Erittäin hyvä kirjoitus Koskenniemeltä. Mitä suoranaiseen valehteluun tulee, niin en usko järjestöjen piirissä sitä tehdyn, mitä aiheeseen tulee. Jotain on tietenkin voitu peitellä tai ilmaista asioita kertomatta kaikkea niiden merkityksestä, joko tiedostamatta, ymmärtämättä, tai kaunistellen.
Täysin vääristeltyjä totuuksia on ainakin vastapuolella esitetty, taasen joko tietämättä asioiden todellista laitaa, tai pahansuopuudesta. Yleisesti on tiedossa kirkon johdon ja siellä toimivien valtaapitävien toisinaan suoranainen inho herätys- ja lähetysjärjestöjä kohtaan vähintäänkin asenteiden tasolla. Ainakin halu ojentaa heitä ja saada hyväksymään epäraamatullisesti kirkon uusia linjoja. Konservatiivejä pidetään mistään mitään ymmärtämättöminä vanhanaikaisia käsityksiä viljelevinä tyyppeinä, joiden arvot ovat menneiltä vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta ja Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti ja väärin.
Pelkästään Sleyn, Kansanlähetyksen ja SRO:n vuosittaiset ehtoollisvieraat laskemalla päästään noin 125 000 vuosittaiseen osallistujaan. Pelkästään näiden kolmen järjestön ehtoollisjumalanpalveluksissa kokoontuu noin kymmenen prosenttia siitä määrästä, jonka kirkko messuihin tavoittaa.
Jos näiden herätysliikkeiden väki potkitaan pois kirkosta, niin voi siinä joutua moni liberaalipappikin katselemaan uutta työpaikkaa. Toivottavasti he tajuavat kokonaisuuden ennen kuin on liian myöhäistä.
Ei se taida ihan niin mennä että näiden parin järjestön lähetystyön torppaaminen kirkon pappeja työttömyyteen veisi. Asiaa on täälläkin jo pohdittu. Sley ja Kansanlähetys ovat sen verran heterogeenisiä etteivät niiden tukijat kaikki kirkosta eroa. Ainakin Sley viettää nytkin messuja omissa tiloissaan. Jos kirkkoherrat eivät halua tai uskalla enää antaa lupaa näihin messuihin, homma saattaa jatkua silti entisellään.
Tarvainen kirjoittaa kyllä asiaa, koska monet lukujen pyörittelijät laskevat esimerkiksi kaikkien kirkon jäsenten mielipiteitä yms. Toinen kuva syntyy kun katsotaan ketkä messsuissa käyvät.
Herätysliikkeiden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä niin ruusuiselta. Ehkä siitä myöhemmin enemmän.
Tuota en nähnyt uutisessa. Asia on sinänsä totta sikäli että osui huonoon aikaan. Tuosta on pitkä matka vielä siihen mitä Inkerin kirkosta on väitetty.
Ei yksin, mutta muu kirkon jäsenten lukumäärän lasku yhdessä ovat aiheuttaneet jo nyt seurakunnille talousongelmia ja rakennusten ylläpitovaikeuksia. Pääkaupunkiseudulla kirkon jäseniä on enää vain n. puolet väkimäärästä, meidän seurakunnassa alle 50% kuuluu enää kirkkoon. Yhtenä syynä maahanmuuttajavaltaisuus, mutta merkittävänä myös kantasuomalaisten kirkkoon kuulumattomuus.
Kirkon tulot ja jäsenmäärä ovat olleet laskussa pitkään, eikä konservatiivien jättäminen heitteille ainakaan paranna tilannetta. Jokaisen kirkollisveroeuron poisjäänti on isku kirkon talouteen. Tosin näinhän siinä pitää käydäkin. Kun suola muuttuu mauttomaksi ja annetaan vain sitä mitä kansa tahtoo, rapistuu kirkko ja koko yhteiskunta.
Minusta tuntuu, että taas on unohtunut tavallinen kirkkokansa. Papit käräjöivät keskenään omista oikeuksistaan. Seurakuntalaiset ovat karjalauma, jonka on otettava vastaan, mitä eteen heitetään. Virkamies tietää parhaiten. Sinänsä Pietarin tien käyttäminen vaikuttaa sääntöjen venyyttämiseltä, jonka uskottiin menevän läpi, mutta ei se mennytkään ihan niin vain. Jos halua olisi kaikilla, asia ratkeaisi kyllä helposti, mutta se vaatisi halua sopuun. En tiedä, onko sitä, tuntuu, että epäsopu koetaan liian monella taholla liian hyödyllisenä. Tavalliset seurakuntalaiset ovat taas kärsijöitä.
Savon Sanomat kirjoittaa mielestäni oikein asiallisesti ja fiksusti, valitettavasti juttu on maksumuurin takana. Asiaa ei kauhistella vaan kerrotaan faktoja Inkerin kirkosta ja siellä tehdystä työstä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Oli huomioitu myös se fakta, ettei Inkerin kirkko fyysisesti rajoitu vain Karjalaan vaan seurakuntia on Siperiassa asti.
