Mistä ihmeen vainosta? Moraalilaki on kaikille sama. Tuolloin luonnollinen moraalilaki oli myös maallisen oikeuden perusta. Ei ketään himojen vuoksi rangaistu, vaan toiminnan, joka katsottiin rikkovan yhteiskunnan perustaa vastaan.
Nykyinen lainsäädäntö on yksilökeskeinen, eikä ota huomioon avioliiton yhteiskunnallista perustavuutta. Piispojen on aina oltava erittäin varuillaan kun ottavat kantaa yhteiskunnalliseen lainsäädäntöön. Yhteiskuntamme moraali on kuitenkin yleisesti rappioitunut ja yhtenä vaikuttimena siinä on ollut luopuminen luonnollisesta moraalilaista.
Hallamaan mukaan väitteet muuttuvat kuulijoiden korvissa tosiksi, kun niitä toistetaan. Harmi ettei hän maininnut kuinka monta kertaa väitettä pitää toistaa. Voisin itsekin joskus käyttää tätä metodia, jos tietäisin kuinka nopeasti se vaikuttaa.
Lisään vielä, että ei Hallamaa Saarista lainatessaan mitenkään totaalisen väärässä ole. Kielenkäyttöä tosiaan voidaan ja kannattaakin pohtia juuri siltä kantilta. Mutta edellä esittämäni kritiikki koskee eri asiaa. Hallamaa itse ei vaivaudu tai osaa liittää yhteen “eristiikkaa” ja Räsäsen kirjoituksia muuten kuin rivien välissä, olettamalla, vihjaamalla. Hän ei analysoi Räsäsen juttuja. Atte voisi tosiaan vastata minun kritiikkiini tai vaieta, jos ei osaa.
Sanoisin kyllä, että Hallamaa oli tajunnut Räsäsen kirjoitusten kontekstin, kohderyhmän ja pointin paremmin kuin useimmat kriitikot. Lähinnä aasinsilta vihapuheeseen ja kansanryhmän mustamaalaukseen oli melko outo. Ongelmana siinä on erityisesti se, että kristillisestä näkökulmasta käsin ei puhuta homoista kansanryhmänä, vaan tietyistä teoista. “Ihmiset jotka harrastavat homoseksiä” ei ole sen enempää kansanryhmä kuin vaikkapa “ihmiset jotka tekevät pimeitä töitä”, vaan kyseessä on tiettyjen tekojen kommentointi. Yhteiskunnassa tämä kuitenkin rinnastetaan siihen, että puhuttaisiin tietystä väestöryhmästä, jota määrittää tietty synnynnäinen ominaisuus.
Olen kuumeessa ja en ole jaksanut lukea koko ketjua. En siis tiedä mihin kontekstiin tämä ilmaisu liittyy, mutta se on hyvin sanottu kontekstistaan irroitettuna.
Kristillisesti kun on nimenomaan kyse teoista, eikä jostain tietystä ihmisryhmästä joka identifioi itsensä jollakin tapaa. En usko, että homoseksuaaliksi itsensä mieltävä ihminen on itsensä koka ajan “homosti”. En edes tiedä mitä tarkoittaisi vaikkapa kahvin kaataminen “homona” tms. Enkä tiedä mitä se olisi “heterona”. Pointti on siis se, että ihminen ei ole ontologisesti mitään oman saatavilla olemisensa, tartuttavuutensa tms puolesta.
En ymmärrä tätä tarvetta määritellä itsensä jotenkin, kiveenhakattuna. Ei ihminen ole sellainen. Ihminen voi aina olla jotakin muuta.
Koko asiassa on lopulta vain kyse siitä, että tekeekö hminen niin kuin Jumala haluaa vai ei. Jumala ei halua homoseksiä tehtävän eikä Jumala halua kaikkea heteroseksiäkään tehtävän. Ts. Jumala ei halua samaa sukupuolta olevien välistä seksiä tapahtuvan, eikä kaikkea eri sukupuolta olevien keskinäistä sekstailuakaan.
D
Tiedätkö mitä minä luulen, mikä on syynä viimeaikoina tapahtuneisiin homoseksuaalien pahoinpitelyihin. (Ottamatta kantaa paljonko niitä on ollut, ja samalla toteamalla, että ne ovat ilman muuta väärin.)
