Jos et ole vielä kuullut Karjalan profeetasta Helena Konttisesta, niin tässä Emil Antonin kuvaus hänestä. Aiemmin hänestä on kirjoittanut mm Mailis Janatuinen. http://www.ilosanomapiiri.fi/mailis/opet/kontt.htm
Olen kuullut jo lapsesta saakka. Aina minua on kauhistuttanut ja itkettänyt Helenan tarina.
En ollut aikaisemmin lukenut E.A:n kirjoitusta. En halua innostua, olen irtisanoutunut näistä aisoista Jumalani edessä. Toivon, että HK pääsi armosta perille, koska turvautui kuitenkin Jeesuksen Ristiin kaikesta huolimatta ja itsekin epäili kykyjensä jumalallisuutta, vaikka suurelta osalta ovat ihmeellisen totta, mutta eivät raamatullisia.
Mailis Janatuisen uudemmat kirjoitukset Helenasta ovat raittiita ja järkeviä.
Paljon on vastaavaa eri uskonnoissa ja Helenaa johdettiin asioista sairaan kiinnostuneen kirkkoherran toimesta, johon Helena yksinkertaisena ja oppimattomana luotti.
(Mystiikka sairastuttaa monen mielen, vaan ei kaikkien, pysyn erossa Jumalan armosta sellaisista, kiitos.)
1 tykkäys
Kuulun myös niihin, jotka suhtautuvat kriittisesti ja kummeksuen Helena Konttisen ihailuun. Kaikkea opetusta pitää arvioida Raamatulla, ja esim. tuossa Mailis Janatuisen tekstissä - joka koostunee valikoidusta aineksesta sekin - on mun mielestä epäraamatullinen käsitys parannuksesta: “Jos jää yksikin synti, josta parannuksen tekijä ei aio luopua, niin se tulee viemään hänet kadotukseen.” Tämä ei mun mielestä vastaa raamatullista opetusta siitä, että jokainen Jeesukseen uskova pelastuu. Ei kukaan meistä näe kaikkia syntejään, ja kristityillä on myös erilaisia käsityksiä siitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Pelastusvarmuus ja armon merkitys katoavat kokonaan, jos pelastus onkin riippuvainen siitä, onko omaksunut oikean porukan syntikäsityksen. Toki tietoinen synnissä eläminen on asia, joka pitkään jatkuessaan voi johtaa uskonkin loppumiseen, ja siksi siitä tulee varoittaa.
Myös Helenan erilaiset rangaistukset saarnaamaan lähtemättömyydestä, sekä tämän elämän aikana “vaihetuspäivinä” tehty tilinteko synneistä, ovat mun mielestä epäraamatullista ainesta ja lakihenkisiä. Raamatusta ei saa sellaista käsitystä, että Jumala kutsuisi perheenäitejä saarnamatkoille lapsensa kotiin jättäen, tai että tällaiseen lähtemättä jättäminen olisi jokin synti. Arkinen elämä on jumalanpalvelusta sekin.
Mutta toki pidetään se mikä on hyvää. Ei ole tarpeen arvostella sillä tavalla, että joko kaikki otetaan tai kaikki jätetään, joko toiminta on Jumalasta tai ei.
3 tykkäystä
Minäkin olen jo lapsena nähnyt Sarlinin kirjan Konttisesta kirjahyllyssämme, mutta ei siitä paljon puhuttu. Karjalais-ruotsalainen mummini joskus mainitsi unissasaarnaajista. Kirja, joka on melko varhainen painos ehkä 50-luvulta, löytyy hyllystämme edelleen, jopa kaksin kappalein. Toinen on tullut matkaan joskus myöhemmin ja olen lukenut ne ja vaikuttunut Konttisen aitoudesta.
