Inkerin kirkon pappisvihkimys 2023

Ajankohtaista
, , ,
61

Vielä hetki yksinpuhelua. En toivo tästä riitaa, ja itse olen ymmälläni monellakin tavalla.

Mutta. En pidä uskottavana että Sley ja Sekl olisivat nimenomaan tällä tapauksella tekemässä lähtöä kirkosta. Tuo johtopäätös vaikuttaa pikemmin Luoman ajatukselta johon nyt tuli tilaisuus.

Perustelen. Säilä, Tarvainen ja Auvinen eivät ole viime vuosina kirjoittaneet kovinkaan riidanhaluisesti kirkosta ja piispoista vaan päinvastoin. En ole seurannut Uutta tietä juurikaan joten Sekl on vähän arvoitus. Mutta Sanis ja Sley. En usko!

Vaikuttaa siltä että nuo kaverit oikeasti yllättyivät Luoman reaktiosta. Kuukaupin saarnako kirpaisi noin Luomaa?

62

Hyödyllinen nosto, SLEY:ssä kun on monta uudelleenavioitunutta pastoria, kuten toki niin monessa muussakin järjestössä. Itse olen aina ihmetellyt tiukkaa tulkkntaa tässä (yleisellä tasolla).

63

Ehkä vähän “tyhmä kysymys”, mutta onko pääpaino tässä ketjussa SLEYn pastorien uudelleenavioitumisessa vai SLEYn kannattajien yleisesti?

64

No ei nyt vain kaikki kaikesta someta, muutkin työt pitää hoitaa.

65

Ihan yleisesti puhuin Sleyn tilaisuuksissa käyvästä porukasta. Virallinen opetus ei näy missään, ja se on aina ongelmallinen tilanne. Rivikävijöiden kohdalla en toisaalta kuitenkaan näe oikeaksi sitäkään, että heidät ajettaisiin ulos (joko “savustamalla” tai suoremmin esim ehtoollisen eväämisellä), joten tietty jännite tähän jää. Pastorien kohdalla asia on selvempi. Mun mielestä herätysliikejärjestöjen, jotka ovat tarkkoja virkakysymyksessä ja opettavat tiukkaa linjaa avioeron suhteen, ei pitäisi hyväksyä messun liturgiksi tai saarnaajaksi sellaista henkilöä, joka on eronnut ja uudelleen avioitunut. Se antaisi myös kävijöille selkeän signaalin. Toki tässä vaadittaisiin melkoista selkärankaa, etenkin tilanteessa jossa eronnut ja uudelleen avioitunut pastori on suosittu puhuja. (Selvyyden vuoksi täsmennän, että lesken uusi avioliitto on mielestäni myös pastorille ok.)

2 tykkäystä
66

Tuntuu inhottavalta, ennen muuta. Totta pitää puhua.

Peräänkuulutan nyt aitoa ja oikeaa reformia siihen, miten puhutaan toisista ja toiselle tässä kirkossa. Ei tämä toisten repiminen riekaleiksi voi jatkua.

Arkkipiispan hyvesignaloinnista (ADF ja Räsänen, genderkriittisyys, vihkimyksen yllätyksellisyys) on puhuttu jo paljon. Vitsaa on annettu kirkollisille konservatiiveille lehdistön haastatteluissa aika surutta.

Ja sitten tämä herätysliikkeiden edustajien puhe, mukaanlukien edit Juha Saaren teksti jossa piispakunnan väitetään luopuneen uskontunnustuksista. Tai kun herätysliikejohtajat flirttailevat oman kirkon perustamisella. Tarvaisen Titanic-linjapuhe tulee mieleen: toisaalta sanotaan että ei me olla mihinkään lähdössä kirkkolaivasta, mutta sitten myöhemmin rohkaistaan pukemaan kuitenkin pelastusliivit ylle.

