Ei tässä kukaan ole “huvikseen” siirtelystä puhunut, ei lainausmerkeissä eikä ilman. Noita siirtoja vain on tapahtunut viime vuosina huomattavan paljon ja mainitsemiasi piiripastorin positioita on ilmaantunut useita. En ole enää nimitasolla viivalla kellä on mistäkin vihkimys, joskus 10v sitten vielä olin. Eikä nimet kuulu tähän, kentältä vain on moni tullut vuosikausiksi pois ja on nimetty johonkin perustettuun koordinaattorin tehtävään. Henkilökohtainen mielipide on, että noilla koordinaattoreilla voisi olla vaikkapa sosionomin koulutus ja osaaminen.
Molempien puolien pitäisi hyväksyä siis moraalirelativismi. Veikkaan että toiselle puolelle se on vähemmän vakava muutos uskossa ja opetuksessa kuin toiselle.
Mitä tässä yhteydessä tarkoitat moraalirelatismilla? Ei kait tässä asiayhteydessä ole mitään tekemistä syntikäsityksen kanssa?
Eri asia sitten jos toisella puolin ajateltaisiin toisen osapuolen tietoisesti toimivan vastoin Jumalan selvää sanaa, mutta näinhän ei ole, eikä voi olla, koska silloin asia kääntyisi puhtaan omavanhueskauden puolelle. Vaikka siis jokin asia näyttäytyisi omalle itselle täysin kirkaana, on hyvä myöntää, ettei asia ole toisen kohdalla samoin. Muussa tapauksessa mitään kirkollista yhteyttä ei enää olisi, eikä voisi olla.
Kutakuinkin samoin asiaa pohdin. Sleylle tilanne on kovempi kuin Kansanlähetykselle.
Sleyn osalta tässä tapahtui kuitenkin se liikahdus, että järjestö ihan virallisesti linjasi, että yhteisvihkimys on OK, eikä vain koskien järjestön palvelukseen muualta siirtyviä, vaan niin että myös Sley järjestönä voi vihkimystä työntekijöilleen hakea.
Jatkossa toive erillisvihkimykseen nivoutuu vihittävien omaan henkilökohtaiseen kantaan, ei enää järjestön vuodelta 1988 peräiseen linjaukseen, jonka mukaan “järjestöstä ei osallistuta vihittävinä tai avustajina pappisvihkimyksiin, joissa on vihittävinä naisia”. Vastaavan linjauksen tuolloin tehneet Suomen Raamattuopiston Säätiö ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ovat sen jo ammoin kumonneet.
Nyt tehty linjaus on johdonmukaiosempi verrattuna aiempaan järjestötasoiseen toiveeseen erillisvihkimysten hakemiseen piispoilta jotka kyllä muutoin vihkivät virkaan sekä miehiä että naisia.
En kirjoittanut piiripastoreista mitään. En myöskään tiedä, mitä tarkoitat lyhyellä lähetyskentällä ololla - ei läheskään kaikissa yhteistyö kirkoissakaan vihitä papiksi lyhyen työjakson perusteella.
Toisaalta esim yhden kauden lähetystyötä ovat tehneet sellaisetkin, joilla on jo pappisvihkimys.
Totta kai tiedän ja ymmärrän, että lähetystyö voi olla portti pappisvihkimykseen, mutta syitä kotimaan ja ulkomaan kauden vaihteluihin on paljon muitakin.
Po. pappisvihkimykset ovat sivuongelma. Pääongelma on kirkon teologinen, hengellinen ja toiminnallinen ykseys ja sen edellytykset.
Pääongelmaan ei tämä viimeisinkään pappisviran sukupuolta koskevan erimielisyyden vaihe eli Inkerin kirkon vihkimyksien käsittely antanut mitään uutta.
Pääongelma on tulossa kaksinkertaisesti kompleksiseksi avioliittoa koskevan erimielisyyden vuoksi. Kahden kiistakysymyksen rajalinjat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Kummassakaan kiistakysymyksessä ei ole toistaiseksi esitetty erikseen tai yhdessä teologisesti ehjiä kokonaiskäsityksiä eikä ratkaisuehdotuksia.
