Hallintojohtajan irtisanominen SLEY:stä

En kommentoi muuten, mutta sen verran on kyseinen firma meikäläisen elämässä merkinnyt, että pahalta tuntuu. Surullista on, että hengellinen liike jälleen kerran on ajautunut riitaisuuteen ja että tästä tietenkin ottavat “ilon irti” kaikki negatiivisesti ko. puljuun suhtautuvat tahot.

2 tykkäystä

No johan pomppas.

Mulle nämä Sleyn nykyiset johtopamput on tutumpaa porukkaa kuin aiemmat ja eläkkeelle jääneet. Näin ollen hirveän mielelläni kallistuisin ajattelemaan, että hallintosysteemien tervehdyttäminen on oikea asia ja tällä prosessilla tehdään Sleystä parempi paikka. Samaan aikaan toki tiedostan sen, että tututkin ihmiset voivat tehdä väärin. Ja hyvänen aika, voiko se varoituksen antaminen oikeasti olla noin vaikeaa? Maailman helpoin tapa turvata selustansa irtisanomisasioissa!

Näinä “viimeisinä päivinä” tapahtuu paljon asioita, joita ei pieni ihminen aina ymmärrä.

Tarinan mukaan työnantaja antaa potkut työntekijälle joka ei tee työtä mutta nostaa palkkaa ja loukattu työtätekemätön vie asian oikeuteen ja voittaa jutun…

Toisin kuin oikeuslaitoksen, mielestäni pääpointti asiassa ei ole, kävikö työntekijä myös muualla työssä vai ei, vaan se, tekikö hän sovittua työtä mainitulle työnantajalleen, sovitun palkan puitteissa, vai ei.

Nämä jutut eivät siis liity suoraan toisiinsa. Käytin olemassaolevaa ketjua, jonka otsikko sopii tähän uuteenkin uutiseen.
Selvyyden vuoksi asiat lyhyesti:

  1. Sley erotti piirityöntekijän, joka salasi toisen työpaikkansa, vaikka sitä kyseltiin häneltä. Oikeudessa todettiin vääräksi toiminnaksi, koska ei ollut varoitettu.
  2. Sleyn hallitus on nyt erottanut hallintojohtajan. Tähän luottamuspulaan puolestaan liittyi hieman aikaisemmin uutisoitu petosjuttu, joka vanhana asiana nostettiin esiin. Eräs yritys oli syyllistynyt petokseen, ja Sley (ja nimenomaan hallintojohtaja) oli erehtynyt tekemään kaupat yrittäjän kanssa - ja kärsi sitten tappiot nahoissaan.

Molempiin tapauksiin ja työsuhteisiin kytkeytyy tietysti pidemmältä ajalta asioita. Ei luottamuspula synny hetken tai yhden virheen takia.
En lähde tätä Kymäläisen erottamista ollenkaan nyt ruotimaan, mutta halusin korjata tässä mahdollisesti syntyvät väärät johtopäätökset siltä osin kuin on järkevää.

1 tykkäys

Oikeuslaitoksella ei ole mielipiteitä. Oikeuslaitos soveltaa lakia eikä ota mitään kantaa siihen, miten asioiden tulla - ellei tämä ole lainsäätäjän tarkoitus.

En tiedä asiasta tarpeeksi voidakseni tehdä sitä. Olen kerran ollut EO:n illassa, jossa Säilä oli opettamassa. Siinä tilanteessa luokittelin hänet hyvien puolelle. Kymäläisestä en ole koskaan kuullutkaan.

Ajattelen heti, että ehkä joku on toiminut siinä tunnepohjalta. Pitkään ollut sellainen tunne, että vielä ei jaksa, vielä ei kehtaa, vielä ei viitsi puuttua asiaan. Sitten alkanut tapahtua jotain, pato on avautunut, tullut tunne että nyt saa riittää, ja otettu omasta mielestä riittävän päättäväinen askel.

Psykologisesti on niin, että jos antaa varoituksen, ja se ei johdakaan mihinkään, niin sitten henkilö saattaa olla kuvioissa pidempään, mutta on nyt tehty viholliseksi. Tai vaikka näin ei oikeasti kävisi, niin tunnepohjalta toimiva henkilö saattaa ajatella sen näin.

Konfliktien välttelyä. Tai sitä, että ainoa tapa olla kriittinen tai selvitä konfliktista on yksinkertaisesti katsoa, että ei tarvitse olla tekemisissä enää.