Avioliittoneuvojat ymmärtääkseni painottavat, ettei eroa pitäisi koskaan käyttää arjen keskellä uhkauksena, ei mieluummin mainita edes leikillään. Jo se on omiaan herättämään epäluottamusta ja epäilyksiä siitä, onko toinen aikeissa jäädä vai tekeekö lähtöä.

Toivoisin, että kaikki kirkollisissa vastuuasemissa olevat henkilöt puhuisivat siten, että Kristus olisi heidän huulillaan, että rakkaus ja yhteyden etsiminen ohjaisivat huulille nousevia sanoja. Tätä voidaan ja tulee peräänkuuluttaa piispoilta mutta myös herätysliikejohtajilta.

Itse tahtoisin sanoa tässä hetkessä lähetysjärjestöjen ja herätysliikkeiden väelle: hylätkää kaikki uhkaukset lähteä kirkosta jos kävi sitä tai tätä. Sanokaa, että sitoudutte toimimaan täällä ja kamppailette hyvän kamppailun. Ei Jumala teitä jätä, vaan siunaa sitoutumisen. Ottakaa jalka pois ovenraosta, pysykää tässä kodissa ja rakentakaa sitä. Meillä on miljoonia ihmisiä tavoitettavissa ja kaitsettavissa evl.fi puitteissa. Tarvitsemme toisiamme, emme bunkkereita.

Oli vähän sappy puheenvuoro, mutta tarkoitan mitä sanon. Enkä sano sitä kevyesti vaan sillä taustalla että itse olen viimeisen vuoden aikana ollut kirkollisesti toiveikkaampi ja levollisempi kuin sitä edeltävien 13 vuoden aikana.

67

Kirjoitin että

Tuo näkemys alkaa sanoilla: “Inkerin Kirkon suomalaiselta pastoriltamme Juha Saarelta todella selvä selostus äskeisiin pappisvihkimyksiin”

Mainitsin tästä aiemmin.

Ei vaan tekstissä sanottiin, että “Ja on niin, ettei meillä ole kohta edes uskontunnustuksiin sitoutuneita piispoja.”

Näin minäkin kannustan, En kuulu itse mihinkään liikkeeseen. En lähde kirkosta, mutta voi olla että ekskommunikoin itseni katumuksen vuoksi.

D

1 tykkäys
68

Joo, ei ollut mitään arvolatausta, ainoa syy miksi kirjoitin noin oli se että olin puhelimella enkä luontevasti päässyt kelaamaan ylöspäin tarkastaakseni oikean kirjoittajan nimeä - ja aiemmat omat viestini viittaavat myös virheellisesti Survoon, vaikka kyseessä siis Juha Saaren kirjoitus.

Voi tätä digimaailmaa :slight_smile:

Lisäys: Korjasin viestini, seuraavaksi ylemmätkin…

1 tykkäys
69

Lainaat virheellisesti. Voitko korjata viestisi? Minä en siis kirjoittanut tuota, vaan Tarvainen.

Oma kommenttisi puolustelee Luomaa ilman perustetta. Kyse on siitä että ap on aktiivinen mutta ei kerro julkisesti myönteisistä kohtaamisista vaan päivittelee kielteiseen sävyyn järjestöjen toimintaa. Tämänhän paterhenrik myönsi edellä.

70

Tähän tapaan olen itsekin tuumaillut.

Toisaalta olen ainakin Sleyn johtavien pappien kirjoituksista ja edesottamuksista ajatellut, että vaikka kaikki ulostulot eivät ehkä ole olleet viisaita ja tarpeellisia, heidän tarkoituksensa ei ole ollut niinkään uhata vaan todeta se ihan mahdollinen näkymä että heidän liikkeensä ajetaan ulos kirkosta.

Asiaa voi halutessaan katsoa monesta kulmasta.

Kirkossa on eri rooleja, tehtäviä, virkoja.

Voidaan siis esim miettiä, mikä on piispan ja mikä herätysliikejohtajan asema. Miten he ovat onnistuneet tehtävissään?

