Vielä tuohon edelliseen viestiini liittyen laitan tähän Missouri-synodin proffan osuvan tekstin, joka toimii varoituksena lain ja evankeliumin sekoittamisesta näissä asioissa. Toki on myös sellaisia suruttomia/antinomisteja, joille nämä asiat eivät merkitse mitään, vaan he mieltyen maailmaan hyväksyvät mutinoitta, jopa puoltavat vastoin apostolin ankaraa varoitusta näitä moraalittomuuksia. Tässä kuitenkin tuo Plessin viesti kristityille.
Meidän aikanamme jotkut sekoittavat oikean lainsaarnan siihen, että tuomitaan sellaiset moraalittomuuden erityiset huipentumat kuin abortti tai homoseksuaalisuuden harjoittaminen. Tällaisen saarnaamisen vaarana on se, että ne, jotka eivät ole homoseksualisteja tai jotka eivät ole koskaan teettäneet tai tukeneet abortteja, päättelevät täyttäneensä lain. Sellainen saarnaaminen tuottaa omahyväisiä fariseuksia pikemmin kuin katuvia publikaaneja. Vaikkakin homoseksuaalisuus ja abortti ovat varmasti synnillisiä ja joutuvat sellaisina Jumalan lain tuomion alle, itse laki kaivautuu syvemmälle. Laki tunkeutuu laserintarkasti sydämeen asti. Jeesuksen saarnatoiminta antaa esikuvan oikeasta lain julistuksesta. Pitäessään vuorisaarnansa Jeesus saarnasi seurakunnalle, joka tunsi kymmenen käskyä. He ymmärsivät, että Mooses kielsi aviorikoksen ja että murhaaminen oli laitonta viidennen käskyn perusteella. Jeesus työntää lain tikarin sydämeen asti: “Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: Älä tapa', ja: Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; … Te olette kuulleet sanotuksi: `Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kansaansa.” (Matt. 5:2122, 27-28) Laki tunkee tikarin sydämeen. Missä lain katsotaan pelkästään säätelevän ulkoisia tekoja, käskevän, mitä meidän on tehtävä ja mitä jätettävä tekemättä, siellä se ei vielä ole päässyt Jumalan asettamaan päämääräänsä. Missä lakia ei saarnata niin, että se paljastaa epäuskon, siellä se synnyttää fariseuksia. Hyveellistä elämäntapaa erehdytään pitämään uskona; lakia itseään taas kuunnellaan kuin hyvää uutista ainakin.
Ennen eläimiin sekaantuminen oli laitonta. Nykyisin ei. Teemu Keskisarjan teoksessa Kyynelten kallio, kuvataan runsaasti kuolemantuomioon johtaneita eläimiin sekaantumisia, mutta homoudesta vain muutamia vuosisatojen ajalta.
Ennen oli huonommin rangaistusten osalta, mutta teot osattiin nähdä tekoina, ei ominaisuuksina.
Insesti ja lapsiin sekaantuminen eivät olleet sallittuja silloinkaan. Niistä vain vaiettiin enemmän kuin tänään. Nehän eivät ole poistuneet mihinkään. Kuten ei myöskään vallankäyttö seksuaalisen alistamisen keinona.
Aamen.
Meillä on kaikilla taipumus tekopyhyyteen. Joskus sen huomaa itse pitkän ajan kuluttua. Moni moralisoiva kristitty on oman lankeemuksen tai kovien vastoinkäymisten kautta joutunut oppimaan että suuta on syytä panna soukemmalle aika monessa tilanteessa.
Tällä foorumilla tuskin kirjoittelee ketään, jolle kristinuskon harjoittamisen keskiöön olisi tullut ympäristön syntien kauhistelu. Uskossa on kuitenkin kysymys yhteydestä Jumalaan, jonka armon varassa itsekukin saa kilvoitella. Valitettavasti ei tarvitse kauan nettiä selailla kun huomaa että näitä moralismin ja poliittisenkin fanatismin nielaisseita uskovia tai uskovana esiintyviä riittää. Sen vuoksi noita tekstejä pitää myös levittää kuten nyt teit. Myös hyvät kotoiset suomalaiset papit ja kristilliset opettajat onneksi ovat tästä ääntä pitäneet.