1 tykkäys
Lyhyt muistutus naisten pappeutta koskevan erimielisyyden kotimaisista reunaehdoista.
Suomen evl-kirkon kirkolliskokous avasi (1986/1988) pappisviran naisille tietoisesti ja tarkoituksellisesti evl-kirkossa voimassa olevan luterilaisen tunnustuksen ja sen virkakäsityksen sisäpuolella.
Luterilainen tunnustus on yksi Raamatun ja kristillisen tulkintahistorian vaihtoehto. Evl-kirkon kirkolliskokouksen päätös avata pappisvirka naisille on yksi luterilaisen tunnustuksen virkakäsityksen tulkintavaihtoehto.
Evl-kirkolliskokouksen päätöksen mukaan evl-kirkon vihkimysvirka, pappisvirka, on Jumalan erityisesti asettama evankeliumin julistamisen/opettamisen ja sakramenttien hoitamisen virka.
Tuo pappisvirka ei perustu Vanhan testamentin pappeuteen, Jeesuksen pappeuteen tai kristittyjen yleiseen/yhteiseen pappeuteen.
Vaikka Uusi testamentti ei käytä pappi-terminologiaa kristillisestä vihkimysvirasta, niin asiallisesti evl-kirkon virallinen tunnustus yhtyy jo Uuden testamentin sisältä löytyvään apostolisen viran traditioon. Tärkein Raamattu-perustelu erityiselle vihkimysviralle on apostolien valinta ja lähettäminen ja siitä syntynyt vihkimyskäytännön ja virkarakenteen ja sen eri muunnelmien kehitys.
Naisten pappeutta koskevaa erimielisyyttä ei ole kyetty ratkaisemaan Raamatun tutkimuksen tai teologianhistorian menetelmillä, yleisesti hyväksyttyjen eettisten perusteiden tulkinnoilla, psykososiaalisella painostuksella, kirkon hallinnon vallalla ja arvovallalla, kirkkopoliittisilla voimakeinoilla, oikeudellisilla ja taloudellisilla pakkokeinoilla eikä myöskään millään retorisella strategialla.
Erimielisyys pitäisi pystyä ratkaisemaan ja ratkaisu toteuttamaan ilman em. pakkokeinoja eli väkivaltaa.
Kirkon hengellisen, teologisen ja toiminnallisen ykseyden mahdollistavan ratkaisun etsiminen on ennen muuta kirkon ykseydestä vastaavan vihkimysviran, piispuuden, eli piispainkokouksen tehtävä.
1 tykkäys
Pappisvihkimys on tosiaan kokonaiskirkollisesti marginaaliongelma, mutta koskee varsin syvästi niitä teologeja joille yhteisvikimys ei ole ok.
Kirkollinen ykseys ja sen olemassaolon tai puuttumisen määrittely on tosiaan se varsinainen ongelma. Täyttyykö ykseys, jos kaikki voivat kyllä seurakuntalaisia kokoontua samaan ehtoollispöytään, mutta vain jos messun toimittaa liturgi jonka viran kaikki seurakuntalaiset hyväksyy. Toteutuuko ykseys jos kokonaiskirkollisesti kaikki virassa olevat eivät tunnista toistensa virkoja. Entä jos tunnustus on kyllä olemassa mutta vain vaillinaisena. Esimerkiksi tunnustavat kompentenssin, mutta eivät reliabiliteettia.
Tätä tehtäväänsä juuri äsken lähetysjärjestöjä koskevassa kysymyksessä hoiti piispoista niukka enemmistö.
Virkakysymyksen “lopullista ratkaisua” - eli ei ykseyttä etsivää, vaan sen tyrmäävää - ajoi niukka vähemmistö, arkkipiispa etunenässä.
2 tykkäystä
Ulkopuolisena en vieläkään ymmärrä miten se voi olla mahdollista. Toisen osapuolen näkökulmasta naispappeus on sama kuin vaikkapa siunata bordelli, ei vaan käy. Toisille taas naispappeuden kieltäminen on suunnilleen sama kuin ei hyväksyisi tummaihoisia papeiksi, nähdään syrjintänä jota ei voi hyväksyä.
