Ei ole kyseessä mikään vetäytyminen rippikäytännön tai rakkaudellisuuden suojaan vaan se on vanha ja hyväksi todettu tapa käsitellä näitäkin kristityn vaellukseen kuuluvia asioit
a. Kirkkojen tapa kohdata vähemmistöjä on erilainen.
Hiljattain edesmennyt korkeasti kunnioitettu Kallistos Ware kirjoitti:
“Miksi yritämme päästä selville siitä mitä samaa sukupuolta olevat ihmiset tekevät makuuhuoneissaan? Avaimenreiästä tiirailu on harvoin kovin ylevää toimintaa.”
Mutta opettaa tulee, mitä synti on. Samoin kristityillä on 10 käskyä aina voimassa ja moraali, jota tulee hyvänä noudattaa. Tuomita ei voi, mutta rakkaudessa huomauttaminen on oikein ja pelastaa kohteen pahasta ja eksymisestä. Jaon tekee kuitenkin Jeesus Kristus tuomiopäivänä vasta.
Tässäpä se ero.
Ortodoksin ei pitäisi huomautella muita vaan katsoa omaan sydämeen. Toki omat lapset voivat olla poikkeus jos sen osaa tehdä rakkaudella.
Jos Ware ja kaverit (epäselvää keihin me-muoto viittaa) ovat moista tehneet, se on toki parannuksen paikka. Ei saa tiirailla!
Mutta tämä on tietenkin ihan eri asia kuin se, että vaaditaan homopareille avioliitto-oikeutta ja että sateenkaarimessuissa on pride-tunnukset alttarilla ja että kirkossa vaaditaan kiellettäväksi opettaa mitä Raamatussa sanotaan samaa sukupuolta olevien yhtymisestä. Näihin reagoi nimittäin konservatiivinen kristitty, ja siihen reaktioon voi vastata eri tavoin.
En siis arvostele rippikäytäntöä enkä anti-tuomitsemista. Vaan väitän että vastaat eri asiaan kuin siihen mitä kysytään. Kannanotto kirkkoja koskevaan uuden etiikan vaatimukseen ei ole yksityisen ihmisen tuomitsemista eikä sopimatonta tiirailua.
Tässä Metson Pekka avaa asiaa:
Ei tietenkään..Kysymys oli siitä miten yksittäiseen langenneeseen ihmiseen suhtaudutaan. Tuomitsemmeko esimerkiksi aviottomat äidit tai raskaana olevat morsiamet, jos lähdetään tästä tavallisemmasta päästä.
Kiitos. Ei tuosta kuitenkaan juuri mitään uutta ilmene.
Missä siitä oli kysymys?
Tässä keskustelussa on kirjoiteltu siitä onko yhteiskunta muuttunut sukupuoliasioissa huonommaksi vai paremmaksi. Kris esitti että paremmaksi.
Hyvin vähän käsitelty aihe. Mutta yli seitsemässä vodessa on maailma muuttunut paljon, hyvin p a l j o n.
Joillain nuorilla ortodokseilla ehkä paine mennä mediassa arvostetun eli seksuaalivähemmistöjen ajatusten mukaan.
Juu, eikä uskalla, koska turpiin tulee kokemuksesta. Mutta Raamatussa on ainakin kolme kohtaa, joissa kehotetaan huomauttamaan, tässä yksi: " ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen” (Gal. 6:1).
Toinen malli: Jaakobin kirje 5
“19Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, 20niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.”
Ei taida olla erityisesti iästä kysymys.
Nähdäkseni ortodoksit jakaantuvat tässä ihan niin kuin muutkin. Osalle kristityistä on tärkeää olla hyväksytty mediassa jne.
Onko kirkkojen välillä ollut historiallisesti erilaista suhtautumista mainittuihin ihmisiin?
Aivan. Ja olettaisi että ortodokseissa on aivan kaiken ikäisiä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Erikoista ellei olisi.
Sivusta sanon, että minun nuoruudessani 40-luvulta n. 80-lukuun tuomittiin pahasti naiset, mutta miehet pääsivät kuin koira veräjästä kunnialla.
Olen kuullut että vielä 70-luvulla yksinäinäisen naisen ei oikein ollut soveliasta mennä yksin ravintolaan, ellei ruokaillut. Onkohan vain urbaani legenda? Vaikkei ollut yhden illan seuraa etsimässä.
Pitää kysyä Moskovan patriarkaatista.
D
Ihan totta se oli. Ravintolat olivat miehille ja naiset ilman omaa mies seuraa katsottiin ‘huonoksi naiseksi’ - hirveä häpeä.
On minusta siinä ollut historiallisesti jonkin verran eroa. Luterilaisessa kirkossa oli vielä 1800-luvulla häpeärangaistuksia au-äideille esim kirkottamisen yhteydessä,julkirippiin pakottamista, jopa jalkapuussa istuttamista yms.
Katolisessa kirkosssa oli esim Irlannissa vielä 1960-luvulla ns Magdalena- koteja langenneille naisille. Ne olivat työlaitoksia, joita nunnat pitivät,ja jossa au-äidit ja muut “langenneet naiset” tekivät pakkotyötä. Lapsensa he olivat joutuneet antamaan adoptioon,koska kirkko ei pitänyt heitä hyvinä äiteinä..
Ortodoksisessa kirkossa piti ennen aina ennen ehtoollista käydä synnintunnustuksella . Säännöstä oil aikuisilla vain yksi poikkeus. Vasta synnyttäneiden äitien ei pitänyt sitä tehdä. Kirkottamisen jälken he saivat mennä suoraan ehtoolliselle. Varmaan sen takia, ettei kansalle tulisi sellaista kuvaa, että synnyttäminen on syntiä.Tämä koski myös aviottomia äitejä. Yhteiskunnalliset olot eivät kuitenkaan olleet ortodoksisissa maissa hyviä.Esim Venäjällä oli suuria löytölasten koteja, Monet niissä hoidetuista lapsista olivat syntyneet avioliiton ulkopuolella.
Kiitos.
Opilliset erot heijastuivat käytäntöihin ja ennen oli lut/kat kirkoissa huonommin.
Harmi jos Warekin on päästänyt suustaan tämän klassisen ad hominem typeryyden. Kukaan ei ole yrittämässä ottaa selvää mitä makuuhuoneissa tapahtuu. Ja samalla pitää sanoa se, että jos hiuskarvakaan ei päästä taitu Jumalan sitä tietämättä, niin makuuhuoneessakaan ei pääse piiloon Jumalan tahtoa.
Meidän ei tule myöskään normalisoida kaikkia makuuhuoneita tai antaa ihmisten ymmärtää että sillä ei ole mitään väliä. Tirkistelimmepä niihin huoneisiin tahi emme.
Ei ole mitään eroa. Kristitty saa sanoa että seksuaalisuuden saralla on asioita joita Jumala ei tahdo. Siinä kaikki. Eikä tarvitse osoitella ketään muuta kuin itseään.
D