Helluntailaisuuden arviointia Suomessa ja maailmalla

Oppi
266

Tästä pitää nostaa hattua heille. Koska vaikka kaikki muu olisi väärin, niin minun näkökulmastani he saavat tämän edes oikein. En tarkoita sitä, että pitäisi alkaa lestadiolaiseksi kenenkään. Tarkoitan sitä, mitä Pyhä Paavali puhuu voittopalkinnosta ja sen tavoittelusta kirjeissään, että Raamattu ei anna aihetta minkään ilmaisen varmuuden markkinointiin. Ja johdonmukaisuus on muutenkin hyve.

Pessimistinä sanoisin, että helluntailaisuudesta olisi hyvin vaikea tehdä mitään vastaavaa. Tämä johtuu siitä, että helluntailaisuus on määritelmällisesti kaoottinen ja subjektiivinen ilmiö. Lasten traumat siellä syntyvät yleensä siitä, että vanhemmat tai paikallisen seurakunnan saarnaajat innostuvat jostain satunnaisesta ilmiöstä niin paljon, että siitä tulee kaikki kaikessa. Koko elämä järjestetään ylöstempauksen odottelun tai jonkin moraalisäännön tai ihmeellisen siunauksen tavoittelun ympärille. Tai tulee “herätys”, jossa ihmiset palavat loppuun. Yleensä ne ovat jotain kokoussarjoja, mitä pelkkä innostunut odotus ja mahtipontiset puheet pitävät yllä.

Ehkä siitä saisi jonkinlaisen yhdistelmän. Samalla tavalla kuin possessioista ja eksorkismeista kertovat elokuvat yrittävät jemmata samaan kasaan kaikki mahdolliset mutta hyvin harvinaiset ja melkein mahdottomat ilmiöt, niin tällaisen elokuvan pitäisi löytää joku tasapaino keskimääräisen helluntailaisen kokemuksen ja kaikki ääri-ilmiöt sisältävän keitoksen väliltä.

267

Mietin, että tarkoittaako Jumalan kämmenellä virren “kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on” pelastusvarmuutta vai tarkoittaako se sitä, että Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset eikä kukaan jää pelastumatta ainakaan siksi, että tila loppuisi kesken.

2 tykkäystä
268

Pelastustahtoa se tarkoittaa. Ihan Tunnustuskirjojen hengessä.

D

2 tykkäystä
269

Lauri Thurén sanoi muistaakseni kerran että Jumalan kämmenellä on maailman huonoin virsi.
Perustelu ei kuitenkaan liittynyt tuohon kaikille tilaa -kohtaan.

270

Juuri näin se menee!

271

…vaan siihen että ”ei pelkää ihminen”.

Kyllä ihminen nimittäin pelkää. Linnuista en tiedä mutta ihminen pelkää ties mitä. Vaikka olisi Jumalan kämmenellä. Jos ihminen ei saisi sanoa että pelottaa kamalasti, se olisi armottomuutta eikä armoa.
Näin arvelin LT:n tarkoittaneen kun murskasi lastenvirren. Voin jakaa myös itse tuon kokemuksen.
Kyllä silti paljon mieluummin veisaan 499 kuin 915. :rofl:

1 tykkäys
272

Eiköhän sanoittajan tarkoituksena ole ollut sanoa, ettei pelolle ole tarvetta silloin kun ollaan Jumalan kämmenellä? I think? :grinning:

Ainakin minua tuo laulu on lohduttanut keskellä pelkoa.

3 tykkäystä
273

Minä ajattelen että kun Jumala sanoo että “älä pelkää”, niin ihminen ei pelkää. Ilman että kokemus olisi, että pelkoon ei ole lupa tai että ihminen ei kelpaa pelon kanssa Jumalalle.

D

4 tykkäystä
274

En saa kiinni nyt tuosta.
Mielestäni laulun voi tietysti käsittää omalle kohdalleen kukin tavallaan. Niinkuin lähes kaikki laulut tai virret.

Luulen että Lauri on kokenut itse elämässään sellaista mihin minä samastun. Silloin voi tuntua hymistelyltä ja ontolta tuollainen.

