En puutu viestisi sisältöön vaan haluan vain mainita, että kielten selittämisen lahja ei välttämättä ole kielen kääntämisen lahja. Ja jolla sellainen lahja on, se on hänelle varmaankin yhtä luonteva ja helppo ja “puristamaton” kuin kielillä puhumisenkin lahja.
1 tykkäys
Minä haluaisin kovasti puhua kielillä, mutta en puhu. Olen rukoillut profetoimisen armolahjaa, koska sitä Paavali kehoittaa tavoittelemaan. Mutta eivät armolahjat ole varsinaisesti minulle vaan seurakunnalle ja niin sen täytyy olla.
En muista olenko tästä aiemmin maininnut, mutta minun karismaattiset “kokemukseni” liittyvät aikaan, kun olin Kansanlähetyksen aktiossa Lontoossa tekemässä muslimityötä. Olen myöhemmin ajatellut, että kyse oli Pyhän Hengen erityisestä voimasta ja rohkaisusta, jota nuorena tarvitsin lyhyen lähetystehtäväni hoitamiseen. En ole kokenut mitään vastaavaa ennen aktiota enkä koskaan sen jälkeen. Enkä silloinkaan puhunut kielillä.
Olen joskus pohtinut myös sitä, että onkohan niin, että esim. luterilaisuudessa korostuu viisauden ja tiedon sanat eli syvällinen teologinen ymmärrys, kun taas vapaissa suunnissa toisenlaiset lahjat. Pidän myös Kirkon isien tekstien määrää ja syvällisyyttä Pyhän Hengen ihmeenä ja lahjana. Ajattelen myös niin, että vaikkapa Augustinuksen armolahjat olivat suurempia kuin kielilläpuhuminen (koska hän rakentaa vain itseään). Enkä siis mitenkään halua väheksyä kielillä puhumista, mutta Paavalikin selvästi 1. kor. asettaa lahjoja järjestykseen.
En puhu kielillä, enkä ole niin kovasti sitä halunnutkaan, vaikka joskus olen pyytänyt. Tiedän ja tunnen silti monia, jotka puhuvat ja olen kuullut sitä. Olen itse ajatellut, että tällainen lahja olisi kyllä hyvä rukoillessa itsekseen hiljaa, varsinkin silloin kun ei löydä sanoja, on väsynyt loputtomasti kertomaan samoja asioita Jumalalle tai muuten vain haluaisi rukoilla ja rakentua. Jonkilaisen profetoimisen lahjan olen saanut pyytämättäkin. Sen verran selvän, että tiedän kyllä kun se on toiminnassa harvakseltaan.
Yhdyn tuossa yllä olevaan käsitykseesi lähetysaktiosta ja siinä toimivasta Pyhän Hengen työstä, joka ilmenee evankeliumin julistamisen mukana myös armolahjoina erityisesti tietyissä piireissä. Kansanlähetyskään ei kiellä tällaisten olemassaoloa, vaikkei olekaan varsinaisesti kovin karismaattinen järjestö. Tosin sen sisällä löytyy monenlaisia näkemyksiä täysin kielteisestä täysin myönteiseen.
Tiedon sanat ovat kai lähempänä profetoimista, tosin tästäkin on erilaisia käsityksiä ja jossain profetoimisella tarkoitetaan opettamista ja saarnaamista, mikä eroaa omasta käsityksestäni, joka ymmärtää sen ns yliluonnolliseksi henkilahjaksi, kuten tiedon sanatkin. Profetoiminen voi tietysti yhdistyä myös saarnaan ja toisinaan näin tapahtuukin. Teologinen ymmärrys on kyllä muuten hyväksi ja eduksi ja sitäkin on nykyään myös helluntailaisilla, vapaakirkkolaisilla tai vaikkapa adventtikirkkolaisilla pastoreilla koulutustason ja teologian opintojen noustua ja yleistyttyä niissä niiden omienkin raamattuopistojen tai teologisen tiedekunnan kautta.
Nyt on taas väärinymmärrysten vaara olemassa, joten kerron kirjoittavani ilman negatiivisia tai pilkkaavia ajatuksia.