Piispan tehtävä on kaita laumaa ja ylläpitää ykseyttä. Onko mennyt hyvin? En voi kehua ainakaan Luomaa. Eripuraa on syventänyt. Valittiin muka konservatiivien ja liberaalien tasapuolisena tuntijana ja tukijana. Heti alkuunsa hyökkäsi Sleyn kimppuun ja vähän myöhemmin käänsi takkinsa avioliittokysymyksessä. … Joku muu piispa on ollut johdonmukaisempi, olkoon lib tai kons.

Herätysliikejohtajalla on toinen tehtävä. Olla kriittinenkin, herättelijä, innostaja, evankeliumin julistaja. Ehkä ei sekään ole mennyt Strömsön tyyliin, mutta ei ihan vihkoonkaan. On outoa olettaa että järjestön johdossa tulisi vain myötäillä piispoja, jotka hyvin usein myötäilevät yleistä mielipidettä, syyttelevät jotain Räsästä, hyväksyvät pappiensa homovihkimiset ilman kirkon opin muutosta jne jne. Ei vastuu hengellisessä johtamisessa ole vain siis sitä että varjelee kaikissa tilanteissa sopua ja hyväksyntää. Vastuun kantoa on myös uskaltaa pysyä omalla kannalla jota pitää Raamatun mukaisena. Vaikka siitä seuraisi epäsuosio ja sivuraide.

No, tässä taas hyppäsin siihen joukkoon johon en itse asiassa täysin kuulu. Vaikea sanoa miksi koen että pystyn ymmärtämään useita näkökulmia.

2 tykkäystä
71

Se, ettei heitä kirjoittajan mukaan “ole kohta” implikoi kyllä nähdäkseni sitä, että suurin osa piispakunnasta ei olisi uskontunnustuksiin sitoutuneita ja että lyhyen aikavälin muutokset kuten eläköitymiset aiheuttaisivat tilanteen jossa heitä ei enää ole lainkaan… :thinking:

Sivumennen totean, että nykyinen piispakunta taitaa sitoutua ekumeenisiin uskontunnustuksiin jopa paremmin kuin piispakunta muutamassakin vaiheessa viimeisten 50 vuoden aikana. Voi olla, että useampikin piispoista haluaisi muuttaa kirkon avioliittokäsitystä, mutta sitä ei ainakaan aukikirjoitettuna ole löydettävissä uskontunnustuksista.

En kuitenkaan epäile lainkaan etteikö ainakin valtaosa (veikkaisinpa peräti että jokainen!) heistä opettaisi täysin oikein Kristuksen inkarnaatiosta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kasteesta, syntien anteeksiantamuksesta ja kuolleiden ylösnousemuksesta.

72

Itse ajattelen, että vastuu sovun edistämisestä on jokaisella kristityllä, ei vain piispalla. Sovun edistämistä on vaikkapa se, että kehutaan toista siitä mikä on hänen tekemisissään hyvää ja onnistunutta ja hyviä pyrkimyksiä. Tällainen tie rakentaa silloinkin, kun on erimielisyyksiä jostain asiasta.

Bunkkeroitumista puolestaan on se, että toisella tavoin ajatteleva aletaan nähdä lähinnä uhkana, ei enää kanssakristittynä. Ryhdytään välttelemään, mutisemaan nurkan takana, mulkoilemaan ikävästi. Omissa joukoissa sitten annetaan palaa: nuo toiset ovat ihan langenneita, lähes luopuneita, voi meitä viimeisiä uskollisia! Kaikkialta ympäriltä meitä ahdistetaan ja lyödään, piestään ja koetellaan!

Tai jos ollaan mukana vaikkapa kirkkoneuvostossa, ryhdytään kaikessa hankaliksi ja epäluuloisiksi, tehdään kaikesta kamppailu jossa toisen osapuolen ehdotukset ovat aina ongelma. Parhaimmillaan ollaan sitten niin hankalia, että suht.konservatiiviset seurakunnan työntekijätkin onnistutaan käännyttämään liberaaleiksi, kun sentään liberaalien kanssa arkinen yhteistyö onnistuu.