Kun SLEYn hallituksen puheenjohtaja puhuu talouden tasapainottamisesta ja hallituksen ja johtoryhmän keskinäisestä luottamuksesta tätä irtissanomista koskevassa jutussa - kannattaisiko yrittä kuitenkin toimia luottamuspulassa olevien työntekijöiden suhteen niin, että ei jouduta niitä vähiäkin rahoja käyttämään oikeudenkäynteihin ja korvausten maksamisiin.
Ihmiset, jotka lahjoittavat rahaa SLEYn työhön, tuskin tahtovat rahojen kuluvan tälllaiseen. Seuraavan kerran kolehtihaavin ollessa edessä taidan miettiä, kannattaako laittaa siihen haaviin.

2 tykkäystä

Tavallaan molemmista. Ja ehkä laajemminkin.

Ei ole kuin muutama kuukausi siitä, kun SLEY joutui maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja isoja korvauksia, kun oli irtisanonut työntekijän luottamuspulan vuoksi ilman aiempia varoituksia. Ja nyt tehtiin sama: irtisanottiin pitkäaikainen työntekijä luottamuspulan vuoksi ilman varoituksia. EIkö SLEYssä opittu mitään ensimmäisestä kerrasta?

Viittaukset talouden tasapainottamiseen ja hallituksen ja johtoryhmän suhteisiin löytyvät ainakin Seurakuntalaisen artikkelista.

Jotkut ehkä muistavat minua paremmin 80-90-lukujen Helsingin Luther-kirkon myynnin ja sen jälkeiset rahojen sijoitukset, joiden piti tuottaa SLEYlle jatkuvaa tuloa, mutta melkoinen osa rahoista menetettiin, ilmeisesti varomattoman tai taitamattoman sijoitustoiminnan vuoksi.

Rahaa paloi myös jokunen vuosi sitten, kun Tampereen Luther-talo myytiin salaisen valmistelun jälkeen (edes Tampereella toiminnasta vastaavat SLEYn työntekijät eivät tienneet asiasta mitään ennen kuin päätös oli käytännössä jo tehty). Sanoisin, että uhkarohkeasti myytiin tilat ennen kuin oli varmuutta uusien tilojen ostosta - ja uusia tiloja ei saatukaan. Ostettiin kalliisti takaisin osa entisistä tiloista, ja siinä ohessa jouduttiin mm.ostamaan huvila, jolle ei oikeastaan ollut käyttöä ja joka myytiin pari vuotta myöhemmin, ja myymään joitakin testamentilla saatuja kerrostaloasuntoja. Takkiin tuli taloudellisesti näissäkin kuvioissa - eikä seuraavassa SLEYn vuosikokouksessa koko asiasta puhuttu yhtään mitään,ei kysytty mitään, ei kyseenalaistettu hallituksen tai johtoryhmän toimintaa asiassa. Jotakuinkin sama hallitus valittiin jatkamaan.

Kannattaako tukea taloudellisesti yhteisöä, joka ei osaa hoitaa talouttaan?

Pieni PS: SLEY on juuri saanut valmiiksi uuden avoimuutta korostavan hallinto-ohjelman (tjsp) - mutta tästä Kymäläisen irtisanomisesta ei ole vielä sanakaan SLEYn omilla sivuilla - tai ei ainakaan normaaleilla hakutaidoilla löydy. Kotimaa ja Seurakuntalainen ovat kyllä ehtineet asiasta kirjoittaa.

Jos se kuitenkin osaa tuottaa rakentavaa hengellistä ravintoa?

2 tykkäystä

Seurakuntalainen-sivuston uutisen kuvatekstissä on virhe. Kuvatekstinä lukee “SLEYn omistama Luther-kirkko sijaitsee samassa korttelissa Helsingissä kuin Sleyn toimitilat.” Luther-kirkko ei ole Sleyn omistuksessa. Luther-kirkon omistaa työeläkeyhtiö Varma, jolle Sley maksaa tilojen käytöstä vuokraa.

Miten tuo kirjoittamasi liittyy minulta lainaamaasi kohtaan?

