Jos sanotaan suoraan, että ei saa opetaa, että ovat normaaleja, niin pitä paro- tai ironisointia siinä on.
Ihan samaa se on jos uusnatsit kieltäisivät, että ei saa opettaa, että juutalaiset on normaaleja ihmisiä.
Ihme kiemurtelua selvän asian kanssa. Ei vaan myönnetä, että nämä ihmiset ovat vaatimassa eriarvoistamista muka mielipiteenä. Rasismikin on mielipide, mutta silti se ei ole oikeutettua.
Näytä nyt vaan se lähde sille, että pitää opettaa, että ovat epänormaaleja, hyi. Muuten koko kirjoittelusi vaikuttaa pelkästään ilkeämieliseltä panettelulta. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan henkisesti terve kristitty haluaisi lapselle sanoa ’hyi’ tämän perheestä.
Kysy sinä noilta, jotka kieltää opettamasta, että tuollaiste perheet on normaaleja, että miten niistä pitää opettaa sanomaan.
Se mikä on normaalia, ymmärretään yleensä tyypilliseksi. Se mikä poikkeaa moodista, on vastaavasti epänormaalia. On täysin oikein opettaa, että normaalisti lapsella on isä ja äiti huoltajina ja että muunlaisiakin perheitä on, mutta ne eivät ole tyypillisiä perheitä vaan harvinaisia poikkeuksia.
En kysy, koska he eivät väitä, että joku sanoo, että pitää opettaa heidän olevan epänormaaleja, hyi. Sinä väitit. Joten sinun pitää kertoa, kuka käskee noin opettaa.
Ahaa. Nyt tajusin. Olin tajunnut noiden normaaliksi opettamisen kieltäjien tekstin ihan väärin. Sorry kaikille.
Näin juuri. Ei ole normaalia, että tavallisessa suomalaisessa kodissa olisi vaikkapa oma kahvipaahtimo. Mutta jos jollakin on, ei siinä minusta silti ole mitään ’hyi’-sanomista, päin vastoin.
Normaalisti lapsella on elämässään biologinen isä ja äiti, vaikka he eivät elä yhdessä. Yksikään lapsi maailmassa ei synny ilman, että hänellä on yksi biologinen isä ja yksi biologinen äiti. On lasten aliarviointia kuvitella, että he pitäisivät kahden äidin perhettä biologisessa mielessä luonnollisena. Joskus herää kuitenkin se kysymys, miten se ylipäätään on mahdollista, ja siihen pitää voida jollain tavalla rehellisesti, ystävällisesti ja kunnioittavasti pystyä vastaamaan, väittämättä valheellisesti, että olisi ’normaalia’, että kahden naisen suhteeseen syntyy lapsi. Ja tähän ei saa tietenkään kuulua minkäänlaista paheksuntaa lasta tai tämän perhettä kohtaan, sen pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle ajattelevalle ihmiselle.
Ja vastaavasti pitää myös opettaa, että ei ole normaalia uskoa Jeesukseen. Sellaisiahan jonkun tutkimuksen mukaan on reilusti alle puolet väestöstä. Ja tähän ei saa tietenkään kuulua minkäänlaista paheksuntaa lasta tai tämän perhettä kohtaan, sen pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle ajattelevalle ihmiselle.
Normaalin = normi > (oikeudellisen) normin mukainen
Tavallinen = tapa > vallitsevan tavan mukainen
Pitäisikö vain puhua “yleisestä”? Ei ole “yleistä”, että…
Et taida edelleenkään tajuta. Ei koulussa opeteta, että olisi normaalia uskoa Jeesukseen. Eikä kuulukaan opettaa. Eri asia on se, ettei pidä opettaa, että ei ole normaalia uskoa Jeesukseen.
Samoin myös, jos joku sanoo, että ei pidä opettaa, että on normaalia, että perheessä on kaksi äitiä, ei tarkoita sitä, että pitäisi opettaa, että ei ole normaalia, että perheessä on kaksi äitiä.
Ja tämä kysymys tuskin edes herää vielä päiväkoti-iässä. Yleensä päiväkoti-ikäiselle riittää ihan hyvin lasten alkuperäksi se, että he syntyvät äidin masusta. Tietysti pitää vastata, jos tulee lisäkysymyksiä, mutta kovin laaja katsaus tämänhetkisten hedelmällisyyshoitojen mahdollisuuksiin tuntuu minusta aika turhalta.