Antonin kirjoitus on uudehko, tältä kesältä ja asia oli hänellekin aiemmin tuntematon ehkä nuoresta iästään johtuen. Kiinnostavaa kuitenkin on, että hän on kiinnostunut luterilaisista herätysliikkeistä ja suhtautuu niihin myönteisesti. Samoja asioita on tapahtunut katolisen kirkonkin historiassa. En tiedä onko Janatuinen kirjoittanut jotain uudempaa, kuin mitä netistä löysin ja linkkasin, mutta melko uskollisesti hän seuraa kirjassa kirjoitettuja asioita, eikä tuomitse niitä, vaan pitää Helenaa aitona profeettana. Minua Konttisen tapaus kiinnostaa sen aitouden tähden ja koska pidän häntä oikeana profeettana, vaikka lakihenkiseksikin häntä on ehkä aiheestakin moitittu ja kerrotut tapaukset ovat todella outoja. Outous ei kuitenkaan hätkähdytä, sillä tunnistan itsekin joitain asioita jos en aivan omikseni, niin tutun kuuloisiksi kuitenkin.
Helena sai kyllä kokemuksensa aivan itse ilman kenenkään johdattelua. Kirkkoherra Sarlinin toimesta kirjoitettiin kirja hänen perehtyessään Konttisen elämään ja toimintaan haastattelujen kautta. Muiden uskontojen asioita ei kannata sekoittaa tähän, tässä on kyse meidän kristittyjen Jumalasta, herätyksestä ja toiminnasta ihmisastian maulla höystettynä, mikä tarkoittaa, ettei Konttinen ollut erehtymätön, täydellinen tai synnitön. Lakihenkisyyden mainitsinkin jo.
Joidenkin ihmisten elämässä vain tapahtuu tällaisia asioita hakemattakin, ei kaikkien. Näistä voi myös olla väärällä tavalla kiinnostunut, mikä johtaa eksymisiin tai pimeille poluille. Se mikä on Jumalasta, kestää niin arvostelun kuin koettelunkin. Janatuinen ja Anton arvioivat tuossa kumpikin tahoillaan melko objektiivisesti asiaa ja löytävät Konttisesta aidon profeetan, jolle Jumala puhui.
Itse hämmästelin Sarlinin Konttisesta kertovassa kirjassa sitä lukiessani vuosia sitten, miten tarkasti hän tiesi esim. Venäjän vallankumouksen etukäteen, tai näki tulevia sotia panssarivaunuineen. Tai miten ehdottomasti hän puolusti luterilaisessa kirkossa pysymistä ja siitä eroamisen välttämistä, tai lapsikastetta, joista syistä helluntailaiset pitävät Konttista vääränä profeettana. Joka tapauksessa hänen kokemuksensa ovat tosia, hän johti monia ihmisiä parannukseen ja uskon tielle, joiden synnit ja elämän hän näki profetoidessaan. Ja toiminnasta syntyi herätysliike, joka toimi aktiivisesti aikansa ja synnytti orpokotiyhdistyksen ja muuta hyvää hedelmää, joka näkyy edelleen.
1 tykkäys
1700- ja 1800-lukujen kansanherätyksissä oli kai monenmoista, ja villi meno on kaukana siitä mitä niiden herätysten jälkeläiset nyt ovat, ja olemme.
Ymmärtääkseni kansallinen herääminen oli jossain vaiheessa niin vahvaa että hengellisiä ja maallisia pyrkimyksiä saattaa olla vaikea erotella täältä päin katsellen. Varmasti myös uskonnollisuus sopi vallankäytön ja muiden aatteiden käyttövoimaksi, kuten tänäänkin.
Joku aikoinaan velmuili että kaava näissä kansanherätyksissä on herätys>herätysliike>liike - ja tuota viimeistä edustaa sitten kivitalo Helsingin keskustassa. No, nyt ei taida sitäkään monessa tapauksessa olla, organisaatioita on erilaisia.
