Minua sylettää tuollainen pahanilkisyys. Levität käytökselläsi ja vääristelyilläsi turhan huonoa kuvaa ortodokseista. Sinun pitäisi entisenä luterilaisena tietää, mitä luterilainen Raamattu yksin -periaate tarkoittaa. Meillä luterilaisilla ei ole reformoitua “Solo Scriptura” oppia. Traditiota ei hylätty Lutherin uskonpuhdistuksessa, vain ja ainoastaan väärinkäytökset ja vääriin, apostolisen uskon ulkopuolelta tulleisiin oppeihin perustuvat traditiot hylättiin.
Homokysymystä paljon oleellisempi on mielestäni näissä teema ylpeys. Kirkko jumputtaa muiden mukana ihmisiin kärsimystä tunkien, kuinka hyvää on ylpeys.
Kuinka megatähdet ovat jumalia, joita pitää palvoa. Kuinka näiden tähtien pitääkin olla ylpeitä, koska ovat saavuttaneet niin paljon maallista. Ja erityisesti kuinka ihmisen pitää hävetä, jos kokee mitään negatiivista tuntemusta ylpeiden ahdistavasta, egokeskeisestä, syvän pahantahtoista jumputuksesta joilla he keräävät massiiviset omaisuutensa.
Arkkipiispa pelaa perusnarratiivin, jossa kaupallistettu Pride-tuote ei ole täydellinen, niinkuin ei kirkkokaan, koska mehän olemme ihmisiä… Tuostahan ei ole kysymys. On täysin eri asia olla inhimillinen tai heikko, kuin edistää tuotteen markkinointia laskien tarkkaan liiketaloudellisesti lähtien sen vaikutuksia.
Kuvottaa Suomalaisten johtajien tyhmänleikkiminen.
Oheisen mielipiteen on julkaissut Itä-Savossa Sammeli Juntunen, Arto Antturi ja pari muuta kirkkoherraa ja kirkolliskokousedustajaa.
En välttämättä suosittele muodostamaan kuvaa mistään puljusta anonyymien internet-kommenttien perusteella.
Olen oppinut tämän foorumin palstalta enemmän ortodoksisuudesta kuin koskaan aiemmin. Olen havainnut hyvää ja huonoa. Viralliset oppilauselmat ja virallinen opetus kertovat kyllä jotain, mutta jäsenten esiintyminen kertoo millaisia hedelmiä mikäkin “pulju” tuottaa.
Periaatteena tämä on sinänsä ihan raamatullinen, mutta anonyymi internet-palsta on aika pieni otos. Yleensä ihmisillä lienee aika vähän aikaa, energiaa ja kiinnostusta, että vaivautusivat kirjoittelemaan uskonnosta internet-palstoille.
Sinänsä itse teema eli luterilainen sola scripuran tulkinta on kyllä kiinnostava. Jatkanpa teemasta sopivaan ketjuun.
Kirkkohallituksen johtoryhmän pitäisi perustella laajemmin päätöstään. Pride eli ylpeys. Kuuluuko ylpeys kirkon kärkiteemoihin? Tuollaista keskustelua ei tule tapahtumaan, koska johtoryhmällä ei ole ollenkaan faktat puolellaan.
Ei edes tosiaan liity homouteen. Voisin ainakin itse ihan hyvin kannattaa kirkon tukijan asemaa vastaavissa tapahtumissa, jossa koko sanoma ei olisi lähes täysin kristinuskon vastainen.
Yhtä loogista, kuin jos olutmerkki tukisi näyttävästi mainostaen AA-kerhon kesäjuhlaa.
Väite siitä, että Luther puhdisti “apostolisen uskon ulkopuolelta tulleisiin oppeihin perustuvat traditiot” on aivan posketon. Ei Lutherilla, sinulla tai kenellekään ole eikä voi olla mitään kirkon tradition ulkopuolista väylää päästä perille siitä, mikä on apostolista traditiota ja mikä ei.
Pyhä Raamattu itse todistaa siitä, että kaikkea ei koskaan kirjoitettu kirjoihin ja että osa traditiosta välittyi suullisesti. Luther sitten hylkäsi juttuja oman mielensä ja itse keksimiensä kriteerien mukaan. Tuloksena ei todellakaan ollut mikään “puhdas” apostolinen usko, vaan itseväsätty rusinakeitto, jollaista ei ollut aiemmin esiintynyt kirkossa yhtään missään. Luterilaiseen valintaan perustuva uskonsisältö on jotain, joka alkaa Lutherista. Sitä ennen ei ollut yhtään seurakuntaa missään, jossa oltaisiin esim. rajattu sakramentit kahteen, hylätty luostarikilvoitus, reliikit ym.
