Jep. Jopa nykyinen lähetysjohtaja eli Daniel Nummela vihittiin papiksi ns. yhteisvihkimyksessä (kuulin tänään häneltä itseltään, tosin Youtube-keskustelusta enkä henkilkohtaisesti). KL ei ole käsittääkseni koskaan edustanut täysin ehdotonta kantaa virkakysymyksessä, eli väellä on omantunnonvapaus sen suhteen. Virkakanta on kai jyrkentynyt - joku ehkä sanoisi, että selkiytynyt - vuosien varrella, mutta alkujaan se on minun ymmärtääkseni ollut selvästi matalakirkollisempi kuin esim. Evankeliumiyhdistyksellä, saati myöhemmin Lähetyshiippakunnalla. Pappeuskysymys ei ole ollut ratkaiseva juttu, kun yleisen pappeuden korostus on ollut vahva.
MUOKS: En kirjoita täsmällisen tutkimustiedon vaan oman näppituntumani perusteella.
Sama vakaa käsitys, että tiukkuusjärjestys on tämä:
LHPK
Sley
SEKL
Vaikea tuosta lienee tutkimustietoa saadakaan. Jotain voisi saada irti jos kävisi läpi kaikkien tapahtumakalenterien puhujien nimet vaikkapa edeltävän vuoden ajalta.
Eikös osalla kansanlähetysläisistä ole ollut sellainen linja, että naispappeus on ei ole raamatunmukaista, mutta joko pidetään sitä vähäisenä asiana sen rinnalla, että päästään julistamaan kirkossa ja otetaan pappisvihkimys, tai sitten pidetään sitä vakavana asiana, mutta ollaan valmiita osallistumaan yhteisvihkimykseen ja sen jälkeen sitten vältellään yhteistyötä? Näihin olen törmännyt. Sleyn Säilä antoi muistaakseni ymmärtää, että Sley voi ottaa työyhteyteensä myös jälkimmäisen esimerkin miehiä, ja ainakin yksi tällainen entinen SEKL-pastori meillä onkin hommissa.
Omasta mielestäni tällainen kikkailu on hieman epärehellistä, ja iloitsen mikäli SEKL tiukentaa linjaansa. Sleyn en puolestaan soisi lieventävän omaansa. Mielestäni silloin voidaan yhteisvihkimykseen osallistunut ottaa töihin, mikäli hän on jälkikäteen todennut, ettei sellaiseen olisi ollut hyvä osallistua.
Jos olen yhtään oikein ymmärtänyt, Kansanlähetyksessä tämänsuuntaiseen ajatteluun on vaikuttanut juuri matalakirkollinen virkakäsitys. Sikäli kuin niin on, en usko, että toimintaa voi nimetä epärehelliseksi. (No, ehkä siinä tapauksessa, että kieltäytyminen yhteistyöstä on kategorista ja ehdotonta, vaikka yhteisvihkimys on kelvannut.)
Jos ei Sleyn vakituisissa työntekijöissä, niin ainakin messuyhteisöjen säännöllisissä avustajapapeissa on kyllä myös läjä sellaisia, jotka tekevät ongelmattomasti jumalanpalvelusyhteistyötä naispappien kanssa. Osa näistä on eläkepappeja, jotka ovat luultavasti ehtineet saamaan vihkimyksensä ennen naispappeuden hyväksymistä, mutta osa on kyllä yhteisvihkimyksen ottaneita. Pitäisikö tämä porukka siis häätää pois Sleyn yhteisöjen messuja toimittamasta?
(syvä huokaus) Taisin erikseen mainita Sleylle töihin ottamisesta, eli ei, en ottanut kantaa vieraileviin tai avustaviin tähtiin. Tosin kokemus on osoittanut, että virkakanta vaikuttaa usein, ei toki aina, siihen, kuinka vakavasti ottaa muitakin Raamatun ohjeita, jotka on perinteisesti nähty kristittyjä velvoittavina. Tämän olen huomannut nii pappien kuin maallikoiden osalta. En siis kategorisesti kieltäisi, mutta harkintaa soisin enemmän käytettävän.
Kansanlähetys muotoili virkakantansa 1980-luvulla. Liikkeen alkuvaiheessa sellaisen muotoiluun ei ollut tarvetta siksikään, koska kaikki Suomen ev. lut. kirkon papit olivat miehiä. Lisäksi yleisen pappeuden korostus on tosiaan ollut vahva, ja on monin paikoin sitä yhä. Kansanlähetyksessä vain kaste ja ehtoollinen nähdään sellaisina asioina, joita maallikko ei saa tehdä. Puhujista Kansanlähetyksen tilaisuuksissa edelleen merkittävä osa on muita kuin pappeja. Messuyhteisöjen luominen on johtanut siihen, että Kansanlähetyksen työntekijöistä aiempaa isompi osuus on pappeja, mutta edelleenkään kaikissa Kansanlähetyksen piireistä ei ole töissä pappia. Katselin äsken, että Kainuuseen haetaan Kansanlähetykseen uutta piirijohtajaa niin, että hakuaika on parhaillaan menossa. Hakuilmoituksen mukaan:
Eduksi on kokemus ja visio hengellisten yhteisöjen rakentamisesta sekä korkeakoulututkinto esim. teologian maisterin tutkinto tai muu kirkollinen koulutus. Myös valmistuvat huomioidaan.
