Eli jos en lisää sosiaalisessa mediassa he/him oman nimeni viereen, vaan laitan vaikka höpö/pöpö, niin sitten olen kohta vaarassa saada potkut.
Älämölö alkaa transfobiasyytöksillä, eivätkä nuo tiedostavat hömpänpömpät hoksaa, että jota kuta vaan yksinkertaisesti pännii heidän tiedostavuutensa, eikä piruilulla olekaan mitään tekemistä transfobian kanssa.
Ja yritykset jakavat potkuja juuri noiden fobiasyytösten takia.
Yleensäkin, minun havaintojeni mukaan. Vähän kuin täysummikko olisi katsonut puolen tunnin kohudokumentin jostain hassusta lahkosta ja perustaisi kaikki uskontoja koskevat näkemyksensä kokonaan siihen.
Löyhästi aiheeseen liittyen, kaikkien meidän rakastaman Johanna Korhosen essee Hesarista. Minusta tämä oli tosi mielenkiintoinen! (En itse koe kuuluvani kyseiseen kolmannekseen, eikä jutussa väitetäkään, että kaikki arvokonservatiivit siihen lukeutuisivat.)
Ja ei ainoastaan tyhmää, vaan vaarallista koska ko. liikkeet usein entisestään vahvistavat EU-maiden sisäistä, yhä jyrkentyvää polarisaatiota. Vielä kerran aihelmatiikkaan pureutuva lainaus Englannissa vaikuttavalta politiikantutkija Angelos Chryssogelokselta (lihavointi omani):
"The worse effect of the global reach of US politics is the external projection of its fault lines and ways to talk about issues. When I hear Europeans talking about abortion or racism for example, even if it’s about their countries, you hear an essentially American vocabulary.
This has two effects: First, it creates problems where none existed before. Just because Americans care for something, it must be an issue here…Second, it changes the ways real topics are debated by ‘Americanizing’ the terms of the discussion and stifling local context. The BLM and racism debate is a case in point. Does Europe have a racism problem? Absolutely. Is it the same as America’s racism problem? Absolutely not.
Suddenly countries that historically were 99.9% white must be ashamed of their ‘whiteness’. Suddenly black people in the UK or Belgium have to be offended by sth because (often white!) Americans are offended by it. The silliness of US late night comedy shows colonizes our minds.
Of course this doesn’t do justice to the actual American people who care about the future of their country. Anyone who’s been in the US knows that the vast majority of people there have nothingt to do with the ‘woke Hollywood’ and ‘racist Trump’ stereotypes we are fed by the US media.
Anyway, all my ranting boils down to my concern about why, if US politics is so polarized & dysfunctional as Americans themselves admit, the rest of us have to import this dysfunctionality. It’s great TV, sure, but is it really healthy to live our politics through America?"
Totta. Tässä lohdullisen olennainen havainto:”Moni ihminen tarvitsee nykyistä vähemmän – ei enemmän – valinnan vaihtoehtoja. Tiedon lisäämisen sijaan tiedon määrää olisi useasti syytä vähentää”, hän kirjoittaa.
He eivät ole pahoja. He eivät ole tulleet hulluiksi. Pohjimmiltaan he eivät vihaa ketään. He haluavat maailman, joka ei ole ihan niin sekava ja vaikea kuin tämä nykyinen. Ehkä se ei olisi haitaksi muillekaan."
Tässä “kolmasosalaisuudessa” ei mielestäni ole kuitenkaan kyse demokratian kriisistä tai autoritääristen voimien noususta sitä ja sen luomia instituutiota vastaan.
Ei demokratian, vaan liberalismin kriisistä. Kriisistä, jossa konservatiivisemmin, realistisemmin ja regionaalisemmin ja toisaalta progressiivisemmin, idealistisemmin ja kosmopoliittisemmin ajattelevien ihmisten arvot ja intressit ovat vastakkain.
En ihan heti ymmärtänyt täysin sitä, miksi karvat nousivat pystyyn, kun näitä WOKE/CANCEL sekoiluja alkoi nousta kuin sieniä sateella.
Mutta sehän on se vanha kunnon natsi- touhu nyt vain käännettynä siten, että leireiltä yritetään kaikin keinoin pitää pois ne, joita niihin joutui 1940- luvulla ja leireille yritetään pistää sellaiset, jotka eivät niille olisi kelvanneet 1940- luvulla.
Uuninluukkuna tällä kertaa on potkut kaikkialta ja täydelliseksi hylkiöksi asettaminen.