Mutta itse sain osallistua evankelisen herätys-perinneliikkeen juhliin viikonloppuna, ja onhan nyt kyse ennen kaikkea Raamattu-, lähetys- ja nyorisotyötä tekevästä järjestöstä. Pohjanmaalla löytyy vielä talkoohenkeäkin vaikka voi olla liioiteltua puhua kansanliikkeestä. Lähivuosina ei kuitenkaan väki lopu, sen näkee kaikesta. Toiminnan muodot ja järjestelyt on mitoitettava vain viisaasti.
Juhlilla oli kyllä herättäviäkin puheita ja sanoja. Mielestäni hyvällä tavalla.
Kansanherättäjiin liittyvästi Pasi Palmu kertoili puheessaan keskipohjalaisesta Aaprami Tuominiemestä, joka 1800-luvun lopulla kierteli saarnaamassa seudulla. Villitsijänä pitivät jotkut “kylänmiehet” tätä “Sokio-Aapaa”, ja he olivat päättäneet ajaa miehen väkivalloin tiehensä. “Kuunnellaan nyt ensin kuitenkin mitä hän puhuu”… mutta herättäjän puhe saikin jatkua monen saarnan ajan (hän piti niitä peräjälkeen useita), sillä Pyhä Henki käänsi miesten mielen, he tulivat synnin ja armon tuntoon. Selkäsauna jäi antamatta.
Annikki Wiirilinannan kertomusta Tuominiemestä
Maallikkosaarnaaja Aaprami Tuominiemi
H i m a n g a n kappalaisenpappilan emännällä Serafiina Hällbergillä tuli olemaan huomattava välittäjäntehtävä evankelisen liikkeen levitessä Keski-Pohjanmaalle. Kappalainen Frans August Hällberg perheineen oli muuttanut Himangalle 1867 Halsualta, jossa oli toiminut 15 vuotta. Halsualla hänen rippilapsiinsa oli kuulunut muuan Aaprami Tuominiemi-niminen nuorukainen, joka kohta rippikoulunsa käytyään, eli 18-vuotiaana sairastui vaikeasti. Tästä sairaudesta jäi omituinen jälkitila: hänen silmäluomensa halvaantuivat niin että hän ei voinut niitä nostaa vaan ne peittivät aina hänen silmänsä. Hän ei ollut sokea sanan varsinaisessa mielessä vaan saattoi itse lukea - pitelemällä koko ajan sormillaan silmäluomia ylhäällä. Hänen oli pakko luopua normaalista työnteosta, niinpä hän ryhtyi hierojaksi ja liikkui näissä merkeissä naapuripitäjissäkin oppaanaan ja kuljettajanaan sisarensa poika.
Lieneekö Himangan kappalaisenpappilassa tarvittu hierojaa vuonna 1867 vai oliko entinen rippilapsi jäänyt pappilanväelle muuten erikoisesti muistiin, ei tiedetä. Joka tapauksessa Aaprami Tuominiemi kutsuttiin Himangan pappilaan ja rouva Hällberg otti hänet erikoisessa hoiviinsa. Niinpä hän vei nuorukaisen myös Himangan evankelisten yhteisiin tilaisuuksiin, joita pidettiin pienessä piirissä, ilmeisesti olivat Hedbergin kirjoitukset ja uskonkäsitykset ehtineet jo saada sijaa himankalaisessakin maaperässä.
Julkinen saarnatoiminta alkaa
Jossakin tällaisessa tilaisuudessa sai sokea nuorukainen piston sydämeensä. Hän tajusi yhä syvemmin oman Jumala-suhteensa puutteellisuuden vaikka hän tautivuoteelta saakka oli tehnyt parannusta. Himangalla hän joutui näin heti alkuun seulomaan ankarasti eri kysymyksiä ja niiden ratkaisumalleja. Ei auttanut muu kuin paneutua yhä syvemmin Jumalan sanan tutkimiseen. Monien taistelujen jälkeen hän löysi vastauksen kysymyksiinsä ja rauhan sielulleen. Tämän riemullisen kokemuksen rohkaisemana hän uskalsi ensi kerran julkisesti tunnustaa uskonsa.
