Helluntailaisuuden arviointia Suomessa ja maailmalla

Minä en tullut koskaan Timon kanssa juttuun, en millään tasolla. En kokenut hänen puheessaan olevan evankeliumia lainkaan.

Ihan mielenkiintoista kuulla! Minä en ota tuohon mitään kantaa. Minä olen tullut juttuun hänen kanssaan siksi että hän on kiertänyt maailmaa ja on ollut mielenkiintoista jutella niistä asioista.

Minulle passaa ihan hyvin se että joku on asioista eri mieltä. Olen vaiti opillisista seikoista jos huomaan että voi tulla ristiriitoja. Eilenkin huomasin heti että olin jostain asiasta Timon kanssa eri mieltä mutta en sitten puhunut siitä mitään.

Esimerkiksi alkoholin suhteen helluntailaiset ovat tiukkoja. Mutta olen sitä mieltä, että ehdottomasti on pakko olla sellaisia yhteisöjä joissa alkoholin suhteen on nollatoleranssi. Voi jopa olla niinkin että minun kuuluisi olla sellaisessa yhteisössä koska Jameson maistuu liian hyvältä. Suomessa on paljon ihmisiä jotka tarvitsevat nimenomaan sitä että ympärillä on sellaisia ihmisiä jotka ovat raivoraittiita.

2 tykkäystä

Juu, helluntailaisuus oli tuolloin hyvin pyhityskristillistä liikehdintää. Muistan kuinka he roudasivat televisiotkin piiloon kun joku tuli vierailulle heidän luokseen. Ja tosiaan alkoholi oli kielletty juoma. He eivät tajunneet, ettei televisiosta pääse irti laittamalla sen kaappiin jos sydän ei ole siitä erossa. Samoin alkoholista ei pääse eroon taistelemalla henkihieverissä sen himoa vastaan, ellei opi pikkuhiljaa hengen johdossa anteeksiantamuksen kautta vapautumaan siitä. Ei syntiä saa anteeksi(syntinähän he sitä pitävät) lakkaamalla tekemästä sitä, vaan uskomalla sen anteeksi. Silloin ei suhtaudu niin lainalaisesti koko asiaan ja voi ottaa silloin tällöin pari pulloa olutta tai viiniä mielensä virkistykseksi jos kokee sitä tarvitsevansa, silloin se ei hallitse sinua, vaan sinä hallitset sitä.

3 tykkäystä

Tekojen kautta ei vapauduta synneistä, vaan se on monesti syntien peittämistä toisilta, väärää kristillisyyttä, joka johtaa ulkoiseen hurskauteen.

1 tykkäys

Millä vuosikymmenellä tämä oli? Meikäläisen aikoina ysärillä televisio ei enää ollut syntiä, mutta monet sieltä tulevat ohjelmat kyllä oli.

Ihan 80-luvun alussa. En muulloin ole helluntailaisten kanssa ollutkaan tekemisissä kun minulla oli heidän kanssaan sukset ristissä melkein heti.

1 tykkäys

Minä kuulin näistä ajoista vain legendoissa. Kuulema Helsingin Saalemiin ei päässyt kokouksiin kuin vain uskovaiset, hiusnutturat olivat niin kireät, että silmät meni vinoon ja hameiden helmojen pituuksia syynättiin mittanauhan kanssa.

1 tykkäys

Oman ikäiset kaverini jotka ovat helluntailaisperheistä muistavat kyllä miten joutui kavereitten luona katsomaan televisio-ohjelmat.

2 tykkäystä

Paljon lienee helluntailaisuudessa tapahtunut muutoksia vuosikymmenten aikana. Osa hyvään suuntaan, osa huonoon suuntaan. Äärimmäisestä tiukkapipoisuudesta luovuttu, mutta musiikkielämä on valitettavasti yksipuolistunut. Maallikkoliikkeen haasteet ovat edelleenkin samat.

Ajattelemisen aihetta koskien lähinnä maallikkoliikkeitä

Jordan Peterson - The Problem with Nice People (1min)

-Kristinusko houkuttaa sovinnollisia ja hyväntahtoisia ihmisiä mukaan seurakuntaan
-Keskenään sovinnolliset ja hyväntahtoiset toimivat hyvin yhteistyössä
-Ihmisistä 3% on psykopaatteja, ja heitä hakeutuu varmasti seurakuntiinkin
-Psykopaatit saavat helposti hallinta- ja kasvualustan seurakunnissa
=> Seurakuntien johtajina heitä on takuulla suuri määrä
-Tämä selittää monta asiaa

2 tykkäystä

Tiukka pipoisuus lähtee ihmisestä ja siitä, ettei tunne Jumalan armoa, vaan häntä ohjaa vaatimus, joka nousee vääristettynä laista.

