Homoseksuaalisuus ei ole geneettistä


#42

Olet oikeassa, ja ilmaisin itseäni huonosti. Tällä “geneettisyydellä” - olipa se sitten todella geeneistä tai raskauden aikaisista olosuhteista kiinni - viitataan kuitenkin siihen, onko homous synnynnäistä vai ei. Aloittaja haluaa torpata kokonaan sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi jotain muuta kuin oma valinta. Toin linkin keskusteluun osoittaakseni, että ei se ole niin yksinkertaista: on mahdollista, että ainakin osa homoseksuaalisuudesta selittyisi synnynnäisillä ominaisuuksilla, raskauden aikaisilla oloilla tai kulttuurillisesti opituilla seikoilla.

Uskon, että homouttakin on monta laatua: joillakin voi olla kyse synnynnäisestä, geneettisestä ominaisuudesta, joku taas voi kasvaa siihen esim. lapsuuden kokemuksien, hyväksikäytön tai vapaamielisen kulttuurin takia. Pidän esim. mahdollisena, että ihmisen seksuaalisuus muuttuu hänen toimintansa seurauksena niin, että heterosta tulee tietynlaisen toiminnan seurauksena ensin biseksuaali, sitten homo, ja lopuksi ehkä vielä transseksuaali tai jotain muuta.

Aina sanotaan, että “ei se järvi soutamalla kulu”, mutta ihminen ei ole järvi eikä vene, vaan toiminta jättää aina jälkensä ja muuttaa ihmistä. Heteroseksuaaleillakin jokainen karille karahtaminen muuttaa ihmistä ja hänen seksuaalisuuttaan johonkin suuntaan - hyvään tai pahaan, terveeseen tai traumatisoituneeseen.


#43

Jos voidaan sanoa että homoseksuaalisuutta voidaan selittää synnynnäisillä ominaisuuksilla, raskaudenaikaisilla oloilla ja kulttuurisesti opituilla seikoilla, silloin voidaan varmaankin sanoa että myös heteroutta voidaan selittää näillä samoilla tekijöillä?
En näe mitään syytä olettaa että heteroutta eivät olisi tuottamassa samat biologiset, evolutiiviset ja sosiaaliset mekanismit kuin homouttakin, koska kyse on samasta ihmisyyden ilmiöstä, seksuaalisuuden suuntautumisesta.


#44

Heterouden ilmenemistavat opitaan kulttuurillisesti, ja tietenkin siihen vaikuttavat myös geneettiset ja ympäristötekijät. Jos homo pukeutuu klubilla nahka-asuun, niin se on opittua, kulttuurillista toimintaa aivan samoin kuin se, jos hetero tarjoutuu ostamaan vastakkaisen sukupuolen edustajalle drinkin, koska on oppinut, että niin kuuluu tehdä, jos haluaa antaa viestin, että on kiinnostunut.

Ei minulle ole ongelmallista nähdä, että samat asiat vaikuttavat niin heteroihin kuin homoihinkin. Olen sitä mieltä, että kenenkään ei ole hyödyllistä lokeroida itseään esim. homoksi. Siinä rajaa itse omaa olemistaan väärällä tavalla ja mahdollisesti vaikeuttaa kristillisen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin kehittymistä ja oppimista. Sen jälkeen kun lokeroi itsensä homoksi - sen sijaan että pitäisi itseään vain Jumalan kuvana, jolla nyt vaan sattuu olemaan monenmoisia kiusauksia ja haluja - voi päätyä asemaan, jossa näkee olevansa lähtökohtaisesti kristinuskon ihmiskuvasta erossa. Se ei ole totta, mutta SETA:n ymv. sateenkaariväen propagoimien lokero-identiteettien omaksuminen saattaa siihen johtaa.

On tärkeää ymmärtää, että ihmisillä nyt vain on mitä kummallisimpia ja erilaisimpia mieltymyksiä ja haluja, joista suuri osa on syntisiä ja vääriä. Haaste toteuttaa ihmisyyttään Jumalan mielen mukaisella ja arvokkaalla tavalla on kaikille suuri haaste, ei vain tietynlaisia seksuaalisia mieltymyksiä tunteville. Ei siis pidä lokeroimalla erottaa itseään Jumalasta.


