Halusin valittaa tuosta vuoden takaisesta jutusta, kun tähän aiheeseen eksyin, että siinä heitetään Päivi Räsäsen ylle epäilyksen varjo. Ja että jos siitä lähtisi jotain keskustelemaan, niin pitäisi keskustella sen epäilyksen varjon kanssa. Jahdata sitä, miekkailla sen kanssa, yrittää saada siitä kiinni, mitä ikinä.
Päivi Räsänen saattaa olla väärässä tai saattaa olla jonkin muun kuin puhtaasti älyllisen ja kriittisen tarkastelun motivoima. Mutta tämän voi sanoa aivan kenestä tahansa. Koko maailma voi olla yhtä huijausta. Olisi aika outoa, jos koko maailma olisi yhtä huijausta, kuten tuo argumentti implikoi, että Päivi Räsänen ainoana asiana siinä keskellä ei olisi.
Sitten hoksasin, että tuossa OM:n uutisessa on jotain samaa. Luin sen aikaisemmin, enkä nyt viittaa sen sisältöön. Mutta kuka ikinä lukee uutislinkkejä puheenvuoroina keskusteluun, lähtee siinä samalla tavalla juttelemaan jonkin henkilön kanssa, joka ei ole paikalla.
Vastareaktio näihin kertomuksiin on ehkä sellainen, että joku voi olla homoseksuaali, queer tai transsukupuolinen jonkin traumaattisen ja dramaattisen kokemuksen seurauksena. Mutta kaikki muut ovat joko syntyneet sellaisiksi tai itse valinneet sen. Jotta tästä tilanteesta haluaisi avata jotain uutta, niin sitten pitää alkaa sotia tieteestä ja arvioida eri tutkimusten luotettavuutta. Tai sitten järkevämpää on ottaa selvää siitä, että minkälaisia psyykkisiä mekanismeja seksuaalisten poikkeamien taustalla on.
Traumat eivät ole mitään mysteerejä. On melko hyvin tiedossa, että millä tavalla trauma aiheuttaa dissosiaatiota. Yksi dissosiaation oire on vieraantuminen omasta ruumiista ja omista tunteista. Yksi tapa kompensoida tätä vieraantumista ovat addiktiot. Pitää olla hurjaa kipua, hurjaa jännitystä tai hurjaa nautintoa, jotta tietää elävänsä.
Paljon enemmänkin voisi sanoa. Mutta erityisesti siitä voi poimia sen, että perversiot ja seksuaalinen rikkinäisyys eivät ole mikään erikoistapaus tai tutkimaton alue, vaan normaali psykologia pätee sielläkin. Ainoastaan poliittisista syistä on haluttu pitää kiinni siitä, että seksuaalisuuteen liittyvät syiden ja seurauksien suhteet olisivat jollain tavalla pyhiä ja yksityisiä. Tarkoitan, että nämä syyt ja näiden tunteminen ovat avain siihen, että ei ole vain kertomus vastaan kertomus tai tutkimus vastaan tutkimus.