Se edellinen talo, siis Luther-sali, ilmeisesti oli omistuksessa? Onko ne rahat saatu nyt katoamaan johonkin? Vai onko joku soluttautuja, joka haluaa antaa ne Varmalle vuokratuloina? Oliko Luther-kirkko jonkinlainen go big or go home? Kun seikkailu on ohi, jäljelle jää Pyhän sydämen kappeli?

Tortoise:

Surullista on, että hengellinen liike jälleen kerran on ajautunut riitaisuuteen ja että tästä tietenkin ottavat “ilon irti” kaikki negatiivisesti ko. puljuun suhtautuvat tahot.

:rofl: …Mutta halu olisi kova?
No, noilla negatiivisisesti suhtautuvilla tarkoitin lähinnä Kotimaata, Kirkko ja kaupunkia yms. kirkollisista asioista kirjoittavia, jotka ovat perinteisesti poimineet näitä kielteisiä puolia unohtaen hyvät asiat. Ehkä tähän joukkoon on laskettava kirkkopoliitikot kuten Korhonen & Roman-Lagerspetz, joiden eräs keskeinen missio on ollut vastustaa vanhoillisten lähetysjärjestöjen taloudellista tukemista.

Vuosien ajan oli suorastaan huono vitsi se, että Kotimaa lähetti toimittajan evankeliumijuhlille. Ja ainoa uutinen suurinpiirtein oli se, mitä tällä kertaa tapahtui vuosikokouksessa - miten katkerasti riideltiin, ja mitkä ovat senhetkiset voimasuhteet naispappeustaistelussa. Vuosikokouksen väkimäärä oli ehkä joitakin satoja, ja juhlien kokonaiskävijämäärä parhaimmillaan n.10000. Suurin osa juhlilla kävijöistä ei edes tajunnut että tuollaista tapahtui hallinnon puolella, ja ihmetteli median valintoja…

Tietenkin tämä on kirkkouutisoinnissa tavallista ja ymmärrettävää. Uutinen ei ole vähässä uskollisten palvelu tai yksilön löytämä lohdutus kuulemastaan evankeliumista. Uutinen on se, mistä riideltiin - tai oikeastaan usein epämääräinen vihjaus, että jotain kauheaa riitaa on, ja pahempaa mieluummin piilossa ja tulossa esiin. Uutinen kirkosta on nimeltään Suokonautio tai Kylliäinen - tai Mitro Repo toisesta kansankirkosta.

Mitä tulee tähän keissiin, niin olen samaa mieltä, että eipä olisi puljulla varaa ahtaassa taloustilanteessa vielä ylimääräiseen negatiiviseen julkisuuteen eikä hätiköityihin henkilöratkaisuihin. Enempää puolia valitsematta arvelen, että kyseessä on toisaalta kaikille perinneliikkeille ominaiset suku- ja pienpiirikeskeisyyden ongelmat, toisaalta yleisinhimillinen taipumus taistella päätösvallasta ja keskittyä vääriin asioihin. Hengellinen työ ei ole irrallaan ihmisen perimmäisestä itsekkyydestä. Kun ulkoinen paine - tässä tapauksessa varmaan erityisesti talousvaikeudet - voisi aiheuttaa yhteishengen vahvistumista, se näyttää joskus toimivankin aivan päinvastoin.

4 tykkäystä

Äkkiseltään tuo Luther-sali tuntuu oudolta nimeltä.
Mutta runsaasti uutisoitu Luther-kirkon uudelleen käyttöön ottaminen oli siis paluuta siihen aikaan kun Malminkadulla oli Sleyn talo. Siellä oli “päämaja”, oli Domus evangelica eli opiskelijakoti (olen siellä hetken asunut muinoin!), ja Luther-kirkko. Toinen pääpaikka Helsingissä oli Kalliossa. Muistaakseni Sydis on syntynyt siitä että Helsingin evankelinen opisto (aiemmin HEK) sijaitsee siinä talossa ja nykyisen kappelin tiloissa oli rukoushuone.

Jos oikein muistan, ei Malminkadun/Fredan taloa pystytty pitämään rahan puutteessa ja laman aikana se myytiin. Talon ostanut antoi sen ravintolakäyttöön, mikä kauhistutti tietenkin monia. Kun se haluttiin taas omaan käyttöön, neuvoteltiin sekä vuokraamisesta että ostamisesta, ja päädyttiin ensimmäiseen. Ainakin lehtijuttujen mukaan Varman henkilöille sopi erittäin hyvin, että alkuperäiseen käyttötarkoitukseen palattiin.