SLEY:kin oli aikoinaan kastepainotuksesta huolimatta keskeisesti maallikkoliike, mutta nykyään siellä järjestön aluetyötä johtavaksi haettaisiin todennäköisesti nimenomaan pappia. Kansanlähetyksen osalta se, että järjestössä edelleen korostetaan yleistä pappeutta ja kansan vastuuta evankeliumin levittämisessä, näkyy mm. piirijohtajan hakuilmoituksessa siinä, että sanoja pappi tai pastori ei esiinny piirijohtajan hakuilmoituksessa lainkaan - ei vaatimuksena, eikä edes eduksi luettavana asiana.
Käsittääkseni viidesläisiin järjestöihin ei pääse edes töihin, jos ei suostu missään ei sakraalissakaan yhteydessä yhteistyöhön myös naipuolisten pappien kanssa. Eli virkaan vihityt naiset ovat saman kirkon sisaria Kristuksessa. Piste.
Näin on. Päätöksen esittelyteksti on kirjoitettu eräänlaiseen varoitusmuotoon, jossa lähetysjärjestöasema säilyy nyt, mutta tiedottaen ev. lut. kirkon suunnalta, että jos tämän jälkeen jatkossa lähetysjärjestön työntekijä vihittäisiin toisen kirkon palvelukseen pyrkimyksenä näin kiertää Suomen ev. lut. pappisvihkimysprosessia, lähetysjärjestöasema olisi sen jälkeen välittömästi irtisanomisen kohteena:
Kansainvälisen luonteen vuoksi lähetystyössä on poikkeuksellista mutta mahdollista, että Suomen ev.-lut. kirkon lähetysjärjestön työntekijä vihitään toisessa kirkossa toisen kirkon palvelukseen. Jos tätä mahdollisuutta käytettäisiin jatkossa kirkkolainsäädännön mukaisen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimysprosessin kiertämiseen ulkomaisessa kumppanikirkossa otetulla pappisvihkimyksellä, se aiheuttaisi perussopimuksen kohdan 6, ”Sopimuksen irtisanominen”, mukaisen menettelyn, jonka mukaan ”sopijajärjestön menettely on merkitykseltään sellainen, että piispainkokouksella on välitön tarve esittää kirkolliskokoukselle, että sopijajärjestö menettää asemansa kirkon lähetysjärjestönä.”
Tuosta seurannee se, että Kansanlähetys ja Sley kieltänevät työsuhteessa näiden järjestöihin olevilta työntekijöiltä pappisvihkimysten hakemisen ulkomailta työsuhteen aikana, ellei asiasta ole ensin Suomen ev. lut. kirkonkin kanssa sovittu. Päätös ei estä vihkimisiä ulkomailla eikä estä rekrytoimasta ulkomailla papiksi vihittyjä, mutta se estää lähetysjärjestöjä kannustamasta niiden työntekijöitä menemään ulkomaille papiksi vihittäväksi ilman Suomen ev. lut. kirkon lupaa.
Suomalaisten ulkomailla tapahtuvat papiksi vihkimiset eivät tuohon päätökseen loppune, mutta lähetysjärjestösopimuksen piirissä olevien järjestöjen osalta käytäntö muuttunee. Jatkossakin papiksi vihittäviltä vaadittaneen ulkomaillakin vokaatio johonkin. Ulkomailla papiksi vihittävät voivat olla tällöin työsuhteessa tai palkattoman vapaaehtoistyön järjestelyin yhteydessä esimerkiksi sellaisiin suomalaisiin tai ulkomaisiin järjestöihin, joilla ei ole lähetysjärjestön asemaa Suomen ev. lut. kirkossa.
Parkkinen, Leppänen ja Luoma jättivät eriävän mielipiteen. Minä jätän eriävän mielipiteen näistä piispoista joiden tulisi vaalia kirkon ykseyttä. Se on vitsi.
Piispainkokous totesi, että mikäli Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys tai Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys jatkossa toimivat lähetyksen perussopimuksen ja peruslinjauksen vastaisesti, piispainkokous käynnistää välittömästi sopimuksen purkamismenettelyn.
Tässä myös näkee, mitä meidän naispiispat mukaanlukien Tapio Luoma ovat mieltä. Onneksi muut vastustivat erottamista.
Ymmärsinkö oikein, että mikäli esim. Hintikka ja Laajasalo plisivat äänestäneet samassa rintamassa Leppäsen ja kumppaneiden kanssa (mitä moni näyttää olettaneen) ja tulos olisi ollut 5-5, olisi puheenjohtajan eli arkkipiispan ääni ratkaissut? Äänestetäänkö tästä muuten vielä kirkolliskokouksessa?
Eipä ole kyllä nyt mieltäylentävää olla sleyläinen arkkihiippakunnassa.
. Ei millään pahalla, mutta ei kyllä hyvälläkään.