En “vedä” ja todiste ei sinulle riitä. Loppu, loppu!
1 tykkäys
Ei voi olla olemassa tutkimustietoa siitä, mikä osuus ihmisistä on todellisia Kristuksen seuraajia, koska kyseessä on asia, jonka tietää vain ja ainoastaan Jumala. Ihmisillä voi olla tutkimustietoa vain siitä, mihin asioihin ihmiset itse sanovat uskovansa, mutta sehän on eri asia.
4 tykkäystä
Missä tämä tilasto on? En löydä tällaista. Näinkö kastajaliike julistaa? Valheretoriikalla?
D
2 tykkäystä
Ehkä joku tosiuskova on vain todennut niin toiselle tosiuskovalle, silloinhan asia on jo kahden todistajan sanoilla todeksi vahvistettu. 
Hevosmiesten tietotoimisto on erehtymätön lähde.
4 tykkäystä
Ankarassa pyhityskristillisyydessä, jota helluntailaisuuskin merkittävässä määrin edustaa, uskovaisuuden kriteerit ovat aika tiukat. Pelkkä usko Jumalaan ja Jeesukseen ei välttämättä riitä vaan pitää olla selkeä kääntymys ja katumus ja uskovien upotuskaste ja parannus paheista ja päätös seurata Jeesusta “opissa ja elämässä”, mikä merkitsee mm aktiivista ja tietyn sapluunan mukaista rukouselämää, ahkeraa raamatunlukua ja evankeliointia ja kokouksissa käymistä ja rahan antamista (pahimmillaan kymmenysten maksamista) seurakunnalle ym muuta kuuliaisuutta. Luterilainen armossa kylpeminen ei niissä piireissä riitä, ellei sitten satu onnekseen olemaan Mauri Viksténin opettama.
Sitä taustaa vasten niin luterilaisuus kuin muutkin vanhat kirkot kaiketi näyttäytyvät heille enimmäkseen pelastuksen ulkopuolisilta ja hengettömiltä laitoksilta.
Lue uudelleen. Sanoin että vedät näitä lukuja kastajaliikkeen propagandasta. Vetäminen ja vedättäminen ovat kaksi eri asiaa.
Sinä olet yksinkertaisesti väärässä näine uskovaisprosentteinesi. Valehtelet suoraan. Pitänet itseäsi tuohon pieneen prosenttiin kuuluvana. Onneksi siitä päättäminen kuka on uskova ja kuka ei, ei ole kenenkään meistä, ei edes sinun käsissäsi.
D
5 tykkäystä
Olen samaa mieltä että @oka on väärässä. En silti usko, että hän ihan tahallaan valehtelee tai vääristelee. Helluntaiseurakunnissa juntattiin viime vuosisadalla kovaa läpi hänen vielä nytkin edustamiaan näkemyksiä. Kun uskonvanhurskausoppi ei ole kirkas tai sitä ei ole ollenkaan, muiden suvaitseminen tai hyväksyminen käy hankalaksi.
2 tykkäystä
Tämä siis liittyy noihin tilastoihin ja tutkimuksiin. Muutaman prosentin uskovaisuus ei yksinkertaisesti pidä paikkansa tilastojen valossa.
D
1 tykkäys
Korjattu. Jätetään kuitenkin tämä erehdykseni käsittelemättä, pyydän!
Hetken päästä, kun hönkä laskee, niin teen uuden ketjun tilastoinnin perusteista ja miksi heitä on vähän, jotka pelastuvat. Lisäksi, edelleen: Miksi et ole yhteydessä kirkon osastoon, josta arvio/tutkimus on ilmoitettu. Yritä edes!
Diakonille: En ole valehtelija, en missään asiassa. Valehtelu on tietoista synnin tekemistä, eroa Jumalasta. Ilmaisusi minun yhteydessäni kuuluu parjauksen piiriin!!
Aina kun tulee jokin haastava paikka, haluat vetäytyä keskustelusta.