Pari vuotta myöhemmin joutui Tuominiemi työasioissa Lappajärvelle, jossa kohtasi nuoren Johannes Bäckin. Hänen vaikutuksensa Tuominiemeen on ollut opillisesti selventävä ja muutenkin vahvistava, tällä käynnillään Lappajärvellä Tuominiemi piti ensimmäisen julkisen puheensa.
Mutta Tuominiemi palasi kohta tämän jälkeen Himangalle, aloittaen nyt varsinaisesti saarnaajan tehtävänsä. Hän asui Himangalla kymmenkunta vuotta tehden kuitenkin sieltä käsin lyhyitä matkoja naapuripitäjiin Lohtajalle, Kälviälle, K a n n u k s e e n ja T o h o l a m m i l l e. Jo sitä ennen oli ainakin Himangalla ja Lohtajalla luonut evankeliselle liikkeelle maaperää eräs toinen siellä liikkunut maallikkosaarnaaja Erik Keränen, sekä myöhemmin posteljooni Johan Vesterback.
Aaprami Tuominiemen tapana oli viipyä sanaa selittämässä viikon tai kaksi samassa kylässä tai talossa. Häntä kyydittiin hevosella, ja missä vain hän liikkuikin, alkoivat talojen tuvat täyttyä ilta illan jälkeen.
Lestijokilaaksosta Perhojokilaaksoon
Hän oli ehtinyt vaikuttaa Lestijokilaaksossa lähes kymmenkunta vuotta, kun häntä tultiin hakemaan omaan jokilaaksoonsa, Perhonjokilaaksoon, aluksi H a 1 s u a 1 1 e, jossa hänen saarnansa vaikuttivat voimallisesti. Halsualta taas haettiin hänet V e t e 1 i n Räyrinkiin ja Pulkkiseen. Hänelle järjestettiin vakinainen saarnahuone Räyringin Finnilän taloon, jossa hän kesäiseen aikaan piti sananselitystä joka sunnuntai iltapäivällä ja kerran viikolla kolmena vuonna, talvisin kokoonnuttiin talojen lämpimissä tuvissa.
V. l883 sai Aaprami Tuominiemi eli Sokea-Aapa, “Isofältti”, kuten häntä myös kutsuttiin, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kolportööriluvan ja alkoi sen jälkeen kulkea laajemmalti eri puolilla Keski-Pohjanmaata sekä Järviseudun pitäjissä. Viimeisinä aikoinaan hän piti vakinaisimpana asuinpaikkanaan Vetelin Tunkkaria.
Saarnoissaan Tuominiemi korosti voimakkaasti sitä, ettei mitään saa lisätä omastaan Kristuksen täydelliseen pelastustekoon. Hänen ilmehikkäitä kansankielen kuvia käyttäviä sanontojaan on joitakin jäänyt talteen. Kun hän tahtoi tähdentää, että parannusta ei tule jättää kuoleman hetkelle hän sanoi: “Se ei ole niin otettavissa kuin vesitanko porstuvan nurkasta.” Seuratessaan kirvesvartta veistävän isännän työskentelyä hän mietiskeli tähän tapaan: “Itsevanhurskas on kuin pilalle veistetty pölkky, siitä on vaikea tehdä kirvesvartta. Helpompi se on tehdä veistämättömästä pölkystä”.
Tuominiemi oli suurikokoinen, hyvin patriarkallisen näköinen mies, jolla myöhempinä vuosinaan oli pitkä partaa. Puhuminen oli hänelle täyttä totta, usein hiki juoksi pitkin hänen kasvojaan. Hänen puheensa jälkeen tavallisesti keskusteltiin, kuulijat kyselivät ja puhuja vastasi. Paljon myös laulettiin, sillä Aaprami Tuominiemi omasi hyvän äänen. Hän opetti kuulijoilleen n.s. Hirvosesta monia pitkiä lauluja. joista pidetyin lienee ollut “Jeesuksen veri se klassinen meri, jonka päälle seurakunta rakettu on”. Tämä ja monet muut laulut syöpyivät niin hyvin kuulijoiden mieliin, että ne varhaislapsuudessa kuultuina säilyivät siellä vanhuuteen saakka.
