Ortodoksisessa kirkossa vihitään pappeuden eri asteisiin aina vain yksi henkilö kerrallaan. Samassa jumalanpalveluksessa voidan vihkiä useampikin henkilö, jos heidät vihitään eri asteisiin esim lukijaksi, diakoniksi ja papiksi, mutta ei useampaa henkilöä samassa palveluksessa samaan pappeuden asteeseen. Tässä on se hyvä puoli, että ei ainakaan tule sellaisia riitoja, että joku ei halua tulla vihityksi joidenkin toisten kanssa. -Eipä silti, en usko, että meillä koskaaan hyväksytään naispappeutta.
2 tykkäystä
Tää olisikin hyvä vaihtoehto myös meille.
Mutta olisi muitakin ja vielä paremmin toimivia. Ainakin voitaisiin vihkiä papit järjestöjen kesäjuhlilla, lähetystyöhön kotimaassa ja ulkomailla. Eiväthän nämä nyt yhteisvihkimyksiin pakotettavat miehet kuitenkaan juuri mistään seurakunnista töitä saa. Heidän virkamääräyksensä olisi toimia kirkon lähetysjärjestössä. Olisi perusteet sille että kirkon piispa vihkii ja että järjestöt saavat pappinsa.
On paradoksi että kirkko on kovin äänekäs yhdenvertaisuuden ajaja ja demokraattinen yms. - ja kuitenkin papin virka nähdään hirmuisen tärkeänä ns ykseyden merkkinä. Nuo vihkimykset ovat suuria juhlia ja jotenkin tuntuu että niissä halutaan demonstroida kirkollista ykseyttä. Se on kuitenkin pakotettua ja myös epärealistista ykseyden näyttämistä.
Rehellistä olisi tunnustaa että kirkossa on eri tavoin ajattelevia ja nämä eri ryhmät voisivat tehdä yhteistyötä eri tasoilla, menettämättä oikeuttaan vakaumukseensa. On messuyhteisöjä ja lähetystyötä tekeviä järjestöjä. Nyt tuntuu että messuyhteisöjen oikeus kuulua kirkkoon on jotain mitä ei haluta eikä lähetystyökään on ole niin oleellista että sen jatkuminen turvattaisiin pappeuteen liittyvän erimielisyyden estämättä.
5 tykkäystä
Ehkä joku muistaa, että kirjoitin kauan sitten tämän foorumin traditiovirtaan pari sivullisen reunahuomautusta pappisviran (ja ehkä jotain myös avioliiton) sukupuolta koskevista erimielisyyksistä.
Olen lueskellut viime aikoina tutkimusta luterilaisesta tunnustuksesta, oikeusfilosofiasta, -teoriasta ja -teologiasta yms.
Tunnustustutkimuksen ym. valossa näyttää ainakin alustavasti siltä, että ongelmaa kannattaisi ehkä yrittää lähestyä ja jopa ratkaista viimeinkin teologisesti, kun avoin mediakeskustelu, demokraattinen kirkkopolitiikka, voimassaoleva kirkkojuridiikka, käytännön etiikka, pastoraalinen kaitsenta ja piispojen arvovalta eivät näytä tuottavan riittävän hyvää hedelmää.
3 tykkäystä
Kyllä se on ihan vanhojen kaanojen vastaista että toisen oikeaoppisen piispan alueelle toimimaan vihitään pastoreita vastoin hänen suostumustaan.
Kenian ELCK on jo useita kertoja rikkonut tätä sääntöä ja sisarkirkkojen piispat ovat siitä oikeutetusti vetäneet “herneitä nenään”. Vuoden 2016 tapauksessa taustalla oli vihittävän henkilön vokaatio suomessa tapahtuvaan työhön.
Kevään 2023 tapauksessa ko. vihityn pastorin nykyinen suomalainen työnantaja ei tiettävästi ollut ko. pappisvihkimyksessä aloitteelinen, vaan asia junailtiin muuta kautta. Asia ole saanut juurikaan julkisuutta.
Tähän saakka Inkerin Kirkon vihkimylsissä kaikilla vihityilla on ollut jokin työyhteys juuri Inkerin kirkkoon. Japaniin lähetystylhön lähteneen osalta en asiaa tarkoin tunne.
Arviosi ei vastaa todellista kokonaistilannetta järjestöissä [edit: lause muokattu vähemmän kärkeväksi]
.
