Olen koko elämäni jo ennen uskoontuloa puolustanut kirkkoinstituutiota. Tämä koska myytävä tuote on Jeesus ja jo historiamme perustelee kansankirkon erikoisaseman.
En pysty enkä halua puolustella instituutiota, jonka myyntikohde on Jeesus, ja jotain ihan muuta. Tällä kertaa ylpeät homo, toisilla kerroilla jotain toista. Instituutio on sidottu toimimaan tietyllä tavoin, tai se alkaa menettää olemassaolonsa oikeutusta.
Anteeksi, jos tämä on off topic. Olen töissä eräässä julkisen sektorin organisaatiossa. Meillä oli jokunen vuosi sitten “firman juhlat”. Samana päivänä oli hyväksytty muistaakseni ns.tasa-arvoinen avioliittolaki. Yksikkömme pomo hehkutti tätä asiaa ja pyysi kaikkia nousemaan ylös ja kilistämään tämän lakimuutoksen kunniaksi. Oletus hänellä oli, että “me kaikki fiksut ja suvaitsevaisethan olemme yhtä mieltä tästä”. Oli tosi kiusallista. Minulla ei ollut pokkaa jäädä yksin penkkiin istumaan ja olla kilistelemättä.
No seuraavalla kerralla olet sitten rohkeampi.
Juu, pitää olla 
Tosin toivoisin kyllä, että aatteiden ja ideologioiden tuputus pidettäisiin työpaikoilla minimissä. Etenkin ylemmiltä tahoilta.
Luoman perustelu “että kaikki saavat osallistua kirkon toimintaan” on sinällään OK, enpä ole ketään ollut ajamassa ulos kirkosta, en kerran edes laitamyötäisessä ollutta pultsaria, joka änkesi ehtoolliselle.
Mutta pitääkö kirkon silti itse osallistua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, jopa oman oppinsa vastaiseen ja oman hyväksytyn ja virallisen vihkikäytäntönsä vastaiseen. Jotta olisi kaikkien kaveri, ja keräisi tykkäyksiä, ja ehkä toivoen ettei jäsenmäärä laskisi niin kauheasti. Se on matelevan koiran moraalia, kaikille lupaavan poliitikon yleisön mielistelyä.
Tätä löyhästi sivuaa eräs EIT:n ratkaisukin. Toki “ylempi” on intissä vähän eri juttu kuin siviilissä.
Ongelmana on varmaan myös se, että tasa-arvoisen avioliiton kannattamista ei aina ajatella ideologiana, vaan pidetään itsestäänselvänä että “kaikki järkevät” sitä kannattavat nykypäivänä. Ei ajatella, että omassa työyhteisössä jotain tiukkapipoisia konservatiiveja olisi.
Monien raja kulkee siinä, että heidän mielestään homoseksuaalien parisuhde ei ole avioliitto. En oikein ymmärrä, miksi homojen virallistettua suhdetta pitää nimittää avioliitoksi, ja miksi homoparit pitää vihkiä maistraatissa (kirkosta puhumattakaan.) Minusta ja monista muista kanssani samaa mieltä olevista ihmisistä rekisteröity parisuhde olisi ollut aivan riittävä -ja paljon tyylikkäämpi ratkaisu asiaan, mutta siihen ei tyydytty.
Minusta taas nimenomaan tämä on kamalan vaikea kanta ymmärtää. Miksi pitäisi olla kaksi eri lakia jotka antavat samat vaikutukset? Plus sitten että kymmenissä muissa lainkohdissa pitäisi luetella “avioliitto tai rekisteröity parisuhde”. Minusta päinvastoin voisi purkaa koko parisuhdelain ja muuttaa viran puolesta rek. parisuhteet avioliitoiksi.
Eikun nimenomaan toisin päin. Minusta kaikki valtion avioliitot tulee muuttaa rekisteröidyiksi parisuhteiksi ja jättää avioliittoon vihkiminen uskonnollisille yhdyskunnille niiden haluamien kriteerien mukaisesti.
Ei minusta pidäkään olla kahta lakia, jolla on täysin samanlaiset vaikutukset. Rekisteröidystä parisuhteesta piti vain säätää, että yhdessä asuvat samaa sukupuolta olevat kumppanukset voivat olla toistensa lähimpiä omaisia ja periä toisensa. Koska heille ei voi syntyä yhteisiä lapsia, ei samanlaisia avioesteiden tutkintaa tarvita kuin ennen (hetero)avioliittoon vihkimistä, eikä lasten huollosta, isyydestä tai toisen ei-synnyttänen lesbopuolison “äitiydestä” tarvitse myöskään säätää mitään.
On jotenkin typerää ja tyylitöntä, että homo- ja lesboparit leikkivät aviopareja yhteiskunnan siunauksella. Lakien pitää perustua todellisuuteen eikä pervesseihin harhaluuloihin tai todellisuutta vääristäviin poliittisiin ideologioihin.