Idea molemmissa on sama, vaikka toistaiseksi wake porukka tyytyykin verenhimossaan vain hankkimaan potkuja. Kenties heidän linjansa vielä kovenee ja he vetävät nyt puolestaan ne pääkallovermeet niskaansa ja marssittavat inhoamansa ihmiset Liepajan hiekkarannoille.
Jatkanen niilä “ihmisoikeuksilla”, joiden kannattamisesta on mielestäni tullut trendikäs, sekulaarin uskonnollisuuden muoto. Tapa singaloida meille ja muille kulttiin kuuluville kuinka “hyvä ihminen minä olen” omnipresentissä Twitterissä, Facebookissa ja tuossa appsien luvatussa valtakunnassa, jonka isämeidän nimi on Some.
Valtavirtaa edustavat ihmisoikeuksien puolesta globaalisti puheittensa mukaan taistelevat liberaalit vasemmistolaiset, vihreät ja ns. maltilliset keskustaoikeistolaiset syyttävät populisteja ja äärioikeistolaisia -ja konservatiivisimpiä kristittyjä- nurkkapatrioottisuudesta.
Siitä, että he eivät välitä kuin omista kansalaisistaan, jäsenistään ja heidän ihmisoikeuksistaan. Tämä toistuva syyttely on tietty lähtökohtaisesti hieman paradoksaalista, koska tällainen “ihmisoikeusajattelu” on ollut jokaisen luettavissa ko. puolueiden ohjelmista. Eli, varsinaisesti tässä “epäinhimillisyydessä” ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.
Jos taasen tarkastelemme miten valtavirtaa edustavat poliitikkomme ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ajavat niitä “ihmisoikeuksia”, näemmä heidänkin olevan sangen “nurkkakuntaisia” ja valikoivia. Tarkemmin sanoen, palopuheiden, sanktiovaatimusten, twitteröintien jne. saralla ihmisoikeuksista ollaan pääasiassa huolissaan ja pakotteita vaaditaan Yhdysvaltojen tai Lännen kannalta epämieluisten valtioiden tapauksissa. Toki tärkeää tämäkin, mutta ennen Putinin Venäjän ja Xi Jinping Kiinan huonontuneita ihmisoikeustilanteita, satojentuhansien ja miljoonien ihmisoikeudet ovat olleet -ja yhä ovat- sangen kehnoissa kantimissa maissa, jotka ovat länsimaiden liittolaisia ja asiakasvaltiota.
Ihmisoikeudet ja ihmisarvon uskontunnustukseen kanonisoineet kanssakansalaisemme eivät ole laittaneet tikkuakaan ristiin heidän puolestaan. Tämä hiljaisuus tai passiivisuus on arvovalinta siinä missä persujen ja vastaavien sen universaalin ja sakraalin “Me -ihmisyyden” äärellä.
Joku saattaa nyt sanoa, että jos illiberaaleissa ja autoritäärisissä länsimielisissä ystävämaissamme menee kuin Venäjällä tai Kiinassa, on kuitenkin hyvä että jotain sentään tehdään jossain ihmisoikeuksien eteen. Tämä totta, mutta silloin ihmisoikeususkovaisten tulisi punnita tarkemmin ihmisoikeusretoriikkaansa, jotta se ei näyttäytyisi inhorealismismina tai epäinhmillisenä pragmatismina.
Ja. Ja valmistautua siihen, että tämä “hällävälismi” vain rohkaisee länsimielisiä ystäviämme jatkamaan kansalaistensa, vähemmistöjensä sortamista. Ja pitkässä juoksussa tuottaa meille eurooppalaisille jälleen uusia turvallisuusuhkia (pakolaiset ja terrorismi), joiden takia joudumme EU:n sisällä jälleen kerran tinkimään omien kansalaistemme ihmisoikeuksista ja vapauksista.
Lopuksi, valtavirtaa edustavat ihmisoikeususkovaisemme kritisoivat usein meitä perinteisempiä kristityitä siitä, että olemme ensisijassa huolissamme omien kirkkojemme jäsenistä ja kristityistä niin täällä kotona kuin kaukana tuolla maailmalla. Tämä on toki totta, mutta tässä syytä taasen muistaa se, että kaikki heille tärkeät ja läheiset länsimieliset islamilaiset maat operoivat ihan samalla tunnustuksellisella periaatteella -kaikista kauniista puheistaan huolimatta! Valitettavasti nämä ihmisoikeususkovaisemme eivät joko tunnista tai halua tunnistaa tätä todeksi.