Yksi Inkerin kirkossa vihityistä oli varsin pitkään SRO:n palveluksessa ollut teologisesti ja pedagogisesti pätevä henkilö, joka ennen pappisvihkimystä oli toiminut useita vuosia osan työpanoksestaan Inkerin kirkkoon ja joitakin vuosia Inkerin kirkon diakonin virassa. Kyseinen henkilö ei ole virkakantansa vuosi saanut/hakenut pappisvihkimystä Suomen ev.lut. kirkon piispoilta.
SRO:n palvelukseen on kuitenkin esimerkiksi tänä vuonna palkattu jo neljä Suomen evlut kirkon pappisvirassa olevaa pastoria. Kaikki varmasti tehtäviinsä soveliaita. Kyse ei siis ole siitä ettei soveliaita pappeja löytyisi.
Samoin myös Kansanlähetys on saanut uusia työntekijöitä suoraan kirkon seurakuntaviroista. Liikettä on toki ollut myös toisin päin. Tuoreesti viime keväänä Kansanlähetyksen aiempi apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola siirtyi Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi.
Inkerin kirkon kautta tulleissa papisvihkimyksissä ei siis ole pappisvirkaan soveliaiden pastorien puutteesta yleisesti, vaan juuri kyseisten viiden henkilön haasteesta saada pappiskutsumuksensa mukainen pappisvihkimys Suomen ev.lut. kirkosta.
1 tykkäys
Lukekaapa Martti Lutherin pohdintaa piispanvihkimyksestä, siinä olevaa voi soveltaa pappisvihkimykseenkin. Saksaksi. En tiedä onko suomeksi?
https://www.digitale-sammlungen.de/en/view/bsb00030045?page=,1
Mikä se lukija on? En ole koskaan kuullut sellaisesta ortodoksivirasta.
Pappeuden alin aste. Tehtävänä lukea jumalanpalvelusteksteistä niitä osia, jotka eivät kuulu piispalle/papille/diakonille. Eli esimerkiksi psalmeja, profeettoja tai epistoloita.
3 tykkäystä
Silloin kaiketi täytyy olla vihkimys lukijaksi. Satunnainen lukija ei varmaankaan edusta “pappeuden alinta astetta.” Varmaan kuitenkin kertaluonteisen siunauksen saapi.
Ja vihkimisestä oli Mauriinan alkuperäisessä viestissä puhe.
Ainakin Sley on “veivannut” viime aikoina todella paljon lähettien ja aluetyöntekijöiden välillä – ja vaihtaen heitä. Lähetti aluetyöhön ja päinvastoin. Missä Sley jatkossa vihkii vihkimystä haluavat?
Hallituksen päätöksen mukaan Suomen ev.lut. kirkossa. Aika näyttää toteutuuko.
Olennaista on herätysliikkeen linjaus että yhdessä naisten kanssa vihitty pappi kelpaa kyllä toimittamaan vanhan virkakannan mukaista messua. En tiedä onko yksikään kirkon herätysliikkeistä koskaan linjannut tästä asiasta toisin.
1 tykkäys
Mielipiteesi on kyllä tiedossa.
Oma ymmärrykseni on toinen.
Pitäisin suotavana ettei tällä foorumilla mielipiteitä potaskoitasi, vaan keskusteltaisiin asiallisesti. Ainakin minulla ensimmäisen lauseesi vaikutus oli se, ettei varmasti asiallinen perustelusi enää kiinnosta.
Edit. Kirjoitusvirheet
1 tykkäys
Pahoittelen jos loukkasin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että katselet asioita LHPK:n vikkelistä tuntematta kirkkomme sisäistä tilannetta.
Kuka sinä olet toisen kirkkokunnat edustajana määrittelemään kuka on sovelias pappi Suomen ev.lut. kirkkoon ja palvelemaan vanhan virkakannan mukaisesti kokoontuivat messuyhteisöjä? Yhtä vähän olet toisen kirkkokunnat edustajana sovelias määrittelemään mikä on ns. vanha virkakanta Suomen evlut kirkossa.
Olen itse ollut läsnä kun kirkkomme piispat ovat vihkineet pappeja Kansanlähetykselle, Kylväjälle ja Raamattuopistolle. Samalla kertaa on vihitty myös naisia. Tiedän että Kylväjä on takavuosina hakenut työntekijöilleen pappisvihkimystä myös naispuoliselta piispalta (Irja Askola). Silti Kylväjä on edelleen oman itseymmärryksensä mukaan vanhalla virkakannalla ja mm. STI:n jäsen.