#45

Olen itsekin miettinyt ihan vastakin tuota mitä sanot lokeroidentiteeteistä. Niitä ei tuo julkisuuteen kylläkään ainoastaan Seta, vaan ne alkavat olla esimerkiksi akateemisen sukupuolentutkimuksen peruskäsitteistöä.
Mutta tosiaan, suljetaanko niiden avulla lokerot entistä tiukempaan kiinni, sitä itsekin useana päivänä mietin. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että eivät ne sulje laatikoita lopullisesti vaan antavat mahdollisuuden hahmottaa omaa itseään ja ympäristöään. Mahdollisuus hahmottaa tarkoittaa myös mahdollisuutta havaita muutosta ja työstää muutoksen tapahtumista.

Esimerkiksi nykyaikaisia sukupuolentutkimuksen teorioita voidaan käyttää hyvänä työkaluna terveen ja kestävän kristillisen avioliiton rakentamiseksi. Nykyiset perustelut ja lähtökohdat kristillisen avioliiton rakentumiseksi eivät ole linjassa ihmisen sisäisen ja sosiaalisen tervehtymisen kanssa.
En siis tarkoita että avioliittokäsitystä pitäisi muuttaa mihinkään vaan sitä että avioliitto ei ehkä muodostu terveelle pohjalle jos odotus on että se muodostetaan virheelliselle käsitykselle ihmisyydestä ja sukupuolen ilmenemisestä.

Jos voidaan rakentavasti käyttää kaikkia näitä nykyaikaisen sukupuolentutkimuksen työkaluja terveen oman ihmisyyden hahmottamiseksi, voidaan ehkä luoda ihan uudella tavalla luja pohja toimiville kristillisille avioliitoille. Tällä hetkellä cis-heterouden pitäminen normina ja avioliitolle asetetut seksuaaliset vaatimukset eivät ainakaan auta kristillisen avioliiton kasvamista ihmistä hoitavaksi instituutioksi.


#46

Kotimaa24 blogista “Jazzgate ja medianluomiskertomus” löysin tämän ketjun otsikkoa hyvin perustelevan kommentin, mistä liitän pätkän alle:

Sitaatti
Homouden synnyn taustalla onkin lähes jokaisella julkkishomollamme ollut epäkunnioittava isäsuhde, tai isä puuttunut kokonaan. Tai nuoruuden raiskaus. Ovat itse näistä julkisuudessa kertoneet.

Sitaatti
Samoin erään tunnetuimman julkkislesbomme taustalla on ollut selvää painostusta lesbouteen, tilanteessa jossa hän oli vasta eronnut miehestään, ja asian käsittely henkisesti oli vielä kesken.
Myös naisvankiloissa lesbous on yleistä, mutta poistuu vapaudessa.Seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja Sari Eronen kertoo nuorten kokeilevan seksin saralla asioita, joiden kuvittelevat olevan muotia tällä hetkellä:
”– Esimerkiksi vähän aikaa sitten oli hirvittävän muodikasta olla bi. Se oli joillekin nuorille ihan itseisarvo, että jos olit tavallinen hetero, olit ikään kuin menneen talven lumia”.

Em. esimerkit kertovat siitä että homouden taustalla on useimmiten jotain ympäristöstä johtuvaa, joka liittyy elämänkokemuksiin. Lisäksi mitään biologista yhteistä selittävää tekijää, kuten homogeeniä tai kromosomia, ei ole löydetty. Yritetty on, mutta aina ne ovat kaatuneet siihen että on huomattu että näillä on, jos lainkaan, niin vain vähäinen vaikutus, joka ei tee vielä kenestäkään homoa. Amerikan ex-gay ryhmä kysyi (1998) muutosterapian tuominneelta Amerikan psykiatriselta yhdistykseltä: ‘Miten selitätte 20 000 entistä homoa?’