Kun mennään pohjalle, on tärkeä että saa olla kämmenellä pelkoineen. Elämässä myös tapahtuu todellakin oikeasti sellaista mistä me pyydämme varjeltua. Myös lapsilla on lupa pelätä - vaikka ei heille totisesti pidä sitä maalata miten rankka tulevaisuus usein ja todennäköisesti on edessä.

275

Virressähän ei sanota että Jumala sanoo “Älä pelkää”, Minäkin ajattelen että Jumalan kämmenellä saa pälätä.Mutta jos Jumala sanoo “Älä pelkää”, kuten enkelit sanoivat paimenille kedolla, niin ihminen ei pelkää, ilman että kyse on jotenkin tunteiden kieltämisestä. Jumala luo sanallaan maailmoja. Sanallaan Jumala voi myös poistaa pelon kauniisti.

D

1 tykkäys
276

Niin. Älä pelkää -laulut ovat hyviä. Mutta 499 väittää että ihminen ja lintunen eivät pelkää. Siinä on ero.

Se on niinkuin jenkkileffoissa. Jonkun läheinen on kuollut. Sitten kysytään vaan että onhan kaikki okei ja Ootko all right. Yeah, kaikki on hyvin! Ei mitään pelättävää, sattui vaan tämmöinen kuolemantapaus. Ikävä juttu mut every cloud has jne. Siirrytään seuraavaan kohtaukseen.

Loppujen lopuksi kysymys on siis tosi paljon siitä mitä me assosioimme virsiin ja lauluihin. Monia lohduttaa joku virsi jonka sanoja he eivät tarkasti enää ajattele koska itse lauluun kokonaisuutena liittyy jokin turvan tunne ja kokemus. Se on kyllä all right niinkin.

Monelle Varpunen jouluaamuna on ihku. Vaikka sen teksti on toosiiiii outo ja ei-kristillinen. Mutta kun ne assosiaatiot ja tunnelmat.
Jne.

277

Asia on minulle oikeastaan ihan sama. Kyse ei ole suosikkivirrestäni. Alunperin pointti oli se, että virsi ei opeta universalismia. Jumalan kämmenellä on lupa pelätä, mutta näille pelkääjille Jumala sanonee samalla tavalla kuin paimenille: “Älä pelkää”.

Jenkkileffaviittausta en ymmärrä tässä kontekstissa.

D

4 tykkäystä
278

Minä kyllä käsitän nuo sanat niin, ettei Jumalan kämmenellä tarvitse/tarvitsisi pelätä mitään. Se että ihminen silti voi pelätä on inhimillisyyttä, Jumala haluaa kuitenkin siihenkin tuoda rauhan.

1 tykkäys
279

Helluntailaisuuden arviointia vaihteeksi.

Tämä sarja videoita on samalta hepulta, joka on toisaalla koonnut kritiikkiä sisar Faustinan ilmestyksiä vastaan ja toisaalta tehnyt tiivistelmän Lutherin elämästä.

Tässä ei varsinaisesti ole kohteena helluntailaisuus yleensä, vaan karismaattisuuden ilmentymät Katolisen kirkon sisällä. Ilmiöillä on kuitenkin yhteinen historia.

Ideana tässä on, että Agnes Ozman, joka oli Topekassa ensimmäinen “kielilläpuhuja”, oli opiskellut muutaman vuoden ajan kiinaa. Aikomuksena oli lähteä Kiinaan lähetystyöhön, mutta lähtö sitten jostain syystä peruuntui.

Koulun oppilaat saivat viikonlopun ajaksi tehtävän tavoitella jotain 1Kor. tyyppisiä lahjoja. Kukaan ei varmaan enää tiedä, että mikä Ozmanin motiivi tarkalleen oli. Saattoi olla käytännön pila. Tai sitten hän ei pitänyt asiaa kovin vakavana. Tai sitten hän koki painetta saada aikaiseksi edes jotain.

Se kuitenkin tiedetään, että Ozman puhui ja kirjoitti normaalilla tavalla opiskelemaansa kiinaa. Ja osana tempaustaan ei kyseisen muutaman päivän ajanjakson aikana puhunut englantia ollenkaan. Muut oppilaat sitten tämän innoittamana keksivät glossolalian, jota lopulta puhui koulun oppilaista enemmistö ennen tehtävän määräajan umpeutumista.