Niin, mitä vastaisitte esim alakouluikäisen lapsen kysymykseen: " NN väittää, että hänellä on kaksi äitiä, mutta ei ollenkaan isää. Miten se on mahdollista?" Tällaisia asoita voidaan tulevaisuudessa kysyä meiltä vanhemmilta ja isovanhemmilta.
Kävisikö vaikka näin?
NN on tietenkin kasvanut vain yhden äidin masussa ja syntynyt sieltä, mutta hän rakastaa myös äitinsä ystävää niin kuin tämä olisi hänelle toinen äiti. Jotkut lapset eivät tunne isäänsä ollenkaan.
Voisitko kertoa oman vastauksesi tähän. Se olisi ihan kiva tietää ja antaisi pohjaa kysymyksellesi.
Sanoisin, että kaikilla lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, mutta sen lisäksi voi olla äitipuolia ja isäpuolia, otto- tai kasvatusisiä ja otto- tai kasvatusäitejä. Äidin ystävä/puoliso on ollut tässä perheessä alusta asti (jos näin on tilanne) ja siksi lapsi pitää häntäkin äitinään. Lisäksi sanoisin, että kaikilla lapsilla on isä jossakin, mutta kaikki eivät tunne isäänsä.
Minusta tärkeää on, ettei lapsille valehdella esim ideologisista tai häveliäisyyssyistä. Kahdella naisella ei voi olla yhteistä lasta. Tilanteessa toinen on lapsen äiti ja toinen äitipuoli, mutta ei tätä tarvitse lapselle asiaa selvitettäessä mitenkään korostaa. Ennen esim adoptiotilanteessa lapselle ei kerrottu, että hän on adoptoitu ennenkuin hän oli jo aikuinen. Nykyään kehotetaan kertomaan asia lapselle rehellisesti, kun tämä on vielä pieni.
Nyt on minusta Atten vuoro kertoa mitä hän sanoisi tässä tilanteessa.
Aika lailla samoin sanoisin. En ottoja ja puolia toisi esille. Sanoisin että nuo naiset ovat avioliitossa ja rakastavat toisiaan ja NN:ää kuten isä ja äiti sinua.
Minulla on ollut päiväkerhoryhmässä lapsi, jolla oli kaksi äitiä. Olin oikeastaan vain sijaistamassa ko. ryhmässä ja asia tuli minulle yllätyksenä. Olin lukenut kertomuksen, jossa turvallista isäsuhdetta verrattiin siihen miten taivaan isä välittää jokaisesta kuin isä lapsistaan.
Eräs poika sanoi ettei hänellä ole isää, ja vakiohjaaja tarkensi, minulle tiedoksi, että lapsella on kaksi äitiä.
Arvaas mitä sanoin? Että on aivan yhtä tärkeää ja arvokasta, että äiti rakastaa ja että on aikuinen, joka pitää huolta. Ei ole tarpeen asiaa enempää käsitellä tai arvottaa. Eikä ole tarpeen myöskään erikseen korostaa että kaksi äitiä on aivan yhtä normaalia kuin isä ja äiti. Se oli ymmärtääkseni Kinnusen pointti.
Jäätävän monimutkainen lauserakenne, mutta samalla onnistuit tiivistetysti ilmaisemaan sen, mitä olen tässä yrittänyt pitkin matkaa sanoa. Koulun tehtävä ei ole ottaa kantaa normaaliuteen, joka on hankala ja virhetulkinta-altis käsite ylipäätään. Erilaisten ilmiöiden yleisyyteen voi tarvittaessa ottaa kantaa.
Tarvittaessa varmaan voi jatkaa perinteiseltä isä antaa vauvansiemenen äidille -linjalta siihen, että joskus vauvansiemenet haetaan vaikka sairaalasta, mutta joku isä ne on silti sinne tuonut. Tai jotain sellaista.
Keinohedelmöityksestä puhuminen lapselle on vaikeata. Kouluikäiselle lapselle ei enää voi lässyttää “vauvansiemenistä”. En tahtoisi olla sen äidin asemassa, joka joutuu tunnustamaan, että hänen lapsensa isä on tuntematon, koska äiti käytti spermapankkia. Keinohedelmöitys on luonnotonta ja siitä kuuleminen loukkaa lasta. Jos lapsella ei ole muuta isää, täytyisi minusta spermenluovuttaja kirjata isäksi. Tietystikään hänellä ei kuitenkaan olisi isän oikeuksia ja velvollisuuksia lasta kohtaan. Kaikkein parasta olsi kuitenkin, jos keinosiemennys ihmisillä lopetettaisiin kokonaan.