SanGennaro esitti että valtion laissa oli juridisena käsitteenä vain “rekisteröity parisuhde”. Kun sellaisia suhteita yleisesti kutsutaan nimellä “avioliitto”, en oikein näe muutoksen järkeä. Se, että merkittävä mutta supistuva vähemmistö pitää toisia liittoja “oikeina” ja toisia “väärinä” ei minusta oikein ole perustelu.
Varsinainen kysymys on kuitenkin oikeusvaikutukset. Pitääkö puolisoa vastaan todistaa oikeudessa? Miten adoptio? Perintö?
Adoptiossa etsitään lapselle vanhempia eikä vanhemmaksi haluaville lapsia. Minusta adoptointi kuuluu vain heteroaviopareille. Jostain syystä meillä kuitenkin on ollut sallittua myös yksinäisten henkilöiden adoptoida lapsia. Suomessa annetaan nykyisin hyvin vähän lapsia adoptioon, joten adoptiosta kiisteleminen on teoretisointia. Muut asiat (perintöoikeus, lähiomaisena oleminen oikeusvaikutuksineen) sisältyivät jo rekisteröityyn parisuhteeseenkin.
Tällöinkin yksinkertaisempaa olisi yksi avioliittolaki ja siihen mahdolliset poikkeukset erikseen.
Ei varmaan olisi ensimmäinen kerta, kun juridiikan kieli ja arkikieli eroavat toisistaan. 
Ideana on, että valtio ei ota kantaa uskonnolliseen käsitteeseen.
Ei avioliitto ole pelkästään uskonnollinen käsite, vaan myös yhteiskunnallinen käsite. Kaikissa yhteiskunnissa miehen ja naisen välistä liittoa on kutsuttu avioliitoksi. Avioliitossa on olennaista, että aviopari muodostuu kahdesta eri sukupuolta olevasta henkilöstä, ja sen tarkoitus on ollut laillisten lasten saaminen. Uudessa avioliitolaissa on avioliiton käsite määritelty uudestaan. Monet kansalaiset eivät hyväksy avioliitto-käsitteen muuttamista toiseksi.
Yhteiskunnallisia asioita ovat perimysjärjestys, elatusvelvollisuus jne. Avioliitto on sakramentti.
Palataanpa otsikkoon…Ymmärrän vielä, että yksittäiset seurakunnat voivat tukea prideä - mutta menee hiukka yli, että Turun ja Koko Suomen autokefaalinen arkkipiispakunta organisationa on tukijana 
Kuinka paljon olet perehtynyt aiheeseen?
Ihmisille tyypillistä käytöstä on rikkoa melko hyvin toimivia asioita, ja ajaa ne ainakin jossain muodoin kaaokseen. Kunnes palataan oleellisesti ottaen vanhaan, kun ei muuta osata. Harha siitä, että olisimme kaikessa jotenkin parempia kuin olemme historiassa olleet aivan vaan olemalla ilman vaikkapa suurta ajatustyö määrää asian parissa.
Useampi puoliso ja lemmikki ovat homojen jälkeen listalla. Mikä on se verbaaliakrobatia, jossa väistämättä suvaitsee toisen muttei toista?
Jos taas saa olla puolisoita loputtomiin niin kohta kaikki moottoripyöräjengeissä ovat naimisissa keskenään, koska silloin ei tarvitse todistaa kerholaista vastaan.
Avioliittoinstituution romuttaminen on vain erittäin erittäin tyhmää. Pitkälti siitä syystä, että nykyään useimmat erot ovat tyhmiä. Tyhmiä koska eronneet pääsevät kokemaan täsmälleen samat ongelmat useimmissa tapauksissa uuden kumppaninsa kanssa. Koska suhteen toimimattomuus tulee viime kädessä heidän omista ongelmistaan, joita nykykulttuuri yrittää estää kohtaamasta.
Aivan erityisesti varoisin esittämästä tietävää, jos oma lapsuus oli ihan kiva. Itselläni vanhemmat erosivat juuri kun synnyin. Kyllä tuo myös on jälkiä jättänyt, vaikka olenkin sitä mieltä aikuisena, että heidän päätöksensä oli oikea. 4/5:ssä nykyeroista päätös on väärä ja aivan liian äkkipikainen. Kiitos kulttuurimme.
Pridessa olennainen tekijä on, ettei heidän ajamansa asiat kestäisi hetkeäkään mietittyä tarkkaa vastapuolen kritiikkiä. Näinollen heidän taktiikkansa on yhtenäinen tissienvilauttelijoiden kanssa. Eli julkista näkyvyyttä maksimit, ja ilmapiirin luominen, jossa heidän kanssaan eri mieltä oleminen olisi automaattinen osoitus pahuudesta.
Kun ei päivänvaloa kestä, niin tietenkin se ainoa tapa toimia. Varmaa on kylläkin tällöin myös se, että homma romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Valheen päälle ei kestävästi rakenneta.
Jos Pride olisi ihminen niin olisi 16v itseään täynnä oleva teinipissis, jolle ei vielä ole toisista ihmisistä auennut noin mikään.