Loppusumma on, että mitään armolahjaa tai mitään yliluonnollista ei tapahtunut. Mutta elämään jäi käsitys, että 1Kor. kielilläpuhuminen on yhtä kuin glossolalia. Ehkä joku on sellaista spekuloinut aikaisemminkin tai itsenäisesti, mutta tästä tapahtumasta se lähti leviämään maailmanlaajuisesti.

Glossolalia siis tarkoittaa refleksiivisesti tuotettua puhetta, tyyliin “kompa mu galamu ka glavimu ka gala ka glaavo glaavo”. Sarjassamme Internetistä voi löytää pornoa kaikesta voisin sanoa, että glossolalia on pornoa puheesta. Tarkoittaa, että se simuloi sitä, miltä puhe näyttää, tuntuu ja kuulostaa, tarjoamatta kuitenkaan mitään siitä älyllisestä tai moraalisesta sisällöstä, mikä puheeseen oikeasti kuuluu.

Jos uskotaan se Raamatussa muualla mainittu ja vanhanaikainen käsitys, että niin Pyhän Hengen osallisuuden kuin armolahjojen tarkoitus on uskon opettaminen eli kirkastaminen eli lisääminen eli ymmärretyksi tekeminen, niin glossolalia on tarkalleen sen kaiken vastakohta, mitä armolahjat ovat, mikä on niiden tarkoitus ja miten ne vaikuttavat.

2 tykkäystä
280

Keskustelu tuosta virrestä taisi katkeja jo vähäksi aikaa, mutta luin vasta nyt tätä ketjua. Olen hieman yllättynyt väitteestä, että lestadiolaiset eivät koskaan laulaisi Jumalan kämmeneltä -virttä. Olen siinä käsityksessä, että ainakin vanhoillislestadiolaisuudessa ainakin joillain paikkakunnilla tuota virttä olisi laulettu ainakin joskus lapsille suunnatuissa tilaisuuksissa, vaikkei se seuravirsi olisikaan. Virsivalinnoissa voi toki olla paikkakuntakohtaisia eroja, kuten on ev. lut. seurakuntien messujenkin välillä paljon eroja siinä, mitä virsiä missäkin mitenkin usein laulatetaan, ja seurakuntien nuorisotyössäkin eri seurakunnissa lauletaan aika erilaisiin lauluihin painotetun, mistä on seurannut joskus paikkakunnan vaihdoksen jälkeen muuttaneille jopa sopeutumisongelmia uuteen seurakuntaan, jos tyypillisesti lauletut laulut ovat poikenneet kovasti aiemmin totutusta. Seuralauluna lestadiolaiset laulavat enimmäkseen Siionin Virsiä ja lestadiolaistaustaisten sanoittajien sanoittamia virsiä, ja muiden virsien osalta enimmäkseen yli 100 vuotta vanhoja virsiä. Tuo Virsikirjan virsi (kuten esim. Jaakko Löytyn tai Pekka Simojoenkaan virret virsikirjassa, joita ainakaan vanhoillislestadiolaisissa seuroissa ei myöskään kai tapaa kuulla) ei ole lestadiolaistaustainen ja se on myös uudempi virsi (sanat ja sävel vasta vähän yli 50 vuotiaat, ja virsikirjaan se virsi on päässyt 1986).

1 tykkäys
281

Ylläolevaan kommenttiin sen verran, että vanhoillislestadiolaiset laulavat Siionin Lauluja seuroissaan. Siionin virret ovat körttikansan virsiä :blush:

4 tykkäystä
282

Kiitos korjauksesta.

2 tykkäystä
283

Jatkoa kuunteluketjusta. Minua ei todella haittaisi jos Branham tai Kuhlman olisivat markkinoineet puolijohdepiirejä tai vaikka uudenlaista pastakastiketta. En usko, että Eutykuksella oikeasti oli mitään käytettyä termiä tai titteliä vastaan, siis evankelista tai kenraali. Vaan esimerkiksi siitä, että Branham pelleili pimeyden voimien kanssa, voi lukea vaikka Charles S. Gravesin kirjasta. Kuhlmaniin taas liittyy omanlaisiaan hämäriä juttuja, joista olen lukenut kauan kauan sitten. Avioero? Lavastettu kidnappaus? Jotain tällaisia.