Aaprami Tuominiemi kuoli saarnamatkallaan Halsualla helmikuussa 1891 vasta 45 vuoden ikäisenä, kuolemansyyksi on merkitty “kolme pahkaa selässä”.
Pastoraalikirjoituksessaan, joka käsittelee evankeelisuutta Vetelijokilaaksossa, pastori Erkki Mikkola pitää Aaprami Tuominiemen vaikutusta evankelisen liikkeen leviämiselle erittäin merkittävänä. Jopa niin että vielä tänä päivänä evankelisen liikkeen vaikutusalan pohjoisraja noudattelee juuri niitten pitäjien rajoja, joissa Aaprami Tuominiemi lähes sata vuotta sitten liikkui sytyttelemässä hengellisiä tulia. Se alue käsittää Lesti- ja Perhonjokilaaksot eli nykyisen Kokkolan rovastikunnan kokonaisuudessaan.
Mielenkiintoista lukea näitä, miten asioita koette ja näette. Tortoisen laittama Tuominiemi on OK myös minulle, vaikka ekaa kertaa tutustuin.
Kyllä nämä muutkin kirjoitukset aitoja ovat, ei siitä ole kysymys, vaan siitä onko Pyhä Henki asialla vai joku muu henki. Saako synnit anteeksi Jeesuksen tähden vai oman parannuksen tähden. Paljon on inhimillistä hyvää kaikissa uskonnoissa ja ihminen on helppo vietellä väärään toivoon, koska ihmeitä, johdatusta yms. tapahtuu kaikkialla ja Suomessa on ollut paljon aitoja unissasaarnaajia, joista osa on ollut selvästi pahoja ja vääriä, vaikka osa profetoinneista osuivat oikeiksi, mutta, mutta.
Kun on oman mitättömyytensä saanut/joutunut näkemään ja vähitellen näkee muittenkin mitättömyyden ei ihmeet enää vakuuta. Niitä on todella joka maankolkassa ja uskonnossa, joten voisi kääntyä taas universalistiksi senkin perusteella. Olen saanut sisäistää, että “yksin Jeesus Kristus,…” Halveksittu oikea oppi on enemmän kuin tarpeen jne.
Voinen ja jopa haluan kertoa yhden ihmeellisyyksistäni, joita olen saanut kokea. Ne eivät ole pelastukseni perusta, mutta varjelusta niistä on nähtävissä, vaikka Erkki Lemisen tavoin tulen narisemaan Jumalalle, että kauheaa on ollut elo täällä ja vanha ihmiseni on joka päivä pistänyt kaikin voimin hanttiin Jeesukselle, mutta onneksi Pyhä Henki on ollut vahvempi.
Niin lyhyesti tasan 44 v. sitten, kun hyvä ystäväni Jehovan todistaja vieraili kotonani jatkuvasti viihdyttämässä ja auttamassa minua koliikki vauvani kanssa. Samassa etsinnän puuskassa, lainasin johdatuksessa juuri ilmestyneen Urantica-kirjan. Selatessani sitä pikalukutaidollani, innostuin kamalasti ja päätin seuraavana päivänä alkaa systemaattisen tutustumisen tuohon vastauksia antavaan uutuuteen. Asetin kirjan helposti luettavaksi pöydälle, jonka ääressä samalla voin ‘hyppyyttää’ väsyneenä vauvaa hiljaiseksi ja silti lukea.