Uskon, että suuri merkitys ja vaikutus tässä on Pride-tapahtumalla. Ja sillä millaisia mielikuvia homoseksuaaleista se synnyttää. Eivät ihmiset osaa tehdä eroa siinä kuka on siellä “kuokkiva” nahkaremmeihin, koira-asuun tai höyheniin pukeutunut sadomasokisti, ja kuka homoseksuaali.
Viime vuonna taisi olla joku uutinen homoseksuaalin pahoinpitelystä, ja vastaus tähän oli: “Juuri tämän vuoksi Pridea tarvitaan.” Lisää Pridea siis, kovempaa ja näyttävämmin.
Monia ihmisiä alkaa yhä enemmän ärsyttää vuodesta toiseen jatkuva karnevaali, josta pidetään suurta ääntä ja esiinnytään vainottuna vähemmistönä.
Mielestäni, jos homoseksuaalit haluavat että heihin aletaan suhtautua normaaleina ihmisinä, eläisivät vain kuten normaalit ihmiset. Kuten useimmat homot varmaan elävätkin. Sitä se lesbo blogistikin ihmetteli, että “missä ne normaalit homot ovat”… Useimmat varmaan ovat niin fiksuja, että pysyvät kaukana Pridesta.
Mutta sen synnyttämille mielikuville, ja siinä joka vuosi esiintyvälle pervolle käytökselle, ei oikein enää mitään voi, jos asiaan ei järjestäjien taholta puututa.
No totta ihmeessä se on aina tuomittavaa. Juuri noinhan minä tuossa juuri sanoin ja erikseen painotin. Lue enemmän ja luulet vähemmän.
Ei. Koska homojen pahoinpitelijät eivät ole sellaisia, jotka välittäisivät minkään vertaa siitä mitä kirkossa opetetaan. Tai mitä ylipäätään missään opetetaan.
Eli tällainen väkivaltainen käytös kumpuaa ihmisten omista, täysin kirkon opetukseen liittymättömistä ennakkoluuloista, joita Pride tapahtuma vain vahvistaa.
Joten ihan turha yrittää kääntää tätä jotenkin kirkon tai uskovien syyksi. Ei vain ole niin, että “vain uskovaisilla on ennakkoluuloja homoja kohtaan”. Niitä voi olla ihan kenellä tahansa kuule.
Olen samaa mieltä. Kaikentyyppinen viharikollisuus on lisääntynyt. Myös eri uskoviin, vammaisiin ja eri rotuisiin kohdistuva. Kannattaa miettiä, mistä tämä johtuu. Minusta yksi syy on koventunut puhe joka suunnalla toisia kohtaan.
Siinä yhteydessä voi miettiä mihin suuntaan tätä kehitystä vie tviitit saastaisista homoista jotka sietäis hävetä…
Nämä ovat jälleen sinun sanavalintojasi. Jälleen, tulkintaa, ei suoraa lainausta. Se on sitä epäreilua puhetta. Eristiikkaa.
Tästä samaa mieltä.
Kuka on puhunut saastaisista homoista. Ei ainakaan Paavali, koska homoseksuaalisuus on 1800-luvun keksintö.
D
Minä en nähnyt tuossa kohdassa blogitekstiä mitään kyseenalaista. On toki niin, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Kirjoittaja ei käsittääkseni edes yrittänyt kiistää sitä. Kirjoittajan toteamus Vuorisaarnaa koskien liittyy ehkä ennemminkin samantapaisiin teemoihin kuin mitä Lauri Thurén käsitteli 1990-luvulla luennossaan antinomismista alaotsikon “Laki ja pareneesi” kohdalla. Yksi luennon keskeisistä ajatuksista oli:
“Kristus on lain loppu, mutta ei Jumalan tahdon.”
