Omaan hengelliseen elämääni ylivoimaisesti eniten vaikuttanut hahmo on ollut Hengen ja älyn jättiläinen Mauri Vikstén, joka oli helluntailainen lähetyssaarnaaja.
1 tykkäys
Nyt vilkaisin tuonne. Huhhuh! Mielestäni on hyvinkin vaarallista, jos elävä kristillinen seurakuntaelämä mielletään tuollaiseksi ja kaikki muut tavat kuolleiksi.
1 tykkäys
Otsikon mukaan Eutykus ehdotti ehdotti helluntalaisuuden arviointia. Vaikken ollutkaan nokialaisuuden toiminnan aikana Suomessa, niin siitä olen käsityksen saanut. Se ei alkanut eikä toiminut eikä päätynyt helluntaiherätykseen. Hämmästeltävää riittää ulkopuolella helluntailiikkeenkin, kieltämättä. Eli huhhutit hyvä lokeroida paremmin.
Olin yhteydessä sinuun Sveitsistä käsin kun valmistelit eduskuntaan pääsyäsi. Tässä yhteydessä ja kaikkeen em. liittyen, ilmeisesti, otit esille Vikstenin tavalla, josta kiinnoistuin. Otin sinuun yhteyden julkisella keskustelualustalla. Kysyin henkilökohtaista yhteyttä Viksteniin ja mahdollisia keskusteluja ja vastaavaa hänen kanssaan. Mainitsit, ettet ole hänen kanssaan keskustellut, mutta yhden kirjeen kirjoitit hänelle ja siihen vastauksen saannut. Kummatkin olivat mitäänsanomattomia. Tämä edelläkertomani silti sopi minulle.
Nyt kuitenkin gradusi myötä kuvailet niinkuin olisit ollut oikein tuttu hänen kanssaan, asuitahan samalla seudulla kuin Viksten suurimmaksi osaksi, mutta ei täsmää siihen mitä viime vuosikymmenen puolivälissä minulle ja yleisesti kerroit
Viksten on Suomen helluntailiikkeessä tunnettu ja arvostettu, mutta hänelle ei olisi ollut mieluista nousta hengellisesti eikä älyllisesti kanssaveljiään korkeammalle, ikäänkuin luomaan varjon muiden päälle.
Olen todella perehtynyt tähän nimenomaiseen asiaan sekä yleensä nk. helluntalaisuuteen. Sen olen muutamassa kommentissani tässä ketjussa tuonut yksityiskohtaisesti esille. Olenkin ollut ainoa helluntalainen tässä ketjussa ja siitä syystä aktiivisuuteni on suurempi kuin yleensä.
Tämän edellisen tuon julki siitä syystä, että lausumasi ovat löysiä niin asiallisesti, akateemisesti, mutta ennenkaikkea hengellisesti, mitä helluntalaisuuteen tulee, koskien sen kehumista tai moittimista.
Kielilläpuhumisesta on vanha ketju, mutta en nyt ryhtynyt sitä lämmittelemään vaan laitan lyhyen ajatukseni tänne, koska aihe liittyy lähinnä helluntailaisuuteen ja ketjukin sen arvioimiseen. Uskon tämän jo aiemmin ilmaisemani ja mielestäni tärkeän seikan sopivan myös tähän yhteyteen:
Itselleni merkityksellistä kielilläpuhumisen lahjassa on ollut se, että olen saanut yhtäkkiä yllättäen ja täysin täysin arvaamatta ja harjoittelematta kyvyn, jota ei missään tapauksessa ollut aiemmin. En siis aiemmin olisi kyennyt matkimaan kyseisiä kieliä mitenkään uskottavasti. Sujuvaa ja luontevaa kieltä kaikkine intonaatioineen pulppuaa vaikka kuinka loputtomiin ihan milloin vain itse tahdon, ilman mitään erityisiä tunnetiloja tai hurmoksia. Kyseessä on kaksi eri kieltä, ja olen omasta kokemuksestani kertonut taannoin tarkemmin. Ja en siis pystyisi synnyttämään jotakin uutta kolmatta kieltä samalla tavoin, ellei semmoinen lahja ja kyky vain yllättäen minuun tulisi - ja tuskin tulee. Mutta missään tapauksessa puhumisen lahjan saaminen ei ole tahdonvastaista, eli ihminen ei mene tilaan, jossa hän jotenkin pakonomaisesti ryhtyisi puhumaan. Se on hiukan sama kuin päättää alkaa laulaa jotakin laulua ihan omalla kielellä.