Toinen on se, että armolahjoilla on oikeasti rajattu ja selkeä Raamatussa ilmaistu tarkoitus. Helluntailaisuus saa sen verran oikein, että ymmärtää sen liittyvän “seurakunnan rakentamiseen” eli “evankeliointiin” eli “uskon opettamiseen”. Kansanlähetys sotkee palettia sitten vaikka siten, että jos osaa tanssia tai laulaa tai esiintyä, niin sekin on yllättäen “armolahja”.

Tai pidemmin sanottuna…

Jos ei ole oikeaa uskoa, siis oikeaa oppia tai oikeaa sanomaa, niin silloin ei ole mitään syytä saada mitään armolahjojakaan. Tässä on yksi juttu, mitä karismaatikot eivät ymmärrä. Evankeliumi ei ole mitä tahansa, mikä saa ihmiset nimellisesti kokoon johonkin, missä Jeesus tai Raamattu ovat jotenkin viittauksen kohteena. Eikä ole Jumalan tarkoitus vahvistaa jotain irrallisten jakeiden ja modernien ryhmätekniikoiden muodostamaa viihdepitoista cocktailia.

Jos olisi ollut joku “kitaran soittamisen armolahja”, niin Pyhä Paavali olisi vaikka julistanut sanomansa ja sitten “todistanut” sen soittamalla kitaraa. Tai esittämällä pantomiimin. Tai jotain muuta absoluuttisesti aivan yhtä naurettavaa.

Eli armolahjoilla 1) yliluonnollisesti 2) vahvistetaan oikea sanoma tai tuetaan sitä, ja se tapahtuu 3) Jumalan päätöksestä ja avulla 4) siinä kyseisessä tilanteessa. Karismaatikot ja Kansanlähetys saavat kimpassa nämä kaikki väärin luulemalla armolahjoiksi 1) luonnollisia lahjoja yhtä paljon kuin väitettyjä yliluonnollisia, joilla 2) vahvistetaan ei mitään sanomaa tai mikä sattuu sanoma, etenkin silloin kun siihen ei ole mitään tarvetta, kun 3) henkilö on ensin pyytämällä pyytänyt tai etsimällä etsinyt saada haltuunsa tai kehittää itselleen kyky tehdä jotain outoa, puhua oudosti tai käyttäytyä oudosti, jota 4) hän sitten ajattelee voivansa käyttää kuin taikavoimaa.

Joten profetoinnista tulee ihmisen omasta aloitteesta toimiva kyky mölytä oudolla tavalla, vaikka ei ole mitään sanottavaa. Kun oikeasti se oli Jumalan oikealla asialla olevalle henkilölle kyseiseen tilanteeseen antama kyky opettaa selkeästi tai nähdä selkeästi tai varoittaa selkeästi. On totaalinen kontrasti sen välillä, että ihminen haluaa tehdä ilman ihmetemppuja jotain uskoon kuuluvaa, johon saa sitten taivaallista tukea jossain hetkessä. Ja sen, että haluaa pitää hallussaan jotain kykyä johonkin uskoteltuun tai luuloteltuun ihmetemppuun, vaikka ei sillä oikeasti mitään tee.

Jos jonkun oppi on mitä sattuu, niin mitä hyötyä sitä olisi edes vahvistaa millään ihmeillä? Miksi Jumala tahtoisi vahvistaa jotain kaaosta tai jotain modernia ryhmätekniikkaa? Joten suurin osa karismaattista uskonnollisuutta on nykyään sitä, että kaikenlaiset hurmurit ja supliikkimiehet esittävät innostavia mutta katteettomia lupauksia. Sitten näiden supliikkimiesten tueksi esitetään irrallisia vakuutteluita siitä, miten “väkeviä” ja “rautaisia” ja “kirkkaita” ja “tasapainoisia” he ja heidän opetuksensa ovat. Vaikka he eivät tee mitään muuta kuin kierrättävät samaa settiä, jonka sisältö on sama uskottelu, tarinoiden kertominen ja ihmeiden mahdollisuuden vakuuttelu.