Näillä taustatiedoilla voinemme siis olettaa että myös Sley noudattaa jatkossa oman hallituksensa päätöstä ja hakee vihkimykset ensisijassa kirkkomme piispoilta, sikäli kun vihittävät itse sitä toivoo.
Aika siis näyttää, mutta ei ne Sleyn yhteisöt ole näillä näkymin LHPK:n syliin tippumassa.
Tunnen henkilökohtaisesti neljä viidestä vuosi sitten vihityistä ja tiedän kyseessä olleen heidän pitkään harkituista henkilökohtaisista ratkaisuista eikä työnantajan erityisestä pappispulasta. Edit:kirjoitusvirheet.
Nyt sinulla meni puurot ja vellit sekaisin. Mielestäni korostin hyvin selvästi sitä, että ulkopuolelta katsottuna asia näyttää minusta siltä miten sen kuvasin.
Aikamoista sinulta tämä väite:
Kuka sinä olet toisen kirkkokunnat edustajana määrittelemään kuka on sovelias pappi Suomen ev.lut. kirkkoon ja palvelemaan vanhan virkakannan mukaisesti kokoontuivat messuyhteisöjä. Yhtä vähän olet toisen kirkkokunnat edustajana sovelias määrittelemään mikä on ns. vanha virkakanta Suomen evlut kirkossa.
En minä näitä määritä, mielestäni hyvin selkeästi sanoin miltä asia mielestäni vaikuttaa.
Mutta katsotaan asiaa vaikka 10v kuluttua, onko näille 3 järjestölle riittänyt pappeja Suomen ev.lut. kirkon pappiskollegion kautta.
Edit. Laitetaan tähän loppuun kokonaisena alkeperäinen kommenttini. Yocha oli lainannut vain sen osan josta oli ilmeisesti triggeröitynyt ja jättänyt pois kokonaan sen mistä näkökulmasta kirjoitan.
Pahoittelut jos siis tulkitsi viestisi väärin. Oletin että olisit tuntenut taustoja hieman tarkemmin.
Toki pappispulaakin on ja ihan kirkkomme paikallisseurakunnissakin, mutta siinä ei ole kyse virkakannasta.
Mitä Inkerin kirkon tulee, niin tyypillisimmin siellä vihityt suomalaiset ovat palvelleet kirkkoa päätoimisesti taikka heidän koulutustaustansa ei ole riittänyt virkaan Suomen ev.lut. kirkossa. Inkerin kirkko ei siis edellytä maisterin tasoisia opintoja teologiassa. Vuosi sitten vihityt olivat sikäli poikkeus, että he olivat jo vuosia toimineet teologian opettajina Suomessa ja Venäjällä.
Edit: kun kirjoitit seuranneesi asiaa, oletin että olit tosiaan seurannut ko. järjestöjen rekrytointeja. Ehkä hieman myötäloukkaannuin myös tuoreesti rekrytoidun henkilökunnan puolesta.
Aika ikävän sävyinen ilmaus tuo työntekijöiden veivaaminen. En tiedä, mitä tarkalleen tarkoitat kommentillasi.
Lähettien ulkomaan kaudet ovat nykyisin lyhyemmät kuin ennen ja se koskee kaikkia lähetysjärjestöjä ja myös muita työnantajia, jotka lähettävät työntekijöitään ulkomaille. Syy ei ole työnantajissa, vaan siinä, että pysyäkseen suomalaisen sosiaaliturvan piirissä on Suomessa vietettävä enemmän aikaa kuin ennen. Tästä syystä lähettien on oltava määräajoin tietty aika kotimaassa.
Toisaalta myös lähettien yksityiselämä voi vaatia tulemaan välillä kotimaahan, vaikka edelleen on kutsu tehdä lähetystyötä ulkomailla. Oma tai perheenjäsenen/sukulaisen terveys, koulutilanne tai muu vastaava voi vaikuttaa. Myös työtilanne kentällä saattaa muuttua, työntekijöiden tarve kasvaa tai vähenee.
En usko, että Sley sen enempää kuin muutkaan lähetysjärjestöt “huvikseen” siirtävät työntekijöitä kotimaan ja lähetyskentän välillä.