Onkohan muilla sama kokemus kuin minulla kyseisen armolahjan saamisesta ja käytöstä?
(Tämän voi toki siirtää siihen vanhaan ketjuun, jos niin on parempi.)
Olet jälleen väärässä, sillä olen todellakin keskustellut ja aterioinut ja eräässä tilaisuudessa jopa rukoillut julkisesti yhdessä Mauri Viksténin kanssa hänen pyynnöstään. Ja kirjeenvaihtoni hänen kanssaan ei todellakaan ollut “mitäänsanomatonta”, kuten yhteydenpitoamme luonnehdit ja mitätöit. Ja kieltämättä minua loukkaavat myös asiattomat väitteet intentiostani.
Pyydän huomaamaan myös sen, että monien muiden muassa Mauri Viksténin pitkäaikainen työtoveri Matti Villikka on antanut suorastaan ylistävän kiitoksensa gradustani. Hän jos kuka tunsi sekä henkilön että hänen opetuksensa.
Jokseenkin tympeä reaktiosi mielestäni vain vahvistaa sitä helluntailiikkeen opetuksen epähomogeenisuutta, jota Petri Björkbacka on käsitellyt omassa pro gradu -työssään Iso Kirjan opiston kautta suorittamaansa maisterintutkintoon. Lisäksi reaktiosi on tyypillinen perinteisen hauraalle helluntaikulttuurille, joka ei siedä juuri minkäänlaista kriittistä arviointia. Mutta mielestäni kaikkien kannattaisi kuunnella erittäin tarkalla korvalla mitä minä sanon - ja erityisesti mitä Mauri Vikstén on sanonut.
Vaikka graduni on tutkimus yhden helluntailaisen lähetyssaarnaajan pelastusopillisista näkemyksistä, se pyrkii kalibroimaan koko kristikunnan pelastusopin kohdalleen, eli sen tulokset ja suositukset eivät koske ainoastaan helluntailaisuutta. Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan sen ajalla ja ajatuksella sekä tietenkin kuuntelemaan Hengen ja älyn jättiläisen, opinpuhdistajan ja armon opettajan (doctor gratiae) Mauri Viksténin ajattomia, kristallinkirkkaita ja hengentäyteisiä puheita.
3 tykkäystä
Erottavatko helluntailaiset todellakin ihmisiä opillisten näkökohtien takia? Onko heillä jokin oikeaoppisuutta valvova elin vrt. jehovan todistajat?
Kiitos avoimuudestasi! Minuakin tuolloin 80-luvun puolessavälissä helluntailaiset piirittivät ankarasti, mutta suoraan luterilaisessa kirkossa/seurakunnassa, eikä kukaan tullut puolelleni. Oli hirveää aikaa; piiritystä joka puolelta ja itsellä selvittämättömät ja itse näkemättömät traumat ja mahdollinen luonnehäiriö. (Traumat paljastuivat; en kerro läheisteni takia ja narsismia ei ole eikä muutakaan mistä syytettiin näkyjen/unien pohjalta.)
