Näin se vaan on. Sama pätee yliluonnollisiin asioihin yleisestikin. Ei kai tämän pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
3 tykkäystä
Silloin on tällaisen toiminnan kohteeksi joutuva ihminen tosi heikoilla. Vastuutonta on tällaisen toiminnan harjoitus noin huteralta pohjalta. Sääliksi käy noin kiusattuja ihmisiä…
Sitä ei tosiaan voi millään luonnontieteellisen pätevällä tavalla todistaa, että ihminen on riivattu. Mutta se kyllä voidaan tutkia, onko ihmisellä viitteitä mielenterveyden häiriöistä vai ei. Käsittääkseni ainakin katolinen kirkko vaatii eksorkismiin ryhdyttäessä, että mielenterveysongelmat on suljettu pois. Ilmeisesti ei edes riitä se, että jonkun papin mielestä ei ole mielenterveysongelmia, vaan että on oikeasti käynyt jollain psyk-alkuisella ammattilaisella ja todettu psyykkisesti terveeksi.
Meinaan sitä, että tämä ei ollut keskustelu riivauksen tunnistamisesta eikä eksorsismin varjolla tapahtuvista mahdollisista väärinkäytöksistä tai muusta niiden sukuisista jutuista. Siksi yritys viedä juttua sellaisiin vaikuttaa lähinnä siltä, että vetäjä tahtoo saada keskustelijat puolustuskannalle. Etenkin, kun ei ole mahdollista, että kysyjä voitaisiin vakuuttaa asiasta. Ethän sinä mihinkään riivausdiagnoosiin voi uskoa, mitä tahansa muut sanovatkin. (Ja olen muuten aika varma siitä, että aiheesta on jo keskusteltukin. Toivottavasti ketjuissa, joiden aiheeseen se on kuulunut.)
2 tykkäystä
Tutkimuksissa on selvinnyt, että lapsille on luontaista esim. kuvitella leikeissään hahmoille yliluonnollisia superkykyjä kuten kyky lentää, supervoimat, näkymättömyys ymv. Saduissa käsitellään asioita, jotka ovat lapsille luontaisia ymmärtää. Henkivallat ovat ehkä tällaisia. Noitien kuvaaminen saduissa antaa lapselle ymmärryksen siitä, että henkimaailma on ylipäänsä olemassa. Jos kuulee loitsuista, on myös helppo ymmärtää, että niitä voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Siinä kontekstissa rukoilemisen merkitys on ymmärrettävä, ja lapsi osaa yhdistää sen hyvään toimintaan. Jos saduista makuloidaan pois kaikki pahaan ja tuomittavaan toimintaan liittyvä aines, se vain heikentää lasten kykyä oppia ymmärtämään maailmaa ja sen ilmiöitä. Kun hyvää ja pahaa, yliluonnollista ja luonnollista, käsittelee jo satujen avulla, on paremmat välineet oppia ymmärtämään niitä muutoinkin. Kulttuuristen koodien lukutaito edellyttää juuri tällaista.
Hyvä esimerkki nykyihmisten lukutaidottomuudesta ovat esim. keskiaikaisten kirkkojen räystäillä istuskelevat gargoylet: monet pölkkypäät kuvittelevat, että piruhan se siellä väijyy kirkkoväkeä ja yrittää päästä sisään. Oikeastihan kyse on suojelevista esineistä, joiden tarkoitus on pelottaa pahat henget pois. Käytäntö perustuu siihen, että joku pyhä tappoi lohikäärmeen. Sen ruumis poltettiin, mutta pää ei suostunut palamaan. Niinpä se ripustettiin kirkon seinälle, varoitukseksi pahoille hengille. Arkkitehtuurin gargoilit ovat sitten seurausta tästä.
Kun ei ole kulttuurin tuntemusta, ihmiset herkästi arvioivat omalla mutullaan ja sitten paheksuvat. Minä uskon vakaasti, että lapselle on parempi lukea satuja, joissa on noitia ja keijukaisia, lentäviä mattoja, taikamiekkoja yms. kuin että heille luettaisiin satuja, jotka ovat kaikesta moraalittomuudesta, pahuudesta, rumuudesta ja yliluonnollisista pahiksista siivottuja.