No tartuin kirjaan ja se kosketus poltti kuin tuli sormiani. Odotin vähän aikaa ja kolme kertaa yritin tarttua siihen, aina sama polttava tunne voimakkaana ettei pystynyt. Ihmettelin aikani ja jossain vaiheessa sain ymmärryksen, että minun ei ole hyvä lukea kirjaa ja päätin palauttaa kirjan kirjastoon heti. Kirja lakkasi polttamasta ja palautin sen ja unohdinkin mitä olin jo lukenut.
JW:t ahdistavat minua, oli pakko lopettaa heidän kuuntelunsa, samalla jouduin mustalle listalle ja heidän jumalansa kiroamaksi. Lutherista löysin kohtalotoverin ja Kolmiyhteisestä Jumalastamme armahtajan.
Foorumin agnostikot tietty voisivat saada uskon vahvistusta horrossaarnaajistakin, koska humpuukia se ei ole, mutta ei myöskään pelastavaa uskoa.
2 tykkäystä
Katsoin Wikipediasta, mitä Helena Konttisesta siellä kerrotaan, ja toki olen hänestä kuullut puhuttavan. En ole kiinnostunut tutkimaan häntä sen enempää.
Piippolan Leskelässä asui aikoinaan (suunnilleen Helena Konttisen aikoihin) kuuluisa tietäjä ja parantaja Juho Luomajoki (Hätämaan tietäjä), jolla oli erikoisia kykyjä, vähän Konttisen tyyliinkin. Hänen toimintansa ei pohjautunut kristinuskoon. Moni sai toki häneltäkin apua ajallisissa asioissa mutta mistä hänen kykynsä olivat?
Helena Konttisessa on se hyvä puoli, että hän oli kristitty ja uskoisin hänen toimintansa saaneen aikaan paljon hyvää. Hänen kykyjensä alkuperä lienee kuitenkin paljolti sielullinen. Kriittisyys on tarpeen. Sanomassa voi aina olla oikean seassa myös ihmislähtöistä puhetta ja eksyttävien henkienkin toimintaa.
Jos Konttinen tai joku muu saa jonkun kiinnostumaan Kristuksesta, niin hyvä. Mutta jos hän herättää toisissa vain kiinnostuksen yliluonnollisien etsimiseen, niin se ei ole niin hyvä.
4 tykkäystä
Vielä meidänkin elinaikanamme on ollut horrossaarnaajia.
Tuttavani kertoi miehestä joka kiersi talosta taloon, ja häntä tultiin kuulemaan kun hän makuullaan saarnasi, jonkinlaisessa unessa kai. Muuten hän oli kai tavallinen, lapsillekin ystävällinen setä. Arvelen tuttavani iän perusteella että mies oli 60-70-luvuilla vielä aktiivinen. Tapahtui Savossa.
2 tykkäystä
Urantia-kirja todellakin on väärien henkivaltojen tuotos, joka syntyi automaattikirjoituksella yöllisissä istunnoissa. Siinä ei ole mitään hyvää, vaan se on pimeyden enkelien tuotos. Siitä julisti 90-luvulla eräs ko. kirjaan höynähtänyt hörhö eräällä foorumilla, joten tunnen sitä ja sen taustoja hiukan. Puhtaasti okkultistinen ja teosofinen teos, jossa kerrotaan eri henkivaltojen hierarkiasta ja taivaiden rakenteesta, myös Jeesuksen tuntemattomista vaiheista. Sitä vältä, mutta älä kristittyä profeettaa, jolle Jumalan Henki on näyttänyt asioita, sillä väärästä ei synny sitä hyvää hedelmää, jota Konttisen toiminnasta syntyi.
Hedelmistään puu tunnetaan. Hyviä hedelmiä eivät ole ihmeet, merkit, profetiat tai parantumiset, vaikka kaikkia näitä myös Jeesuksen ja apostolien kautta tapahtui. Hyvä hedelmä on Jumalan sanan tuoma parannus ja pelastus. Jos niiden yhteydessä tapahtuu muutakin, saa tapahtua, mutta hedelmä on aina pelastuminen, Jumalan löytäminen ja usko.