Minun tehtäväni ei ole etsiä lähteitä sinun esittämillesi tilastoille.
En ole sanonut niin. Sanoin että tässä asiassa valehtelet. Sen korjaaminen on helppoa. Esitä minulle se kirkon tutkimuskeskuksen tilasto jossa uskovia on muutama prosentti.
Saisinko linkin tähän kiitos. Sitten voimme tarkastaa valehtelitko tässä asiassa vai et. Voi tietenkin olla että vain erehdyit ja muistat luvut väärin.
D
En tiedä mitä nykytilastot sanovat, mutta arvioisin, että evlut-kirkkoon kuuluvien jäsenten syvemmän kiinnostuksen uskosta olevan pienen vähemmistön osa, ehkä 10-20% jäsenistä. Jos kirkkoon kuuluu nykyään 65% kansasta, voisi sellaisten jäsenten määrä, jotka määrittelevät itsensä uskoviksi, olla hyvinkin koko kansasta alle 10 %. Muihin kirkkokuntiin kuuluvien osuus kirkkonsa/seurakuntiensa osasta on huomattavasti suurempi. Tämä vain mutuna.
Joka tapauksessa nykymenossa kansan maallistuminen, luopuminen uskosta ja suoranainen vastustus, muu täysin entiseen perinteiseen kulttuuriin kuulunut kristillisten arvojen kunnioitus, ovat jyrkässä alamäessä ja kiihtyy kiihtymistään. En yhtään ihmettelisi, jos Suomesta ei löytyisi kohta kuin muutama prosentti tosiuskovia, jotka oikeasti ovat huolissaan kansansa menosta ja tulevasta kohtalosta, puhumattakaan Jumalan hylkäämisestä kansan luopumuksen vuoksi.
Kun Israelin kansa luopui toistamiseen Jumalasta ja siirtyi palvomaan epäjumalia ja muuta jumalatonta menoa, Jumala salli kansansa joutua vihollisten hyökkäyksen kohteeksi ja pakkosiirtolaisuuteen. En sano nyt, että Suomi tai kristillinen maailma olisi sama kuin Israel, mutta oli Jumalan armoa, ettei Hän hylännyt kansaansa jumalattomuuteen, vaikka kansa hylkäsi Hänet, vaan se että kuritus ja rangaistus tulivat, oli suurta Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Vasta silloin kun Jumala ei enää välitä, on tilanne toivoton.
Ajattelen, että Suomessakin vain pieni uskovien vähemmistö rukoilee jatkuvasti maansa puolesta, pitää Jumalaa ja Hänen Sanaansa kunnioituksessa ja ylläpitää uskoa ja toivoa siihen ja rukoilee jatkuvasti, ettei Jumala hylkäisi koko maataan. Tällaisia maastaan ja kansastaan huolestuneita uskovia löytyy täältä vielä ehkä joistain kymmenistä tuhansista ehkä pariin kolmeen sataan tuhanteen, korkeintaan puoleen miljoonaan asti riippuen vähän aktiivisuuden määrittelystä.
2 tykkäystä
En pidä oivalluksena, mutta kun jämpytystä jo ennustin, niin lisää kun ajattelen, niin samalla vaivalla tai pienemmällä ja miellyttävämmällä olisi päässyt alkuperäiseen kiinne. 5-vuotta sitten oli toinen gallup, jonka tulokset eivät “tosiuskovia” erittele. Tämän jo korjasin ja korjaukseni on luettavissa, 1274.
Tässä on tasapainoa, henkeä ja järkeä!
Ei tarvitse olla tosiuskova. Riittää että on uskova. Evankeliumi on iloinen asia.
1 tykkäys
@Diakoni , tässä on ehkä sekaisin kaksi asiaa? Oka on lukenut uutista jossa kerrotaan että vain osa kirkon jäsenistä "uskoo kuten kirkko opettaa " tms. Mutta sitten tuo jatko viittaa siihen että uskovaisuuden määritelmään kuuluu että on “evankelioitu” - ja sen tuloksena on tullut uskoon, tehnyt ratkaisun yms.