Sen verran on seksuaalihistoriaa tullut luettua, että vilpittömästi oli ennen asiat brutaalimmin.
En toki väitä, että nyt olisi sen( kin) suhteen kaikki hyvin. Seksuaalisuus näyttelee liian suurta osaa niin yhteiskunnassa (erityisesti sen kaupallistuminen) kuin monen yksilönkin elämässä.
Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Aikuisviihteen parissa tapahtuva väkivalta ja alistaminen, seksiorjuus jne ovat tätä päivää enemmän kuin ennen. Lapsiporno ja kaikki. Ennen oli joku raja.
Elämä oli rankkaa ja rangaistukset julmempia keskiajalla, mutta kyllä minä väitän että ihmisen pahuus ja rakkaus mammonaan on luonut ilmiöitä joista ei keskiajalla uneksittukaan.
Tämä kouluvertaus on hyvä. Lopettaessani kouluni 90-luvulla ei homoista ja lesboista virkattu mitään. Haukkkumanimi homo oli toki olemassa, mutta sitä uskallettiin käyttää juuri siksi koska käytännössä kukaan ei ollut homo.
En tiedä kuinka konservatiivinen olen, mutta vieläkin sävähdän kun kuulen yhden luokkatoverin isosiskon aikanaan kiinnostuneen naisista.
Meidän suvussa ei pidetä sukukokouksia enkä muutakaan kautta tiedä, että suvussamme olisi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä.
Ihmettelen suuresti mistä mm. ortodoksien seksuaalikäsitykset nostettiin mukaan, kyllä kaikissa suuntauksissa voi olla seksuaalivähemmistöjä, mitä tiukempi yhteisö on johtaa siihen, että he eivät vain uskalla tunnustaa ja toteuttaa sitä.
Tämän maailman ihmiset osaavat ottaa ilon irti tämänpuoleisesta elämästä ollen pakotettuina yhtymään Paavalin ilmaukseen, “syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me jo kuolemme.”
Ihmiset saavat syntynsä kuitenkin kahdesta ihmisestä Aadamista ja Kristuksesta, kristityt molemmilta, muut pelkästään Aadamilta. Tästä johtuen kristityt elävät jo nyt toista elämää, hengellistä elämää, jossa he näkevät Aadamista syntyneen syntisen elämänsä vastenmielisenä ja pyrkivät kukistamaan sitä hengen avulla, nytkin kun pelkästään Aadamista syntynsä saaneet ovat riehaantuneet ennennäkemättömään haureellisuuden syntiin ja muutenkin kauheaan itsensäpalvomiseen monissa muissakin asioissa noudatten himojansa. Mutta näin on kirjoitettukin, että tällainen on maailma Kristuksen paruusian kynnyksellä. Onneksi nämä päivät ovat kuitenkin lyhennetty valittujen tähden, muuten ei mikään liha pelastuisi.
Matt 24:22: “Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.”
@Seuraaja - tässä minä tartuin ortodoksi Krisin lauseeseen.
Taustalla on pidempi keskusteluhistoria. Täällä ja varmasti muuallakin käydään keskustelua siitä ovatko ortodoksit suvaitsevaisempia, yhtä suvaitsevia vai suvaitsemattomampia kuin muut.
Luulen että ortodokseja on samalla tavalla monen mielisiä tässä asiassa kuin meitä luterilaisia, esimerkiksi. Joillekin nykymeno on kevyttä, joillekin raskasta seurattavaa.
Mutta se on mielestäni humpuukia, että ortodoksisen kirkko olisi modernin yhteiskuntamme virtauksissa muuttanut opetustaan näissä asioissa. Avioliitto on ortodoksille miehen ja naisen välinen, ja jopa sakramentti. Jne. Luterilaisen kirkon papiston ja päättäjien enemmistö on sen sijaan erkaantunut kauas perinteisestä opetuksesta tässä asiassa. Konservatiivinen vähemmistö luterilaisista iloitsee siitä että ortodoksinen ja katolinen kirkko, kuten useat muutkin kirkot, noudattavat kristikunnan perinteitä tässä.
Avioliitto on miehen ja naisen välinen sakramentti. Minun ymmärtääkseni ortodoksisissa kirkoissa ei ole minkäänlaisia paineita muuttaa tätä emmekä me tule näkemään muutosta tässä.