Eheytyneitä homoja löytyykin pilvin pimein, mutta niistä ei kerrota, koska niitä ei virallisen “totuuden” mukaan ei ole (= ei saa olla) olemassa.

Kaksi lesboudesta eroon päässyttä naista koitti saada kokemuksestaan artikkelia maalliseen lehteen, mutta sitä ei haluttu julkaista. Tyypillistä nykyajallemme.

Mutta vielä on rohkeitakin. Me naiset lehti kirjoitti rohkeasti Amadeus Oilingin muutoksesta täyshomosta heteroksi. Rohkeasti, koska asia liittyi myös rukoukseen.

Minna Lappalaisen Opinnäytetyö, 2009 Seksuaalisen eheytymisen kokemuksista kertoo samaa: “Tutkimuksessa kävi ilmi, että seksuaalinen eheytyminen homoseksuaalista heteroseksuaaliksi on mahdollista……Tutkimuksessa käytetyn aineiston pohjalta ei löytynyt sellaisia asioita, jotka osoittaisivat eheytymisen olevan vahingollista. Haastateltavilla eheytyminen oli tuonut monenlaisia positiivisia muutoksia elämään.”.

Amerikan psykologinen yhdistys (APA) totesi v. 2009 että eheytyksen väitetystä vahingollisuudesta ei siis katsota olevan riittäviä tieteellisiä todisteita. Vahingollisuuteen silti edelleen monasti uskotaan.

Tutkimus elää, ja uutta näkökulmaa tuo epigeneettisyys, eli tutkimus hankituista ominaisuuksista ja niiden periytymisestä kolmanteen polveen.

Aki Ruotsalaa on syytetty ilmeisen tarkoitushakuisesti 8 v vanhan jutun perusteella joka jostain kumman syystä oli kaivettu esiin ja jossa hän on samaa mieltä homoudesta eheytymisestä. Asiasta tehtiin myös kantelu julkisen sanan neuvostolle joka antoi vapauttavan päätöksen asiasta, mutta tästä on oltu ihan hiljaa jostain syystä. Onko niin kova tarve syyttämiseen ettei mitään lieventäviä asianhaaroja ole haluttu tuoda esiin.

On huomattava esim se että vaikka emme pitäisikään homouden eheytymisterapiasta, kukaan ei voi sille mitään että homoudesta eheydytään aivan luonnostaankin. Esim. 17 vuotiaista pojista jotka ilmaisivat yksipuolisesti homoseksuaalista kiiinnostusta, n 70 % heistä ilmaisi olevansa täysin heteroseksuaalisia 22 vuoden iässä. (Savin-Williams & Ream 2007).

Kirjoittaja taisi olla Pekka Mäkinen


#47

Pekka Mäkinen esittää usein väitteitä, joissa on useimmiten asiaankuuluvasti mainittu niiden alkuperä. Ja jotka voivat olla totta tai epätotta, ja joissa voi olla keskustelun varaa, ei täyttä varmuutta, spekulaatiota, toisen käden tietoa jne.

Mutta se mikä on erikoisempaa, on suhtautuminen näihin väitteisiin. Ne halutaan saada nopeasti näkymättömiin.

Joka tapauksessa, jos on totta (minkä monet elävän elämän tapaukset näyttävät osoittavan) että seksuaalinen suuntautuneisuus voi muuttua, ja voi olla myös valinta, eikö silloin ole totta myös se mikä tässä Pori Jazz -tapauksessa on monia loukannut: “ei ole homoja, on vain homoutta”. Tarkoittaen samaa koskien “heteroita” ja “heteroutta”.


#48

Ehkä näin on. Tällainen toiminta näyttää olevan vielä enemmän käytössä siellä suvaitsevaisten puolella. Toinen päämetodi on saman valheen/mielipiteen/agendan toisto ja huutaminen yhä kovemmalla äänellä, kunnes kaikkien on pakko uskoa ja kannattaa tätä “vapauden” ja “tasa-arvon” ilosanomaa. Gender- sekoilun ja käsitteiden hämärtämisen kampanjaa auttaa huikeasti se, että koko mediakoneisto on alistunut innolla hymiseväksi ja möliseväksi kuoroksi taustalle, tahdissa nyökytellen näitten profeettojen jankkaamista.