No lopputuloksena sain kuitenkin uudistua luterilaiseen (jo ennen hyökkäyksiä), ainoaan, oikeaan oppiin n. v. 1983. (Olen jo 76,5 vuotias, naispuolinen)
Tuolloin se oli vanhemmisto tai vanhimmisto en tarkkaan muista. Mutta se tapahtui siten, että pyysin heidän pastoriltaan saada erota heidän yhteydestään. He kieltäytyivät siitä ja sanoivat ettei heistä erota, vaan he erottavat. No kun en seuraavan kahden vuoden aikana enää käynyt kertaakaan heidän tilaisuuksissaan niin sain heidän pastoriltaan kirjeen jossa he totesivat erottaneensa minut. No nyt tuosta on kulunut nelisenkymmentä vuotta, enkä ole heidän tilaisuuksissaan käynyt näyttäytymässä enää kertaakaan. En siis yhtään tiedä onko heillä vielä sama käytäntö kuin tuolloin tässä asiassa, eikä se minua liikutakaan.
Sebastian Tynkkynen on väittänyt, että hänet erotettiin homouden takia.
Minä olin tuolloin myös arka ja neuroottinen ihminen, mutta jäljestäpäin olen saanut huomata tuon olleen paradoksaalisesti minun vahvuuteni, se näet esti minua liian herkästi menemästä virran mukana. Noista ajoista olisi suht helppoa kirjoittaa vaikka kirja, niin värikkäitä aikoja ne olivat, mutta eipä tuolla kirjalla olisi oikeastaan mitään merkitystä.Minä olen sinua kymmenen vuotta nuorempi mies.
1 tykkäys
Tuommoinen on julmaa ja suorastaan saatanallista henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä, joka seuraa siitä kun kivisydämiset ja takuuvarmasti hengettömät maallikkopuoskarit ovat seurakunnan johdossa. Samaa yrittivät aikoinaan minullekin, mutta nostin metelin, ja lopulta sain vieläpä kastetodistuksen mukaani. Melkein vereni kiehahti, kun luin kokemuksesi.
“Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te vääryyden tekijät!”
Lahkolainen
LAHKOLAINEN
Tapasin tänä aamuna lahkolaisen.
Bussissa kovaan ääneen
hän toivotti minulle rauhaa
oikein kädestä pitäen
ja kysyi, onko Herra ollut hyvä.
Suupielistä näytti tiukkuvan ikäänkuin voiteluöljyä.
Hän kertoikin heti olleensa tunnin aamurukouksessa.
Pyhä Henki oli koskettanut.
Lyhyt musta tukka oli tarkasti rajattu.
Ei minkäänlaista parransänkeä.
Oikeaoppinen look.
Puku päällä ja kravatti kaulassa hän istuutui viereeni.
Hän oli menossa työpaikalleen.
Putkimies, ja tosiuskovainen.
”Kuinkas veljellä hurisee?”
Jokin tuossa miehessä mättää, mutta mikä?
Minusta näet tuntuu, että olen tavannut
fariseuksen.
Sellaisen, jota jopa Jeesus vihasi.
Uskonnollinen pettäjä,
jonka huulilla viihtyy Jumalan Sana,
mutta jonka muuttumaton sydän on
kova kuin kivijärkäle.
Susi lampaan vaatteissa;
valkoinen paita, musta sydän.
”Herran elovainiot ovat kypsyneet, ja pian on aika korjata sato.
Kai olet muistanut pysyä lujasti rukouksessa viime aikoina?”
Uskonnollisen petoksen ydintä on äärettömän vaikea tavoittaa,
eikä sen olennaisia piirteitä ole helppo kuvata.
Liukasta käärmettä ei ole helppo saada käsin kiinni.
Se voi pistää sinua tai kietoutua ympärillesi ja kuristaa sinut.
Juuri niin tekee farisealaisuuden henkivalta.
Se lamauttaa ja hypnotisoi ja tuhoaa sinut.
Juuri tuollaisten niljakkaiden teeskentelijöiden ja hirviöiden takia
juuri sinäkin saatat vihata Jeesusta ja kristinuskoa.