Olen havainnut, että kaikissa niissä liikkeissä joissa ei sakramentteja käsitetä oikein Jumalan Hengessä ajaudutaan pyhityskristillisyyteen. Näissä liikkeissä ei toisin sanoen syntien anteeksiantamus saa sitä sijaa mikä sillä on, vaan siihen sekoitetaan lain kautta tulevaa vanhurskautta. Uskohan nimenomaan tarttuu Jeesuksen sijaisenamme ansaitsemaan syntienanteeksiantamukseen jonka hän tarjoaa ilmaiseksi, ilman hintaa.
Jollei armo ole armoa se ei ole armoa ollenkaan, sen täytyy saada olla armoa joka suhteessa, kaikilta osiltaan.

Pidin tuosta ilmaisusta.

Tämä sen sijaan kaipaa hiukan tarkennusta. Nähdäkseni normaali kristitty pyrkii karttamaan kaikkea vääryyttä ja pahuutta (ja myös haureutta, jonka pahuutta ei tosin nykyaikana ymmärretä). Tuohon lainaukseen viitaten, totean suhtautuvani erittäin kriittisesti sellaiseen armoon, jossa ihminen väittää uskovansa Jeesukseen ja vetoaa kasteeseensa ja voi osallistua ehtoollisellekin, mutta silti jatkaa täysin suruttomasti tahallisen vääryyden ja pahuuden ja tahallisen kärsimyksen aiheuttamista muille.

Jolla on selkeä uskonvanhurskausoppi, ei lankea pyhityskristillisyyteen. Minua hiukan ottaa korvaan kaikenlaiset viittaukset “opin oikein käsittämiseen”. Sakramentalismi ja pyhityskristillisyys ovat vain eräänlaisia näkemyksiä kristinopista. Jumala yksin arvioikoon, mikä on “oikeaa oppia”.

Niin tällöinhän ajaudutaan antinomismiin, eli ihminen on taas se mikä luonnostaan syntiinlankeemuksen seurauksena on, eli hän ajautuu armon ulkopuolelle. Eli Jumalan laki ei enää saa tehdyksi sitä tehtävää joka sillä on, saattaa ihminen tiedostamaan syntistä tilaansa ja omaksumaan Jeesuksen työssä hänelle valmistetun armon, vaan Raamatun terminologiaa käyttäen hän vaeltaa mielensä turhuudessa.

En puhunut opin oikein käsittämisestä vaan yhteydessä sakramenttehin niiden Jumalan Hengessä käsittämisestä. Tälläinen käsittäminen voi olla ihmisellä ja onkin monella ihmisellä jotka eivät omaa vääränlaista lainalaista oikeaoppisuuden henkeä. Tällainen vääränlainen oikeaoppisuuden henki ohjaa ihmistä omaksumaan rationaalisesti oikeaa oppia ja matkimaan sitä kuin papukaija luullen vanhurskautuvansa sillä tavoin, mutta se unohtaa heikot ja polkee heitä ollen usein heidän niskassaan taakkana. Ei ihminen pelastu oikeaoppisuutensa tähden, vaan Kristuksen tähden, joka on hänet pelastanut ja tarjoaa tätä pelastusta syntien anteeksiantamuksena Sanassa ja sakramenteissa vaikuttaen uskoa jolla pelastukseen tartutaan. Tämä usko syrjäyttää kaiken ihmislähtöisen, ihmisten omalähtöiset keksimät pelastustiet.

Sakramentalismi onkin väärin kun katsotaan sakramenttien pelastavan tehtynä tekona kunhan ne vain suoritetaan, ellei niistä omaksuta syntien anteeksiantamusta edellä kuvailemallani tavalla niiden vaikuttamalla uskolla. Siksihän me ainakin luterilaisuudessa rukoilemme esim. ehtoollissakramentin yhteydessä, että ottaisimme vastaan sakramentin uskossa, emmekä katso vanhurskautuvamme pelkän toimituksen nojalla. Sakramentin hylkääminen taas, vanhastaan sanottuna sen halveksiminen ja pitäytyminen itseensä, uskon sijasta epäuskoon johtaa joko pyhityskristilisyyteen tai antinomismiin.

2 tykkäystä

Jos näin ajatellaan, aukeaa ovi kaiken suhteellistamiseen. Tuskin tarkoitat sitä.