3 tykkäystä
Minä taas uskon, että asioista tulee kertoa rehellisesti ja totuudenmukaisesti. Jos välttämättä halutaan kertoa noituudesta, niin silloin ei pidä peitellä sitä, että kyseessä saatanallinen toiminta jossa hakeudutaan yhteyteen pahojen henkien kanssa, jotka puolestaan haluavat ihmisille vain ja ainoastaan pahaa.
1 tykkäys
Mielestäni yksinkertaistat rankasti. Ei vastakkain ole hurskas rukoilu vs. saatananpalvonta, vaan vastakkain on ymmärrys siitä, että on ylipäänsä olemassa henkimaailma ilmiöineen ja tietämättömyys niistä. Jos Harry Pottereiden lukeminen johtaisi saatananpalvontaan, maailmassa olisi satoja miljoonia ihmisiä, jotka ovat päätyneet sitä kautta saatananpalvojiksi. Eipä ollut - pikemminkin päinvastoin: Pottereiden ilmestymisen aikoihin saatananpalvonta hävisi nuorisokulttuurista niin täysin, että sitä ei voi kuin ihmetellä.
4 tykkäystä
Tässä on kyllä pointtinsa.
Toisaalta, Tylypahkan velhokoulua ei ole oikeasti olemassa. Ei ole niin, että siellä todellisuudessa opetettaisiin pahojen henkien avulla toteutettavaa noituutta, mutta että Rowling ei kertoisi tätä totuudenmukaisesti. Harry Potter -kirjoissa sankareille opetettava taikuus vastaa lähinnä teknologiaa. Kerronta on sen verran pinnallista, että en oikein usko monenkaan (edes nuoren) lukijan alkavan pitää toimivaa noituutta oikeasti mahdollisena, enempää kuin että he yrittäisivät jäljitellä Teräsmiehen tapaisten supersankarien kykyjä.
Muuten, mielestäni erittäin hieno romaani saatanallisen noituuden vaarallisuudesta on Otfried Preusslerin “Krabat”, suomeksi “Mustan myllyn mestari”. Autenttisen 1700-l. alun saksilaisen velhokoulun tunnelma hakkaa Harry Potterit 32-0.
1 tykkäys
Mielenkiintoinen juttu, jos tämä on totta ja näillä asioilla on yhteys. Jokainen varmaan osaa itsekin päätellä, kuinka minä tämän tulkitsen.
Mistä ihmeestä vetäisit tuollaisen ajatuksen?
Tämä. Potter-kirjoissa taikuutta ei tehdä henkiä manaamalla, vaan taikuus on osa luomakuntaa, eräänlaista tiedettä ja teknologiaa, johon osalla ihmisistä on geeniensä puolesta luontainen pääsy, ja jota tieteen ja teknologian tavoin voi käyttää hyvään ja pahaan.
Suurin osa sarjasta on täynnä hyviä, ja hyvinkin kristillisiä, teemoja hyveiden merkityksestä, lähimmäisenrakkaudesta ja itsensä uhraamisesta – jälkimmäinen on (spoilaamatta sen tarkemmin) Harryn tarinan aivan ytimessä. Viimeinen kirja alkoi muistaakseni kärsiä temaattisesta sumuisuudesta, ja sittemmin Rowling on tuntunut vähän kadottavan Potter-sarjojen punaisen langan George Lucasin tapaan. Mutta siitä huolimatta Potter-kritiikkiä lukiessa on vaikea välttyä vaikutelmalta, että kirjojen pointti on mennyt kommentoijilta ohi.
Fantasiakirjallisuuden ja satujen kokonaisvaltaisesta tyrmäämisestä en uskalla nyt kirjoittaa mitään, sillä iskee liikaa sydämeen. Niiden osalta en voi suositella liikaa J. R. R. Tolkienin esseetä saduista ja Lewisville osoitettua Mythopoeia-runoa.
