Pidin tuosta ilmaisusta.
Tämä sen sijaan kaipaa hiukan tarkennusta. Nähdäkseni normaali kristitty pyrkii karttamaan kaikkea vääryyttä ja pahuutta (ja myös haureutta, jonka pahuutta ei tosin nykyaikana ymmärretä). Tuohon lainaukseen viitaten, totean suhtautuvani erittäin kriittisesti sellaiseen armoon, jossa ihminen väittää uskovansa Jeesukseen ja vetoaa kasteeseensa ja voi osallistua ehtoollisellekin, mutta silti jatkaa täysin suruttomasti tahallisen vääryyden ja pahuuden ja tahallisen kärsimyksen aiheuttamista muille.
Jolla on selkeä uskonvanhurskausoppi, ei lankea pyhityskristillisyyteen. Minua hiukan ottaa korvaan kaikenlaiset viittaukset “opin oikein käsittämiseen”. Sakramentalismi ja pyhityskristillisyys ovat vain eräänlaisia näkemyksiä kristinopista. Jumala yksin arvioikoon, mikä on “oikeaa oppia”.