Piipainkokouksen Sleyn ja Kansanlähetyksen kuulemismenettelystä ja mahdollisesta yhteistyösopimuksien katkaisusta Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki sanoo:
Se olisi kirkolle suuri menetys, koska kirkon lähetystyöntekijöiden määrä on vähentynyt muutenkin reippaasti. Kirkon alkuajoista lähtien sen perustehtävä on ollut viedä sanomaansa sinne, missä sitä ei vielä ole kuultu.
Neuvostoliiton perintönä Venäjältä todella löytyy paljon ei-kristittyjä. Henkilökohtaisesti toki toivoisin, että heistä tulisi ortodokseja, mutta uskonnonvapaus pitää olla.
Mun mielestä tuossa ei ollut mitään erityistä tykitystä, vaan tähän mennessä julkaistuista kriittisistä puheenvuoroista ehdottomasti asiallisempaa päätä.
Viimeisessä kappaleessa kyseenalaistetaan järjestöjen toimintatapa ja kysytään, onko se tuottanut hyvää hedelmää (naispappeuden vastustus, joka kuitenkin pohjautuu Raamatun ohjeistukseen). Hedelmät lähetyskentillä kertovat ihan toista, kuin esim. nykyisen Suomen Lähetysseuran toiminta, joka joitain vuosia sitten luopui raamatullisesta parisuhdekäsityksestä ja sai monet yhteistyökumppanit luopumaan yhteistyöstä. Samalla Lähetysseuran aiempi niin hyvä työ on siirtynyt painotuksiltaan humanitaarisempaan työhön evankeliumin kustannuksella ja esim. Lähi-idässä painottunut poliittisesti. Vielä huonommin on tilanne Kirkon ulkomaan avun suhteen.
Nyt raamatullisissa näkemyksissä pysyviä järjestöjä vaaditaan kääntymään ja pysymään kirkon valitsemalla epäraamatullisella linjalla, jossa ei ole muuta näkyvissä, kuin perinteisen lähetystyön lopullinen alasajo. Toki muutamat järjestöt ovat pyrkineet sovittautumaan nykyajan ja kirkon vaatimuksiin ja tekevät hyvää työtä edelleen, eikä virkakysymys saa ajaa lähetystyön edelle, mutta yhtälailla nyt pääkirjoittaja vaatii loppujakin järjestöjä nöyrtymään ennemmin Suomen evl-kirkon omaan, mutta koko maailman kristillisellä kentällä harvinaisen ja epäraamatullisen kannan puolelle, tai tulee ero ja rahat lopetetaan. Tästähän tässä puhutaan vähintäänkin rivien välissä sen sijaan, että järjestöille mahdollistettaisiin toimintaedellytykset, jotka ne voivat omantuntonsa mukaan hyväksyä.
Yhtä hyvin voisi kysyä pääkirjoituksen kirjoittajalta, onko kirkon nykyinen tila nyt se, että toimintatapa on edistänyt evankeliumia ja tuonut ihmisiä lähemmäksi Jeesusta. Ei ole. Väärä virkapäätös on rapauttanut kirkkoa ja sen toimintaa, lisännyt ristiriitoja ja laskenut rimaa yhä alemmas erilaisissa kysymyksissä, mutta vähentänyt tai muuttanut evankeliumin sisältöä tai julistusta, joista tehdään enemmän humanitaarinen- ja tasa-arvokysymys, kuin pelastuskysymys.
Dosentti Timo Eskola kirjoittaa Facebookissa kirkon jäsenmäärän tulevasta laskusta, ja aihe liittyy mielestäni myös nyt käsillä olevaan kysymykseen sallitaanko kaikkien kirkon nykyisten lähetysjärjestöjen toimia enää kirkossa. Tekstiosan tummennus minun:
23 t ·
KIRKON JÄSENMÄÄRÄ. Luterilaisessa kirkossamme arvioidaan tulevaisuutta eri näkökulmista. Turun Sanomissa haastatellaan tänään talouspuolen johtajaa, joka toteaa, että kirkon taloutta suunniteltaessa varaudutaan vahvasti tulevaan. Seuraavien 15 vuoden aikana jäsenmäärä voi pudota 20 prosenttia. Siis kun nykyäänkin ollaan jo reippaasti alaspäin siitä piispojen takavuosina hellimästä “neljän miljoonan kirkosta”, pudotus tulisi olemaan tämän päivän 3,6 miljoonasta jäsenstä 2,8 milj. jäseneen. Jos siis jäseniä eroaisi samaan tahtiin kuin nykyään eli 50.000 jäsentä vuodessa. Nämä luvut asettavat kirkon johdon ja piispojenkin viimeaikaiset ulostulot aivan uuteen valoon. Nykyiset trendit merkitsevät kirkon taloudellista alasajoa. Rakennuksia myydään ja budjetteja kiristetään. Osa viroistakin on vaarassa. Tosin työtehtäviäkin on vähemmän. Tilastojen valossa vain hautaustoimi säilyy toimintamuotojen kärjessä.
