Väitteeni on sinulle mieletön ja järjenvastainen. Sen kuitenkin perustelen Kirjoituksilla ja tein sen tuossa kommentissani 1081. Koska et ilmeisesti halua sitä lukea, niin laitan sen tähän:
"Vaikka Jeesus itse oli synnitön, Hän oli tullut maan päälle lunastaakseen ihmisten syntivelan ja siksi Hän tarvitsi tätä kastetta. Hän samaisti itsensä ihmisiin, tuli heidän kaltaisekseen, jotta Hän voisi ”vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa” (Jes. 53:11)
Tämä Jeesuksen esimerkki on jokaiselle uskoontulleelle tarkoitettu noudatettavaksi.
Jo heti alussa uskovia harhaantui kasteasiassa ja niistä teki parannuksen mm. Apollos ja ne kaksitoista Efesossa."
Johanneksen kaste ei ollut perusta parannuksen teolle, vaan merkki, että näin on tapahtunut. Sitten Jeesus asetti kasteen, mutta on samaa juurta. Jeesuksen asettama kaste on lähetyskäskyssä:
tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni = tulla uskoon
kastamalla heitä … = eli uskoontulleita
ja opettamalla heitä pitämään kaikki … = kaikki mitä Jeesus on pyytänyt, määrännyt
Tämä asia on järjestyksessä Apt. 2 luvussa. Tämä sama oppi on kaikkialla maailmassa helluntaiseurakunnissa ja niinkutsutuissakin helluntaiseurakunnissa. Näillä niinkutsutuilla viittaan evankelisiksikin kutsuttuihin uskovien seurakuntiin.
Niinkutsuttu, ei missään tapauksessa loukkaa minun helluntaiyhteyksiäni Suomessa ja maailmalla.
Kornelius ja koko hänen perhekuntansa kastettiin.
Lyydia otti vaarin siitä, mitä Paavali puhui. (Hänen perhekuntalaistensa kohdalta ei mainita uskosta mitään.) Koko perhekunta kastettiin. Ap.T.16:14-15. Filippin vanginvartijan koko perhekunta kastettiin.
Korintossa kastettiin Krispus ja hänen perhekuntansa. Ap.T.18:8.
Paavali tervehtii Room. 16. luvussa Aristobuluksen ja Narkissuksen perhekuntalaisia, jotka ovat Herrassa. Paavali mainitsee kastaneensa Stefanaan perhekunnan. 1.Kor.1:16.
Tuhatmäärin ihmisiä tuli uskoon eikä kaikkia mainita UT:ssa nimeltä. On hyvin johdonmukaista päätellä, että kokonaisia kastettuja perhekuntia on ollut huomattavasti enemmän kuin nuo muutamat yllämainitut. On varmaa, että kastetuissa perhekunnissa on ollut paljon sen ikäisiä perheenjäseniä, joita myöhempien aikojen kastajaliikkeissä ei kasteelle kelpuutettaisi.
Lapsikaste löytyy siis UT:sta, näistä perhekuntien kasteista.
Minut on kastettu lapsena ja se saa riittää. Helluntailaisilla on toisenlainen kastenäkemys ja kunnioitan myös sitä. Yritin vain esittää perusteluja, miksi he pitävät uskovien kastetta tärkeänä, ja ymmärrän sitäkin. Sitä en ymmärrä, miksi asia nostaa toisille niin voimakkaita tunteita. Itselläni ei nouse mitään kummempia intohimoja kumpaakaan suuntaan.
Kuitenkaan helluntailaistenkaan kastenäkemystä ei voida pitää epäraamatullisena. Ja lisään vielä ties kuinka monennen kerran, että vanhoissa ensimmäisten vuosisatojen kirkoissa ristinmuotoiset kastealtaat ovat puhutelleet aina minua voimakkaasti. Niihin johtaa alas portaat ja näissä todennäköisesti kastettiin koko perhe upotuskasteella samalla kertaa. Näitä olen nähnyt mm. Efesossa Pyhän apostoli Johanneksen kirkon ja Marian kirkon raunioilla.
Koska sitä toisten kastenäkemyksen kunnioittamista ei tahdo useinkaan löytyä heidän puoleltaan. Lapsikastetta vastaan suorastaan hyökätään. Täällä pohjolassa sellaisen aloitti Andreas Wiberg kirjallaan “Hvilken bör döpas?”.