5 tykkäystä
Ei tuo ensimmäinen vertaus ole oikein hyvä. Jyrkimmät ovat jo lähteneet evl kirkosta.
Kyllä olisi ns kolmas tie.
On toki empiirinen fakta, että asetelma on näyttänyt pattitilanteelta koko naisten pappeuden hyväksymisen ja toteuttamisen jälkeisen ajan.
Kirkon ykseyden kannalta ratkaiseva rajalinja ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut naisten pappeuden puoltajat vs. naisten pappeuden torjujat.
Ratkaisevassa rajalinjassa toisella puolella ovat naisten pappeuden puoltajat ja papiksi vihittyjen naisten kanssa alttariyhteyteen suostuvat naisten pappeuden torjujat ja toisella puolella papiksi vihittyjen naisten kanssa alttariyhteydestä kieltäytyvät naisten pappeuden torjujat.
Kun pappiskeskeisestä tarkastelusta, jota myös pappisvihkimykseen korostaminen tarkoittaa, siirrytään koko kirkkoa, seurakuntaa ja kokoontuvaa jumalanpalvelusyhteisöä koskevaan ykseyden tarkasteluun, avautuvat ne ykseyden mahdollisuudet, edellytykset ja rajoitukset, joiden pitää ratkaisuehdotuksissa toteutua. Niissä pitää huomioida evl-kirkon virallisten sitoumusten ja päätösten teologinen sisältö: tunnustus, kirkko-oikeus ja niihin perustuvat päätökset ja niiden perustelut.
Ykseyttä koskevan pääongelma on ytimeltään teologinen. Pääongelman teologinen tarkastelu ja tarkastelun tulokset eivät riipu minkään osapuolen käsityksistä eikä intresseistä. Työskentelymotivaatioon voi toki vaikuttaa se, onko intressinä koko kirkon ykseys, sen edistäminen tai estäminen, jonkun viiteryhmän pyrkimykset tai jokin muu.
Ongelma on siinä että teologiset perustelut vähintäinkin lakaistaan maton alle piiloon ja sinoa huomioitava argumentti on sosiologinen tasa-arvo.
Teologinen nihilismi on siis voittanut eikä teologiseen työskentelyyn kannata enää ryhtyä eikä rohkaista.
Jaan Mäntysalon kysymyksen. Enkä jostain syystä ole osannut ymmärtää tätä ykseysnäkökulmaa, sen liittymistä virka- ja avioliittoteologiaan.
Ehkä kuitenkin auttaa jos kysyy itseltään: Onko naispappeus harhaoppi, onko naispappeuden vastustaminen väärin. Sitten kun on löytänyt näihin vastauksen, voi miettiä sitä, onko käsillä oleva vääryys niin suuri asia, että alttaria ei voi jakaa vääräuskoisten kanssa.
Luterilaisessa teologiassa vääryys voi olla pieni tai olematon eli adiafora tai evankeliumin ydinoppiin kuuluva - jolloin alttariyhteyden murtuminen on perusteltu - tai jotain noiden välillä, kuten on viran sukupuolen ja avioliittoteologian laita.
Ratkaisu kirkon kiistoihin olisi siten se, että erimielisyydet ymmärretään kokoisikseen, jolloin ehtoollisyhteys ei murru. Tosin näin sanottuna ei ratkaista niinkään virka- tai avioliitto-ongelmaa vaan ykseysongelma. Näissä pätee pattitilanne. Otatpa minkä kannan tahansa, älähdys on suuri.
“Pääongelman teologinen tarkastelu ja tarkastelun tulokset eivät riipu minkään osapuolen käsityksistä eikä intresseistä.”
Mistä nuo sitten riippuvat? Onko intressittömyys tavoiteltava tai edes mahdollinen tila?