Ulkokultaiset pirut ovat ehkä onnistuneet harhauttamaan sinua.
Mutta käärmeeltä on leikattava heti pää poikki.
Fariseukselle ei saa tarjota armoa, sillä
hän on omasta halustansa suostunut
Saatanan talutusnuoraan.
”Tänä iltana on teltalla kokous, kai sinäkin tulet sinne?”
Tyyppi on vanha tuttuni,
ihan tavallinen hemmo hän olikin, kunnes
erehtyi lahkolaisten narrattavaksi.
Erehtyi menemään johonkin kokoukseen ja joutui kerralla hypnoosiin.
Sen jälkeen hän ei ollut enää entisensä.
Häneen syötettiin jokin uusi ohjelma,
eikä hänestä sen jälkeen ole löytynyt samaa aitoa ihmistä.
Kuinka vilpitön ilon pilke silmissään
hänellä olikaan nuoruudessaan ollut.
Herää!
Tekisi mieleni ravistella tai antaa vaikkapa turpaan.
Ystävän lyöntihän on luotettava.
Vilpitön hän oli mielestäni ollut, oikea totuuden etsijä,
mutta ehkä olen erehtynyt.
Enää ei nauru raikaa.
Vain uskonnolliset tunteet ovat sallittuja.
Hirveintä on nähdä aikuinen mies
vääntämässä krokotiilin kyyneleitä.
Itkisi edes tosissaan.
Jätkä on aivan romuna, mutta itse hän ei sitä tajua.
Erityisen innokas hän on vetämään muita samaan ansaan.
Käännynnäinen, joka pyrkii tekemään muistakin
helvetin lapsia.
”Siellä on vieraileva puhuja Amerikasta, oikea Jumalan mies.
Sairaita paranee väkevällä tavalla, onpa jokunen kuollutkin herännyt!”
Mikä on käännynnäinen?
Se on ihminen, joka omaksuu kristinuskon ulkokohtaisesti,
mutta ei ole sisäistänyt evankeliumia, ilosanomaa.
Käännynnäinen on fariseus,
nimeltä kristitty,
lakihenkinen lahkolainen.
Evankeliumin irvikuva.
Se on pahinta petosta, koska se saattaa
pintapuolisesti katsottuna näyttää hurskaalta.
”Kolodooro komo sopro domo kooro! Kiitos, kiitos, kiitos!”
Kristukseen turvautuvilla juopoilla,
huorintekijöillä, transuilla ja tappajilla
on toivoa, mutta inhalla lahkolaisella ei ole mitään toivoa, vaan
hän hukkuu omaan likaansa, koska siihen hän on turvannutkin
ja on samaan läjään muitakin eksyttämässä.
Hän ei koskaan oppinut rakastamaan eikä turvaamaan Kristukseen.
Hänelle oli tärkeämpää huolehtia itse omasta autuudestaan.
Hän rukoili joka päivä, luki Raamattua ahkerasti,
maksoi tunnollisesti kymmenykset,
ennusti ja teki voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä,
profetoi ja puhui kielillä.
Hän todisti joka tilanteessa Jeesuksesta. Mutta
sen hän teki jotenkin aggressiivisen konemaisesti,
ladellen raamatunkohtia toinen toisensa perään.
Hän varoi tarkoin kiroilemasta, eikä edes
saunakaljaa hän tohtinut ottaa.
Tupakoitsijoita hän suorastaan halveksi.
Seurakunnan profiilia hän tahtoi varjella
yli kaiken – ”Täällä ei syntiä suvaita!”
Syntisille julistetaan parannusta, mutta sen jälkeen
heidän on elettävä seurakunnan ulkoisten normien mukaan.
Mistään ulkonaisesta häntä ei kukaan päässytkään moittimaan.
Mutta itse hän ei kai tajunnut, että
hänen asenteessaan ja puheissaan oli jatkuvasti varsin
tuomitseva sävy.
