Ev.-lut. kirkosta erosi 52 000 hlöä vuonna 2017

Ev.-lut. kirkkoon kuuluu nyt n. 71 % suomalaisista. Onhan se melkoista, että eroajia oli viime vuonna miltei yhtä paljon kuin Suomen ort. kirkossa on jäseniä.

3 tykkäystä

Eipä voida sitten olettaa, että eronneet olisivat liittyneet Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Jos olisivat, niin en pitäisi sitä yhtään pahana.

Ei toki. Ort. kirkkoon siirtyjiä on vain yksittäisiä henkilöitä siellä täällä, ei tuhatmäärin.

Liittyjiä on vastaavasti ollut pari tuhatta.

Tuo vuosikausia kestänyt kirkosta eroavien huomattavan suuri määrä on historiallisestikin niin merkittävä juttu, että ihmettelen jos ei mikään taho ole tehnyt tästä perusteellista haastattelututkimusta eroajien motiiveista yms. nyt kun ne vielä ovat suht autenttisina ihmisten mielissä. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mistä syistä ihmiset pohjimmiltaan eroavat ja olisiko jonkinlainen muutos kirkossa voinut estää sen vai oliko jokin muutos kirkossa aiheuttanut eron, ja kuinka suuri osa eronneista on sellaisia, jotka eivät missään tapauksessa haluaisi kuulua minkäänlaiseen uskonnolliseen yhteisöön. En voi uskoa, että joku päiviräsäsen puhe telkkarissa olisi kenenkään kirkosta eroamisen pohjimmainen syy, vaan jotain oleellisempaa siellä täytyy olla taustalla.

1 tykkäys

Ilmiö ei ainakaan rajoitu Suomeen, joten en usko että nimenomaan Suomen evlut kirkko on tehnyt jotain väärin.

Eroaminen ei ole sinänsä tärkein asia kirkon kannalta. Hernesaho analysoi hyvin: https://www.facebook.com/hernesmatti/posts/10156181550615854

Jutussa kyllä väitettiin, että 16 500.

Ehkä tämä eroamisten määrän kasvu kertoo yhteiskunnan pluralistumisen hyväksymisestä. Aikaisemmin ihmiset pysyivät kirkon jäseninä jos olivat lapsina kasteen saaneet, vaikka eivät olisi uskoneetkaan asiaan. Kirkosta eronnut tulkittiin helposti puoluepoliittisesti eli kommunistiksi tai muuten vasuriksi. Nyt ei sellaista leimaa tarvitse kantaa kun on läjäpäin muitakin vaihtoehtoja identifioitua yhteisöllisesti. Uusi sukupolvi ei edes välttämättä tiedä tällaisista kommaritaustoista joten ne eivät ole esteitä tunnetasollakaan. Yhteiskunnan individualisoituminen voi tietysti myös vaikuttaa. Enää suomalainen ei ole yhtä kuin luterilainen (tai harvemmissa tapauksissa ortodoksi) ja se hyväksytään.

Mielestäni tämä on periaatteessa hyvä asia, vaikka luterilaisen kirkon vaikutus yhteiskuntaan häviääkin vuosi vuodelta. Pakkokirkollisuus ei ole millään tavalla hyvä asia, vaikka se kristillistä moraalia yhteiskunnassa voisi pitää paremmin esilläkin. Toisaalta ev. lut. kirkon moraali ei nykyään aina kovin kristillistäkään ole, joten parempi vain että tällainen vaikutus vähenee. Ev. lut kirkon sanomaan uskovien määrä ei ole muutenkaan paljon kirkon työn vaikutuksesta kasvanut. Moni käy rippikoulun, mutta kuinka moni lopulta uskoo? Tutkimusten mukaan ei kovin moni. Kylvetty sana voi sydämessä tietysti säilyä ja kasvaa myöhemmin jos se sana on kristillistä evankeliumia ollut. Uskovien määrän vähyys ei ole ihme kuin kymmeniä prosentteja papistostakaan ei oikein usko asiaansa ja toimii sen mukaisesti.

