Kyllä minunkin autoni peilissä roikkuu rukousnauha. Pukinsarvia en ole koskaan nähnyt, mutta rukousnauha auton peilissä on aika monella katolilaisella.
1 tykkäys
Arvostan viestin ytimen ymmärtämistä!
Mkään kuva ei suojele miltään. Kaikkien palvottavaksi tarkoitettujen kuvien ja symbolien takana sanotaan olevan se näkymätön palvottava, johon RKK:n(katol) Raamattuu-laitoksen marginalissa oleva selvitys kertoo syyn, miksi 2.käsky on poistettu: “Tänään ei tällaista vaaraa (kuvien palvontaa) ole ja siksi se on sallittua, koska ne muodostavat oikean/kunnollisen avun ulkoiselle palvonnalle (culto). Ne auttavat meitä muistamaan todellisia Jumalan palvelijoita ja kutsuvat seuraamaan/jäljittelemään heidän hyveitään.”
Tähän joukkoon on sitten harhaantuneet pukinsarvet ja vastaavat amuletitkin.
Kirjoitin, että tällainen amulettien kirjo on yleistä Italiassa, etenkin etelässä ja varsinkin Napolissa vaikka sinun juttusi ei ole.
Onko siis kyseessä paikallinen tapa vai katolisuus yleisesti?
1 tykkäys
Tähän ketjun alkuperäiseen kysymyksenasetteluun ei ehkä ole keskustelussa löydetty aivan tyydyttäviä vastauksia.
Amerikkalainen katolinen koulu siis poisti kirjastostaan Harry Potter -kirjat tai ei enää sisällyttänyt niitä koulun uuteen kirjastoon. Perusteluna oli yhtäältä, että magia esitetään näissä kirjoissa myönteisessä tai neutraalissa valossa, ja toisaalta, että kirjoihin mahdollisesti sisältyvät oikeat loitsut saattaisivat mahdollisesti kutsua paikalle oikeita pahoja henkiä. Myös tämä jälkimmäinen oli linkin mukaan eksplisiittisesti sisältynyt koulun johtajan kannanottoon. Tämä jälkimmäinen oli tietenkin se puoli, jolla Helsingin Sanomat ja sen lähtenään käyttämät amerikkalaiset liberaalimediat keskittyivät mehustelemaan, saattaakseen kristityt naurunalaisiksi. Tätä jälkimmäistä perustelua oikeiden demonien paikalle houkuttelemisesta pidän vähintäänkin kyseenalaisena.
Painavampi on ensimmäinen perustelu, jonka mukaan kristittyjen ei tule hyväksyä eikä levittää käsitystä “valkoisen” tai “neutraalin” magian olemassaolosta tai sellaisen harjoittamisen hyväksyttävyydestä. Tämähän on kirkkojen perinteinen kanta. Keskustelussa mainittiin kansansatujen pahojen noitien vastapuolena toimivat hyvät haltiattaret, mutta kansansaduissa ei rohkaista opiskelemaan hyviksi haltijattariksi. “Noidan oppipoika” -teemaisissa saduissa loitsujen kokeileminen johtaa varoittaviin seurauksiin.
Useat keskustelijat, esimerkiksi minä itse, vastasimme että Harry Potter -kirjojen magia on itsessään “harmitonta”, eikä siinä kutsuta avuksi minkäänlaisia henkivoimia. Mutta tämä ei tietenkään ole periaatteessa riittävä vastaus, jos alkuperäinen kritiikki oli se, että harmitonta noituutta ei ole olemassa eikä sitä sen vuoksi tulisi sellaisena esittää.
Olisin ehkä itse päätymässä siihen, että kristillisten koulujen ja niiden kirjastojen ei ole syytä hankkia Harry Potter -kirjoja, eikä kristittyjen vanhempien ole syytä niitä lapsilleen aktiivisesti hankkia tai esitellä. Jos lapset itse näitä kirjoja hankkivat käsiinsä, niin en pitäisi järkevänä sitä heiltä kieltääkään. Kaikin puolin muuten ne ovat harmittomia, ja monessa suhteessa hengeltään myönteisiä (ei esimerkiksi esiaviollista seksiä). Toki joku voi sanoa että tämä juuri osoittaa miten taitavasti Saatana naamioituu valkeuden enkeliksi. Kuitenkin jos sarjan tapahtumat olisi esitetty scifi-muotoon puettuina, esimerkiksi jossain virtuaalitodellisuuden koulussa suoritettavina simulaatioina, niin kenelläkään ei mielestäni olisi ollut mitään teologisesti oikeutettua valituksen aihetta.