Mutta jos olet täysin varma omasta näkemyksestäsi, ei asian pitäisi vaikuttaa. Silloin voit antaa toisenlaisen näkemyksen omaavien vain pitää käsityksensä ja itse pysyä omassasi. Jos taas epäilet omaa näkemystäsi, on syytä huolestua aidosti. Myönnän kyllä, että näistä saa helposti kiistan aikaiseksi, mutta onneksi ymmärrykset ovat lähentyneet puolin ja toisin, varsinkin yhteiskristillisissä piireissä, mitä pidän rakentavana.
Ei pidä paikkaansa. Ja toisekseen otin kantaa vain tuohon yhteen raamatunkohtaan ja sen kieliopilliseen selitykseen. Siinä ei ole kyse asioiden tekemisjärjestyksestä, vaan uskon ja kasteen edeltävyydestä suhteessa pelastukseen.
Väitätkö että Jeesuksen elämässä oli hetki kun Hän tuli uskoon.
Minun Raamatussani Apostolien teoissa on vain 28 lukua
Katoliseen kirkkoon liittyessäni minulle sanottiin että minun olisi kastamattomana pitänyt tietää että avioliitto on ainutkertainen. Pitänyt tietää koska ainutkertainen avioliitto voi olla myös luonnollinen.
Nyt minulle sanotaan että uskova ei elä synnissä. Tämä on helppo tajuta todeksi sillä jos jo luonnollinen asioiden laita antaa ihmiselle ymmärrystä synnistä niin kaiketi uskova ja kastettu voi sellaista ymmärrystä omata.
Itse aina ennen mihinkään kirkkoon kuulumista tai ennen mitään kastetta Raamattua lukiessa ajattelin että uskoon tulo sinetöidään kasteella. No, sitten luterilaiset kastoivat minut vaikka en uskonut että Jeesus on minun pelastajani ja katolinen kirkko ei kastanut minua vaikka olin tullut uskoon koska parikymmentä vuotta aiemmin olin tullut kastetuksi.
Joten päätin luottaa mahanpohjatunteeseeni ja tulla kastetuksi koska uskoin ja jatkaa Jumalan armosta pahan tekemisen välttelyä koska haluan sitoutua vastaanottamaan Jumalalta uskoa loppuelämäkseni. Minä olen Jumalan edessä vastuussa siitä että noudatan oman omantuntoni ääntä koskien kastetta, uskoa, parannusta ja kääntymystä. Millekään kirkolle en voi luovuttaa oman omantuntoni ääntä.
Ei voi antaa olla, koska tuo toisenlainen kastekäitys ohjaa ihmiset uskosta lain tekoihin ja oman itsensä varaan. Paavalikin varoitti tästä toisenlaisesta “evankeliumista” galatalaisia. Se on vaaraksi uskolle ja sulkee armolta väylän.
Olen varmasti kovasti kerettiläinen foorumin luterilaisten mielestä, kun ajattelisin itsekin suunnilleen näin. Vaikka minut on luterilaiseksi kastettu, ei itse luterilaisuudella ole itselleni sen kummempaa merkitystä, kuin yksi suunta monien joukossa. En ole tästä halunnut kylläkään mihinkään vaihtaakaan, koska luterilaisissa herätysliikkeissä ja lähetysjärjestöissä on paljon sellaista, minkä jaan ja mikä on todella hyvää. Pohjimmiltani taidan kuitenkin olla lähinnä kirkkokuntiin sitoutumaton kristitty luterilaisen kirkon jäsenenä.
Tässä on kuva neljännellä vuosisadalla rakennetusta Pyhän Johanneksen basilikan kastealtaasta, jollaisia näin Efesossa muitakin, osa edelliseltä vuosisadalta. En tiedä tarkemmin alkukirkon käytäntöjä ja sitä, missä vaiheessa kastaminen muuttui enemmän symboliseksi upotuskasteen sijasta, mutta näissä isoissa altaissa ainakin upotettiin. En tiedä, onko tuolla periaatteessa suurta eroa, mutta upotus on kuitenkin alunperin ollut käytössä ja tietysti silloin alkukirkon vaiheissa lähinnä uskoontulleille, vaikka varmaankin kokonaisia perheitäkin on kastettu samalla.
