En tarkoittanut. Pointtini oli tuo Hurskaisen artikkelin omituinen perinteisten arvojen korostus. Ilmeisesti se on uhka Suomelle jossain määrin. Mutta silloin se uhka joka on jo Suomen sisällä, ortodoksisen ja katolisen kirkon ja vapaiden suuntien opetuksessa. Kyllä Venäjän ortodoksinen kirkko varmaan niiltä osin kehuu näitäkin kirkkoja/kirkkokuntia.
Kritisoin siis Hurskaisen artikkelia.
D
Timo Junkkaala ottaa kantaa Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.
Siinäpä onkin miettimistä, on vähemmistöjä ja vähemmistöjä.
Hurskaisen artikkeli tuo esiin ongelman ytimen samoin kuin Niko Huttunen ( joka on muuten täydentänyt blogikirjoitustaan).
Molemmat pitävät virheliikkeenä yhteistyötä saatanallista hyökkäyssotaa ( ilmaisu Miikka Ruokanen) käyvässä valtiossa olevan toimijan kanssa. Vihkimyksen ottaneiden esivalta( kaitsija)on valtiossa joka ymmärtää olevansa sodassa Nato jäsenyydestä johtuen Suomen kanssa.
( ja ps. mahdolliset Naamakirjan käyttäjät: taitaa olla niin, että tri Lepojärven sivuilla oleva keskustelu näkyy vain hänen hyväksymille ystäville)
En ole Lepojärven kaveri naamakirjassa, mutta luin kyllä kun sinne linkin laittoi joku muu.
Kristityt pitävät yhtä yli rajojen. Sotaa ei tule hyväksyä mutta sodan aikanakin kirkot ja kristityt tarvitsevat toisiaan. Yhteyden katkaiseminen vainotun Inkerin kirkon ja sen suomalaisten ystävien välillä olisi sydämettömyyttä.
Perustelunne eivät vakuuta.
Toki yhteyttä voi pitää monin keinoin. Suomen suhde venäjään on tänä päivänä kuitenkin sellainen, että venäjällä bensantankkaus ym. nähdään ei- toivottavana. Suomi-venäjä seurakin ajoi yhteistyön alas.
Erikoiselta kuulostaa ( ja Supokin varoittaa) rakentaa yhteistyötä siellä valtiovaltaan kytkeytyvien organisaatioiden kanssa ja asettua heidän johdettavikseen ( teologisesti kaitsenta).
Venäjällä on toki kristittyjä jotka tuomitsevat sodan ja toimivat pahaa vastaan. Heihinkin löytää halutessaan yhteyden.
Ja edelleen: miten Inkerin kirkko on tänään vainottu?
Ei ole osoitettu kytköstä valtiovaltaan. Vihityt eivät mene Kirillin papeiksi.
Inkerin kirkon vainot vaikuttavat edelleen asenteisiin siellä. Hulluutta on nähdä heidät valtion palvelijoina kun mikään ei osoita että he olisivat unohtaneet historiansa.
Suomesta asiaa arvostellaan sateenkaarilasien läpi. Tai vähintään ylimielisesti, ymmärtämättä venäläisten ja inkeriläisten kristittyjen näkökulmaa. Parhaat asiantuntijat, eli rajan takana toimineet ja toimivat papit ja muut työntekijät ohitetaan keskusteluissa sujuvasti.
Sateenkaarilaseista en tiedä mitään. Itselläni on vain lukulasit.
Mihin viittaat vainoista johtuvilla asenteilla? Mitä ne ovat? Suurin vainottujen kristittyjen ryhmä olivat Nl:ssa ortodoksit.
Inkerin kirkon vihkimät eivät tietenkään ole Gundjajevin pappeja vaan toisen venäläisen organisaation kaitsennassa.
Hyvä. Kovin moni kriitikko liittää inkerin kirkkoon nyt leiman juuri sen perinteisen seksuaaliopetuksen vuoksi ja koplaa heidät ortodoksien kautta venäläiseen homovihaan. Näin vähän oikoen nyt, mutta ei jaksa kirjoittaa pitkästi.
Inkerin kirkon jäsenet eivät ole unohtaneet että valtiovalta ei ole ystävä.
Mutta juuri tuosta väitetystä ystävyydestä ja samanmielisyydestä syytetään heitä.
-Tämä voidaan nyt lopettaa mielestäni. Sinulla on mahdollisuus lukea myös Inkerin kirkon ja meidän järjestöjemme käsityksiä vihkimisistä ja niiden suhteesta Venäjän tilanteeseen. Minä en toistaiseksi ole löytänyt vakavaa syytä epäillä ettenkö voisi tukea edelleenkin lähetystyötä ja kirkkojen yhteistyötä. Lähinnä kyse lienee evl-kirkon sisäisestä ottelusta. Sen juuret ovat paljon nykyistä kriisiä syvemmällä.
Itseäni eivät ne vihkimykset edelleenkään kiinnosta. Mikä kiinnostaa on suomalaisten suhteet venäläisiin organisaatioihin. Palataan niihin omasta puolestani sitten kun uutta tietoa julkaistaan. Sitähän on luvattu.
Vihkimyksistä ja Suomen ev.lut. kirkon sisäisestä ( valitettavasta!) tilanteesta niihin liittyen kiinnostuneille:
Suhdehan on ensisijaisesti Kristuksen kirkkoon. Ei ensisijaisesti venäläiseen organisaatioon. Suhteessa vaalitaan Kirkon ykseyttä.
Vähäkangas on metsässä. Kirkossamme pitäisi johdonmukaisesti kohdella kirkon käytäntöjä vadtustavia samalla tavalla. Ei eri tavalla siksi että toisilla on “avarampi” käsitys asioista.
