaikkiseen elämään.
“Ei allekirjoita” sketsejä.
Offtopic-varoitus
Näitä Kummelisketsejäkään ei kuulemma enää näytetä TV:ssä.
Yhteenveto
Melko ajankohtaisiahan nuo Aziz the Combat-videot jossain päin maailmaa ainakin ovat. 
Sitä tässä odottelen, milloin tämä Räsäs-keissi saadaan kytkettyä Kremliin. Saavat sitten tulitukea lukuisilta tunnetuilta turpoajilta. Puhe kääntyy Venäjän homolainsäädäntöön jne. Tämä strateginen siirtymä tai sen kärjen terävöittäminen käynnistyy viimeistään kun joku Sputnik tai RT uutisoi tästä näyttävimmin.
Menköön nyt ku Pirkkakin mukana. Voi kuitenkin poistaakkin.
Tabu oli vuosina 1986–1987 helsinkiläisen ammattiteatteri Ryhmäteatterin Mainostelevisiolle valmistama kahdeksanosainen televisiosarja. Sieltä: Zulimanit Suomessa.
Esittämällä julkisen kannan yksittäistapaukseen valtakunnansyyttäjä voisi tehdä itsestään jäävin käsittelemään ainakin kyseistä asiaa (ja ehkä myös muitakin tapauksia) myöhemmin. Sellainen kannanotto voisi vaarantaa luottamusta siihen, käsitelläänkö asianosaisten asioita puolueettomasti ja riippumasti.
Syyttäjät ja tuomarit eivät yleensä ota julkisesti kantaa sellaisiin yksittäisiin tapauksiin julkisesti, jotka eivät ole virallisesti hänen omalla työpöydällään, koska se voisi vaarantaa luottamusta puolueettomaan ja riippumattomaan asioiden käsittelyyn sekä instituutiotasolla että tehdä henkilökohtaisella tasolla lisäksi itsestään jäävin käsittelemään myöhemmin kyseisiä kysymyksiä, jos sellaisia tulisi tämän työpöydälle. Jos valtakunnansyyttäjä alkaisi väittää nimeltä mainiten jonkun henkilön rikkoneen rikoslakia ennen kuin asiaa on virallisesti edes lain mukaisella tavalla tutkittu, voisi valtakunnansyyttäjän oma teko joissain tapauksissa mahdollisesti täyttää kunnianloukkauksen kriteerit. Ei valtakunnansyyttäjä sellaisia kannanottoja anna. Vaikka syyttäjä tai tuomari tuntisi tapauksen, tämä voi käytännössä vastata julkisiin kysymyksiin jonkun haastattelussa esiin nostamista yksittäistapauksista vain, ettei ota kantaa, tai että asiaan kantaa ottaminen vaatisi lisäselvittelyjä.
On ihan turhaa toimintaa toimittajalta edes esittää valtakunnansyyttäjälle kysymyksiä nimien kera joidenkin ihmisten tekojen mahdollisesta laittomuudesta, koska ei tämä voi sellaisiin kysymyksiin haastattelutilanteissa antaa julkisia kannanottoja.
Minusta tämä on huolestuttava artikkeli.
https://www.maansuola.fi/paakirjoitus-sanan-valta-vihapuheessa/
Raamattu loukkaa ja parantaa. Lyö maahan ja nostaa ylös. Mutta koska ja mikä kohta kellekin, ei ole ihmisrn päätettävissä.
D
Saamelaiset, romanit, azizit ja zulimanit ovat aikansa tuotteita ja niiden uusiotuotannoille tuskin on tilausta tänään. Ns. huonot ja täältä menneessä meille näkyvät “vanhentuneet” asiat ovat kuitenkin osa historiaamme. Vallitseva itsensäruoskinnan -anteeksipyytelyn -ja julkisen absoluution antamisenkulttuuri on paikoin paitsi yliampuvaa, myös itsekästä moraalista poseerausta.
Pelkään tällaisen kulttuurin tekevän tietä -jälleen!- vain sellaiselle ”uuden ja paremman” ihmisyyden ihanteelle, joka ei realistisella tavalla tunnusta ihmisluonnon syntyperäistä haurautta ja terävyyttä. Ja sitä, että me ihmiset emme putkahda maailmaan, itsessään täydellisinä, aikuisina yksilöinä, vaan kasvamme maailmaan aina jonkin konkreettisen yhteisön jäseninä.
Petelius oli jo aiemmin sitä mieltä, että ko. sketsit eivät enää kuulu nykyaikaan: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/15/menneen-ajan-suomi-viihde-nayttaa-nyt-rasistiselta-pirkka-pekka-petelius-puhuu
Tilanteet eivät siis tämänkään osalta rinnastu, Räsänen ei ole sanojaan katunut.
Nyt täytyy jo kummelien pyytää Kanadalta anteeksi tai häkki heilahtaa.
