Helluntailaisuuden arviointia Suomessa ja maailmalla

Oppi
996

Se on hyvä, ja se myös näkyy opetuksen tasapainoisuudessa. (Tosin Luoto ei tietääkseni ollut maisteri, mutta joka tapauksessa erittäin terveillä linjoilla, ja hän oli vahvasti armon opissa eikä mm ryhtynyt hihhuloimaan “ylistäjien” kanssa.) Monilla työntekijöillä on toki kursseja ja tutkintojakin helluntailiikkeen oman raamattuopiston kautta, mutta siellä keskitytään enemmänkin raamattuteologiaan, ja siihen verrattuna Helsingin yliopiston akateeminen teologian opetus on paitsi erittäin korkealaatuista niin myös tieteellisen rehellistä.

Mielestäni epäterveistä ilmiöistä on syytä rakentavasti keskustella, ja varsinkin tällaisella avoimella foorumilla. Helluntaiseurakuntien sisällähän kaikki kritiikki on ollut perinteisesti kiellettyä, ja se on leimattu “vikoilemiseksi” ja “Hengen sammuttamiseksi” ja “Jumalan silmäterään koskemiseksi” yms.

Tavallisesti helluntailainen opetus on lain ja armon sekoitusta, mikä ilmenee myös eräästä aihetta tutkineesta gradusta, mutta olen kohdannut helluntailiikkeessä myös joitakin erinomaisia armon saarnaajia. Valitettavasti sekaan mahtuu myös melkoisia puliveivareita ja helppoheikkejä ja pellehermanneja ja itse oppineita maallikkoja, jotka pyörittävät (tiedon puutteesta johtuen) vuodesta toiseen samaa levyä. Kunnollinen korkeakoulutus auttaisi siihen vaivaan.

Tunnusomaista helluntailaisuudelle ei kuitenkaan ole oppi vaan spiritualiteetti ja elämyksellisyys. Helluntailaiset nimensä mukaisesti janoavat Pyhän Hengen voimaa ja ilmiöitä, mikä helposti ilmenee hurmoksellisuutena ja sielullisena hihhulointina, kun ei osata erottaa aitoa epäaidosta.

Suurimmalla osalla tuntemistani helluntaisaarnaajista ja seurakunnan johtajista on ollut ehdottomasti vilpitön ja aito halu palvella Jumalaa ja ravita seurakuntaa - toki ei aina niin kovinkaan taitavasti. Mutta olen tavannut myös pimeyden lähettiläitä; olen katsonut saatanaa silmästä silmään.

“Itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.” (2.Kor 11:14-15)

Kannattaa olla hereillä ja pitää silmät auki. Ei varoituksia ole turhaan kirjoitettu.

1 tykkäys
997

Joo, teologian kandi Joensuusta v 2012, teologian opintoja jo 60- luvulta asti, mutta myös kansakoulun opettaja, eli yliopistotutkinto ja taisi olla myös lakia lukenut.

998

Tuossa kuuntelin yhtä, joka oli eronnu hellutailaisuudesta, mutta se mikä sieltä nousi esiin, oli että sanassa vaikuttava Pyhä Henki on toisarvoinen. Enemmän Pyhän Hengen toimintaa korostetaan armolahjoissa. Ei ole ihme, että sana ja Henki on erotettu toisistaan., kun nostetaan armolahjoja korkeammaksi sanaa. Sen tähden, koska halutaan nähdä hengen toiminta.

4 tykkäystä
999

Uskon, ettà sinulla on on antaa jokin linkki tai nimi. Käsitin, että tämä on jostain julkiselta palstalta ja näin palvellee rakennukseksi tai varoitukseksi.

1000

Miksi erosin helluntaiseurakunnasta? Eropäätöksen taustalla voi olla mon…

1 tykkäys
1001

Nyt @oka’lle sanoisin, että on tärkeää sietää kritiikkiä myös omaa uskonyhteisöä kohtaan. Mutta itselläni on myös erinomaisen hyviä kokemuksia helluntailaisuudesta. Helluntaiseurakunta voi olla suorastaan ihanteellinen kristillinen uskonyhteisö, mikäli siellä ei ole laki- eikä hurmahenkisyyttä eikä vaalita mitään opillisia muotivillityksiä ja jos saarnaaja on täyspäinen Hengen mies. Esimerkiksi 70-luvun lopussa olin itse jäsenenä sellaisessa seurakunnassa, ja yhdestäkään kokouksesta en halunnut olla pois.