1 tykkäys
Miksi ei? Minusta se vaikuttaa siltä. Jumalan sana on hyvin selvä paimenien sukupuolesta, ja vastapuolen perusteet ovat tällaisia: Naisteologit ovat pettyneet piispainkokouksen päätökseen
Tuossa ei tainnut olla yhtäkään teologista tai raamatullista perustelua. Ja vaadit että tällaista kohdellaan “yhtenä totuutena muiden joukossa”?
4 tykkäystä
Kyllä monet merkittävät eksegeetit jotka itse ovat perinteisellä virkakannalla, käsittelevät kysymystä silti tulkintavaihtoehtojen kautta. Eli jos joku pitää Korinttilaiskirjeen tiettyjä ohjeita selvinä ja tulkitsee tietyt jaksot papinvirkaan liittyviksi, hän silti voi tunnustaa että joku toinen tulkitsee toisin.
Papittareksi nimitteleminen on mielestäni ollut täällä kiellettyä.
Vaikka torjuisi naisen pappeuden Raamattuun vedoten, voi siihen virkaan vihittyjä silti kohdella asiallisesti. Ei tarvitse siis tunnustaa edes virkaa, mutta kielenkäyttö voi olla fiksua.
Edit. En siis mitenkään halua rajoittaa sananvapautta enkä varsinkaan perinteisen virkakäsityksen kannattajien vapautta. Mielestäni kirkossa olisi todellakin ollut ja edelleenkin mahdollisuus sallia se, että vähintään messuyhteisöissä ja myös pienehköissä seurakunnissa ns. vanhauskoinen kansa voisi turvallisin mielin kokoontua ilman että syytetään syrjinnästä. Puutuin tuohon papitar-sanaan siksi, että se on liittynyt epäasiallisuuteen kun naispappeuden vastustajilta on mopo karannut käsistä. En tiedä, oletko elänyt sitä aikaa, jolloin tästä keskusteltiin. Tunnen tärkeissä tehtävissä olleita ja olevia naispappeuden torjuvia teologeja, jotka yrittivät varsinkin tuossa n. 15-20 vuotta sitten hillitä pahinta nimittelyä, vihapostia, yleisönosastokirjoituksia jne. Syy oli se, että jos tarkoituksena oli (ja on) saada elintilaa messuyhteisöille ja vanhan kannan papeille edes jonkinlaisia sopukoita kirkossa, em. ylilyönnit olivat omiaan tappamaan sellaiset toiveet tehokkaammin kuin mikään muu.
4 tykkäystä
Sillä ei vielä päästä pitkälle, että tunnustaa että “toinen voi tulkita toisin”. Totta kai voi. Kiista onkin siitä, onko tulkinnalla mitään arvoa pelkästään siksi että joku voi tulkita niin, vai onko se väärää opetusta. Kyse ei ole ainoastana korinttilaiskirjeestä, vaan myös papin asemasta kristuksen edustajana yms. Naispappeus on väärää opetusta ja on ongelma jos sitä esiintyy.
1 tykkäys
Konservatiivisella puolella on kaksi päälinjaa kun puhutaan mahdollisuuksista keskustella kirkon ykseydestä ja sen puutteesta.
- Todetaan että Raamatun sana on selvä, ja kirkkomme on langennut naispappeuden harhaan.
- Todetaan että Raamatun sana on selvä sen teologisen perustelun pohjalta, mikä esitetään. Samalla myönnetään että vaikka erilaisen perustelun ja päätöksen takana olevat ovat tässä asiassa väärässä, he kuitenkin edustavat samaa kirkkoa. Heitä kohdellaan asiallisesti ja ollaan heidän kanssaan tekemisissä sen verran kuin pystytään, menettämättä oikeutta ilmaista oma vakaumus.
Ensimmäinen vaihtoehto on mielestäni se joka johtaan Lhpk:n tms. kirkkoon eikä tavallaan mahdollista Sleyn ja Kansanlähetyksen ym pysymistä kirkon lähetyksessä.
Toinen vaihtoehto on vaikea tie, mutta sitä kulkee tällä hetkellä esim. em järjestöjen teologinen jengi. Ja maallikoistakin aika moni.
1 tykkäys