Bunkkeroitumiseen liittyvien puheiden valitettava seuraus on se, että siitä tulee itsensä toteuttava profetia. Vetäytymällä muiden yhteydestä ja aloittamalla mykkäkoulu ne toisetkin alkavat karttaa. Ihmiskasvot häipyvät näkyvistä ja korvautuvat Kotimaan otsikoilla ja somessa jaetuilla tarinoilla. Pyhempien yhteisö alkaa vaikuttaa muiden mielestä entistä luotaantyöntävämmältä, täysin vieraalta ja kummalliselta. Sen myötä keskiverto kirkossakävijälle SLEY ei olekaan mielikuvissa kasteen avaraa armoa ja evankeliumin ja sakramenttien iloa vaan jotain ihan muuta.

En siis sano, että herätysliikkeiden pitäisi myötäillä piispoja vaikkapa avioliittokäsityksessä. Mutta olkaa ihmiskasvoisia, antautukaa inhimilliseen suhteeseen kansankirkollisten kanssa, olkaa samaa venettä, arvostakaa sitä mikä on hyvää, kiittäkää ja taputtakaa selkään (niitä liberaaleja ja naispappejakin), uskokaa ja luottakaa vakaumuksenne vahvuuteen niin paljon että ette pelkää eri tavoin ajattelevien kohtaamista ystävällisesti ja jopa kannustaen.

73

Kirjoitat tiviisti ja laajasti. En lähde kommentoimaan kuka on suosittu ja kuka ei, mutta kyllä heidän annetaan puhua, en ota suosittuuteen kantaa siksikään, ettei voisi päätellä tarkemmin.

GDPR:n ym. kannalta on mielenkiintoista jos työnantaja lähtee kysymään onko eroa vireillä jne. Kyllä herätysliikkeiden pastorit eroavat, olisi hassua ajatella etteivät heidän suhteissaan vaikuttaisi samat lainalaisuudet kuin muidenkin.

Eli kaksi näkökulmaa:

  1. Antaako SLEY eronneen messukävijän toimia ehtoollisavustajana tms.

  2. SLEY:n eronneiden ja uudelleenavioituneiden pastoreiden käyttäminen puhujina.

74

Kuvaat edellä asioita hyvin yhdestä vinkkelistä eli paikallisen seurakunnan papin ja ehkä aktiivin maallikonkin kulmasta. Sleytä ulkoa katsellen.

Tuossa yllä näytät kohdistavan ohjeita minulle, vai onko se retoriikkaa?

Joka tapauksessa, olen siis jo aika pitkään työskennellyt päätoimisesti seurakunnassa. Samalla enemmän tai vähemmän Sleyn piirissä, en luottamus- enkä johtotehtävissä. Hyvin vähäisin rahoin, lähinnä talkoilla ja toisinaan runsaasti aikaa uhraten.

Tämä kokemukseni osoittaa että Sley on hyvin heterogeeninen. Samoin suhtautuminen on vaihtelevaa. Voi olla bunkkerin rakentajia mutta myös sillan tekijöitä, kuten itse olen yrittänyt. Olen kehunut puolin ja toisin jne. Tiedän että moni on messuyhteisössä mutta toimii ja arvostaa seurakuntaa. Puhe täydestä mykkäkoulusta ei ole koko totuus. Usein negatiivisen mielikuvan syy on mediassa. Kotimaa, KjaK … Korhonen, Sari Roman-Lagerspetz… sinnikkäitä valheen levittäjiä koskien erityisesti lähetystyötä. Luottamushenkilöt ovat myös kohdanneet hyytävää kylmyyttä piispojen taholta. Sekä jo kauan sitten että aivan viime aikoina. Tunnen tapaukset ja ihmiset.

Tästä voisi jatkaa loputtomiin.