Noista helsinkiläisten Sley-talojen historiasta voisi muuten kysyä vaikka kardinaaliltamme. Mitä mietteitä, @Sameli ?

Ai niin, piispa Huovisen lapsuus ja nuoruus liittyy läheisesti Luther-kirkon kulmille. Hän ei liene foorumillamme. :sunglasses:

Kirjoittamani liittyi laittamaasi linkkiin sekä myös esittämääsi taloudelliseen pohdintaan. Luther-kirkko ei liene vuokrattuna halvimmasta päästä oleva toimitila. Tilan korjaamiseen takaisin kirkkokäyttöön käytettiin Sleyn tilinpäätöstietojen mukaan 3,2 miljoonaa euroa, joka aktivoitiin pääasiassa taseeseen. Kirjanpidollisesti Sley joutunee vielä vuosien ajan poistattamaan tuloksestaan vuokratilaan teettämänsä remontin kustannuksia. Ei ole kovin yleinen tilanne, että tilan vuokraaja maksaa useita miljoonia euroja remontista. Yleensä isommat remontit tekee ja maksaa vuokranantaja. Vuokranantaja lienee arvioinut, että kirkkokäyttöön remontoitua tilaa ei muille saa vuokrattua ilman seuraavaa muutosremonttia, jolloin muutoskustannukset on sen kannalta voinut olla järkevää sopia vuokralaisen toimesta maksettaviksi. Mutta sitä on vaikeampi ymmärtää, mitä varten Sley on ollut valmis investoimaan niin paljon omia varojaan vuokratilaan. Maksamalla itse remontointikustannukset Sley lienee kyllä saanut halvemman vuokratason kuin silloin olisi ollut, jos Varma olisi maksanut remontoinnin ja perinyt siihen liittyvät kustannukset korkeampana vuokrana, mutta samalla yhdistys on sitonut itsensä pitkäaikaisesti tilan vuokrakustannuksiin sekä tekemään tuloslaskelmaa vuosikausia rasittavia poistoja. Jos vuokrasopimus Varman kanssa päätettäisiin, miljoonien investointi jouduttaisiin Sleyssä alaskirjaamaan taseesta käytännössä kokonaan, koska vuokrasopimuksen päättyessä siirtyisi Sleyn kustannuksella remontoitu tila sen omistajan Varman haltuun ja mahdollisen toisenlaisen muutosremontin jälkeen seuraavan vuokralaisen haltuun. Olisi mielenkiintoista nähdä yhdistyksessä tehty vertailu Luther-kirkon omistamisen ja vuokraamisen välillä.

Varmalle, kuten muillekin pääomansa tuoton maksimointiin pyrkiville vuokranantajille sopii erittäin hyvin jokseenkin kaikki sellainen, mistä saa laillisesti hyvän tuoton. Eivät työeläkeyhtiöt ole siitä kovin kiinnostuneita, mitä vuokralainen tekee. Siitä työeläkeyhtiöt ovat vuokranantajina kiinnostuneita, miten korkea jonkun mahdollisen asiakkaan tarjoama vuokratuotto on muihin mahdollisiin vuokralaisiin nähden, miten pitkään pysyvä vuokralainen todennäköisesti on ja että miten luotettavaa vuokranmaksu todennäköisesti on. Sleyn vuoden 2016 tilinpäätöstietojen perusteella voisi arvata, että Luther-kirkon tilaan liittyvien vuokrakustannusten ja poistojen yhteenlaskettu määrä Sleyn tuloslaskelmassa on tuolloin ollut ehkä noin 400-500 000 euroa.

Nyt Sley on tiedottanut: https://www.sley.fi/sleyn-hallitus-irtisanoi-hallintojohtajan-luottamuspulan-vuoksi/

Sleyn hallintojohtaja Heikki Kymäläisen toiminnassa oli havaittu jo jonkin aikaa epäselvyyksiä. Hallitus käsitteli niitä hänen kanssaan ja niistä pyydettiin häneltä selvityksiä. Saadut selvitykset eivät olleet Sleyn hallituksen silmissä tyydyttäviä eivätkä riittäviä. Tämä johti luottamuspulaan yhdistyksen hallituksen ja hallintojohtajan välillä. Luottamuspula ja hallintojohtajan toiminta suhteessa hallitukseen muodostivat niin vakavan tilanteen, että hallitus katsoi, ettei hallintojohtaja voi jatkaa tehtävässään. Päätös syntyi yhdistyksen hallituksen kokouksessa 17.5. läsnä olleiden kesken yksimielisesti.