Paavalin opetuksia hän analysoi hieman pidemmin muun muassa näin (kannattaa lukea alkuperäinen teksti linkistä, koska siteeraan vain pätkän):
"On totta, että Paavalin mukaan kristityn uuden elämän käyttövoima on armo ja Pyhä Henki. Hän on tarkka siitä, että laki ei velvoita kristittyä mihinkään. Mutta jokin muu velvoittaa, jopa tuomitsee ja kiroaa: “Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Älkää eksykö!” (1 Kor 6,9). Galatalaiskirjeessä, jonka alkuosaan oppi kristityn vapaudesta laista perustuu, sama Paavali jatkaa syntiluettelolla ja sanoo: “Ne jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa” (Gal 5,21). Annettuaan korinttilaisille ohjeita jumalanpalveluselämästä Paavali toteaa: "…tämä mitä minä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä [viimeisenä päivänä].
Jumalan tahtoa ei ole kumottu, vaikka Mooseksen laki onkin täytetty. Jumalan tahtoa on myös julistettava pareneesina, jotta Pyhä Henki voisi tehdä meissä työtään. Jos ‘Hengen hedelmät’ kasvaisivat automaattisesti, ei Paavalin tarvitsisi luetella niitä."
Olettaakseni blogin kirjoittaja viittasi vastaavasti siihen, että vaikka Vuorisaarna asettaakin riman niin korkealle, ettei kaikkia sellaisia vaatimuksia kykene täyttämään, vaan ihminen tarvitsee Jumalan armoa voidakseen pelastua, ei kaikkea Vuorisaarnan opetuksellista sisältöä silti voine kristitty vain sillä toteamuksella sivuuttaa, että lakia noudattamalla ei kuitenkaan voi ansaita pelastusta.
Jo esimerkiksi se, että Isä meidän -rukousta (jota koskeva rukouskehotus on tallennettu Raamatussa juuri osana Vuorisaarnaa, Matt 6:9-) on rukoiltu kristikunnassa jo noin 2000 vuotta (ja jota rukoilllaan yhä jumalanpalveluksissa säännöllisesti yli kirkkokuntarajojen), osoittaa, että Vuorisaarnassa on käskyjä, joita on selvästi pyritty aktiivisesti noudattamaan, vaikka Vuorisaarnan eri kohdille annettu painoarvo vaihteleekin eri kristillisissä piireissä.
Kyllä voinee! Kristus on pelastanut teossaan meistä jokaisen jo ennen kuin kukaan meistä oli päivänvaloa nähnyt. Näin näillä Kristuksen pelastustekoa seuraavilla teoilla ei voida tietenkään enää ansaita pelastusta, kun se on jo kerran ansaittu. Kun Paavali sanoo esim. manitsemassasi kohdassa:
Gal. 5:19-21: “Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.”
,hän puhuu siitä että kristityt eivät voi palata entiseen elämäänsä harjoittamaan näitä tekoja, antautumaan niiden valtaan ja siten menettämään uskonsa, mutta hän ei millään muotoa voi tarkoittaa, että näin, siis pidättymällä näistä teoista ansaitaan pelastus. Sehän turhentaisi koko kristinuskon sanoman, evankeliumin sanoman siitä, että Kristus on pelastanut meidät synneistämme. Eihän ole mitään muuta keinoa tarttua tähän valmiiseen pelastukseen kuin yksin uskon kautta.
Pointtini ei ole väittää, että teoilla ansaitaan pelastus, vaan pointtini oli väittää, että se, että jollain teoilla ei kuitenkaan ansaita pelastusta, ei vaikuta olevan hyvä peruste sivuuttaa ja jättää ottamatta soveltuvilta osin opikseen Jeesuksen opetuksista ihmiselämää koskien. Kristus on Pelastaja, eikä ihminen itse itseään teoillaan iankaikkisuuteen pelasta. Vuorisaarnan sisältö ei näytä sellaiselta, että Jeesuksella olisi siinä tarkoituksena sanoa, että hylätkää kaikki hänen opetuksensa pointit, kun ihminen ei kuitenkaan kykene itseään pelastamaan - vaan Vuorisaarnaan tuntuu kovastikin sisältyvän myös opetusta siitä, miten ihmisten maan päällä kannattaisi elää.
Kannattaako mielestäsi Isä meidän -rukousta (joka on tallennettu meille Vuorisaarnassa, ja jota koskeva rukouskehotus/käsky on Raamatussa annettu osana Vuorisaarnaa) nykyisin rukoilla, ottaen huomioon sen asiantilan, että Kristus on pelastanut teossaan meistä jokaisen jo ennen kuin kukaan meistä oli päivänvaloa nähnyt?