D
Vähäkankaalla on kyllä pointti kirkon viran tunnustamisesta. On kieltämättä ongelmallista teologisesti, jos saman kirkkokunnan sisällä kaikki papit eivät pidä kaikkien muiden pappien toimittamia ehtoollisia oikeina tai ovat oikeellisuudesta epävarmoja. Tämän tilanteen teologinen ongelmallisuus ei poistu sillä, että epävarmuutta esittänyt porukka on muuten kovasti symppis ja oikeassa.
4 viestiä yhdistettiin ketjuun: Luterilainen virkakäsitys
No voiko ortodoksi tai adventisti osallistua noin vain ongelmitta lut. naispapin jakamalle ehtoolliselle? Ehtoollinen voi olla ulkonaisesti oikea mutta sellaiseen ei kuitenkaan tule osallistua.
Ortodoksi saa osallistua vain ortodoksisen kirkon ehtoolliseen.
Poikkeustilanteissa ort voi osallistua piispan luvalla kat ehtoolliseen. Ja päin vastoin.
Toki tiedän monta ortodoksia jotka käyvät lut ehtoollisella.
D
Kyllä pitää paikkansa, mutta siihen pitää olla oman piispan lupa. Esim. minä tein osan opinnoistani ulkomailla ja lähimpään ortodoksiseen seurakuntaan olisi ollut satojen kilometrien matka. Rippi-isältä sain suosituksen piispaa varten (että oikeasti olen kirkossa käyvä ihminen ja käyn usein ehtoollisella) ja piispa antoi kirjallisen luvan käydä ehtoollisella katolisessa kirkossa. Sen lupalapun kanssa menin sitten määränpäässä katolisen kirkkoherran luo, joka hänkin myönsi luvan. Hieman byrokratiaa, mutta onnistuu 
. Ehkä nykyään asia sujuu jouhevammin kuin silloin vuonna kivi ja kypärä.
Huokaus. Olen kyllä kuullut ortodokseista, jotka käyvät luterilaisella ehtoollisella. Ei ole minun asiani tuomita ketään, mutta ort opetuksen mukaan he tekevät väärin.
Vain katolilaisten kanssa ortodokseilla on ollut sellainen sopimus, ei luterilaisen kirkon kanssa. Luterilaiset kyllä päästät ehtoollliselleen, mutta ortodoksit eivät saa mennä.
Kyllä. Enkös minä niin juuri kirjoittanut 
? Hämmennys…
Edit: Selvyyden vuoksi vielä; en ole koskaan käynyt luterilaisen kirkon ehtoollisella. Asuessani useamman vuoden ulkomailla kaukana ortodoksisesta seurakunnasta sain omalta suomalaiselta (ort.) piispalta luvan käydä kohdemaassa katolisen kirkon ehtoollisella. Kun on tottunut käymään ehtoollisella usein, olisi vaikeaa olla monta vuotta ilman ehtoollista. En pahastu mikäli joku lukijoista pitää toimintaani paheksuttavana
Eihän periaatteessa muiden kirkkojen jäsenet saisi tulla luterilaistenkaan ehtoolliselle, ellei kirkkojen välillä ole sovittu ehtoollisyhteydestä.
Käytännössä kuitenkin useimmissa seurakunnissa on mahdoton edes valvoa asiaa. Seurakunnat ovat pääosin suuria, papit eivät välttämättä tunne kaikkia aktiivisiakaan kirkossa kävijöitä ja joskus voidaan tulla vaikka lomapaikkakunnalla kirkkoon. Luterilaisessa kirkossa ei tarvitse mitenkään ilmoittautua ehtoolliselle, joten kyllä siellä yleensä ehtoollinen jaetaan kaikille ehtoollispöytään tuleville.
On kyllä ollut sellaisiakin luterilaisia messuja, joissa on jopa sanottu, että kaikki kastetut kristityt ovat tervetulleita ehtoolliselle tai että kaikki, jotka omassa kirkossaan voivat osallistua ehtoolliselle, ovat tervetulleita tässäkin messussa tms. En sitten tiedä, kuinka kirkkojärjestyksen mukaisia tällaiset messut ovat.
Kerran olin tällaisessa messussa, josta tiedettiin jo etukäteen, että sinne tulee luultavasti myös paikkakunnan vapaiden suuntien nuoria - taisi olla ensin jokin konsertti ja sen päälle messu. Sen messun jälkeen mietimme, että itse asiassa oli erittäin epäloogista se, että toivotettiin tervetulleeksi “kaikki kastetut kristityt”, kun kuitenkin luterilaisen ehtoollisen edellytys on rippikoulu ja konfirmaatio, eikä kaste.
Suomen ev.-lut. kirkon virallinen linja on jo muutaman vuoden ajan ollut että meillä on ns. ehtoollisvieraanvaraisuus. Kastettu kristitty, joka saisi osallistua omassa kirkossaan ehtoolliselle on tervetullut poikkeuksellisesti osallistumaan ehtoolliselle meillä, kunhan hän ymmärtää että me uskomme ehtoollisen leivän ja viinin todella olevan Kristuksen ruumis ja veri.
Rajaus poikkeuksellisuudesta on vähän vaihteleva: jos kyseessä on kirkkomme jäsenen aviopuoliso, voi tämä tila jatkua loppuelämän ajan, mutta muissa tapauksissa kehotus on miettiä kirkkoomme liittymistä jos ehtoollisella käyminen meillä alkaa olla pikemminkin säännöllistä.
Vieraanvaraisuus ei tarkoita että kirkollamme olisi ehtoollisyhteyttä kaikkiin kirkkoihin - sen edellytyksenä ovat opilliset neuvottelut ja kirkolliskokouksen hyväksyntä. Mutta käytäntömme on nyt linjassa esimerkiksi Englannin kirkon käytännön kanssa.