Tämä uskontalletuksen aiheiden koostumus on jotain, jonka luterilaiset itse valikoivat, eikä se perustu mihinkään muuhun traditioon kuin heidän omaansa. Ja sellaisena se ei onnistu säilyttämään edes itse itseään, niin kuin helposti voidaan nähdä siitä, miten luterilaiset yhteisöt ympäri maailmaa luopuvat omasta traditiostaankin ja muuttelevat ihan keskeisiä juttuja kuten pappeutta ja avioliittoa eivätkä kykene olemaan ehtoollisyhteydessä edes toisten luterilaisiin Tunnustuskirjoihin sitoutuvien yhteisöjen kanssa.
Jos tämän toteaminen sylettää sinua, niin syljeskele rauhassa.
Tämä on hyvä huomio.
En ole nykyään oikein kovin varma mistään, mitä tulee omiin mielipiteisiin kirkosta, mutta huomaan suhtautuvani epäilevästi alliansseihin, sillä niissä todellakin herkästi korostuu eettinen paheksunta ja kristinuskon ulkopuolisille tai vieraantuneille tulee vaikutelma siitä, että uskomme on pelkkää lakihenkisyyttä.
Eikö apostolien kirjoittama ja apostolien aikaa kuvaava Uusi testamentti ole sellainen väylä?
Uudesta testamentista voi päätellä, että ensimmäisellä vuosisadalla sellaisia seurakuntia oli.
Ei, koska siinä nimenomaisesti sanotaan, että kaikkea ei ole kirjoitettu kirjoihin.
Siis Joh.21:25 ja ehkä myös 1.Kor:13:9 (“tietomme on vajavaista”). Paavali ei kuitenkaan sano, että Raamattuun kirjoitettu tieto olisi vajavaista kirkossa tiedetyn tiedon vastakohtana, vaan että meidän, siis kirkon, tieto on kaikkineen vajavaista. Jos siis Raamattu ei vajavaisuutensa takia kelpaisi auktoriteetiksi, niin sitten ei kelpaisi traditiokaan.
Me kuitenkin ajattelemme, että se vajavainen tieto, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on luotettavaa.
Ja myös kohta 2. Thess. 2:15. Vastakohtaisuudesta ei ole kukaan sanonut mitään. Mutta osa luterilaisista tuntuu ajattelevan, että suullisesti välitetyt traditiot ovat kirjoitetun vastakohta ja siksi he hylkäävät ne - ottamatta huomioon, että kirkko eli kymmeniä vuosia pelkästään sanallisen tradition varassa ilman ainoatakaan UT:n kirjoitusta.
Useimmilla luterilaisilla ei tällaista ennakkoasennetta ole. Jokainen suullisesti välitetty traditionpalanen on tietenkin koeteltava erikseen ja, vain jos hyvä syy löytyy, ehkä hylättävä. Luulisi, ettei ortodoksikaan voi purematta niellä kaikkea, mitä traditioksi väitetään.
Millä tavalla se pitäisi “ottaa huomioon”? Kai apostolien suullinen opetus oli samansisältöistä kuin heidän kirjoituksensakin.
Näkemykseni mukaan, se että Suomen luterilainen kirkko on nyt tässä mukana, johtuu siitä että se on valtio/kansankirkko, joka voi uudistaa/muokata jne. teologiaansa paikallisesti. Siis, sillä ei ole katolisten tai ortodoksien tavoin “ylikansallista” opinvartijaa tai synodaalista rakennetta, jonka kautta tai siunaamana tällaisia muutoksia tai virallisia osallistumispäätöksiä voitaisiin tehdä.
En olisi siis sitä mieltä, että luterilainen kristinoppi olisi lähtökohtaisesti teologiansa/tulkintaprinsiippiensä puolesta herkkä tai myötäsukainen suuntaus-sensitiiviselle sakramenttiteologialle, jota pidän lievästi ilmaistuna vääränä. Itseasiassa pidän monia konservatiivis-reformistien pointteja substanssinsa puolesta varsin “klassisina”.