Tällaisessa tilanteessa kirkon johtajista tulee reaktiivisia säilyttäjiä. Pienenevän laivaston kirkkovenettä ei saa keinuttaa. Jos ollaan hiljaa, paha menee ehkä ohitse. Ja vastavirtaan soutajat pitää heittää mereen. Muuten jo valmiiksi epävarmat jälkikristilliset jäsenet lähtevät kirkosta entistä suuremmin joukoin.
Tämä kehityskulku on nähty lähes kaikissa vanhoissa protestanttisissa kirkoissa. Ja useimmissa niistä on yritetty pelastaa tilannetta arvoliberalismia myötäillen (ELCA, Ruotsi, Episkopaalit USA:ssa, Skotlannin The Kirk jne.). Tuloksena on kirkko, joka kutistuu entisestään. Siitä lähtee perinteinen uskova kansa, tunnustukselliset yhdeltä laidalta ja herätysliikeväki toiselta. Jäljelle jää kirkko, joka yrittää tarjota vesitettyä versiota uudesta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ihmisille, jotka pitävät samoista syistä kirkkoa taikauskon pesänä.
Olemmeko siis tämä edessä Suomessakin? Ainakin työntöä on tällä hetkellä kirkon johdon puolelta kovasti. Tulee mieleen takavuosien huumoripätkä “Väärä johtopäätös”. Tämä vain ei ole huumoria.
(Redirecting...)
Hyviä kirjoituksia aiheesta, johon olin huonosti perehtynyt. Valkeni moni asia. Itse pidän koko touhotusta hölmönä. Mikä noissa vihkimyksissä niin kuohuttavaa on olevinaan?
Ev.lut kirkkomme nielaisee pahemmin vikisemättä sen, että samansukupuolisia vihitään jo monissa seurakunnissa vastoin kirkolliskokouksen ohjeita. Ynnä mielestäni pahempi ongelma on se, että ev.lut. kirkkoomme kuuluu lestadiolaisia, jotka suoraan ilmoittavat olevansa ainoita taivaaseen menijöitä. Tästä jälimmäisestähän metelöidä pitäisi vaan eipä näytä hetkauttavan yhtäkään piispaa tai pappia.
Eikä tunnu vaikuttavan sekään, että ortodoksit ja katoliset eivät naispappeutta hyväksy. Ei keskustelua. Mutta sitten muutaman miesoletetun papin kieltäytyminen hommista naisoletetun papin kanssa on aivan hirvittävä ongelma. Se on todella erinomaisen naurettavaa vouhotusta kaiken keskellä.
Toivon mukaan kirkon jäsenennusteet eivät perustu noin puutteelliseen matematiikkaan. Kirkon jäsenmäärän pudotuksesta vain osa johtuu kirkosta eroamisista. Ehkä jopa isompi kysymys kirkon jäsenmäärän kehityksen kannalta on lasten jääminen jo alunperinkin kastamatta (kuolevissa ikäluokissa kirkkoon kuulumisaste on selvästi korkeampi kuin mitä uusia ikäluokkia kastetaan), sekä se, että Suomen väkiluvun kasvu perustuu nykyään maahanmuuttoon ja maahanmuuttajista tulee varsin harvoin ev. lut. kirkon jäseniä - eikä kirkko ole edes yrittänyt juuri vaikuttaa siihen, että kirkko muuttuisi myös maahanmuuttajien kirkoksi. Jos nuo asiat huomioi, Suomen ev. lut. kirkon jäsenmäärä saattaa 15 vuodessa tippua selvästi enemmän kuin vain 20 %, elleivät kehitystrendit olennaisesti muutu.
Samaa tuossa hiljaa ihmettelin itsekin. Maahanmuuttajien osalta tosiaan on niin, että heistä aniharva on luterilainen, ja entisestä kotimaasta tuodut uskonnolliset traditiot ovat keskimäärin paljon suomalais-luterilaisuutta vahvempia, joten massakääntymisiäkään tuskin on luvassa.
Jos tulijat ovat ort. Tai Room.kat. yhteiskunnasta, he luultavasti säilyttävät identiteettinsä. Samoin iso osa islamin piiristä tulijoista. Käännynnäisistä - syystä tai toisesta - aika iso osa eksyy helluntailaisten pariin. Tai sit tuloksena on joku pseudokristillinen sekasotku.
Ylipäänsä taidetaan uskoon tulla paljon enemmän hellareiden ja vapaiden suuntien joukkoon. Vanhat kirkkokunnat sitten saavat käännynnäisiä muiden suuntien jo-kristityistä.
Ja merkit täyteen.