Olin muutama vuosi sitten tuttavani mukana helluntaiseurakunnan tilaisuudessa ja siellä tietenkin ylistyksen yhteydessä puhuttiin kielillä. Itselläni tällaista lahjaa ei ole. Vieressäni tässä edellämainitussa tilaisuudessa seisoi rouva, joka puhui kielillä hyvin omituisesti. Kyseessä oli kieli jota osaan jossain määrin ja siksi ymmärsin häntä. En enää muista tarkkaan hänen puhettaan, mutta hän toisteli yksittäisiä arkielämään liittyviä sanoja, joista ei muodostunut ymmärrettäviä lauseita. Puhe oli siis tämäntapaista: kakkuvuoka silityslauta tiskata metsänistutus savupiippu saunavasta kiitos. Muistan ettei mikään muu kuin sana “kiitos” liittynyt millään tavoin Jumalan ylistämiseen ja kokonaisuus oli täysin järkeä vailla sekä että kyseessä oli todellinen maanpäällinen käytössä oleva kieli. Mitä tallaisesta pitäisi ajatella?
Moni meistä on varmasti kuullut myös tapauksista, joissa tilaisuudessa läsnäollut on kuullut kielilläpuhujan herjaavan Jumalaa ylistämisen sijaan. Kielillä puhuja ei ole näissä tapauksissa tietenkään itse ymmärtänyt puhumaansa, mutta läsnä on ollut ihminen, joka on ymmärtänyt puhuttua täysin maallista kieltä ja tietenkin järkyttynyt puhutusta. Tämä on hyvin hämmentävää. Miten te asiaa paremmin ymmärtävät tulkitsette tällaisen? Enkä nyt pilkkaa.
En tarkoita etteikö kielilläpuhumisen lahjaa olisi olemassa, voimmehan kaikki Raamatusta siitä lukea. Itse olen kuitenkin ymmärtänyt, että todellinen kielilläpuhumisen lahja on harvinainen.
Kyllä tuosta heleposti noheva pappi saarnan kokoon keittää. Sen verran on tullut kuunneltua “teologeja” joilla kaikki matsku sopii omaan kulhoon ja lopputulos on aina - sama saarna. 
Leikki sikseen. Entschuldigen Sie!
2 tykkäystä
Pistitpä pahan. Piti konsultoida talouden vapaasuuntaista osapuolta, mutta eipä sekään asiaa täysin ratkaissut - hänelle kun on tutumpaa sellainen kielilläpuhumisen muoto, joka ei ole mitään tämän maailman kieltä. Mutta joitain yhteispohdintoja asiasta:
Jos puheen sisältö on selvästi pilkkaavaa, ei voida poissulkea demonisen kielilläpuheen mahdollisuutta, vaikka muitakin selitysvaihtoehtoja on tahallisesta pilkanteosta alkaen. Mutta tuossa arkipäiväisen ja järjettömän puheen esimerkissäsi pahojen henkien vaikutus tuntuu epätodennäköiseltä vaihtoehdolta, jolloin asialle pitäisi löytää ns. luonnollinen selitys. Niitä löytyy mm. ihmisen aivojen alitajuisista toiminnoista, joita nykytiedekään ei vielä täysin ymmärrä. Ehkä on joskus kuullut kyseistä kieltä ja osaa sitä jotenkin tiedostamattaan, ja jonkin aivotoiminnallisen syyn takia sanat tulevatkin aivan randomilla ulos? Kyseessä voi olla myös tahallinen toiminta, jossa puhuja itse tietää, että kyseessä ei ole aito kielilläpuhe. Silloin kyseessä voi olla esim. yritys tavoitella aitoa kielilläpuhumista (puolisoni sanoin “fake it until you make it”) tai keino pysyä uskovaisten kirjoissa sellaisessa seurakunnassa, jonka opin mukaan kaikki oikeat uskovat puhuvat kielillä.
2 tykkäystä
Pidän selvänä, että sellainen seurakunta ei ole UT:n mukaisessa opissa. 
Kiitos paljon selvennyksestä.
Tästä kysyisin vielä. Kun jossakin seurakunnassa opetetaan, että oikeat uskovat puhuvat kielillä, niin arvioidaanko tätä armolahjaa ja sen aitoutta millään tavoin? Voisin kuvitella, että olisi ahdistavaa mikäli tällainen lahja on “pakko” olla, ja olisi siten täysin ymmärrettävää mikäli joku myös teeskentelisi kielilläpuhumista. Armolahjojen “mittaaminen” on tietysti myös ongelmallista 
Ne seurakunnat joissa tällainen oppi on, ovat usein niin “villejä” muutenkin, että en oikein osaa sanoa niiden käytännöistä mitään. Veikkaisin, että ei varmaankaan arvioida. Ja kyllä, tuollainen meininki on usein ahdistavaa niille, jotka yrittävät olla rehellisiä itselleen eivätkä satu olemaan kovin suggestioherkkiä ihmisiä.
