Näin se olisi mennyt. Jos vaaleissa tulee tasatulos, seuraa kirkollisessa päätöksenteossa arvonta. Mutta asia-asioissa (lukuunottamatta palvelussuhteiden ja virkasuhteiden katkaisuasioista ja pappisviran menettämisasioita, joissa tasaäänten tapauksessa tulee päätökseksi asianosaisen kannalta lievempi kanta äänestyksessä olleista kannoista) ratkaisee puheenjohtajan kanta.
Minulle on jossain määrin epäselvää, mikä eriävien mielipiteiden aito merkitys on piispainkokouksen tapauksessa. Halu erottautua?
Vakiintunut käytäntö on, että eriävään mielipiteeseen saa kirjata vain sellaisia perusteluita, joita on kokouksessakin pidetty esillä.
Eriävää mielipidettähän ei jätetä mitenkään automaattisesti silloinkaan, jos joku on eri mieltä kuin kokouksen enemmistö. Eriävä mielipide kuuluu jättää kokouksessa muun muassa silloin, jos kokouksessa vähemmistöön jäänyt haluaa varata mahdollisuuden moitekanteen nostamiseen oikeuteen - mikäli se, että henkilö on asiaa vastustanut, ei muuten kävisi ilmi pöytäkirjasta. Mutta ei piispat kai mitään moitekanteita voi nostaa tuollaisista piispainkokouksen päätöksistä.
Joskus eriävä mielipide saatetaan kirjautuu silloin, jos joku haluaa arkistoihin ylös perustelun sille, miksi äänesti niin kuin äänesti. Oman näkemyksensä muille kertomiseen eriävä mielipide on kirkollisessa päätöksenteossa kuitenkin yleensä aika epäkätevä väline, kun näitä dokumentteja ei tavata julkaista pöytäkirjojen mukana, vaan eriävät mielipiteet pitää kirkon päätöksenteon osalta lähes aina erikseen kysyä tietopyynnöillä, jos joku haluaa niiden sisällön nähdä.
Halu antaa itsestään enemmistöä miellyttävä kuva. Ei mikään muu.
D
3 tykkäystä
Ei välttämättä. Kysehän on siitä, miten järjestöt omaa päätöstään tulkitsevat. Jos toimivat jatkossa niin kuin päättivät, niin se riittänee.
Ongelmaan nousee esiin vain silloin, jos jollekin kotimaantyöntekijälle halutaan pappisvihkimys ja tämä ei suostu kirkkomme nykyiseen virkaratkaisuun. Tältä osin tie on jatkossa noussut pystyyn, mutta ei järjestöjen toiminta siihen kaadu. Lähetyskentällä vihkimistä päätös ei jatkossakaan estä.
Veikkaan osin toisin. Turun suunnalla haasteet kirkollisessa ykseydessä noussevat esiin aika monessakin kohtaa jo ihan kotimaan työssäkin, jos ja kun hiippakunnan alueella tekevät aktiivisesti työtään ne kaksi järjestöä, joille Turun kaksi piispaa olisi halunnut näyttää ovea yhteistyön jatkamisen sijaan. Kolmelle piispalle piispainkokouksen päätös ei kelvannut päätellen siitä, että kirjauttivat eriäviä mielipiteitä pöytäkirjaan päätöksen jälkeen - mikä saattaa kenties indikoida myös halua irtisanoutua päätöksestä ja samalla sitä, että nämä eivät välttämättä sitoudu piispainkokouksen enemmistön läpi äänestämään linjaan tässä asiassa. En tiedä, kuinka usein piispainkokouksen päätöksiin on kirjautettu eriäviä mielipiteitä, mutta veikkaan ettei edes vuosikymmentasolla tarkasteltuna kovin usein, koska piispat pyrkivät yleensä tekemään päätökset kollektiivisesti niin, ettei päätöksestä tarvitsisi edes äänestää, saati tulisi eriävien mielipiteiden kirjaamisia. Sen jälkeen jos kaksi piispaa vaihtuu tulevaisuudessa piispakunnasta, voi piispojen yhteinenkin linja vaihtua, vaikka järjestöt toimisivat sen mukaisesti kuin ovat luvanneet.
Lähetyskentällä vihkimistä päätös ei suoraan estä, mutta välillisesti kyllä vaikuttaa niihinkin järjestelyihin, sillä osana tämän asian käsittelyprosessia käynnistettiin myös linjausten valmistelu ulkomailla tapahtuvia pappisvihkimyksiä koskien. Siihenkin asiaan ollaan siis muodostamassa uusia pelisääntöjä.
1 tykkäys
Muuten ollaan nyt tuosta kansan kahtiajakautumisesta mitä mieltä tahansa niin kyllä sillä on vaikutuksensa tähänkin, ihan yksilötasolla. Laitaoikeiston nousu Saksan tavoin tulee jakamaan kansaa myös tässä suhteessa ja liberalismi joutuu puolustuskannalle, ottamatta kantaa Laitaoikeiston noususta johtuviin lieveilmiöihin.