(Vaikka varmastikin jokin kristillinen taho tulee jossain vaiheessa julistamaan synnilliseksi myös virtuaalitodellisuuden, ellei sitä jo ole tehnytkin, mutta se on jo toinen tarina.)
2 tykkäystä
Kiinnostavaa keskustelua - mutta miksi vain Harry Potterista? Kirjastojen lasten- ja nuortenosastoilla olisi* hyllykaupalla fantasiakirjoja niin hyvistä noidista kuin mukavista vampyyreistä ja kaikenlaisesta muustakin. Jos kielletään Harry Potter, pitäisi samasta syystä kieltää aika iso osa viime vuosien nuortenkirjallisuudesta.
- olisi, koska pääasiassa ovat lainassa.
2 tykkäystä
Noituus tai tässä tapauksessa pikemminkin taikuus lienee aihe, jota ei oikein koskaan voi täysin erottaa kristinuskon tarkoittamasta noituudesta, joka tarkoittaa tietenkin oikeiden taikojen tekemistä saatanallisten voimien avulla, vaikka tähän tietenkin voi fantasiakirjallisuudessa pyrkiä tuhansilla eri tavoilla.
Kaiken pitäisi periaatteessa olla kunnossa niin kauan, kun fantasiakirjallisuuden lukijat pitävät aihetta fantasiana eivätkä odotakaan, että oikeita taikoja voisi tehdä.
USA:ssa seurakunnan peruskoulu voi itse päättää mitä kirjoja sen kirjastossa on, joten ei ole sanottu, että sen hyllyissä olisi paljoakaan muuta poistettavaksi sopivaa fantasiakirjallisuutta noidista ja vampyyreista.
Itse käsitin uutisista, että Rowling ei ole kirjoittanut noita loitsuja itse, vaan ne on kopsattu jostain vanhasta taikuudesta. Eli ne olisivat siinä mielessä aitoja.
Mukava kuulla, että teoksiani luetaan.
1 tykkäys
Siistiä. Taidan ottaa tämän omaan settingiin jota rakentelen. Siinä on kaikenmaailman taikaolentoja, haltioita, kääpiöitä, maahisia, noitia ja velhoja.
Itselleni tulee mieleen mm. seuraavia ajatuksia:
Kuvataanko taikuus keinona saada valtaa toisiin ihmisiin? Useimmissa fantasiakirjoissa, kuten myös Harry Potterissa, taikuus on vain ja ainoastaan pintakerros joka antaa välineet tarinankerrontaan. Varsinainen konflikti ratkaistaan henkilökohtaisilla hyveillä, eikä itse taikuudella. Lähes poikkeuksetta fantasiakirjallisuudessa henkilöt, jotka käyttävät taikuutta saadakseen valtaa, lopulta joutuvat tuhon omaksi.
Noitavainojen aikana syytös noituudesta meni eteenpäin vain jos saatettiin osoittaa, että jollekulle oli aiheutunut vahinkoa.
Uskomus magiaan ja tieteen synty ovat aatehistoriallisesti sidoksissa toisiinsa: uskottiin, että maailmankaikkeudessa on voimia joita ymmärtämällä voidaan manipuloida niitä, ja näin saada aikaan toivottuja ilmiöitä.
Aatehistoriallisesti sanoisin, että nykyään naureskellaan taikauskona sille osalle magiaa, joka ei toiminut. Se osa magiaa, joka toimi, on se mitä nykyään kutsumme tieteeksi: maailmankaikkeuden ilmiöiden ja voimien ymmärtämistä ja niiden manipuloimista.
Eihän tuotakaan ole oikein voitu mitenkään osoittaa, vaan siinä on syyttäjän todistustaakkaa raskaasti alaspäin manipuloimalla vedetty johtopäätös, että tietyn tyypin käyskentely ja karkelointi yöllä alasti heinäpellolla on tappanut naapurin karjan latoon.
Kyse onkin ollut ennemminkin seurausta siitä, että selittämättömiä traagisia tapahtumia on pidetty noituuden aiheuttamina, kun oikeaa syytä ei kerta kaikkiaan ole tiedetty noitavainojen aikana. Noituus onkin rikollisuutta, jonka juridinen tuomittavuus on sekin asia, joka vaatisi hieman pohdintaa.
Ensinnäkin, miten tunnistaa loitsuja tekevä ihminen? Miten löytää syyllinen? Voiko noin vain mennä syyttelemään kylän yksinäistä naista, joka jonkun mielestä käyttäytyy erikoisesti?