Ja sokea taluttaja vetää muitakin samaan kuoppaan.
”Jaa, luterilainen pappikin kävi eilen kokouksessa ja sai väkevän kosketuksen!”
Juuri Sinulle tahdon sanoa, että kristillisyytesi
ei saa näkyä muusta kuin uskostasi ja rakkaudestasi.
Lahkolaisilta nämä tärkeimmät puuttuvat tyystin, mutta silti he
pröystäilevät olemattomalla hengellisyydellään ja
sitä mielellään muille esittelevät.
Lahkolainen ei rakasta eikä välitä;
lahkolaisen usko on tosin olevinaan luja, mutta se ei ole
sydämen tasolla.
Fariseushan ei oikeastaan usko – hän ”tietää”!
”Eilen laulettiin pari tuntia, ja siellä kokivat muutkin väkeviä siunauksia
laulujen aikana!”
Onko tässä kaikki? Eipä suinkaan.
Lakihenkinen pyhityskristillisyys,
jota kaikki fariseukset ja lahkolaiset edustavat,
on pahimmillaan silloin, kun siihen liittyy
överiksi menevää hurmoksellisuutta.
Siis otetaan se vähäinenkin järjen hiven pois ja aletaan
hihhuloida.
Se on aivan sairasta touhua, mutta
massasuggestiolla on suuri voima.
Sekopäät ovatkin luultavasti parantumattomia.
He ovat huumeriippuvaisia.
Pitää saada uusi annos
yhä uudestaan ja uudestaan.
”Minä jään tässä pois. Muista mitä Sana sanoo: Herra johdattaa rukoillen kulkevaa. Siunausta!”
Evankeliumi on jotakin aivan muuta.
Monia nämä uskonnolliset pettäjät johtavat kuitenkin harhaan.
Ainoastaan Jumalan armo ja totuudenrakkaus
voi pelastaa vilpittömät sielut noilta pedoilta.
Kielilläpuhuminen ja muut armolahjat on varmasti annettu
muuta kuin hihhuloimista varten.
Olenhan minäkin kristitty
ja uskovainenkin,
mutta en minä siitä suurta numeroa tee.
Ja tiedän, että lahkolaisten piireissä liikkuu monia minun kaltaisiani.
Vehnää lusteen seassa?
Mikäpä minä olen sitä sanomaan, mutta sen sanon, että
kivisydäminen jeesustelija ei ole evankeliumin asialla.
Suussa oikeita sanoja, mutta ytimessä mättää.
Lahkolaiset osaavat hengellisen kielenkäytön ja
jyräävät armottomasti tieltään kaikki esteet.
Lähimmäistensä murskaajat Jumalan nimissä.
Yritän saada käärmeestä otetta, mutta se on
helvetin vaikeaa.
1 tykkäys
Tämä tuli minullekin tuttua tutummaksi lauseeksi noilta ajoilta. Toinen tämän kaltainen oli “Rauhaa, onko veli vielä uskossa.” Tämä oli toistuva vakiokysymys aina mennesäni tilaisuuteen, vaikka olisi edellispäivänä nähty.
1 tykkäys
Ns. akateemisesta mielenkiinnosta kävin jokin aika sitten Citykirkon kokouksessa ja kieltämättä hiukan hämmästyin. Olin kuvitellut en paljon, mutta vähän isommaksi, ja ikäjakaumaltaan nuorekkaammaksi kuin miltä lafka sen kokouksen perusteella näytti.
Tavallaan arvostus Pehkosta kohtaan jopa vähän nousi, kun tyyppi on kuitenkin isompien seurakuntien kuvioista lähtenyt ja nyt vielä vanhoilla päivillään jaksaa tuollaista hyvin pienimuotoiselta vaikuttavaa toimintaa ainakin osin edelleen vetää. Jos on ollut jotain unelmia suuresta jenkkityylisestä saarnaaja-asemasta, niin niiden luulisi aikaa sitten haihtuneen.
