Mistä sinä tiedät, mitä Jumala siunaa ja mitä ei?
Kiitän mielenkiinnosta, mutta epäilen että LHPK:n jo aikaisemmassa vaiheessa tekemien ratkaisujen ja niiden taustalla olevan teologian valossa tuskin mikään mitä sanoisin voisi ainakaan sinua vakuuttaa. Pahoitteluni siis etten lähde nyt tähän julkiseen keskusteluun vaikka sinällään kysymys itsessään olisikin perusteltu.
Luen miten ap kirjoitti. Tiedän että hän ei tarkoita etteikö Kristuksen kirkko voi löytyä muualta. Silti, ap asetti sanansa taitamattomasti. Systemaatikkona älähdin heti. Kirkko-oppi on pielessä. Olipa kyse itse artikkelissa ollut vaikka kaftaanin väristä.
Samaisessa artikkelissa ap jyrähtää:
Koen, että nykyinen virkani velvoittaa minua tällaiseen kokonaisuudesta huolehtimiseen tällä tavalla
Eipä kuulu jyrähdystä kun kymmenet papit vihkivät vastoin kirkon ohjeistusta. Tämä kaksinaamaisuus on naurettavan läpinäkyvää. Se vie uskottavuusen kaikelta ap:n auktoriteetilta. Ihan pelletouhua.
Minä elän mainiosti ilman Inkerin kirkon pappeja. Ja ajattelen että on heillekin tilaa.
En kuulu mihinkään herätys- enkä muuhunkaan liikkeeseen ja teen sujuvasti töitä naispuolisten pappien kanssa ja kaikkien muidenkin. Ajatuskin kuulumisesta johonkin liikkeeseen kirkkoon kuulumisen lisäksi, on absurdi. Vain Raamattu, tunnustus, laki ja järjestys sanoo mitä teen. Minä en kaipaa kenenkään ihmisen tai johtokunnan hengellistä “kaitsentaa” tai konsistoria eikä kukaan kestäisi minua.
Ja olen sitä mieltä että piispoilta (osalta) on kirkollinen ykseys pahasti kateissa. Rukoilen että he säilyttävät mielenterveytensä kaksijakoisessa maailmassaan.
*lisäys
Minulle on henkilökohtaisesti luettu madonluvut, kun olen puolustanut miehen ja naisen välistä avioliittoa. Sanamuodot ovat tyyliin, “Kunhan tilanne muuttuu, niin Dkin ottaa lusikan kauniiseen käteen”:
Kun samaa sukupuolta vihkimine sallitaan ja se tullaan sallimaan, kiitos tämän piispojen hajaannuksen, niin kaltaiseni papit tullaan laittamaan polvilleen jos emme niele kantojamme. Ja se ei tarkoita pelkästään tilanteen hyväksymistä, vaan omantunnon tason katumuksen vaatimista. Tästäkin minulla on pappiskollegan puheenvuoro muistissa naispappeuden tiimoilta “Jos ajattelee että naispappeus on väärin, niin ei pitäisi vihkiä papiksi”. Kyseessä on monien tuntema symppispappi.
Siltikään en tule turvautumaan Inkerin kirkon tai herätysliikepappeihin enkä muun kirkon pappeihin. Enkä eroa kirkosta.
D
Suomen Raamattuopiston Lauri Vartiainen kirjoittaa aiheesta hyvin:
Viime päivinä on mediassa kuohunut Inkerin kirkon pappisvihkimyksen tiimoilta. Tähän vihkimykseen osallistui myös Suomen Raamattuopiston vararehtori Veli-Matti Kujala , jota onnittelemme lämpimästi. Erityisesti arkkipiispa Tapio Luoma on esittänyt julkisuudessa kovia väitteitä tapahtumaan liittyen. Suomen Raamattuopiston Säätiön osalta haluan sanoa: Olemme edelleen Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä toimiva herätysliike. Suurin osa aktiiveistamme on myös paikallisseurakuntansa aktiivisia vastuunkantajia. Järjestömme papistosta aivan valtaosa on Suomen evankelisluterilaisen kirkon papistoa.
Pari vuotta sitten kirkon radikaalit valitsivat ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja käynnistää samaa sukupuolta olevien kirkolliset avioliittoon vihkimiset, jotka rikkovat kirkkolakia ja kirkkojärjestystä vastaan. Alkuhämmennyksen jälkeen piispakunta päätti olla puuttumatta näihin rikkomuksiin. Valitsemalla välinpitämättömyyden tai kannustamisen tien liberaalin laidan kohdalla piispat ovat menettäneet moraalisen oikeutuksensa puuttua herätysliikeväen kohdalla asioihin, jotka eivät ole heille mieleen. 1800-luvulla saatettiin passittaa herätysliikeväki oikeuteen seurojen pitämisestä. Tänään sellainen pelin politiikka ei enää käy.
Me emme myöskään lähde ovet paukkuen, vaan pysymme osana suomalaista kirkollista todellisuutta – kuten herätysliikkeet ovat olleet jo satojen vuosien ajan. Meitä ei voi komentaa takapenkkiin istumaan, vaan me teemme työtä kädet savessa evankeliumin tähden – myös järjestämällä jumalanpalveluksia osana laajaa, monimuotoista toimintaamme. Onko Veli-Matti Kujalan pappisvihkimys viimeinen laatuaan? Sitä en voi luvata. Aika näyttää.
