Kuuleminen ei loukkaa. Mutta sen sanominen luonnottomaksi loukkaa kyllä.
2 tykkäystä
Onko se sinusta sitten luonnollista? Etkö anna mitään arvoa sille, että (normaalitapauksessa) lapset syntyvät vanhempiensa rakkaudesta? Jo aviottomana syntyminen on lapsen itsetuntoa loukkaavaa, vaikka lapsi olisi syntynyt luonnollisesti, mutta kaksinverroin loukkaavaa on kuulla syntyneensä keinohedelmöityksen tuloksena. Minusta on outoa, että nykyään ihmiset eivät osaa yhtään eläytyä toisten tunteisiin. Lasta ei ajatella, kun hänet tuotetaan tähän maailmaan keinolla millä hyvänsä.
5 tykkäystä
Luonnollinen on tosi huono argumentti ja sitä käytetään miten sattuu oman mielipiteen pönkittämiseen. Rokotus ei ole luonnollista, mutta tuskin sitä olet kieltämässä tai lapsiaan rokotuttavia vanhempia alat haukkua.
Ja kyllä keinohedelmöityksellä alkunsa saanut lapsi on varmaan rakastettu. Ei siihen ruljanssiin ilman rakkautta kukaan lähde.
Minustakin on kummallista joidenkin eläytymiskyvyttömyys. Omia inhotuksia lauotaan muka itsestäänselvyyksinä.
1 tykkäys
Aivan kuten hoetaan, ettei lapsi tarvitse isää tai äitiä, vaan rakastavan aikuisen. Sitten kuitenkin televisiossa esim. pyörii sarjoja, joissa ihmiset epätoivoisesti etsivät elämästään puuttuvia biologisia vanhempia. Ihmise
4 tykkäystä
Kai aikuisten välisessä keskustelussa saa sanoa mitä ajattelee, vai pitääkö varoa, etteivät foorumin “herkkätunteiset” loukkaannu? Tietenkään ei ole minun asiani kommentoida kenenkään lapsille mitään heidän syntyperästään. Enkä sellaista missään tapauksessa tekisikään. Mutta en pidä siitä, että tällaista toisten puolesta muka loukkantumista käytetään härskisti poliitisena aseena. Hedelmöityshoitoihin, jotka tehdään täysin terveille ihmisille yhteiskunnan varoin, pitää voida kaikkien kansalaisten puuttua.
3 tykkäystä
Vaikka aiheemme ei ole helppo ja siinä on oikeasti mahdollista loukata ihmisiä - siis tosielämän kohtaamisissa - niin tuo lapsen välineellistäminen ja aikuisten oikeuksien suhteeton korostaminen verrattuna aikuisten vastuuseen on aikamme isoja erehdyksiä.
Lapset unohdetaan todellisuudessa myös hyvin monessa muussa elämän tilanteessa kuin tässä alkuvaiheessa eli maailmaan saattamisessa.
Me olemme maailman rikkaimpia kansoja, joiden perheistä monet voivat loistavasti, mutta monet varallisuudesta riippumatta äärimmäisen huonosti. Tämä heijastuu sekä kouluihin että työelämään. Tästä on vaikea vetää vastuuseen lapsia tai edes nuoria, vaan me aikuiset ja meidän arvomme tässä tuottavat hedelmää.
Nykyään kun ehkäisy on käytössä, ovat lähes kaikki lapset haluttuja. Lapsia syntyy silloin kun vanhemmat haluavat. Niin tavanomaisesti, kuin hedelmöityshoidoilla alkunsa saavat. En siis ymmärrä miksi vain toisia syytetään itsekkäiksi kun haluavat lapsen.
Muistaakseni 18v täyttänyt saa halutessaan luovuttajan tiedot.
KIrjoitin yleisesti, en vain tästä vinkkelistä.
Koko keskustelu koskien perheitä ja osin myös lainsäädäntöön vaikuttaminen on tavattoman aikuiskeskeistä.
Mutta tämä hedelmöittämisjuttu siis vain heijastelee mielestäni yleistä asennetta ja aikamme arvoja.
Asia ei ole simppeli. Me olemme tämän ajan vankeja tavallaan kaikki. On hurskastelevaa syyttää vain jotain osapuolta. Mutta jonkinlainen näköharha rikkaalla pohjoismaalaisella ihmisellä on kun ihmisoikeuksia ajaessaan hän ei osaa suhteuttaa asioita. Kun elämisen edellytykset ovat aivan toiset köyhyydessä elävillä, on melko kornia rinnastaa asioita.
3 tykkäystä
Miten onnistut lukemaan kaiken toisin kuin on kirjoitettu? Mauriina esitti näkemyksen, jossa lapset syntyvät vanhempiensa rakkaudesta. Ja käänsit sen väitteeksi, että keinohedelmöityksellä syntyneitä lapsia ei mukamas rakastettaisi.
Aivan varmasti heitä rakastetaan. Mutta on väärin pitää itsestäänselvyytenä, ettei lapsi tarvitse tai kaipaa sekä isää että äitiä. Että ei haittaa yhtään mitään ettei hän ole saanut syntyä heidän yhteiseksi lapsekseen, heidän hoitoonsa, yhteiseen kotiin.
Monet homoseksuaalitkin pitävät tätä tärkeänä. Ja tältä pohjalta vastustivat avioliittolain muutosta.
http://www.kotipetripaavola.com/sukupuolineutraaliavioliitto2.html
Vain pieni kommentti asian vierustoja hipoen. Olen tätä miettinyt aina silloin tällöin ja asia ei varmaankaan ole kovin yksiselitteinen. Jos lapsi tietää, että hänellä on jossakin isä niin varmaankin se jossakin vaiheessa kiinnostaa. Joitakin enemmän joitakin vähemmän. On myös hyvä, että lapsi saisi vaikutteita miehiltä ja naisilta eivätkä varmasti vaikutteet joltakin kolmansiltakaan sukupuolilta ole pahitteeksi. Kaikki kokemus rikastuttaa.