1 tykkäys
Juu, ei ole mitään kiinnostusta enää mihinkään. Ei todellakaan.
Kyllä Konttisen tapauksessa voi myös olla silti kyseessä vainaja-/tietäjähenki.
Hän kuitenkin syntinsä ohella turvasi Jeesukseen itse ja tarvitsi armoa ja Jumala käytti häntäkin uskon syntymiseen muille. Ei sitä voi kiistää. Itse en haluaisi, vaikka pakotettaisiin henkimaailmasta. Jeesus riittää yksin, onneksi ja kiitos runsaana! (Syntisinähän me muutkin pelastumme. Ne eivät pelastu, jotka eivät syntiänsä halua nähdä. Erkki Leminen ja Helena Konttinen näyttivät kuolinvuoteellaan pelastuvan. Erkki uskoi ja ihaili Helenaa.)
Pahoja, joista ei tiedä olivat mielestäni ainakin Åkerblom ja kartanolaiset mm. Edelleen on runsaasti näitä eri nimellä kulkevia ‘tietäjiä’ kristittyjen joukossakin. Saanen Jumalan armosta pysyä erossa lopun aikanakin, jolloin kaikennäköiset eksytykset riehuvat. Vain Jeesus K. on Pelastaja kaikille, ja pelastus on jo suoritettu, vastaanottaminen ja säilyttäminen hlökohtaisesti tarvitaan. Jokaisella on myös oma hlökohtainen tiensä Jeesuksessa emmekä me voi erotella jyviä ja akanoita.
2 tykkäystä
Näistä samaa mieltä. Osa ainakin vähintäänkin huijareita. Joku Aino Kassinen taas saattoi pitää itseään kristittynä, mutta meedio hän oli ja sai tietonsa kai vainajahengiltä. En siltikään Konttista tähän kategoriaan voisi milloinkaan laittaa.
Parantamisiin, profetoimisiin ja muihin erikoisiin ilmiöihin liittyy ongelmia/riskejä/vaaroja. Ne saattavat viedä liiaksi monien huomion, ja pelastuksen evankeliumi jää jonnekin taustalle ja unholaan. Mennään muka eteenpäin ja päästään uskossa pidemmälle.
Ihmelahjoja tavoittelevat ja saavat voivat olla liikkeellä lihallisista vaikuttimista. Minut huomataan. Saan olla esillä.
Monet ihmeellisiä kokeneet, tai kokemuksia metsästävät, sortuvat liioitteluun. Kerrotaan muille vähän väritettyjä juttuja silloinkin, kun mitään niin kovin ihmeellistä ei olekaan tapahtunut.
Raamattuun kirjoitettuun sanaan uskominen on varmempaa ja turvallisempaa, enkä tunne kaipaavani sen lisäksi ihmeitä, merkkejä, tunteita ja kokemuksellisuutta.
4 tykkäystä
En minäkään, enkä enää muista halusinko/sainko koskaan ihmisten edessä olla jotain. Kai se on jotenkin inhimillistä, vaikka ei kristillistä.
Jumalan lain edessä hyvin äkkiä lähti luulot, vaikka muistankin joskus uskoneeni, että olen täyttänyt hyvin kaikki 10 käskyä.
2 tykkäystä
Kaikki kunnia kuuluu lahjoistakin Jumalalle, lahjojen antajalle. Ihminen mielellään tietysti ottaisi kunniaa myös itselleen.
2 tykkäystä
Itse pidän horrossaarnaamista hämmentävänä ilmiönä. En ole aiheesta juurikaan lukenut, koska pelkästään siitä lukeminen tuo epämukavan olon.
Onko tällaisia henkilöitä edelleen vai onko tämä menneiden vuosikymmenten ilmiö?
1 tykkäys
Minä koettelen kaikenlaisen saarnaamisen, saarnasi sitten joku horteessa tai ei Jumalan sanalla ja jollen vakuutu Pyhän Hengen vaikutuksesta saarnan oikeellisuudesta niin hylkään sen.