Nykykirjallisuuden noituus ja muunlaisessa kirjallisuudessa muukin rikollisuus useimmiten päättyy siinä esiintyvän pahantahtoisen toimijan kohdalla huonosti. Hyvin harvoin konnat voittavat missään. En tiedä, vaatiiko tarinoiden kaupallisuus tätä vai mikä sitä vaatii, mutta ilmiö esiintyy lähes kaikessa kirjallisessa- ja elokuvaviihteessä poikkeuksetta.
En usko, että olipa kirjallisuuden magialla vaikkapa pelkästään myönteisiä vaikutuksia, että kukaan sen vuoksi innostuisi taikoja tekemään. Tai mistä sitä tietää? Onhan joku suomalaisnainenkin rakastunut WTC- torneihin ja suhde on seksuaalinen. Epäilen, että tuonkaltasia asioita harrastavat löytävät harrastuksensa, vaikka minkäänlaista viihdettä kirjojen, näytelmien tai elokuvien muodossa ei tehtäisi.
Suosittelen lukemaan kirjan Noitavainot Euroopassa. Kirjoittanut Marko Nenonen.
Tässä on Ropeconissa pidetty luento aiheesta.
4 tykkäystä
Hahhaa! Arvasin heti, ettei Marjatan tarina ole totta! (tosin siihen vaikutti vahvasti se 9.000.0000 jne mainittua tuomittua)
Kiitos muuten Hieronymokselle linkistä!
Tuo on tosi hyvä luento. Ropeconin parhaimmistoa. Harmi, että laatu luentojen kesken tuntuu olevan aika hajanaista. Harmittaa, ettei Aleksi Peuran synkkä keskiaika -luentoa ollut youtubessa. Sen haluisin kuulla.
1 tykkäys
Kirjoitat niin tyylikästä latinaa, että sitä on ilo lukea, vaikka ei sisällöstä aina ihan samaa mieltä olisikaan.
1 tykkäys
Mielestäni oikeastaan kaikki käsittävät sanamagian väärin. Erityisesti sen, ettei se muka vaikuttaisi kaikkeen ympärillään.
Juttuhan menee niin, että kun luet tämän viestin se vaikuttaa sinuun automaattisesti aivan erityisesti tavoin, joita et pysty tietoisella mielelläsi kontrolloimaan. Näin kaikki sanojen käyttö on sanamagiaa, eikä hengellisen puolen omaava ihminen, eli me kaikki, pysty sitä välttämään.
Mielestäni myös pahojen henkien kanssa vuorovaikutuksessa oleminen käsitetään typerän yksidimenssioisesti sisältämään vain tietoisen vuorovaikutuksen demoneihin. Totuus: kun kiroilen raivonpuuskissani olen ihan oikeastaan kaikkien Raamatun mukaisten mittarien mukaan tekemisissä pahojen henkien kanssa. Jos tuosta haluaa käyttää nykyaikana muuta terminologiaa, niin vapaasti vaan.
1 tykkäys
Tämä pitää paikkansa. Tietysti sanan ‘sanamagia’ määritelmä on oleellinen. Jos magialla viitataan tässäkin tapauksessa noituuteen rinnastuviin asioihin, niin sittenhän Raamatun lauseetkin ovat noituutta, kun joku lukee ne. Ehkäpä tarkoitatkin sanamagialla pelkkää sanojen ja lauseiden merkityksen vaikutusta ihmisiin.
Mainonta käyttää kaikki noituuden temput mitä on. Sanamagiassa on pääasiassa kyse siitä, että opettelee liudan temppuja, joilla pystyy manipuloimaan toisia. Tarttuva sananparsi vaikkapa, jolla tuote jää ihmisten mieliin.
Tässä konkurssissa Harry Potter on mitätön tekijä.
1 tykkäys
Tässä ketjussa tuo sanamagia-termi oli minun lanseeraama, niin selitän vähän omia tarkoituksiani sen suhteen. Itse pidän sanamagiauskona sitä, että ajatellaan joidenkin sanojen sanomisella olevan maagista voimaa itsessään, riippumatta niiden sanomisen tarkoituksesta. Tästähän alkuperäisessä uutisessa oli kysymys, kun pelättiin että Harry Potterien ääneen lukeminen kutsuisi demoneita. Kristityt ovat perinteisesti torjuneet tällaisen ajattelun ja siksi esim. näyttelijä joka tietää näyttelevänsä ei voi toimittaa vahingossa oikeaa ehtoollista.
2 tykkäystä