Mutta jos ajattelen, että on perhe jossa olisi vaikka yksi isä ja kolme äitiä, niin aivan varmasti voisi kaivata yhtä näistä äideistä, jos hän sattumalta kuolisi. Mutta jos hän ei tiedä tällaista kolmatta äitiä olevan, niin ei hän myöskään osaa sellaista kaivata. Aina silloin tällöin törmää juttuihin jossa tuntematonta vanhempaa kaivataan. Ihan ymmärrettävää sekin. Mutta aina silloin tällöin törmää myös juttuihin joissa vaikkapa kahden naisen kanssa asunut lapsi toteaa lapsuutensa olleen tasapainoinen eikä mistään ole tuntunut olevan puutetta tässä mielessä.
Itse ajattelen oman lapsenlapseni suhteen, että on harmi, että hänellä on vain yhdet isovanhemmat. Olisihan se rikkaus jos meitä olisi neljä kahden sijasta. Itsellänikin puuttuivat molemmat isoisät jotka olivat ehtineet kuolla jo kotvan ennen omaa syntymääni. Kyllähän heitä omalla tavallani kaipasin ja olisin halunnut heihin tutustua, mutta kun ei niin ei.
Tämä vain omana pohdintanani. En taida jaksaa tästä väittelyä kehitellä, mutta kunhan laitoin sanoiksi.
Miten tästä voisi edes väitellä kun en tuosta löytänyt juuri mitään väittelynaihetta. Tai pointtia. Eli mitä oikeastaan halusit sanoa?
Itse tarkoitin joka tapauksessa ihmisen koko elämänkaarta, en vain lapsuutta. Moni alkaa miettiä biologisia juuriaan vasta aikuisena. Ja se voi olla tuskallinen prosessi. Ja aivan totta on myös, että kaikille ei tästä tule sen kummempaa kriisiä. Mutta sen perusteella ei voi väittää biologisten vanhempien tuntemista lähtökohtaisesti yhdentekeväksi asiaksi.
Eikä varmasti tuntemattomaksi jäänyttä äidin ex-kumppania tulla etsimään yhtä suurella vaivalla ja kaipauksella kuin biologista isää.
Sanot että “et halua väitellä”, käyt sanomassa jotain ja toivot ettei se herättäisi vastakommenttia? Mikä se väittelynaihe sinun mielestäsi tässä voisi olla? Mistä olit eri mieltä?
No se oli hyvä se.
En ollut samaa mieltä siitä, että puuttuvan vanhemman kaipuu olisi automaattinen. Sellaista voi olla, mutta huonon isän perheessä kaipuu voi olla toisen suuntainen. Voidaan kaivata perhettä, jossa ei olisi isää. Tai biologisen isän sijasta voitaisiin toivoa että naapurin mukava mies olisi mieluummin oma isä, kuin tuo monista eri negatiivisista mahdollisuuksia mahdollisesti sisässään pitävä oikea isä. Olen kuullut sanotun, että “olispa minunkin isäni tuollainen kuin sinun isäsi”. Se lause voi sisältää joskus monenlaista tragiikkaa.
Siis olinko minä sitä mieltä?
Toivottavasti et. Olen aistinut kuitenkin pitkin matkaa, että voisit aika pitkälle olla.
En sanonut niin ja olen koettanut varoa väittämästä niin, joten ei ole mitään syytä aistia mitään sellaista.
Olet oikeassa. Rakkaudesta syntynyt on, piti sanoa. Kohtuutonta muuta väittää.
Jokainen normaaliälyinen lapsi tajuaa suht nuorena puuttuvan vanhemman poissaolon elämästään, jos hänet kasvatetaan kahden äidin tai kahden isän voimin. Kolmatta äitiä ei kaivata, jos sitä ei ole, mutta jos isää ei ole, jokainen haluaa tietää kuka ja minkälainen minun isäni oikeasti on.
1 tykkäys
Jos lapsi syntyy keinohedelmöityksestä, jossa käytetään vieraan luovuttajan spermaa, ei lapsen vanhemmilla ole minkäänlaista suhdetta toisiinsa. Ei voi sanoa, että tällainen lapsi syntyy vanhempiensa rakkaussuhteen tuloksena, koska heillä ei ole minkäänlaista suhdetta toisiinsa. Vielä oudompi on tilanne, jos käytetään myös luovutetua munasolua. Tosiasiassa vieraalle raskanaa oleva vaimo on syyllistynyt aviorikokseen -oli hänen puolisonsa mies tai naispuolinen tai oli siihen puolison lupa tai ei.
Jokainen-lausunnot ovat hankalia - mulla on ainakin yksi kaveri, joka omien sanojensa mukaan ei ollut millään tavalla kiinnostunut selvittämään mitään lisätietoja isästään tai olemaan yhteydessä, ja oli aivan tyytyväinen elämäänsä yh-äidin lapsena. Toki kyseisen isän ominaisuuksilla ja vaiheilla - lapsi oli siis saanut alkunsa salasuhteesta, eikä äiti tiennyt olevansa toinen nainen - saattoi olla osuutta kiinnostumattomuuteen.
Tästä olen eri mieltä. Aviorikos on seksuaalinen teko muun kuin puolison kanssa. Keinohedelmöittämällä sellaista ei synny, vaikka sperma olisi kenen. Asiassa on toki muita ongelmia, mutta aviorikos se ei ole.
3 tykkäystä