Vastakkaiset mielipiteet tukahdutetaan parhaimmilla sosialististen järjestelmien metodeilla, savustetaan toisinajattelijat töistään ja yhteisöistä, nolataan heidät, ja vastaiskuna syytetään heitä vaikka keksityin syin. Vielä kun olisi niitä leirejä…


#49

Sitä juuri tarkoitan, että väitteet pitäisi käsitellä, osoittaa epätosiksi, keskustella niistä. Reaktio, jossa siirrytään solvaamaan väitteiden esittäjää, vaadiaan viestiä poistettavaksi asiattomana jne. vaikuttavat paniikinomaisilta.

Kun usein aika paljonkin heikompia lähteitä omille väitteille on esittää sen puolesta, että homous olisi geneettistä.


#50

Lainaan itseäni toisesta keskustelusta.


#51

Minulla ei ole tarvetta kieltää, etteikö homoseksuaalisuus voisi olla synnynnäistä, joidenkin kohdalla, jolloin muutos on joillekin mahdoton. Mitään varsinaista todistetta “synnynnäisyydestä” ja homouden geneettisyydestä ei kuitenkaan ole.
Eikä minulla ole myöskään tarvetta nähdä asiaa niin, että se olisi aina valinta, josta voi vain päättää oppia pois.

Reilua olisi uskoa jokaisen omaa kokemusta.
-Jos joku sanoo valinneensa homouden, miksi sitä ei saisi uskoa?
-Jos joku sanoo kokevansa ettei pysty muuttamaan itseään homosta heteroksi, miksi sitä ei voisi uskoa?
-Jos joku kertoo kokeneensa homoseksuaalisia tunteita jossain vaiheessa elämäänsä, mutta hyvin lyhyen ajan, ja pitää itseään heterona, miksi häntä ei saisi uskoa?
-Jos joku kertoo, että on ollut nuoresta asti homoseksuaalisesti suuntautunut, mutta alkanut aikuisiällä kokea heteroseksuaalisia tunteita, syystä tai toisesta, miksi häntä ei saisi uskoa?

Minä itse koen lisäksi hyvin ärsyttävänä sen, että esitetään miten “kristityt” asian näkevät ja kokevat, ja miksi ja mistä johtuen “kristityillä” on tarve nähdä asia tietyllä tavalla.

Tästä samaa mieltä. Kuinka moni oikeasti edes väittää, että homous olisi muutettavissa heteroudeksi, jollain metodilla?


#52

Tämä näkökulmahan on ihan relevantti. Kun viime aikoina on kiivaasti keskusteltu mitä Raamatun kirjoittajat tiesivät siitä mitä nykyajan ihmiset kokevat, niin on kerrottu aika monelle uusi asia: Ei homoseksuaalisuutta (tai bi- tai hetero-) ollut olemassa käsitteenä erittäin pitkään Raamatun ajan jälkeenkään. Eli ilman muuta on mahdollista että on vain ihmisiä, joilla on erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalista viettiä. (Ja aivojen muuttuminen ihmisen elämän aikana vahvistaa tätä näkemystä, että ihminen ei välttämättä ole “määrätty” toteuttamaan tiettyä juttua. Vaikka itse niin kokeekin.)

Ja ilman muuta on niin, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella ensi sijassa ihmisenä, eikä johonkin luokkaan kuuluvana, olkoon luokittelun syy mikä tahansa, aina hiusten väristä tai jalkapallokannatuksesta alkaen. Tämän tulee toimia joka suuntaan ollakseen toimiva suhtautuminen.


#53

Niin voi asian varmaan noin pukea sanoiksi. Silti musta on ymmärrettävää, että lausuma on koettu vähättelevänä. Koska monelle se homo (tai hetero yhtä hyvin) on tärkeä nimilappu, johon haluaa samastua.