Niin, eikö Jeesus käskenyt myös ottamaan ristimme ja kuolemaan itsellemme ja etsimään ja kolkuttamaan, mitkä eivät selvästikään ole mitään kertasuorituksia, vaan koko elämän kestävää sinnikästä etsimistä ja kolkuttamista?
Eikö meitä ole kutsuttu kasvamaan kaikin voimin kohti Kristuksen kaltaisuutta, kohti tosi ihmisyyttä, joka turmeltui lankeemuksessa? Kristuksen lihaksitulon ja ylösnousemuksen, Pyhän Hengen vuodattamisen ja Kirkon yhteyden kautta meidät on kutsuttu myös parantumaan itsekkäästä rakkaudesta ja kirkastamaan Jumalan kuvaa itsessämme.
Meitä kehoitetaan kilvoittelemaan hyvä kilvoitus ja tarttumaan kiinni ikuiseen elämään. Entä olemmeko taistelleet vielä verille asti syntiä vastaan?
Onko meidät kutsuttu vain tarttumaan “valmiiseen pelastukseen” vai myös rakentamaan koko elämämme Kristuksen varaan -myös teoillamme ja valinnoillamme?
Ei kai Jumala laske ruutupaperille kilvoittelumme saldoa ja ansioita, ja hänellä kyllä riittää armoa, mutta hän myös haluaa parantaa meidät ja halajaa mustasukkaisesti henkeämme, jotta saisi asua meissä ja että me olisimme hänessä ja tekisimme hänen tekojaan tahtomme taivutettuina hänen tahtonsa mukaan.
Millään teoilla ei ansaita pelastusta!
Room. 4:3-7: “Mitä sanovat kirjoitukset?»Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.» Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta: — Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois.”
Niin.
Kristus on viinipuu ja me olemme oksat. Hänen työnsä on meidän oksastaminen ja niin myös hedelmien, siis hyvien töiden, tuottaminen.
Ef. 2:10: “Sillä olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, jotta niissä vaeltaisimme.”
Meidän vaeltamisemme on siis Kristuksessa. Emme kysy, tuleeko hyviä töitä tehdä, vaan niiden tekeminen kuuluu uskon olemukseen. Ovathan ne Kristuksen pyhittämät.
Aktiivisella miespuolisella homoseksuaalilla on monikymmenkertainen riski saada hiv-tartunta eli voi olla ainakin miehelle lääkärin ihan fiksua suositella muuta kuin homoseksuaalista elämäntapaa. Ainakaan vielä 15 vuotta sitten mieshomoseksuaali, tai nainen, joka on suhteessa miehen kanssa, joka on yhtynyt myös miehiin, ei kelvannut edes verenluovuttajaksi. En tiedä miten nykyään. Nämä perustuu ihan lääketieteellisiin faktoihin eikä mihinkään kiihkoiluun
Jos katsotaan koko populaatiosta kaikki homoseksuaalit ja heteroseksuaalit, niin keskiverrolla homoseksuaalilla riski oli muistaakseni noin 170-kertainen. Näin näistä joskus taulukon, missä oli selitetty kaikki relevantit numerot ja osuudet.
Käskemällä hävetäkö tuo korjautuu. Ja muulla homoseksuaalien syrjinnällä.
Vai mitä oikein haluat sanoa.
Eiköhän parhaiten auta ehkäisyn käytön valistus. Lisäksi taitaa nuo luvut olla jo vanhoista tutkimuksista. Käsittääkseni ehkäisyvalistus on pienentänyt lukuja. Paitsi maissa, joissa suhtaudutaan negatiivisesti niin homoihin kuin ehkäisyynkin. Tietystä syystä…
Raskauden ehkäisyyn? Vai onko maita, joissa suhtaudutaan negatiivisesti siihen, että homoseksuaalien kantamien tautien leviämistä, ja tartuntoja, pyritään estämään…?
(Ja edelleenkään kukaan ei ole käskenyt ketään häpeämään… Faktat vain ovat faktoja.)