Pidä vain itsestäsi huolta, älä puutu muiden asioihin. Ei ole mikään lain teko, jos uskoon tultua haluaa antaa kastaa itsensä, vaan Raamatun kehotus. Luterilaiset opettavat vanhojen kirkkojen tavoin, että kasteessa saadaan Pyhä Henki. Ehkä, mutta itse ajattelen hiukan toisella tavoin. Minä sain Pyhän Hengen viimeistään silloin kun uskonasiat alkoivat kiinnostaa ja käännyin Jumalan puoleen. Tapahtuiko se lapsena vai aikuisena, ehkä molempina aikoina, mutta vasta kun ymmärsin osata rukoilla ja olin kuullut Jumalasta. Aikuisena kolmikymppisenä tämä vahvistui ja löysin itseni kristittyjen joukosta ja kirkosta.
Helluntailaisille kaste ei ole Pyhän Hengen saamisen paikka, se saadaan henkikasteessa Pyhällä Hengellä täyttymisenä, usein armolahjoilla varustettuna. Jaan myös tämän näkemyksen pitkälti, ja uskon Pyhän Hengen täyttävän uskovia ja varustavan erilaisilla lahjoilla, vaikka lähinnä luterilaiseksi herätyskristityksi luokittelevana näen asian toisaalta melko muromalaisittain henkikasteen tarkoittaessa uskoontuloa, vaikka lapsena kastettaisiinkin, kuten Muroman mielestään piti tehdä. Hän ei uskonut kuitenkaan katoliseen kasteoppiin, jota hän piti taikauskona. Urho Muromalle pelkkä lapsikaste ei merkinnyt muuta kuin kirkkoon ja seurakuntaan liittämistä ja liiton merkkiä, kuten ympärileikkaus. Henki saatiin vasta uskossa.
Baptistisen (aikuis)kasteen kannattajat näyttäisivät usein ajattelevan kastetta jonkinlaisena liiton merkkinä. Kumma juttu, että he niin suurella varmuudella voivat väittää, että tähän liittoon tarvitaan ihmisen puolelta täysi-ikäistä ymmärrystä ja valintaa. UT:ssa ei sellaista vaatimusta esitetä.
Ja tuntuvat nuo ikä- ja ymmärrysvaatimukset senkin vuoksi erikoisilta, kun muistetaan, että ympärileikkauksen liittoon otettiin kahdeksan päivän ikäiset.
Olen pääpiirteittäin jokseenkin samoilla linjoilla koko postaustasi ajatellen. Ymmärrän kastajaliikkeiden käytännön, mutta kannatan vahvasti lapsikastetta vauvojen valelukasteena.
Sitä en kuitenkaan hyväksy, että esimerkiksi helluntailaisuudessa lapsikastetta ei pidetä pätevänä kasteena. Ylikorostavat siten tuon Kristuksen opin alkeen merkitystä muodollisista syistä.
Helluntailaisuudessa on jo itsessään niin paljon muuta hyvää ja erityislaatuista spiritualiteettia, että olisi parempi jos siellä kyettäisiin hyväksymään lapsena kastetun kastetoimitus päteväksi.
Käytännössähän siellä ajatellaan, että lapsikasteen saaneilta kirkkouskovilta puuttuu raamatullinen kaste. Ehkä eivät kuitenkaan rohkene ainakaan suoraan sanoa, että he eivät olisi pelastettuja.
Mutta kastajaliike nyt on mikä on eikä se miksikään muutu - ja varmasti pitää itse omaa jäsenistöään paremmin oikeina kristittyinä.
Helluntailaisuudessa on paljon sellaista, jonka koen omakseni, joten vaikka esitän kritiikkiä, se ei ole vikoilumielessä esitettyä. Mutta ymmärrän myös perinteisten kirkkojen suuren arvon, vaikka niidenkään oppeja ja käytäntöjä en aina välttämättä voi pitää oikeina.
Luterilaiset opettavat että sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki joka vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala niin tahtoo. Kastetilaisuudessa pieni lapsi kuulee Jumalan sanaa ja saa Pyhän Hengen joka vaikuttaa uskon ennen kastamista. Myöhemmin maailma vie monet/useimmat. Kasteen vaikuttavuus ei perustu ihmisen valintaan vaan siihen, että Jumala on valinnut kastettavan “Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Jeesus N, n. 39 jKr)
Olen itsekin kastanut luterilaisena pappina aikuisia ja rippikoululaisia. Se on ihan ok jos ei ole aiemmin kastettu.