Oppia on arvioitava nimenomaan siksi, että väärä oppi johtaa väärään elämään ja ulos Kirkosta (=Kristuksen omien joukosta).

Sen sijaan toisen kristityn uskoa arvioidessa ollaan heikoilla jäillä. Sitä ei pidä tehdä, sillä vain Herra näkee sydämeen. Omaa uskoa ja sielun tilaa kehotetaan koettelemaan sekä tietysti rukoilemaan toisten puolesta ja kehottamaan heitä viisaasti ja rakkaudella pysymään porukassa= tulemaan sanankuuloon ja uskovien yhteyteen. Mutta siihen sen pitää jäädä.

Ollaan ehkä taas lähtöruudussa. Tuntuu siltä että käsityksemme ekumeniasta on hieman erilainen. Haluaisit löytää sen oman pelkistetyn uskon kriteerin ja poistaa oppien vertailua yms. Se ei ole minusta ekumeniaa. Vaan se, että oma oppi saa olla oikea ja niin saa sanoa kun perustelee sen Raamatulla, mutta toisille on annettava oma tila ja pitää kunnioittaa heidän uskoaan. Se on eri asia kuin lopettaa oppien arviointi ja kutistaa opillinen keskustelu johonkin itse valittuun reduktioon.

On ehkä yleinen väärinkäsitys että kristittyjen yhteys löytyy oppia vähättelemällä. Rakkaus toisin opettaviakin kohtaan on eri asia kuin suhteellistaminen. Raamatussa esim apostolit antavat selvää opetusta ja ohjeita. Ja kehottavat rakastamaan. Väärästä opetuksesta varottaminen ja opin puhtaudesta huolehtiminen on niiden tehtävä joilla on opetuksen virka ja paimenen jobi seurakunnissa. Näin he suojelevat meitä lampaita joutumasta susien hampaisiin. Maallikollakin voi olla lahjana kyky arvioida oppeja. Varsinaisesti se ei julkisena kyllä oikein ole riskitöntä puuhaa.

2 tykkäystä

Todellakin ajattelen, että ainakin usko on kaikille kristityille yhteistä. Sen sijaan en ole esittänyt, että kaikkien pitäisi nähdä asiat tavallani. Päin vastoin, olen halunnut avata sydämiä hyväksymään muissa kirkoissa elävät kristityt veljikseen ja sisarikseen Kristuksessa opillisista eroista huolimatta. Eikö juuri se ole mitä aidointa ekumeniaa. Oppeja voi siis vertailla aivan vapaasti.

En siis näe ekumeniaa vain suhdetoimintana, muutoinhan sellainen “ekumenia” voisi koskea kaikkia uskontoja. Tosin sellaistakin painetta ja näkemystä on ilmassa, esimerkiksi Veli-Matti Kärkkäisen Constructive Christian Theology for the Pluralistic World sekä Suomessa energisesti omia maailmaa halailevia (poliittisesti motivoituneita) näkemyksiään kirkon nimissä esittelevä Jyri Komulainen. En myöskään suhteellistuta mitään, sillä totean vain, että vain Jumalalla on loppujen lopuksi kaikki tieto näistä asioista.Totuus ei mielestäni ole suhteellista.

Olen iloinen, että olemme tästä asiasta samaa mieltä.

Tämä on mielestäni hyvin tärkeä asia, ja ainakin minun mieleni tyydyttyy tuollaisesta uskon merkityksen korostamisesta.

En tiedä, missä pyhiä toimituksia hylätään, tosin luterilainen kirkko on valinnut varsinaisiksi niistä tärkeimmät eli kasteen ja ehtoollisen. Asiaan liittyen tärmäsin mielestäni aika hyvään dos Tomi Karttusen kirjoitukseen.

Vanhurskauttava usko ei johda koskaan suruttomuuteen, vaan epäusko johtaa.

1 tykkäys

Onko tämä sellainen no true scotsman? Vanhurskauttava usko pelastaa paitsi kun ei pelasta, ei ollut oikeasti uskossa.

Olet ymmärtäny väärin, jos et erota vanhurskauttavaa uskoa ja epäuskoa!

Sakramentti ei ole lakia, joten miten sen hylkääminen olisi lainvastaisuutta (anti nomos) tai johtaisi siihen?

Ehkä on olemassa ihmisiä, jotka luottavat sakramentteihin, mutta väheksyvät lakia tai ovat melko välinpitämättömiä sen suhteen, koska luottavat siihen, että kaiken saa kuitenkin anteeksi.

1 tykkäys