Samoilla perusteluilla voisi kai heittää, että ei ole olemassa kristittyjä, on vain kristinuskoa. Se olisi minusta oudosti ja ehkä pahansuovasti sanottu.


#54

Tietenkin se on nykyisessä ilmastossa huono sanavalinta, koska on niin iskostunut käsitys että tällainen identiteetti ja nimilappu pitää tai ainakin saa olla ihmisellä. Tuota lausetta olisi pitänyt jatkaa, eikä antaa selitystä vasta jälkeenpäin. Ruotsalahan on sittemmin sanonut, että hän suhtautuu kaikkiin tasapuolisesti.

Mutta väitän että olisi paljon parempi, jos tehtäisiin niinkuin useimmat ihmiset kokevat, eli ei nimilappuja vaan ollaan oikeasti ensi sijassa ihmisiä.


#55

Minusta tuo olisi ehkä, jos jotakin, niin kannanotto siihen voiko oikeasti “uudestisyntyä”. Minusta on ihan ok, jos siihen ei voi uskoa. Kristittyyshän tarkoittaa kristinuskon sisältä katsottuna sitä, että ihminen syntyy uudesti Pyhästä Hengestä.

Ulkopuolelta, ateistien näkökulmasta, on vain kristinuskoa ja sitä harjoittavia ihmisiä.


#56

Kuten Jorma Uotinenkin sanoi. Että vastustaa ihmisten listaamista “homoihin” ja “heteroihin”.

Tätä kyllä oikeasti ihmettelen, että miksi. Kyllä näin saa ajatella ja asennoitua, mutta miksi lukittautua tiettyyn lokeroon, ja julistaa sitä osana minuuttaan.


#57

Minun mielestäni voitaisiin tässäkin keskustelussa päästä siitä eteenpäin, että oletetut ääripäät pöyristelevät toisiaan ja väistelevät oletettuja lyöntejä ja kuvittelevat, että juuri heidät pyritään leimaamaan joksikin.

Siis totta kai on olemassa korkeasti loimuavalla ja ideologisella homoagendalla olevia ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä epäjohdonmukaisia kuin “god hates fags” -kristityt. Tällä foorumilla ei käsittääkseni kukaan ole ideologisella homoagendalla eikä “god hates fags” -kristitty.

Itseäni ei tämä keskustelu sinänsä ja tunnetasolla enää kiinnosta, mutta kommentoinpahan nyt.


#58

Ihmettelyhän on suotavaa, mutta kun asia kerran näin on, niin kai olisi hyvä ottaa muiden ihmisten “lukittautuminen” vakavasti? Jos jatkaa vertausta kristinuskoon, niin pitäisin provokaationa jos joku kyselisi, miksi “lukittaudun” kristinuskoon ja julistan sitä osana minuuttani. Tai tällaisessa tapauksessa en edes isommin julistaisi, vaan olisin vaan suivaantunut, jos joku sanoisi että kristittyjä ei ole, tai että ihmisiä ei pitäisi jakaa kristittyihin ja ei-kristittyihin.


#59

Ihmettely ja vakavasti ottaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois.

Mutta minusta on ihan ok, jos joku kyselee miksi pidän kristittynä olemista ja kristityn nimeä osana minuuttani. Siis kyselee, eikä pilkkaa.

Jos joku ilman loukkaamisen tai pilkkaamisen halua sanoo, ettei voi uskoa uudestisyntymiseen, vaan että hänen mielestään on vain kristinuskoa ja sen mukaan elämistä, en näe syytä loukkaantua.

Tuota en ihan ymmärrä, että mitä mahtanee tarkoittaa ettei ihmisiä pitäisi jakaa kristittyihin ja ei kristittyihin. Jos se tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei ole oikeutta sanoa ettei joku ole kristitty, tai muutenkaan tuomita tai luokitella ulkoapäin, niin sehän on ihan oikein.

Eli ihmettelen myös miksi olisit niin valmis loukkaantumaan ja “suivaantumaan” kaikesta tuosta.