Kun kirkon maallistuminen niin uskon kuin etiikan asioissa ei oikein eroa lopulta muusta yhteiskunnan maallistumisesta, niin mitä syytä kellään on pysyä kirkossa? Se kuuluisa sosiaalinen hyväkö, jota kirkko tekee? Sitä tekee ei-uskonnolliset järjestötkin. Joillakin vanhemmilla ihmisillä se on voimakas tunneside, joihonkin menneisiin kokemuksiin tai tietämättömyys mihin erottuaan suuntaisi. Jossain vaiheessa kirkostaerosuuntauksessa voi tulla vastaan jonkin sortin kriittinen piste kirkon jäsenten määrässä, jonka jälkeen alkavat sitten viivyttelevätkin poistua kirkosta eli pato aukeaa kun ei oikein voi perustella millään kirkossa pysymistään enempää kirkon sanomalla kuin etiikallakaan. Ainoa pelastus kirkolle olisi linjan muuttuminen Raamatun mukaiseksi, jolloin ainakin asiaan uskovat pysyisivät jäseninä.

1 tykkäys

Timok taisi lukea huolimattomasti. Tuo parituhatthan oli kolmekymppisten miesliittyjien määrä, ikäryhmä, jossa kirkkoonkuuluvvuus on nykyään alhaisinta. Voi johtua turvapaikanhakijoiden kasteista osaltaan, ja toisaalta, mitä enemmän eronneita, sitä enemmän sellaisia, jotka voisivat liittyä. Osa näistä on voinut nuorempana erota ja nyt häät tai joku muu syy saa liittymään uudelleen.

Valitettavasti osa näistä on vain pikakäynnillä. Tiedän tapauksen, jossa seurakunta joutui pyytämään erästä henkilöä, joka oli liittynyt kirkkoon vain kummina toimimista varten ja eronnut heti sen jälkeen liittymään uudelleen. Jäsenyys oli näet loppunut niin pian, ettei kastetun tietoja oltu ehditty laittaa järjestelmään… tragikoominen ajankuva.

Totta. Luin kursorisesti kännykästä, siitä erehdys.

Tästähän ei ole julkaistu tilastoa. Eroakirkosta.fi-palvelu teki oman laskelman pari vuotta sitten, ks. https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/media/none/tiedote_05_2016.html?year=2016, ja kirkon puolelta väite tyrmättiin antamatta tilalle mitään selkeää lukua. Pitäisi olla hyvin yksinkertaista katsoa miten moni vaikkapa 2016 liittyneistä yhä elossa olevista Suomen kansalaisista oli kirkon jäsen 2017 lopussa.

Ainiin, kerrottakoon että arvioin luvun olevan välillä 51750-52000. Vähän meni pieleen siis. https://www.kotimaa24.fi/blogit/noin-52000-erosi-kirkosta/

Muut kirkkokunnathan eivät ole tainneet vielä julkaista jäsentilastojaan? Voisi olettaa, että katolisten määrä olisi taas kasvanut, ortodokseilla kuolleisuus ja kasteiden vähäinen määrä vähentää liittymisten tuomaa hyötyä. Vapaissa suunnissa vapaakirkon trendi on ollut kasvava, helluntailaisuus on junnannut paikallaan ja adventistit, baptistit ja metodistit tainneet lähinnä taantua, tosin edellisvuonna ainakin adventisteilla oli hieman kasvua, ehkä liittyi turvapaikanhakijoihin. Helluntailaisten osuus tilastoissa ainakin kasvaa, sillä monta uutta seurakuntaa on siirtynyt helluntaikirkon lipun alle ja helluntaikirkko on saanut myös runsaasti uusia henkilöjäseniä (seurakuntien jäsenistä ei automaattisesti tule helluntaikirkon jäseniä, vaikka seurakunta siihen liittyisikin).

Tässä HAJ:n selityksessä pääpaino on sosiaalisilla ja yhteiskunnallisilla seikoilla. Ne ovat varmasti merkittäviä, mutta jotenkin ajattelisin että taustalla on jotain muutakin, ihan aidosti uskonnollista muutosta, vaikkeivät nämä tietysti ihan irrallisia asioita ole.