Meni hiukka politiikan puolelle, mutta koska se tässä tapauksessa liittyy voimakkaasti ev. lut. kirkonkin kannanottoihin niin sitä vaikea erottaa nyt po. asiasta.
Käytännössä tämä oli ehdonalainen tuomio. Jos mitään epämääräistä tapahtuu, lankeaa tuomio. Tätä ei ehkä nyt hahmoteta, mutta tuossa seurakuntalaisen uutisessa valittu muotoilu on kova:
Piispainkokous totesi, että mikäli Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys tai Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys jatkossa toimivat lähetyksen perussopimuksen ja peruslinjauksen vastaisesti, piispainkokous käynnistää välittömästi sopimuksen purkamismenettelyn
Samanaikaisesti järjestöillä on kova tarve saada pappeja työyhteyteen. On tullut vaikeiden päätösten aika.
4 tykkäystä
Santeri Marjokorven jutusta Uudessa tiessä voi päätellä, että tämä “ehdonalaisuus” ja sen noudattamisen tulkinta on piispojen käsissä. Eiköhän huomauttamista löydy melko pian.
D
1 tykkäys
Näin arvelen itsekin. Surullinen kehitys, mutta ei ollenkaan yllättävä.
Eikös ole henkilön mahdollista hakea omatoimisesti vihkimys ja järjestön vastata " emme tienneet"?
Ei ole. Päätöksessä ymmärtääkseni erikseen painotettiin työnantajan vastuuta tällaisessa tilanteessa.
Käytännössä pitäisi olla työ/opetusyhteydessä vihkimyksen toteuttavaan kirkkoon ja saada vihkimys ennen lähetysjärjestön palvelukseen tuloa.
Onko kaikilla luterilaisilla kirkoilla edellytyksenä vihkimykselle työ/opetussuhde kyseiseen kirkkoon?
Onko tämä oikeasti ongelma jos pääpaino kuitenkin perustuu jo evlut kirkon pappisvirassa olevien rekrytointiin, kuten Kansanlähetyksellä tähänkin asti. Kyllä siinä sivussa voi joku lähetyskentällä vihittykin mukaan livahtaa ilman että siitä piispat hernettä nenään vetäisee.
Miksi vihittäisiin ilman työyhteyttä ko. kirkkoon. Varsinkaan jos samalla hämmennetään suhteita sisarkirkkoon.
No eikös Keniasta haettu vihkimys työskentelyä Suomessa varten?
( Voin muistaa väärin)
Kyllä tällainen tapaus on tosiaan ollut, mutta siitä on lukuisia vuosia aikaa ja asia käsiteltiin silloin. Sen jälkeen on sääntönä ollut se, että vihittävillä pitää olla ainakin jotain osa-aikaista työskentelyä siinä kirkkokunnassa, josta vihkimys haetaan. Vaikutelmaksi tosin tulee, että tässä on viimeisimmän vihkimyksen yhteydessä noudatettu lähinnä lain kirjainta, koska vihityillä on Inkerin kirkossa varsin satunnaisen oloisia etäopetustehtäviä, joiden kohdalla jää epäselväksi, kuinka aidosti ne lopulta vaativat pappisvihkimystä.
Kenen/minkä säännöistä asiaa koskien kirjoitat? Eli kuka ne on asettanut ja missä? Ev.lut. kirkkoko vai järjestö/t itse?
En ole seurannut asiaa kovin yksityiskohtaisesti enkä varsinkaan muista täsmällisesti, mutta väittäisin niin, että kyse on kirkon/piispojen säännöstä. Eli Kenian vihkimyksen casessa tuli piispoilta noottia nimenomaan siitä, että vihityllä henkilöllä ei ollut minkäänlaista aikomusta työskennellä missään vaiheessa ollenkaan Keniassa. Tulkinta tästä on käsittääkseni sitten ollut se, että jos jonkinlaista pappina toimimista vihkivässä kirkossa tapahtuu, niin asia on ok.
Kyllä se minun ymmärrykseni mukaan on ongelma näille kolmelle järjestölle. Olen tosin täysin ulkopuolinen asiassa, mutta näin tätä asiaa seuranneena minusta on selvää, että näitä Inkerin kirkon vihkimyksiä ei olisi tullut jos
a) Suomen ev.lut kirkon papistossa olisi soveliaita pappeja palkattavaksi ja
b) Omassa työyhteydessä olevat teologit kokisivat mahdolliseksi pappisvihkimyksen hakemisen Suomen en.lut. kirkosta.
2 tykkäystä
Kyllä minustakin on silkkaa v*****lua, ettei Suomen evlut kirkossa muka voitaisi järjestää yksinkertaisesti erillisvihkimyksiä miehille.
2 tykkäystä