1002

On todella tärkeää sietää kritiikkiä. Seurakuntalaisten sokea laumautuminen on jotenkin todella luotaantyöntävä piirre missä tahansa tunnustuskunnassa.
Tämä on oikeasti sellainen piirre kristityissä, että se saattaa karkottaa mahdolliset uudet tulijat jos tämä vääränlaisen laumautumisen ilmiö on liian ilmeinen jossain ryhmässä.

2 tykkäystä
1003

Kuuntelin tämän. Se on täynnä “tutkittua tieteellstä” tietoa. Asiat ovat ylimuistoisia. Pahimpia “helluntalaisia” olivat heti ensimmäiset Alkuseurakunnan jäsenet. Heistä annettiin samanlainen raportti niin Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle, kuin Paavalin kehoitukset ja nuhtelut. “Poistakaa paha keskuudestanne”. Se toteutuu joskus ihmisen myötä joskus Jumalan ja pahan ihmisen yhteistyöllä. Poistot ovat yleensä puutteellisia, tylyjä ja kömpelöitä.

Niin “tutkimuksen” tekijä kuin esimerkiksi James ottavat ymmärryksellä esille ihmisen lihan ja sen teot ja kallistumat. Jokaisessa löydössä on perää, mutta silti ihmettelen tämän sivuston ymmärtäjien ahaa-elämyksellistä asiaan puuttumista, koska kaikki helluntaiyhteisöön kuuluvat viat korjautuu vain seurakuntayhteydestä eroamalla. Tätä tapahtuu koko ajan ja sen äärelle johtaa lavea luterilaisuuden tie, koska pelto on tämä maailma, Augustinuksen mukaan.

1004

Kirjoitat: “On todella tärkeää sietää kritiikkiä.”

Olen samaa v. 30 alkanutta Helluntaipäivän Kastajaliikettä. Mikään ei ole muuttunut ja osoituksena toisin esille viimeiset n. 12 vuottani tällä foorumilla.

1005

Ainakaan minä en ole semmoiseen kehottanut vaan korostanut kaikkien kristittyjen ykseyttä kirkkokunnasta riippumatta ja helluntailaisia pois sulkematta. Kaikillahan on toki omat lieveilmiönsä. Helluntaiseurakuntakin voi olla ihanteellinen yhteisö kuten kirjoitin tai sitten aivan karmea pulju. Minulla on kokemusta kummastakin.

1006

Näin on ollut viimeiset kaksituhatta vuotta. Helluntaipäivän Kastajaliike pysyy kaiken luodun tuhoutumiseen asti ja sitä edeltävän aikana ihmiset vaihtuu, kun tulevat uskoon

1007

Tarkoitatko että vain uskoon tulleina kastetut pelastuvat? Vai onko “kastajaliikkeellä” jokin muu erityinen funktio? Voisitko hieman tarkentaa sen merkitystä nykyajalle? Eivätkö vanhojen kirkkojen (mukaan lukien luterilaiset) ihmiset ole sen mukaan pelastavassa uskossa? Mikä on kastajaliikkeen lapsien tila, jos he eivät ole “tulleet uskoon” vaan kasvaneet siihen?

1008

Katsoin antamasi videon, joka kuvasi sinänsä hyvin asiallisesti tehdyltä vaikuttavaa tutkimusta, mutta en löytänyt siitä yllä mainitsemiasi korostuksia kuin hyvin pieneltä osin. Sinänsä tuo tutkimus sopisi mihin tahansa tiivishenkiseen yhteisöön tai herätysliikkeeseen, syitä eroamiseen löytyi ainakin viidestä eri kategoriasta, joista suurin osa liittyi yhteisön vaatimuksiin, ihmissuhteisiin, velvoitteisiin, mutta osin myös opetuksiin ja arvomaailmaan.

Pyhä Henki korostuu kyllä erilaisten armolahjojen käytössä helluntailaisuudessa, mutta ne perustuvat yksin Jumalan sanaan ja siinä annettuihin lupauksiin, joten en näe niiden terveessä käytössä ongelmaa. Armolahjoja tuskin nostetaan sanan yläpuolelle, koska sanassa uskollisesti pitäytyminen on niiden terveen ilmenemisen edellytys. Varmasti halutaan nähdä Hengen toimintaa suhteellisesti enemmän kuin muissa liikkeissä, mutta kuten sanoin, sellaisen ilmeneminen edellyttää uskollisuutta Raamatun sanalle.