Erilaisen seksuaalisen/sukupuolisen identiteetin omaavat ovat ortodoksisen kirkon täysivaltaisia jäseniä. Papistoa ( voin etsiä joskus lähteitä) kehoitetaan kohtelemaan heitä erityisellä pastoraalisella herkkyydellä.
Sama luterilaisilla. Meillä se ei vain riitä. Jos emme tee niin kuin erilaiset haluavat (tai ehkä useammin heidän “parastaan” ajavat kannattajat haluavat), niin mikään pastoraalisuus ei riitä. Jos emme sano että Jumala siunaa heidän erilaisuutensa sinetöivät teot, niin mikään ei riitä.
Kiitos. En ole seurannut vanhempia taustakeskusteluja täällä enkä ole tietoinen muista foorumeista.
Tunnen pari ortodoksia mutkan kautta, toisen moraalikäsityksestä en tiedä mitään, toinen meni naimisiin lasten jo synnyttyä ja sittemmin erosivat. Tämä muutti kerralla käsitystäni heidän moraalietiikastaan. Olin mm. luullut, että tyypillisesti mennään ensin naimisiin ja sitten hankitaan lapset. Tämä toinen tuntemani on siis nainen. En tietenkään yhdistä häntä ketjun otsikkoon, vaan toivon yksinhuoltaja-arkeen voimia.
Ortodoksit ovat siiinä mielessä suvaitsevampia kuin monet protestantit, koska he eivät tuomitse yksittäisiä ihmisiä. Kirkossamme nimittäin jatkuvasti opetaan, että on erittäin paha synti tuomita lähimmäisiään. Siksi jokainen saa olla mitä on.RIppi-isä nuhtelee tarvittaessa. Jokainen meistä tekee kerran tiliä Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä..
Vielä tuoretta tilastotietoa nuorisobarometrista, jota ei oikein seksuaalivähemmistöistä puhuttaessa voi sivuuttaa.
Varsin pitkä lainaus:
Sukupuoli-identiteettinsä perusteella vähemmistöön lukeutuvia nuoria on nykyään yhteensä 5 prosenttia. Noin yksi kuudesta nuoresta luki itsensä seksuaalisen suuntautumisen perusteella vähemmistöön vuonna 2024, kun neljä vuotta aiemmin osuus oli noin yksi kymmenestä.
Seksuaalivähemmistöjen kasvu on seurausta lähes yksinomaan nuorten naisten lisääntyneestä vähemmistöön lukeutumisesta, sillä jopa neljäsosa nuorista naisista kertoo nykyään kuuluvansa seksuaalivähemmistöön.
Lihavointi lisäämäni.
Näiden vähemmistöjen osuus on siis kasvanut neljässä vuodessa
Arvostan monessa asiassa ortodoksisen kirkon opetusta ja tämä on yksi sellainen, mistä monella on opittavaa.
Jonkun verran kuitenkin hämmentää se, mistä olen kirjoittanut ennenkin: Julkisissa keskusteluissa esiintyy ortodoksisen kirkon maallikko- ja pappisaktiiveja joilla on tapana voimakkaasti ottaa kantaa joidenkin luterilaisten ulostuloihin tässä aiheessa. He korostavat omaa suvaitsevaisuuttaan ja tuomitsevat “tuomitsijoita” ja näkevät jopa pride-liikehdinnän kehumisen arvoiseksi. Hyvin sekulaareja ja liberaalien luterilaisten käyttämiä mottoja tyyliin “kaikilla on oikeus rakastaa” viljellään. Tulee vaikutelma että oma maine suvaitsevana modernina ihmisenä on niin tärkeä, että irtisanoudutaan innokkaasti niistä jotka vetoavat Raamattuun ja kirkon perinteeseen nykyajan aatteiden myrskyssä. Selvin esimerkki on Päivi Räsänen. Häntä on lupa syyttää ja kauhistella. On kovin helppoa vetäytyä tuon rippikäytännön ja rakkaudellisuuden suojiin, koska ortodokseja ei vaadita näyttävästi muuttamaan avioliitto-opetustaan. Kun meidän kirkossamme tämä on syvästi hajottava kysymys, sitä kauhistellaan: “eikö niillä muuta ole mielessä?” Tämä ei ole reilua.