He ovat liian keskittyneitä haukkumaan valkoisia lihaa syöviä heteromiehiä. Vähän tuntuu, että oman kansan ruoskiminen ja valkoisten ‘etuoikeutettujen’ ihmisten vihaaminen on agendan kärjessä.Ei niinkään vähemmistöjen aseman parantaminen.
Seurakuntalainen.fi varoittelee Cancel-kulttuurin jyrkkyydestä ja oikeudenmukaisuuden puutteesta:
“Käytännössä syyte ja tuomio langetetaan samalla kertaa ja someyleisön vaatima rangaistus toimeenpannaan ilman mitään laillista proseduuria, kirjoittaja kuvailee cancel-kulttuuria.”
Hyvä kirjoitus.
Tämä oli tärkeä nosto :
Pari vuotta sitten jopa presidentti Barack Obama varoitti oman säätiönsä järjestämässä paneelikeskustelussa moraalisen puritanismin ja poliittisen valveutuneisuuden ylikorostumisesta, jossa ihminen luulee edistävänsä haluamaansa muutosta olemalla mahdollisimman tuomitseva muita kohtaan.
– Se ei ole aktivismia. Siinä ei ole kyse hyvän muutoksen edistämisestä. Jos vain heität kiviä, et pääse pitkälle, Obama sanoi.
Olen samaa mieltä Cancel kulttuurista. Se ei ole demokraattista, vaan enemmistön diktatuuria, joka kohdistuu vähemmistöä vastaan.
Kun joku jonkun kaupallisen firman jäsen lausuu jotain, mistä ihmiset eivät pidä, se heijastuu yhtiön myyntiin. Ja sitten yhtiö pelastautuu irtisanomalla tuon ihmisen. Sehän on sananvapauden vastaista.
Toisaalta emme voi pakottaa ihmisiä ostamaan sellaisen yhtiön tuotteita, jota he pitävät epäeettisenä.
Cancel kulttuuri on nyt nostettu esille, mutta sitä on ollut aina. Sen kohteena olleet vähemmistöt vaan ovat vaihdelleet. Homoja irtisanottiin, ateisteja irtisanottiin, vääränvärisiä ei otettu töihin, vääräuskoisia canceloitiin. Samaa enemmistön diktatuuria vähemmistöjä vastaan kuin nykyinenkin cancel kulttuuri.
Tuota toisensuuntaista cancelointia tapahtuu tänäänkin, toisaalla maailmassa. Mutta se ei kiinnosta kovaäänisimpiä cancel kulttuurin vastustajia.
Miten sitten tästä päästään eroon. Ei varmaankaan haukkumalla eri tavalla ajattelevia ja demonisoimalla heitä. Kummastakaan suunnasta. Kaikkien pitää nousta tiedostaen vastustamaan cancel kulttuuria. Tuli se mistä suunnasta tahansa, ja kohdistui se kehen tahansa. Demokratiaa ja tasa-arvoa puolustaen.
Juutalaisuudessa on semmoinen traditio kuin Tashlich, jossa veteen heitetään kiviä (tai leivänmurusia). Se symboloi synneistä tai taakoista eroon pääsemistä. Joskus kivien heittelemine on siis ihan ok. Dylanin biisissä “Jokerman” heitellään leipää, mutta minusta se on viittaus Saarnaajan kirjaan, jossa merkitys on hieman erilainen, Saarn 11:1 “Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.”
Kun Jeesus sanoo että se joka synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, niin merkitys voi olla myös se, että kivitetty keräsi kaikkien synnit. Jos kivittämien johti kuolemaan, niin silloin kivitetty kuoli kaikkien syntien tähden (endeeminen ilmaus kristinuskossa).
Kun eilen saarnasin, niin evankeliumitekstissä puhuttiin syntisestä naisesta, tämä ajatus tuli saarnatessa mieleen. Ehkä Fariseukset eivät heittäneet kiveä koska eivät halunneet osoittaa siten olevansa syntisiä. Ainoastaan syntinen heittää kiviä. Toki kiven (synnin ) heittäminen veteen (kaste) osuu hyvin symboliikan pöheikköön kristinuskon puolellakin.
No tässä kuitenkin tuo Dylanin hieno biisi:
D
Tuohon Seurakuntalaisesta lainattuun juttuun olisi silti hyvä ollut saada mukaan suomalainen näkökulma. Mainitaan kyllä se että cancel leviää Eurooppaankin. Lainattiin myös Jason Lepojärveä mutta hänkin puhui Ontariosta.
