Kari Kuula pohtii rukouksia Ukrainan puolesta. Jossain määrin ymmärrän noita ajatuksia, mutta sittenkin tuntuu, että ei se kyllä ihan noin mene
Niinpä paha ei selity pelkällä tahdon vapaudella. Myös Jumalan sallimuksella on oudot sormensa pelissä. Hän ei estä pahaa, vaan antaa sen karata Moskovasta Ukrainaan. Ja nyt me uskovat pyydämme hartaasti. Päästä heidät pahasta. Esirukous on siis protestia. Kapinaa taivaan pimeitä sallimuksia vastaan.
Sanomme itse Jumalalle: Lopeta! Me emme hyväksy tätä. Emme, vaikka uskon valossa ajattelisi, että pahallekin on salattu syy.
Lihavointi minun tekemä.
Ymmärrän mielestäni kristinuskoa paljon, mutta esirukouksen logiikka on jäänyt hämäräksi. Ehkä se onkin pohjimmiltaan mysteeri. Jos osaisin selittää, miten rukous vaikuttaa, se muuttuisi taikuudeksi. Menetelmäksi manipuloida maata ja taivasta.