1 tykkäys
Suhteellisen tuore asia maisteritason koulutusvaatimus on Suomen ev. lut. kirkossakin. Aiemmin riitti papeille Suomessakin kanditutkinto teologiasta, jos oli jonkun muun alan maisteri. Ja vaatimus koskee tosiaan vain maisterivaiheen opintoja, eli teologian kandidaatin tutkintoa ei vaadita sen lisäksi, vaan uudistuksen myötä Suomen ev. lut. kirkossa on riittänyt kandidaatin tutkintoa suppeamman laajuisetkin opinnot teologiasta (maisterin tutkinto on minimissään 120 op:n opinnot, josta huomattavan osan haukkaa opinnäytetyö + mahdollisesti voidaan edellyttää täydentäviä opintoja), jos on teologian maisterin tutkintoa ennen suorittanut jonkun tutkinnon muulta alalta.
Lisäys: valitettavasti alan vaihdon jälkeen papiksi päätyneillä teologisten opintojen suppeus toisinaan on näkynyt ongelmallisella tavalla seurakuntaelämässä, etenkin jos henkilöllä ei ole ollut juuri kirkollista taustaa ennen teologian opintoja. Itse olen sitä mieltä, että jos alan vaihtajalle katsotaan riittäväksi vain yhden tason tutkinto teologiasta, vanha käytäntö kanditutkinnon hyväksilukemisesta oli papin tehtävän kannalta kuitenkin käytännöllisempi kuin nykykäytäntö, jossa papiksi voi päästä hakemalla suoraan maisterivaiheeseen ja sitten suorittamalla maisterivaiheessa joukon pääainekursseja ja tekemällä gradun sekä hiukan muita kursseja (oppilaitos voi edellyttää niihin liittyvien esitietokurssien suorittamista sen lisäksi). Kandivaiheeseen liittyvä laajempi teologinen yleissivistys voi jäädä alan vaihtajan opinnoissa nyt suurelta osin väliin.
1 tykkäys
Myönteinen ratkaisu perustavan laatuiseen kysymykseen, voiko kahta eri virkakantaa elää todeksi samassa kirkossa kirkollisen yhteyden särkymättä edellyttää rajauksia kummankin virkaratkaisun kannattajakunnassa.
Ensinnäkin uutta virkaratkaisua kannattavir tulee hyväksyä että vanha ratkaisu on perustunut a) Raamatun tulkintaan ja/tai b) Raamattun tulkintaan perustuvaan kontekstuaaliseen ratkaisuun. Ei siis puhtaasti yhteiskunnalliseen petriarkaaliseen vallankäytöön.
Toisaalta perinteistä virkaratkaisua kannattavien tulee hyväksyä että uusi ratkaisu perustuu erillaiseen Raamatun tulkintaan, ei tietoiseen Raamatusta luopumiseen.
Lisäksi molemmilla puolin tulee luopua itsevarmuudesta omasta oikeassa olosta, vaan hyväksyä että toisellakin kannalla on perusteensa. Näin asia toimii luterilaisten sisarkirkkojen välillä ja sama voisi toimia myös yhden paikalliskirkon sisällä, Jos samalla papilla ei ole ongelmia toimia Inkerin kirkossa sen kirkkojärjestyksen ja virkaratkaisun mukaisesti ja vastaavasti Suomen ev.lut kirkossa täkäläisen kirkkojärjestyksen ja virkaratkaisun mukaisesti, ei hänellä tulisi olla ongelmaa toimia samoin myös siirtyessään kirkkomme paikallisseurakuntien ja messuyhteisöjen välillä.
Kyllä tähän asiaan silti sekin näkökulma liittyy, että lyhyehköksi jäävä lähettipätkä ja sen jälkeen siirtyminen piiripastoriksi on yksi kätevä tapa saada pappisvihkimys sellaiselle, joka ei suostu yhteisvihkimykseen.
Ei niin, mutta Sley näistä järjestöistä on se, joka tarvitsee jonkin ratkaisun tilanteeseensa. KL ja SRO ilmeisesti saavat pastoritarpeensa täytettyä sitä kautta, että on henkilöitä, joille yhteisvihkimys käy. Sleyllä ei taas oikein vaikuta siltä, että nuori teologipolvi liikkeen sisällä olisi tähän halukasta. Ne teologit jotka ovat tässä asiassa liberaalimpia, lähtevät herkästi paikallisseurakuntiin töihin jostain syystä. Sleyn työntekijöiksi jäävät tiukimmat.
LHPK:n tiukkuuteen on silti vielä matkaa, enkä usko, että heidän kanssa yhdistyminen helposti onnistuisi. Vähintäänkin ongelmaksi tulisi se, että merkittävä osa messuyhteisöjen kävijöistä ei ole kaikilta uskonnäkemyksiltään lhpk-yhteensopivia eivätkä lhpk-seurakunnat välttämättä huolisi heitä jäsenikseen.
1 tykkäys