En tavannut koskaan Niiloa, itse asiassa noina aikoina minua ahdisti tuollainen hengellisyys, jos näin tai kuulin tällaista televisiossa tai radiossa. Myöhemmin olen muuttanut kantaani ja puuttumatta mahdollisiin epäkohtiin helluntailaisuudessa, missäpä suunnassa tai kirkkokunnassa niitä ei olisi, on videolla Niilon puhe hyvin kelvollista tämänkin ajan kristitylle, kuuluipa hän mihin kirkkokuntaan tahansa.
1 tykkäys
Minä kävin kerran Niilon kokouksessa. Väkeä oli todella paljon. Yksinkertaista ilosanoman julistusta, joka oli helppo ottaa vastaan. Kuoro lauloi mieleenpainuvan kauniisti. Tunnelma oli sielua hoitava, ja tulin täyteen iloa.
Parin viikon sisällä sen jälkeen aloin autoa ajaessani puhumaan spontaanisti vieraalla kielellä ilman mitään tunteen nostatusta. Aivan samoina päivinä aloin yksikseni kitaraa soittaessani laulamaan aivan toisella vieraalla kielellä, sekin ilman mitään pumppausta tai tunteen nostatusta.
Siitä on noin 45 vuotta, ja edelleenkin minulla on nuo kielet päivittäisessä rukouskäytössäni.
Kyllä minulla on vahva näkemys siitä, että tuossa Niilon kokouksessa vaikutti Pyhä Henki sangen voimakkaasti. Ja PH osallisuus jotenkin tuli ja jäi minuun.
2 tykkäystä
Mitkä kielet ovat kyseessä?
D
“Kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” (1.Kor 14:2)
Toinen on selkeästi slaavilainen venäjän tapainen ja toinen hiukan ehkä latinaa muistuttava kieli.
Eräs venäjän opiskelija aikoinaan kuultuaan slaavilaista kieltäni löysi siitä sanoja, joista mieleeni ovat jääneet “taivas”, “Jumala” ja “vaikea”. Erään toisen kerran puhuin näytteeksi eräälle hiukan paremmin venäjää taitavalle - hän ei saanut tarkasti selvää pätkästä, mutta olin sanonut jotakin siihen tapaan että “pitäisi tehdä jotakin”. Itse en ymmärrä puheestani yhtään mitään, mutta erittäin sujuvaa se on. (Eikä mitään monotonista “korolo mooro kolo looro” -hokemaa, joka on mielestäni täyttä fuulaa.)
Itse en epäile hetkeäkään kielteni aitoutta. Minulle tuli yhtäkkiä kyky, jota ei ennen ollut ja vieläpä todella vakuuttavalla intonaatiolla. Korostan, että kielten ei tarvitse olla mitään tällä hetkellä tunnettua kieltä. Sehän on vain yksi armolahja (eikä edes arvokkaammasta päästä, minulle silti tärkeä), eikä kaikilla ole samoja armolahjoja.
“Eiväthän kaikki puhu kielillä.” (1.Kor 12:30)
2 tykkäystä
Mulla on aika jänniä kokemuksia tästä asiasta, koska kävin yhteen aikaan suht säännöllisesti sellaisissa tilaisuuksissa, joissa oli tyypillisesti paikalla myös kielten selittäjä. Hän sai selitystä sekä “oikean kielen kuuloiseen” kielilläpuhumiseen (jolloin kielilläpuhumisen äänteillä ja selityksen sisällöllä oli havaittavissa yhteys) että yhtäläisesti myös “korolomoorotukseen”, jonka muutamaan toistuvaan tavuun ei kielellisesti mitenkään mahdu sellaista määrää informaatiosisältöä kuin selityksessä oli. Koin yhtäläisesti Pyhän Hengen vaikutusta näiden molempien kielilläpuhetyyppien kautta.
1 tykkäys