Tl;dr: 1) Armolahjoihin on olemassa oikeasti Raamatussa ilmoitettu kriteeristö sille, mitä ne ovat, miten toimivat, mikä niiden tarkoitus on ja kenen vallassa ne ovat. 2) Asiassa ei ole mitään epäselvää, eikä siihen tarvitse liittyä mitään uskottelua, kuvittelua tai katteetonta lupailua. 3) Moderni karismaattisuus taas ei ymmärrä, mitä ne ovat, miten toimivat, mikä on niiden tarkoitus ja kenen vallassa ovat, joten heillä on paljon uskottelua, kuvittelua ja katteetonta lupailua.

2 tykkäystä
284

William Branhamia oudoksuivat myös Helsingin Saalemin helluntailaiset, kun hän kävi Suomessa puhumassa 50-luvulla ja he sanoutuivat irti hänen epäterveistä ja epäkristillisistä käsityksistään. Branhamia ei pidetty ainakaan myöhemmin kristittynä, koska hän kielsi mm. Jumalan kolminaisuuden. Kristitty hänkin on alunperin ollut, mutta eksynyt myöhemmin outoihin oppeihin.

Kathryn Kuhlmanissa on myös ollut jotain hämärää niin opetusten kuin etenkin ristiriitaisen maallisen elämän suhteen, vaikka Leo Meller häntä ainakin aiemmin fanittikin. Onhan toki hänellä itselläänkin omat kompastuksensa avioliitoissa ja eroissa. Meller kävi Kuhlmannin luona hänen ollessaan kuolinvuoteellaan jolloin Kuhlman ”testamenttasi” erään filmitallenteen Mellerille, joka lupasi näyttää sitä eteenpäin. Filmi on esitetty TV7:ssä, jossa Kathryn Kuhlman pitää parantamiskokoustaan Las Vegasissa. Siinä tunnelma on lievästi sanoen outo,

1 tykkäys
285

Nuo mainitsemasi tyypit ovat hyvin arveluttavia, Branham varsinkin, kuten edellä totesin. En kuitenkaan tiedä, kehen viittasit kenraaleissa Suomessa Nokia Mission sotakoulun yhteydessä. Aluksi ajattelin että Markku Koivistoon, olihan siinä eräässä promokuvassa hänellä armeijan upseerin, ehkä kenraaliin viitaten, päähine kuvankäsittelyllä laitettu päähän. Tätä pidin toisessa ketjussa hiukan huvittavana sisäpiirin vitsinä itse koulun sisältöä kuitenkaan moittimatta.

Nyt tuli mieleen, että mahdatko viitata Cindy Jakobsiin, tuohon Texasin profeettaliikkeen vääriä profetioita suoltaneeseen itseään profeetaksi kutsuvaan henkilöön, joka painii samassa sarjassa Chuck Piercin kanssa? Jos häneen, niin hän kävi aiemmin Tampereella, kuin sotakoulu järjestettiin.

Jakobs kävi 2005 ja sotakoulu seuraavana vuonna, joten sikäli yhteys voi olla. Jakobs ei kuitenkaan esim. opettanut tai vieraillut sotakoulussa, vaan etupäässä suomalaiset opettajat, Koivisto useimmiten n. kymmenosaisessa sarjassa, eräs kirkkoherra Pohjanmaalta pari kertaa ja pari muuta tyyppiä, helluntailaisia ja luterilaisia. Sotakoulun opetus keskittyi raamatullisiin armolahjoihin ja onnistui siinä varsin hyvin. Kaikki opetukset pohjasivat Uudessa testamentissa lueteltuihin armolahjoihin, niihin viittaaviin raamatunpaikkoihin syvennyttiin melko hyvin ja lopuksi kerrottiin käytännön esimerkeistä.

Kenraaleilla tai Jakobsilla ei ollut tuon kanssa muuta tekemistä, kuin ehkä idean antajana. Mielikuva on, että Cindy Jakobs olisi ehkä tuollaisenkin ’profetian’ lausunut. Jos niin oli, niin Koivisto päätti toteuttaa sen, samoin kuin uusiin tiloihin liittyneet Jakobsin profetiat. Mitään muuta perää niissä ei ollut.