4 tykkäystä
Eiköhän jokin diagnoosi tehdä, jos mennään terveydenhoidon ammattilaisen pakeille ja tutkittava livauttaa keskustelussa epäilyn siitä, että on mielestään pahojen henkien vallassa. Tuo asia pitänee salata diagnoosia tekevältä henkilöltä jos halutaan puhtaat paperit mielenterveyden osalta.
4 tykkäystä
Eihän Lucas ole ollut enää valovuosiin mukana Star Wars-leffojen tuotannossa. Se, että viimeiset kolme Star Warsia ovat olleet täyttä kuraa, johtuu siitä, että leffojen oikeudet myytiin Disneylle, joka on tehnyt kaikkensa latistaakseen saagan ja tappaakseen siitä kaiken fiiliksen.
Tämä vaikuttaa samalta kuin mitä antiikin pakanallinen uskonnollisuus oli ennen kristinuskon tuloa. Keskeistä oli tietää oikeat rituaalit ja suorittaa ne tarkasti. Sydämen intentio, moraali yms kytkeytyi uskonnollisuuteen vasta kristinuskon myötä.
Potterissa taikuus ei kyllä kytkeydy uskontoon tai uskonnollisiin riitteihin nähdäkseni ollenkaan, sillä se ei suuntaudu kohti minkäänlaista persoonaa tai korkeampaa voimaa. Tyypillinen Potter-maailman loitsu vertautuu paljon ennemmin tietokoneen virtapainikkeen painamiseen tai ohjelmakomennon kirjoittamiseen kuin pakanallisiin uhrirituaaleihin. Hyvän ja pahan eroa ja tekojen moraalista ulottuvuutta pohditaan sen sijaan kirjoissa paljon.
Mutta ne prequelsit 
Kyllä Star Wars alkoi olla vähän tuuliajolla jo ennen Disneytä, nyt toki vielä astetta pahemmin. Potterkin alkanee jossain vaiheessa elää Rowlingista erillistä elämää, mikäli Fantastic Beasts -sarja ei täysin floppaa.
Toi nyt riippuu ihan siitä, kuinka määrittelemme uskonnollisuuden. Ihan klassisessa magiassa tai taikauskossa, joka muinoin on ollut hyvinkin merkittävää ja elää jossain määrin edelleenkin, on rituaaleja joilla pyritään vaikuttamaan todellisuuteen ilman mitään viittausta mihinkään erityiseen jumaluuteen tms. Esimerkkinä vaikka amuletit.
1 tykkäys
Eivätkö ne amuletit sun muut kuitenkin olennaisesti liity juuri jumaluuksiin ja henkiin? Niiden käyttäjien maailmankuva ei kai lähtökohtaisesti ole sellainen, jota potterit ja vastaavat tarjoavat.
Kyllä varmaankin monissa tapauksissa, mutta se mitä minä enimmäkseen olen kuullut ja lukenut, on että “amuletti suojelee minua pahalta” tai “kun pidän amulettia mukana, minulle ei tapahdu pahaa” ilman viittausta mihinkään muuhun.
Viittaus omiin kokemuksiin ja näkemisiin.
Mainitsin toisaalla, että voimakkain nk kristillisyyden suojissa esiintyvä amuletteihin liittyvä toiminta on Italiassa, Napolissa. Amuletit ovat suuri ‘matkamuisto’ Napolista. Krusifiksit, pyhimykset ja pukinsarvet ovat tarjolla samassa ‘rintamassa’. Kun kirkon kantaa kysytään, se ei juuri kannata, kun vastaaja on pohjoisemmasta Italiasta. Napolin pappien toiminta on vähemmän varovaista kuin “munankuorilla” käveleminen eli julkisesti amulettien, isojen ja pienempien käyttöä ei kielteisesti arvostella.
On hyvin yleistä, että auton peruutuspeilissä riippuu, rukousnauha krusifiksineen ja pukinsarvi.
Näin on tapa katolisuudessa.
En nyt italialaisesta kansanperinteestä tiedä mitään, mutta eihän periaatteessa ole sinänsä mitää vikaa. Itse pidän ristiä kaulassa osittain sillä ajatuksella, että risti suojaa demoneilta. Kaipa vastaavaa voisi soveltaa rukousnauhan roikottamiseen peruutuspeileistä.