Joh 10:27: “Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.”
3 tykkäystä
Minä en pysty hyväksymään horrossaarnaamista enkä automaattikirjoitusta kristillisenä. Samoin vielä liberaalisuutta vastenmielisempää minulle on ‘karismaattisuus’, spiritismin ja uushenkisyyden pääseminen sisään. Olen erittäin epäluuloinen edelleen Hengen Uudistus kirkossamme -liikkeeseen, vaikka en ole törmännyt opilliseen ristiriitaan, käytäntöön sielullisen ja ‘mystiikan’ nielemisen suhteen kylläkin.
Ennemmin menisin kansankirkon kaatuessa LHPK:on kuin katolisiin kirkkoihin, vaikka niissä on paljon hyvää, mutta se mikä on tullut julkisuuteen viime aikoina on pöyristyttävää. Niitä ongelmia ei viidesläisissä eikä LHPK:ssa ole. Aina ei ainoa, oikea uskokaan riitä mukana olemiseen. (Onko ketjua näistä keskustelemiseen laajemmin?)
Voit pitää käsityksesi, mutta rinnastat tässä karismaattisuuden spiritismiin ja uushenkisyyteen, mikä ei ainakaan kristillisen karismaattisuuden kyseessä ollessa pidä paikkaansa. Karismaattisuudessa ei harrasteta yhteyttä vainajahenkiin tai paholaiseen, aikamoinen toteamus, eikä uushenkisyyttä, new agea toiselta nimeltä.
Äärikarismaattisuudessa voi ilmetä tosin epäterveitä piirteitä, jotka voivat muistuttaa jotain uushenkisyydestä, mutta normaalisti tällä tarkoitetaan yhteyttä vieraisiin henkivaltoihin ja pimeyden voimiin, joista myös kaikki karismaatikot varmasti sanoutuvat irti.
Ymmärrän aiheen tuoman ahdistuksen sinulle kertomasi taustan takia, enkä siitä moiti. Väärää tietoa ei kuitenkaan pidä levittää ja toiminta, jonka takana on Jumala, Jumalan sanan lupaukset ja Pyhä Henki, ei pidä demonisoida, vaikka arvostella pitääkin ja epäkohtia voi löytyä.
Automaattikirjoitus ei ole raamatullista, eikä sitä ole kukaan sellaiseksi esittänytkään. Hurmostilasta löytyy myös Raamatusta esimerkkejä, sitä onko horros- tai hurmossaarnaaminen kovin yleistä sielläkään, en tiedä. Yleinen tapa se ei ainakaan ole, mutta ei ehkä poissuljettukaan?
Hengen uudistus toimii luterilaisena raamatullisena maltillisesti karismaattisena kirkon sisäisenä liikkeenä, jota joku voi ehkä oudoksua, mutta ei pidä sisällään mitään epäraamatullisia piirteitä.
Toivon ettet sekoita asioita, vaikka aihe on varmasti sinulle vaikea. Ja arvostella ja arvioida kyllä saa ja pitää, mutta ei vääristellä. Monet väitteesi eivät pidä yksinkertaisesti paikkaansa.
1 tykkäys
Olavi Peltola mainitsi jossain puheessaan, että tämä horrossaarnaaminen on suomalainen ilmiö, jota ei muissa maissa ole esiintynyt.
4 tykkäystä
Siihen kuuluvat, ihan johtajatasollakin, kyllä kovasti flirttailevat hyvin kyseenalaisten äärikarismaattistenkin kanssa. Samoin tekevät New Winen porukat. Esimerkiksi Lakelandin voitelusta ja Bill Johnsonin opetuksista ollaan hyvin kiinnostuneita.
Menestysteologia ja uuskarismaattisuus ovat hyvin yhteenkietoutuneita nykyisin.
Tässä on yksi Jouko Niemisen puhe:
2 tykkäystä