Jutska vain lienee primaaristi siinä, että näistä asioista päätetään Suomen luterilaisessa kirkossa demokraattisesti (so. kirkon teologin tai papin näkemys on yhtä validi kuin punavihreän sosionomin tai edistyksellisen nuoren kokoomuslaisen valtiotieteen opiskelijan) paikan päällä. Ja päätös on “ex cathedra” eli oikea kun tunnetusti liberaali media sen sellaisena esittää uutisoi ja raportoi sen mukaisesti.
Hyvä havainto. Vaikka luterilaisilla onkin Luterilainen maailmanliitto (johon edes kaikki luterilaiset eivät kuulu, vaan ovat joko osa vaihtoehtoisia kattojärjestöjä kuten ILC tai CELC tai sitten ilman tällaista yhteyttä), niin siellä ei ilmeisesti päätetä yhdessä opillisia juttuja kaikkia kirkkoja sitovasti. Mitä nyt Latviaa moitittiin kun luopuivat naispappeudesta, mutta samaan aikaan moni jäsenkirkoista ei ole koskaan sitä hyväksynyt.
Kansankirkothan sulkevat sisäänsä usein laajan teologisen variaation. Niinpä esim Suomen ev.lut. kirkossa tehty teologinen työskentely ei aina ole perusteiltaan luterilaista. Sekin sitten heikentää teologista keskustelua, kun toisille Tunnustuskirjat on kirkon opille normatiivinen, toisille taas kasa jänniä historiallisia dokumentteja. Vähän sama Raamatussa. Kansankirkollista teologista keskustelua vaikeuttaa suuresti se, että on hankala löytää sellaista mihin kaikki ovat sitoutuneita. Ja kun sitä ei löydy käy eri leirien välinen keskustelu mielettömäksi.
Kansanedustaja Räsästä on myös kritisoitu siitä, että hän maallikkona ottaa näinkin “kovasti” kantaa. Oukkidoukki.
Onkos samanlaista “uskonnon ja politiikan” sotkemista tässä selvästikin kansakirkon linjauksia koskevassa keskustelussa kritisoitu yhtä lailla kun asialla ovat olleet liberaali-reformistiset kansanedustajat tai raamatullisia tekstejä lainailevat luterilaiseen kirkkoon kuulumattomat kansanedustajat?
Ehkä hieman vielä. Mije rohkaisisin klassisemman luterilaisuuden omaksuneita kristittyjä kysymään miksi liberaali-reformististen/kirkkoon kuulumattomien pointit eivät ole “uskonnon sekoittamista politiikkaan” jos kansanedustaja “fundamentalistiset” ulostulot sitä aina ovat? Siis, millä kriteereillä tässä kysymyksessä lopultakin operoidaan.
Yhtä lailla, kehoittaisin konservatiivisempia luterilaisia sanomaan yhä äänekkäämmin, että ei heidän näkemyksensä avioliitosta, sukupuolien moninaisuudesta eroa olennaisesti esim. toisen kansakirkon, Suomen ortodoksisen Kirkon vastaavasta. Sama lienee totta maamme juutalaisten ja muslimien keskuudessa.
Omalta osaltani vastaan, että ei minulla ensinnäkään ole mitään ehdotonta periaatetta, ettei uskontoa ja politiikkaa saa sekoittaa. Samat ihmiset niitä tekevät ja molemmissa on elementtejä joiden suhteen ei vallitse yleistä konsensusta. Jos klassisesti suuntautuneissa kristityissä on muitakin minun kaltaisiani, niin mainitsemasi epätasapaino voi johtua siitä. Siis että sekoittamiskielto olisi yleisempi ajatustapa liberaalien keskuudessa.
Seurasin hetken netin keskusteluja tästä asiasta, kun kohu alkoi. Oli kuitenkin pakko lopettaa. Rupesi niin tympimään ainainen raamatunkohtien heittely muka todistamaan, miten Päivi Räsänen on väärässä. Miten monesti törmäsikään näihin “Jeesuskin hengaili syntisten kanssa”, “älä tuomitse, ettei sinua tuomita”, “entäpä rakkauden kaksoiskäsky”, “muistathan myös noudattaa kaikkia muita Vanhan testamentin käskyjä”, “nainen (Päivi) vaietkoon seurakunnassa” jne.