Niinpä. Vaikka kirkko kuinka kosiskelisi maailmaa niin silti sieltä erotaan.

1 tykkäys

Eikös tuosta ole tehty Tampereen seurakunnissa joskus tutkimus? Tarkistettiin jonakin tiettynä ajanjaksona kirkkoon liittyneiden jäsenyys myöhemmin, osaa taidettiin haastatellakin.
Joo, tällainen löytyi - tuon alla olevan linkkisivun lopussa on joitakin tietoja tutkimuksesta, sen sijaan siellä oleva linkki itse tutkimukseen ei toimi enkä jaksa ainakaan nyt googlailla enempää.
https://tampereenseurakunnat.fi/kirkko_tampereella/uutiset_ja_media/medialle/aineistoa

Totta, eivät ole. Tulevat kai helmi- tai maaliskuussa. Ei niillä tosin juuri ole tilastoarvoa, kun lukumäärät ovat sen verran pieniä ettei yhdestä vuodesta voi vielä paljon sanoa.

Kastetuista turvapaikanhakijoista taitaa iso osa olla alle 30v, joten uskoisin 30-39v miesten piikin liittyvän kirkkohäihin. Niitä edelleen moni haluaa, ja se on usein tuossa iässä ajankohtainen asia. Ja tosiaan kummius myös. Nuoruuden kapinakin on voinut tuossa vaiheessa rauhoittua ja tapahtuu paluuta perinteisiin arvoihin. Kaksi lasta, omakotitalo, farmari-Volvo ja kirkon jäsenyys?

Linkitetyn Matti Hernesahon facebook-kirjoituksen kanssa taas olen osittain eri mieltä. Teksti oli aika viidesläishenkinen tausta-ajatuksessaan, että ei haittaa jos ei-uskovien perheiden lapsia ei enää kasteta. Tämä on mielestäni väärin, koska vaikka kaste ei pelastakaan ilman uskoa, niin uskon sillä olevan objektiivista suojaavaa vaikutusta.

2 tykkäystä

Kas, ortodoksien jäsentilastot ovat ilmestyneet: https://www.ort.fi/uutishuone/2018-01-15/vaestotilastot-vuodelta-2017-ovat-valmistuneet

Vanha trendi jatkuu: liittyjiä enemmän kuin eronneita, mutta syntyvyyttä korkeampi kuolleisuus laskee jäsenmäärää:

Koko kirkon jäsenmäärä pieneni viidettä vuotta peräkkäin: kirkkoon kuului vuoden 2017 lopussa 60 186 henkeä, 380 vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa.

Mielenkiintoista, että Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa erotaan liittymisiä enemmän (luvut toki pieniä, kun verrataan ev.lut. kirkkoon). Onkohan sitten niin, että ortodoksisuuden vanhoilla valta-alueilla tapaortodoksisuus on yleistä ja nyt murenemassa? Jotenkin olettaisi, että tuolla seudulla kirkkokunnanvaihtaminen luterilaisesta ortodoksiksi olisi yleisempää tai helpompaa, kun se on siellä selkeä “kakkosvaihtoehto”. Ehkä oletan väärin. Ainoa kyseisen hiippakunnan "plussalla oleva seurakunta on Jyvaskylä, sekin vain kolmen jäsenen lisäyksellä.

Liittymiset näyttävät keskittyvän voimakkaasti tiettyihin seurakuntiin:

Suurin liittyjäjoukko löytyy tietysti Helsingin seurakunnasta, jossa kirkon jäseneksi voideltiin tai rekisteröitiin vuoden aikana 298 henkeä. Huomattavan suuria liittyjämääriä kirjattiin myös Turkuun (95), Tampereelle (75) ja Lappeenrantaan (56).