#60

En mä siis päivääni pilaa sillä jos joku pilkkaamatta sanoo ettei voi uskoa esim. uudestisyntymiseen (joka kristittyjenkin parissa ymmärretään monella tavalla) :slight_smile: Mutta jos joku pomo haastattelussa sanoisi että kristittyjä ei oikeastaan ole olemassa, niin näkisin että hän ei ole oikein kartalla, ja pitäisin mahdollisena että lausunnon taustalla on jotenkin epäkunnioittava suhtautuminen.

Siis että monen mielestä voi olla vähän tympeää jos joku sanoo että ei sitä oikeastaan ole kristittyjä ja ei-kristittyjä vaan on vain kaikenlaisia uskomuksia ja mielipiteitä ja että miksi pitäisi käyttää joitakin tällaisia nimilappuja. Koska monelle on tärkeää olla kristitty ja tiedostaa, että ei ole ei-kristitty. Vastaavasti monelle voi olla tärkeää olla homo ja että ei ole hetero.


#61

Mutta jos joku pomo haastattelussa sanoisi että kristittyjä ei oikeastaan ole olemassa, niin näkisin että hän ei ole oikein kartalla, ja pitäisin mahdollisena että lausunnon taustalla on jotenkin epäkunnioittava suhtautuminen.

Jos joku olisi haastattelussa, jossa vartavasten lyödään päin tällaisia kysymyksiä, joita ei edes olisi mikään pakko kysyä, sen perusteella mitä on joskus sanonut, niin minun sympatiat olisi kyllä täysin tämän “pomon” tai kenen hyvänsä puolella. Enkä ajattelisi, että lausunnon taustalla on jotenkin epäkunnioittava suhtautuminen.

Jos joku ei usko Jumalaan, niin mielestäni on päivänselvää, ettei hän usko että on myöskään kristittyjä, siinä mielessä miten kristityt itse asian mieltävät. Uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Vaan ainoastaan kristinuskon mukaisesti eläviä ihmisiä.

Siis että monen mielestä voi olla vähän tympeää jos joku sanoo että ei sitä oikeastaan ole kristittyjä ja ei-kristittyjä vaan on vain kaikenlaisia uskomuksia ja mielipiteitä ja että miksi pitäisi käyttää joitakin tällaisia nimilappuja. Koska monelle on tärkeää olla kristitty ja tiedostaa, että ei ole ei-kristitty. Vastaavasti monelle voi olla tärkeää olla homo ja että ei ole hetero.

Monen mielestä monikin asia voi olla vähän tympeää. Mutta jos joku, joka ei usko, että on Pyhästä hengestä uudestisyntyneitä kristittyjä, sanoo että “minun mielestäni” tai “ajattelen/en ajattele, että…” ja silti ymmärtää, että moni haluaa identifioida itsensä kristityksi ja uskoo toisin, niin en edelleenkään näe mitään syytä loukkaantua.

Varsinaisista “nimilapuista” tässä ei kukaan ole mikään maininnut, mutta tuon perusteella ennemminkin biseksuaali Jorma Uotisen lausunto oli “homoja loukkaava”. Hän puhui “listaamisesta”. Ja sanoi vielä ettei se kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan, ei siis vain omana näkemyksenään.

Samoin se, että jotkut homoseksuaalit uskovat itse valinneensa homouden, eivätkä usko, että kukaan syntyy homoksi. Sekin voi loukata niitä homoseksuaaleja, jotka uskovat syntyneensä homoksi, ja että se on heidän geeneissään.

Aina voi joku loukkaantua. Mutta jos tarkoituksena ei ole loukata, solvata tai pilkata, niin minusta silloin ei pitäisi loukkaantua. Tai sanotaan, etten ainakaan itse loukkaantuisi.

Miksi tällaisesta sinun mielestäsi pitäisi loukkaantua, tai mikä tarkkaan ottaen on se syy miksi itse loukkaantuisit. Ainahan voi ajatella, että “tuo varmaan tarkoituksella on epäkunnioittava”, mutta ei ole mikään pakko ajatella niinkään.