Ortodoksisessa kirkossa kastetaan edelleen upottamalla, ja upotetaan kolme kertaa eli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Valelukaste on aina poikkeus ja niin toimitaan vain mikäli upotuskaste ei jostain syystä ole mahdollinen.
Luterilaista opetusta en voi kommentoida, koska en siitä tiedä, mutta ortodoksien osalta väitteesi ei pidä paikkaansa. Pyhä Henki saadaan mirhallavoitelun mysteeriossa, joka toimitetaan yleensä välittömästi kasteen jälkeen. Toki Pyhä Henki on vapaa liikkumaan siellä missä tahtoo.
Jos kasteen edellytykseksi asetetaan usko, on uskosta tehty kuuliaisuuden askel, kuten helluntailaiset sen kuvaavat, eikä kasteelle jää mitään funktiota. Kaste on Jumalan teko ja niin myös siinä saatava usko, johon ihminen ei Aadamista syntyneenä voi ottaa osaa, sillä silloin ihminen pelastaisi itsensä, pelastuksen perusta olisi hänessä itsessään ja näin omassa suorituksessa, lain teossa.
Urho Muroma oli lapsikasteen kannalla, mutta piti sitä liiton merkkinä ja kirkkoon liittymisenä ja ajatteli Pyhän Hengen saatavan vasta myöhemmin. Itse olen samoilla kannoilla.
Tämä viestini ei nyt varsinaisesti ole vastaus sinun viestiisi mutta huomioni kiinnittyi näihin sanoihin lapsikaste, aikuiskaste ja uskovien kaste.
Itse en ajattele ikää kun ajattelen kastetta. Ajattelen sitä että ihmisen tulisi tietää mihin on alkamassa kun menee kasteelle. Kauhea ajatus että ihmiselle vain voisi tehdä kasteen, ikään kuin ulkopuolelta.
Ihminen kohtaa Jumalan ja hänen sisällään virtaavat elävän veden virrat, niin että hänen ulkopuolelleenkin sitä virtaa, sielu, ruumis ja kaikki ihmisessä tulee veden koskettamaksi, ja käsin kosketeltavassa kastevedessä se tulee näkyväksi. Ihmiselle itselleenkin käännekohdaksi, hetkeksi jossa hän saa omalta puoleltaan sitoutua siihen mihin Jumala on sitoutunut ikuisesti; ihmisten pelastukseen.
Mieltäni hämmentää ketjussa esitetyt kovin erilaiset näkemykset esimerkiksi Hengen saamisesta. Ne kuulostavat kaikki kovin teoreettisilta. Tässä olisi kuitenkin yksi esimerkki järjestyksestä:
“Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” (Ef 1:13)
Toki olen tietoinen siitä, että Pyhän Hengen saamisesta ja täyteydestä ja kasteesta ja osallisuudesta on olemassa monenlaisia tulkintoja eri tekstikohtien ja toisaalta perinteiden pohjalta, mutta minulle syntyy vaikutelma, että sen yhden Hengen vaikutuksia on vedetty väkinäisesti eri suuntiin tekstien harmonisoimiseksi.
Toisaalta joidenkin mielestä esimerkiksi kielilläpuhumista ei ole enää laisinkaan olemassa, vaikka se olisi varsin konkreettinen Hengen vaikutus ja merkki.
Varmuuden vuoksi tarkennan, että näkemykseni mukaan kielilläpuhuminen ei ole ehdoton henkikasteen merkki, vaan se on yksi monista armolahjoista, eivätkä kaikki Pyhän Hengen saaneet suinkaan puhu kielillä, vaikka jotkut sellaistakin opettavat.
Minulle on muuten tullut uusi ymmärrys nimityksestä vapaat suunnat.
Se nimeää sellaisen seurakunnassa olemisen tilan jossa inhimillinen tietoni tai kokemukseni sanoo että ihan kaikki ympärilläni ei ole oikeaa tietoa tai käytäntöä mutta hengessäni tiedän että olen oikeassa paikassa.
Omatuntoni on vapaa seuraamaan Jumalan tahtoa ja olen vapaa seuraamaan toisten polkua ja oivalluksia. Kaikki ei ehkä aina mene oikein mutta olemme oikeassa hetkessä, otollisessa hetkessä.