Kolme kokouksesta poissa ollutta edustajaa on irtisanoutunut päätöksestä: https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kolme-sleyn-hallituksen-jasenta-sanoutuu-irti-hallintojohtaja-heikki-kymalaisen-potkuista/

Erikoinen tapaus. Mutta Kymäläisen toiminnasta kyseltiin jo viime vuoden vuosikokouksessa, ja taannoinhan juuri kyseltiin tästä jutusta: https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/vanha-oikeusjuttu-ja-siihen-liittyvat-paatokset-kuohuttavat-sleyn-hallinnossa/ Toivoisin, että asioista saataisiin selvyys, vaikka pelkäänkin pahoin, että se tietää melkoista riepotusta suuntaan ja toiseen. Surullista joka tapauksessa.

Erittäin hyvä huomio. Itse asiassa on oikeastaan vähän :flushed: ja facepalm, että en ole itse tajunnut tuohon asiaan kiinnittää huomiota, kun remonttikustannuksista on puhuttu. Vaikka samaan aikaan kotona ollaan kaikki kodin huoltoon liittyvä laskutettu vuokranantajalta.

Ehkä maineella ja häiriöttömyydelläkin saattaa olla jotain väliä, mutta varmaan vähemmän kuin pienemmän vuokranantajan kohdalla. Mutta saattaa silti olla plussaa, että toiminta on laillista ja “kilttiä”. Eikös ravintolahommasta haluttu eroon mm. sen takia, että melusta tuli jatkuvasti valituksia, vai muistanko ihan omiani?

Tämä on saman tyyppinen järjestely kuin rakennuksen pystyttäminen vuokratontille. Tällainen vaatii, että vuokra-aika on pitkä eli useita kymmeniä vuosia. Sopimuksessa voi olla etuoikeus jatkaa sopimusta vuokra-ajan jälkeen ja mahdollinen lunastuskorvaus rakenteista, jos vuokrasuhde ei jatku. Tässä tapauksessahan voi hyvin olla niin, että remontilla ei ole paljon arvoa muussa käytössä.

Oijoi. Tuo, miten päätös on syntynyt (jos eri mieltä olleiden lausunto pitää paikkansa), ei kuulosta hyvältä. “Hyvän hallinnon ohje” joutuu taas tarkasteluun.
Kaikesta paistaa, että tämä on nyt kovaa valtataistelua.

Maa-alueen vuokrasopimus on erilainen sopimustyyppi. Sellaiseen sopimukseen liittyy yleensä ensinnäkin hyvin pitkä vuokra-aika (esim. 50 tai 70 vuotta; oletettavasti kirkon vuokrasopimusta ei ole kirjattu niin pitkäksi), mutta myös monenlaista muuta. Käytännössä vuokrasopimuksen haltija saa yleensä aika vapaasti päättää tontin käytöstä vuokra-aikana. Maata vuokraava omistaa itse yleensä maalla sijaitsevat rakennukset. Maata vuokrannut voi kesken vuokrasopimuksen vaikka purkaa rakennukset ja tehdä tilalle uudet rakennukset. Vuokralainen voi maan vuokrauksen kohdalla myös yleensä vapaasti siirtää tai myydä vuokraoikeuden kolmannelle osapuolelle tarvitsematta edes kysyä maanomistajan lupaa etukäteen. Sen sijaan rakennusta tai sen osaa vuokraava ei voi siirtää vuokrasopimusta niin vain eteenpäin kolmannelle osapuolelle, ei purkaa rakenteita ilman omistajan lupaa eikä rakentaa tilalle mitään uuttakaan ilman omistajan lupaa. Vuokralaisen riskien kannalta kyse voi olla aika olennaisesti erilaisesta tilanteesta silloin, jos vuokralainen voi myydä joko osan tai koko vuokraoikeuden eteenpäin vapautuen jälkimmäisessä tapauksessa vuokrasopimuksen vastuista kesken sopimuskauden ilman korvausvelvollisuuksia tai automaattisia taseen alaskirjaustarpeita tekemiinsä investointeihin liittyen, kuin silloin jos niin ei voi tehdä

1 tykkäys