Terveessä ja raittiissa armolahjojen käytössä en näe mitään vikaa, ne ovat raamatullisia ja Raamatun lupauksiin perustuvia, ja tähän helluntailaisuus pyrkii mielestäni. Eroja tietenkin löytyy kaikenlaisista porukoista erilaisiin opettajiin ja kuppikuntiin ja astianmakua voi olla, mutta perustavoite on oikea.

Ylistäminen on täysin raamatullinen rukouksen muoto, jota joskus kutsutaan myös uhriksi Vanhaa testamenttia mukaillen Jumalaa miellyttävänä uhrina. Todellisuudessa ylistämistä, kiittämistä ja rukousta tarvitsee ennenkaikkea ihminen itse saaden niistä voimaa ja uskoa. En siis moittisi tällaista käytäntöä, koska se lähentää ihmistä Jumalaa kohti ja vahvistaa ihmistä. Se ei ole kuitenkaan pelkästään inhimillistä toimintaa, vaan Jumalan Henki on Raamatun mukaan kansansa kiitoksen ja ylistyksen keskellä ja tuo läsnäolonsa ja apunsa, tavalla tai toisella. Ainoa todellinen uhri on tietenkin Jeesus Kristus, sitä tuskin kielletään ylistyksessä, päinvastoin, Häntä juuri siinä korotetaan.

1 tykkäys
1009

En tarkoita etenkään sellaista mitä en ole sanonut enkä tarkoittanut. Erehdyt suuresti!

Tämä on huono jatko hyvälle asialle. Ei jatketa!

1010

Ihan hyvä kysymys. Eikö siihen voi vastata?

D

1011

Tämän kommenttini myötä meillä oli syntymässä tasaus Jameksen kanssa, jota ei pidä heiluttaa.

1012

Millä tavalla vastaaminen vaikuttaa tuohon tasapainoon?

D

1013

Vähän sanoja paljon jankutusta. Minun ja Jameksen välinen asia, jota jos jatkamme tapahtukoon yksityisviesteinä.

1014

Ei se ole teidän välinen asia. Kysymys kuului:

Minuakin kiinnostaa tarkoititko tätä. Siis saathan sinä olla sitä mieltä, mutta jos opetat että tämä on apostolista opetusta, niin sitten asia on eri.

D

1015

Kyllä, mutta kyse on sille annetusta uudesta sisällöstä, korskeasta metodiikasta, joka syvemmältä tarkastellen uhkaa jopa syrjäyttää ristin.

Kuinka ja millä ihminen Jeesusta “korottaa”?

Kuinka siis sinä ylistät Jumalaa? Kuinka häntä korotat? Kuinka häntä palvot? (Siis käytännössä.) Mielistyykö Jumala sellaiseen? (Muutkin saavat toki vastata.)

Painotan sitä, että UT:ssa ei ole esitetty uuden liiton seurakunnalle minkäänlaista ylistysmetodiikan mukaista kiittämisen mallia. Kaikki sellainen on ihmisen keksintöä ja sellaisena pelkkää huuhailua ja vinosuuntausta.

Kristittyjä kehotetaan täyttymään Hengellä, mutta mikään palvontabakkanaali ei edusta tätä:

“Täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef 5:18-20)

Usein vedotaan tähän jakeeseen:

"“Niin uhratkaamme siis aina Jumalalle kiitosuhri hänen kauttansa, se on: niiden huulten hedelmät, jotka hänen nimensä tunnustavat.” (Heb 13:15, oikea käännös 1776, “tunnustavat”). “τοῦτ’ ἔστιν καρπὸν χειλέων ὁμολογούντων τῷ ὀνόματι αὐτοῦ.”

Meidän laulummekin tulee olla nöyrää kiitosta, johon Jumalan henki yhtyy eikä missään tapauksessa korskeaa uhraamista kuvitellen sen jotenkin kelpaavan Jumalalle; sellainenhan olisi silkkaa pilkkaamista. Ylistys ei todellakaan kelpaa uhrina.

“Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak 1:27)

2 tykkäystä