Nyt vain loppuun: Ihmisiä on kaikissa ryhmissä, ja puutteellisia. On äärimmäisen surullista että piispoista ainakin osa kokee pelkäksi ongelmaksi herätysliikkeet vaikka siellä änkyröinnistä huolimatta tehdään aivan tärkeintä kirkon työtä. Lähetystyölle kirkon sisällä käy ainakin köpelösti, jos “ongelmat” lakaistaan rappuja pitkin pihalle. Ei ehkä ainoastaan Sleyn mutta useamman järjestön irrotessa kyllä. Pahat kielet sanovat että kirkon rahat hillitsevät lähtijöitä. Ehkä, mutta uskon että lähtöpasseja toivoneet ja pitkään jo povanneet ovat unohtaneet että kirkko solmii aina vaan sopimukset koska sen missio tarvitsee järjestöjä.

2 tykkäystä
75

Puhun ihan yleisellä tasolla, sanani eivät ole kohdistetut näissä kohdin juuri sinulle :slight_smile:

Olen myös täysin samaa mieltä siitä, että kirkon mission kannalta olisi katastrofaalista, jos yhtäkkiä meillä olisi vain Lähetysseura (ja Sansa). Nähdäkseni on kaikkien etu, että herätysliikkeet ja niiden lähetysjärjestöt pysyvät kirkossa. Ja vaikka varmasti on niitä, jotka oikeasti haluaisivat niiden lähtöä, uskon että useimmat haluaisivat vain että elämä kirkossa on sopuisaa ja tullaan toimeen.

1 tykkäys
76

Ville Auvinen puhuu kirkko-opista niin kuin se Tunnustuksissa opetetaan. Ja kuten jo edellä itse sanoin.

D

6 tykkäystä
77

Olen kyllä sitä mieltä että nyt luette sekä sinä että Ville arkkipiispaa kuin piru Raamattua. Arkkipiispan kysymys on täysin itsestäänselvästi, edustaako Suomen ev.-lut. kirkko Kristuksen kirkkoa Suomessa järjestöjen ja Inkerin kirkon mielestä. Ei arkkipiispan kysymys nouse jonkinlaisesta ekumeenisesta hybriksestä jossa Suomen ev.-lut. kirkko olisi the kirkko ja muut eivät olisi. Paikalliskirkkoajattelu on syvästi sisäänrakennettuna koko kirkkomme ekumeeniseen linjaan. Edellä esitetty tulkinta on siis suoraan sanottuna täysin absurdi.

Koska näemmä arkkipiispan kysymys on suomennettava, tätä haetaan:
Ajatteletteko te ja Inkerin kirkko, että tilanne Suomen ev.-lut. kirkossa on sellainen tunnustuksellinen hätätila, että oikeus sivusta tapahtuviin pappisvihkimyksiin on olemassa? Näinhän Luther-säätiö aikanaan asiaa tarkasteli ja argumentoi, kun ensimmäiset vihkimykset haettiin Ruotsista ja kun asiaa sitten pyöriteltiin tuomiokapituleissa.

Kaikkea sitä, mitä tapahtuu järjestöjen ja Inkerin kohdalla luetaan Lähetyshiippakunnan syntyhistoriasta käsin. Matkan varrella asiaa ei ole helpottanut se, että tilanteessa on ollut epäselvyyttä. Epäselvyyttä synnyttäneitä tekijöitä esimerkiksi SLEY:n kanssa vuosien varrelta:

  • Jännitteitä herättäneet pappisvihkimykset lähetyskentillä / viimeisimmät Inkeri-kuviot
  • Linjapuheen pelastusliivit ja -veneet
  • SLEY:n kirkosta eronneet messuyhteisöjen jäsenet
  • Lähetyshiippakunnan papin tervehdyspuhe MN-festareilla takavuosina
  • Jännitteet lähetyskentillä (viimeisimpänä: mitä tapahtuu Japanissa? Katkooko SLEY yhteyksiä pitkäaikaiseen yhteistyökumppaniin virkakysymyksen vuoksi?)