Tämä keskustelu on toki vanhan kertausta. On vastakkain kaksi näkemystä. Ratkaisukristillinen, ja sitten se toinen, vanhempi, jossa usko ei tyhjenny tietoisen ja kaavan mukaisen ratkaisun tekemisestä alkavaan elämään. Tässä vanhemmassa nähdään enemmän usko kasteessa alkavana mysteerinä ja jatkuvana prosessina jossa ihminen on pieni tekijä ja meidän mahdollisuutemme arvioida ihmisen uskoa vähäinen.
En usko että on mahdollista lähentyä tässä asiassa tällä foorumilla kun lähtökohta on tämä. Sen sijaan ymmärrän sen että olivat prosentit mitkä hyvänsä, elämme tutkimustenki n valossa postkristillistä aikaa. Se on kuitenkin eri asia kuin jakaa kastettuja kirkon jäseniä jyviin ja akanoihin. Sellainen ei ole ihmisen vaan Suuren tuomarin tehtävä.
6 tykkäystä
Jos katsot tätä jumalatonta menoa vaikka iltapäivälehtien sivuilla tai TV:ssä, kyllä ne uskovat tai paremminkin heidän puuttumisensa helposti huomaa. Olkoon sitten “tosi” tai vähemmän uskovia.
1 tykkäys
Kaste ei pelasta, jopa Luther sano näin ja sitten Muroma ja sitten vaikka kuka. Sen jälkeen alkaa ongelmallisuus, koska jotenkinhan on uskoon tultava, koska tämä Jumalan työ on vastaanotettava.
Kun vuonna 2008 kirjoitin ensimmäisen suomenkielisen blogini evlut-lehden blogiin, niin sen otsikko oli “Miksi minusta tuli kastekeskustelija”. Vastaus oli, koska sen, kasteen, sanotaan pelastavan. Muuten minulla ei ole esim. lapsikastetta vastaan. Olinhan vuodesta 1958 käynyt perheeni kanssa valdolaisten yhteydessä, Triestessä. Siellä jotkut kastoivat lapsensa ja joidenkin lapset siunattiin seurakunnan edessä. Kumpaankin sisältyi klausuuli, “tämä kaste/siunaus ei pelasta”.
Silloin toiselle suomalaiselle perheelle syntyi lapsi. Vanhemmat, Suomen evlut kirkkoon kuuluvina halusivat kastaa lapsensa. Suomen suurlähetystöstä otettiin yhteys Triesten valdolaiseen seurakuntaan ja pyydettiin, että heidän pastorinsa suorittaisi kasteen lapselle. Tilaisuudessa oli arvovaltaista, oppinutta suomalaista kirkkoon kuuluvaa väkeä. Kukaan heistä ei halunnut toimia kastajan ja kastettavan osapuolen avustajana. He pyysivät isääni, ei evlut kirkkoon kuuluvaa ja ilmiselvää helluntalaista toimimaan avustajana tässä toimituksessa. Kastaja toimitti riitin valdolaisen järjestyksen mukaisesti, johon kuului kysyä vanhemmilta, että tulisivatko he rukoilemaan lapsen uskoontuloa (ricevere la salvezza). Vanhemmat eivät sanoneet sanaakaan ja tilanne oli kiusallinen, jonka isäni “ratkaisi” forse-sanalla. Eli ehkä he rukoilevat.
Suomessa 1900-luvun helluntalaiset ovat lapsikastettuja. Se ei ole haitannut tulla uskoon. Näin on myös vain evlut kasteella kastettujen luterilaisten uskoontulleitten kanssa.
Suoraan sanoen kysymyksesi on hassu. Uskoon ollaan tultu aina ilman kastetta, eikä sitä ennen tai sen jälkeinen kaste muuta lähtöpistettä uskon-tielle. Muu on teologia-nimistä jaarittelua.
Missä Luther sanoo näin? Taas sinulta puuttuu lähde!