Tarkoitan sitä ettemme voi suoraan verrata meidän ja USAn ilmiöitä. Meillä on kyllä tietoa ja netti on nopea. Mutta meiltä puuttuu se syvä kokemus joka tuossa rapakon takana on sukupolvien mittainen. Meillä on vähemmistöjä ja voimme täälläkin nähdä tuota ylikorostusta mistä Obama varotti. Mutta ei meillä ole sitä järisyttävää yhteiskunnallista historiaa joka on taustana esim amerikkalaiselle cancel-buumille. Emme pysty täysin käsittämään rasistisen järjestelmän vaikutusta tähän hetkeen. Pystymme yksilöiden kohdalla tietenkin ajattelemaan miltä tummaihoisista suomalaisista lapsista tuntuu neekeriksi nimittely tai syrjään jättäminen, esimerkiksi. Mutta sellainen systemaattinen ja sukupolvien mittainen ajattelu, jossa ihmiset ovat yhteiskunnassa yleisesti hyväksytysti ja virallisesti alempiarvoisia ei voi olla jättämättä jälkiä kulttuuriin. Tästä meillä on vain aavistus. Me voimme täällä naureskella inkkarien tai lakupekkojen symboliikalle ja päivitellä tuota loukkaantumisen järjettömyyttä. Mutta mahdollisuus asettua todellisesti rasistisen maailmankuvan sisälle - kumpaankaan rooliin, ns. uhrin ja ns. alistajan - puuttuu meiltä.
Me ikäänkuin leikimme täällä pienessä mittakaavassa sitä mikä on suuressa maailmassa todellista ja toimii erilaisten aatevirtausten ja myös somekampanjoiden voimanlähteenä.
Ei täälläkään historia välttämättä ole niin puhdasta kuin kuvitellaan. Esimerkiksi saamelaisten lasten kohtelu. Lastenkodit, joissa heidät pakotettiin vieraantumaan kansallisuudestaan ja äidinkielestään.
Mutta onneksi ei sentään niin paha kohtalo ollut heillä, kuin alkuperäisväestön lapsilla esimerkiksi kanadan katolisten ylläpitämissä “lastenkodeissa”.
Paitsi punahilkalta, joka on syntynyt kolonialistiseen aikakauteen Afrikassa ja nähnyt vanhan Etelä-Afrikan. Tekisi mieli kertoa taas jotain absurdeja juttuja, mutta siinä voisi käydä niin että moderointi iskee…
Saamelaisia lapsia ei pantu lastenkoteihin, vaan he asuivat koulujen oppilasasuntoloissa. Lomaikoina kotonaan. Ne eivät olleet mitenkään verrattavissa Amerikan alkuasukaskouluihin. Saamelaiset ovat sukulaiskansaamme.
En tiedä mitä moderoitavaa ajattelet mutta on tärkeää ymmärtää että sinulla on taustaa tähän asiaan paljon tavallista enemmän.
Alkoi muuten soida päässä ”made in South Africa - valkoisen miehen rationalisoinnilla…” . Jaska Löyttyä 40 vuoden takaa.
Mielenkiinto heräsi.
Tässä sketsissä rasistit saavat lopulta juotavakseen kissanpissaa.
Aivan, ei suinkaan olleet vastaavia, kuin Kanadan katoliset koulut.
Mutta omanlaatuista rasismia kylläkin.
Meillä ei tosiaankaan ole kovin valtavaa alistajan roolia ainakaan niin, että olisin itse sellaisesta tietoinen. Ruotsalaisethan pitivät meitä huonompina ja voivat pitää yhä, mutta se ei ainakaan minua purista pätkääkään.
Minä en ainakaan koskaan naureskele intiaaneille enkä kyllä tummaihoisillekaan ainakaan sen ihonvärin takia.
Loukkaantuminen menee vähän liian pitkälle siinä vaiheessa kun intiaanipäähine lastenohjelmassa aiheuttaa valitusvirren.
Loukkaantujilla ei varmasti käy mielessä se, että jos kaikki kulttuuriin liittyvät esineet ja vaatteet kielletään valkoihoisilta, niin ei se ole hyväksi niille vähemmistökulttuureille, joita niin kovasti yritetään suojella.
Intiaanipäähine lastenohjelmassa vie heidän olemassaoloaan eteenpäin tuleville sukupolville ja mielestäni siitä on enemmän etua kuin haittaa näille vähemmistökulttuureille.
Olen päätellyt että jos nyt Geisha- nimikkeestä luovuttaisiin suklaamerkissä se jättäisi ikiajoiksi sen vaikutelman, että geisha on Japanissa sama kuin prostituoitu.