SLEY ei voi olla samanaikaisesti sekä ev.-lut. kirkon virallinen lähetysjärjestö ja jonkinlainen itsenäinen luterilainen kirkkokunta. SLEY:llä ei voi olla omaa ekumeenista linjaa tai omia ekumeenisia sopimuksia toisten kirkkojen kanssa - SLEY:n tekemä lähetystyö on osa Suomen ev.-lut. kirkon missiota.

Tiedän kyllä, että tunnariluterilaisissa piireissä tapahtuu aika vapaata liikehdintää: SLEY, Seurakuntaliitto, LHPK (, STLK). Ei se varmaan ole ihan helppoa SLEY:llekään, mutta näin ulkopuolelta katsoen tuntuisi hyvältä jos puheissa vailla mitään epäilystä ilmaistaisiin paikalliskirkon rajoja. Tai sanotaan vaikka näin: olisi hyvä, että painotettaisiin SLEY:n selkeästi kuuluvan evl.fi perheeseen, ei pienten tunnustuksellisten luterilaisten vapaakirkkojen perheeseen.

Tässä muuten ehkä Kansanlähetys ja SRO pääsevät vähän helpommalla mitä tulee epäilyksiin - matalakirkollinen, maallikkoutta korostava kristillisyys on luontaisesti enemmän kallellaan evankelikaaliseen vapaakirkollisuuteen, mutta kirkon virka ja sakramentit rakentavat eräänlaisen luonnollisen rajalinjan sillä reunamalla.

1 tykkäys
78

Taisin ilmaista itseäni huonosti, koska mun tarkoitus ei ollut ottaa kantaa siihen, kuinka monia ja keitä eronneita pastoreita missäkin herätysliikkeessä vaikuttaa. Tarkoitin vain: eronneen ja uudelleen avioituneen papin hyväksymättömyys messua toimittamaan tai opettamaan vaatisi joka tapauksessa melkoista selkärankaa, mutta aivan erityisesti siinä tilanteessa, jossa kyseinen hypoteettinen henkilö olisi puhujana jotenkin erityisen suosittu tai pidetty. Mutta se tästä offtopicista.

Vertauksesi ei täysin toimi, koska herätysliikejohtajien puhe mahdollisesta kirkosta lähtemisestä ei ole ensisijaisesti kohdistettu kirkolle, vaan omille kannattajille. He voivat olla epätietoisia siitä, mikä on omaksi kodiksi koetun liikkeen suunnitelma muuttuvassa tilanteessa. Kyseessä ei siis ole erokortin heittely puolisolle, vaan pikemminkin lasten rauhoittelu kiristyvän parisuhteen keskellä: äiti kovasti toivoo että isän kanssa saataisiin asiat selvitettyä, mutta jos se ei onnistu, niin kyllä siitäkin sitten selvitään, älkää te lapset sitä murehtiko.

1 tykkäys
79

On sitä erokorttia julkisissa puheenvuoroissakin heiluteltu. Lisäksi viestittäessä digitaalisessa ympäristössä pitäisi ottaa aina huomioon, että lukijakunta ovat kaikki - eivät vain omat kannattajat. Jos STI:n pääsihteeri vaikkapa viestii jotain ja se nostetaan Seurakuntalaisessa framille, kyllä lukijakunta on kirkkokansa, papisto ja piispat yli herätysliikerajojen. Ja niitä signaaleja kyllä kuunnellaan tarkkaan ja ne oikeasti vaikuttavat suhtautumiseen.

1 tykkäys
80

Sen mukaan mitä tästä asiasta on julkisesti puhuttu ja kirjoitettu, on yhteistyökirkko Japanissa tarkoitus vaihtaa sen takia, että Japanin ev-lut kirkko tekee liikaa myönnytyksiä suhteessa muihin uskontoihin. Ymmärrän, että virallisen ja ääneen sanotun syyn ohella voi olla olemassa myös muita syitä, eli teoriasi virkakysymyksen vaikutuksesta asiaan ei ole tällä todistettu vääräksi. Ainakaan ainoa syy se ei kuitenkaan ole.

4 tykkäystä