Näihin seurakuntiin siis liittyi 524 henkeä. Kun yhteensä kirkkoon liittyi 858 henkeä, liittyi siis kaikkiin loppuihin seurakuntiin yhteensä 334 henkeä. Tuo Lappeenrannan liittyjämäärä on muuten kiehtova, seurakunnan jäsenmäärä kun on vain runsas parituhatta. Onko kyse venäläisten muuttoliikkeestä alueelle vai mistä?

Painopisteen siirtyminen etelään näkyy myös hiippakuntien jäsenluvuissa:

Kuopion ja Karjalan hiippakunnan yhdeksään seurakuntaan kuului vuoden lopussa 20 026 jäsentä (vuoden 2016 lopussa 20 368), Helsingin hiippakunnan kahdeksaan seurakuntaan 33 893 (vuoden 2016 lopussa 33 829) ja Oulun hiippakunnan neljään seurakuntaan tasan 6000 jäsentä (vuoden 2016 lopussa 6 058).

Nostettakoon tiedotteesta vielä esille suurimmat seurakunnat:

Kirkon väestöstä noin kolmasosa on kirjoilla suurimmassa seurakunnassa Helsingissä, johon kuului vuoden päättyessä 19 913 henkeä (19 929 vuonna 2016). Seuraavina olivat Joensuun 6139 (6 216), Kuopion 3920 (3 994), Tampereen 3243 (3 201) ja Turun 3031 (2 971) seurakunnat. Turun jäsenmäärä nousi nyt ensi kertaa yli kolmen tuhannen, vaikka Eurajoen kunta siirrettiin vuoden aikana Turun seurakunnasta Tampereen seurakuntaan.

Helsinki on ylivoimaisesti suurin, vaikka pientä jäsenmäärän laskua onkin (siellä on, mistä vähetä). Joensuu on perinteistä ortodoksialuetta, mutta ehkä siellä sitten erotaan samoista syistä kuin ev.lut. kirkossa, muuttotappiokin haitannee. Turun ja Tampereen kasvu on mielenkiintoista, sillä se vahvistaa sitä, ettei ortodoksisuuden painopisteen muutos keskity vain Uudellemaalle, vaan myös muut alueet saavat kasvusta osansa.

Marginaalistahan tama on suhteessa koko väestöön, kuten Jori jo aiemmin vihjasikin, mutta kiinnostavia silti, ja pitkällä aikajaksolla ihan merkittävääkin. (Ja ehkä paikallistasollakin). Itse asiassa, mitä enemmän ortodoksisuus voimistuu perinteisen kannatusalueensa ulkopuolella, sitä uskottavampi ja todennäköisempi vaihtoehto se saattaa tulevaisuudessa olla niille, jotka pohtivat omaa maailmankatsomustaan.

4 tykkäystä

Minä luulen, että suurin selittävä tekijä on kuitenkin kirkollisvero. Jos ei mitenkään tunne tarvetta olla kirkon jäsen, niin ylimääräinen maksu halutaan pois. Jos kirkollisveroa ei olisi, moni ei viitsisi vaivautua eroamaan.

Toki on sitten joukko, jotka eroavat protestiksi, koska kirkko on liian konservatiivinen, liberaali, korruptoitunut, ei tee tarpeekis tai tekee liikaa yhteiskunnallista työtä, lähetystyötä, diakoniaa, jumalanpalvelustoimintaa, partiota, kirkkokuoroja jne. syrjii tai hyysää naispappeja, homoja , köyhiä, mamuja jne. Tai häissä tai hautajaisissa oli huono pappi tai kanttori soitti väärin. Tai erotaan kirkosta protsetiksi, koska voidaan ja koska valtiosta tai kunnasta ei voi erota.

Ja kolmas ryhmä on sitten sellaiset, jotka eivät halua enää olla jäseniä ateistisen vakaumuksen tai johonkin muuhun uskonnolliseen liikkeeseen siirtymisen vuoksi.

Sehän on ihan totta, että kirkosta eroaminen ei enää nykyään ole sellainen ihme tai kummallisuus kuin menneinä vuosikymmeninä. Mitä useampi on eronnut, sitä tavallisemmalta se tuntuu, enää ei tule leimaa.

3 tykkäystä