2 tykkäystä
Onko tuollainen oppi muuten kuinka yleistä nykyään? Itse en ole siihen törmännyt ainakaan noin suoraan ilmaistuna.
Kielilläpuhuja rakentaa itseään, joten jos ei puhe ole selvästi pilkallista, voisiko se olla jopa tuollaista? Vähän erikoiselta kuulostaa antaa lahja, jonka joku voi todeta noin järjettömäksi, mutta kyllähän nämä perus shakalaka-glossolaliatkin useimpien korvaan ihan järjettömiltä kuulostaa.
Koska helluntaiseurakunnat torjuvat sakrarnentit on kielilläpuhumisesta löytynyt korvike. Opettivathan anabaptistit jo syntynsä aikoina keskiajalla, ettei Pyhä Henki tarvitse sakramenttien tapaisia kulkuneuvoja. Niitä ilman on kuitenkin vaikea olla ja siksi aidon uskon tunnusmerkiksi on otettu kielilläpuhuminen.
1 tykkäys
Ihmiset, uskoivat he sitten Jeesukseen tai johonkuhun muuhun, ovat luonnostaan hyvin kiinnostuneita kaikesta ihmeellisestä ja yliluonnollisesta. Siksi on niin paljon kielilläpuhumista, profetoimista, kaatumista ja läsnäolon kokemista.
Tuntuu siltä, että moni kristitty haluaa omalle uskolleen vahvistusta näistä kokemuksista. Tarjontaa tällaisille kristityille ainakin nykyisin riittää.
4 tykkäystä
Meillä on ihmeellinen, elävä Jumala. Miksi olisi väärin kaivata sellaisen Jumalan läsnäoloa? Psalmeissakin on vaikka kuinka paljon sen kaipuun ilmaisemista.
Toki täytyy yrittää vaeltaa Hengen ja Jumalan antaman järjen askelissa myös puuduttavassa arjessa.
3 tykkäystä
Ei se ole väärin. Sitä vain ei pidä yrittää saada ihan mistä tahansa, eikä sen pidä syrjäyttää uskon keskuksesta Jeesusta Kristusta, syntisten Vapahtajaa, jonka opimme tuntemaan sanan kautta.
6 tykkäystä
Se on toki totta. Eikä kaikki välttämättä ole kultaa, mikä näyttää kultahipuilta.
1 tykkäys
Tämä on muuten vinha pointti. Mikään liike ei varmaan suoranaisesti vaadi nk. armolahjoja pelastuksen ehtona, mutta osassa liikkeitä ne kyllä ovat jonkinlaisen paremman uskovaisen merkki, vaikka sitä ei varmaan sanoitettaisi niin. Vähintään sosiologisesti ne tosiaan täyttävät sakramenttien funktion.
1 tykkäys
Jep! Myös kalvinisteilla on sama homma heidän torjuessaan sakramentit. Heille sakramenttina toimivat hyvät teot, joita he ankarassa pyhitysopissaan vaalivat. Ihmisen on vaikea uskoa ilman sakramentteja ja ne korvataan jollain muulla jos ne torjutaan.
Ehkä Suomessa “kultahippuja” on ilmestynyt vähemmän sen jälkeen, kun Tiimari lopetti toimintansa.
Bethel-seurakunnan “glory cloud” YouTube-videota joku kommentoi osuvasti:
All this time I didn’t know I was using glory cloud for my school projects
2 tykkäystä
Kultahippujen rinnalla vaikutti siltä, että Jumala oli tuohon aikaan erityisen kiinnostunut parantamaan jalkojen eripituisuuksia.
Tulee seurattua tuota skeneä nykyään hyvin vähän. Mitkähän piirteet ovat tänä päivänä tyypillisiä?
1 tykkäys
Oon Ameriikan-matkoilla uteliaisuudesta sielläkin käynyt, ja katossa oli vaan sinne nostetut koripallotelineet. Pettymysten pettymys!
Juuri tuon takia Juntuseen vaikea suhtautua kuinkaan vakavasti…