Turhaan poistit. Kiinnostava puheenvuoro Junkkaalalta, jota tänäkin syksynä nähdään seurakunnassamme pitämässä raamattuluentoa, ainakin vielä ennenkuin uusi naiskirkkoherramme päättää sellaiset vuosia jatkuneet luennot lopettaa.
Tosiaan selkeä kanta Junkkaalalla.
Jossain vilahti Kylväjän Kääriäisen kolmannen tien etsintään liittyvä kirjoitus mutta lieneekö kyseessä kesän juttu? Vai onko Kylväjä nyt ottamassa askelia kirkon valtavirtaan päin kun puhe jyrkistä ja ei niin jyrkistä ryhmistä on taas käynnissä? Aika todennäköinen suunta on se että juuri nuo kolme “pahista” inkeripappeineen ollaan työntämässä yhä etäämmälle - vai menevätkö ne itse, tulkinta sekin - ja viidesläislähtöisistä lähetysjärjestöistä Sansa ja Kylväjä pyrkivät erottautumaan kirkollisempina ja maltillisempina.
Kylväjä oli ennen kai likellä SRO:ta, joka ei siis ole lähetysjärjestö. Tietänet paremmin, ja varsinkin @Yocha , onko läheisyys loppunut.
Raamattuopiston teologeista Junkkaala ja Vartiainen sekä eläkeläinen Mäkelä ovat ilmeisesti hyvin perinteisellä kannalla.
Sinänsä en ota kantaa, mikä on viisainta. Ainahan on kysymys ihmisistä ja asenteista myös, ei pelkästään teologiasta. Voihan se kolmas tie olla hyväkin. Tiukimmat järjestöjohtajat eivät silti taida luopua omasta ajattelustaan jonka seurausta pitkälle tuo Inkerin tapaus ja sen jälkeinen välirikko Luoman kanssa on.
Luin kyllä uusimman Kylväjä-lehden pääkirjoituksen viime viikolla, kun lehti ihan paperisena tulee kotiin. En oikein tiedä, osaanko tulkita Kääriäisen ajatuksia, mutta varmaankin noin kuin sinäkin asian näet. Aiemmin Kylväjä ja SRO ovat kulkeneet hyvinkin yhdessä. Luultavasti Kääriäinen amerikkalaista teologiaa sisäistäneenä, siellä opiskelleena ja muutenkin ulkomailla siellä ja Aasiassa suurimman osan elämästään asuneena ja syntyneenä suomalaiseen lähettiperheeseen näkee kolmannen tien jotenkin pelkän evankeliumin julistamisen kautta, mikä ei ole huono asia, eikä halua ottaa kantaa kirkon virkakantakysymykseen, tai se ei häntä häiritse.
Niko Huttusen ankara teksti Inkeristä haettuja pappisvihkimyksiä kohtaan.
Eri mieltä saa olla mutta olisi oikein ja kohtuullista jos mahdollinen kritiikki kohdistuisi itse tekstiin eikä Niko Huttuseen. Kiitos!
Viitattu Marjokorven perustelu paikallisen lain vaatimuksista vähän ontuu.
Huttusen mopo karkaa käsistä, ja pahasti.
Hänellä ei tunnu olevan tietoa historiasta eikä nykypäivästä, koskien niin inkeriläisiä kuin kirkkomme herätys- ja lähetysjärjestöjä.
Luoma oli tietoinen näistä asioista, mutta heittäytyi yllättyneeksi ja tuomitsevaksi, mikä avaa nyt portit vihamieliselle puheelle a la Huttunen yms.
Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja Ville Auvinen on jo vastannut mielestäni hyvin tuohon vastenmieliseen kirjoitukseen: Putinin vai Diaboloksen juonet? | HA-PA-TE?
On varmasti totta, että poliittinen tilanne luo tilanteita, joitten edessä ei pidä olla naiiveja, mutta Huttusen vihjailut esimerkiksi Kansanlähetyksen 30 hopearahasta olivat lähinnä kuvottavaa mustamaalaamista. Milloin ehdotetaan Inkerin kirkossa vihkimyksen saaneiden internoimista turvallisuusuhkana, kun heitä niin kovin vaarallisina pidetään?
Inkerin kirkkoa ja järjestöjämme saa kritisoida. Voi olla perustellusti eri mieltä vaikka olisi konservatiivi luterilainenkin.
Huttunen on joissain asioissa kirjoittanut hyvin. Persoonaa ei ole syytä arvioida.
Teksti vaikuttaa ensin pakinalta.
Sitten sävy muuttuu aggressiiviseksi. On todella huolestuttavaa että teologit meillä ryhtyvät tuollaiseen panetteluun. Kyseessä on valtava viha perinteistä uskoa kohtaan, muuten tuota ei oikein voi selittää. On raskas syytös Raamatun tutkijalta väittää toisia Raamatun tuntijoita ja lähetystyön tekijöitä Venäjän kätyreiksi jne.
Dosentti Timo Eskolakin on arvioinut Huttusen kirjoitusta ja näkee sen täyttävän vihapuheen määritelmät: Dosentti Niko Huttusen teksti esimerkkinä vihapuheesta – Dosentin kammiosta
Ei se välttämättä liity heidän teologiaansa, vaan voi olla kyse myös äärimmäisen paranoidista Venäjä-suhtautumisesta. Olen itsekin esittänyt kritiikkiä lähetysjärjestöjen suhteesta Venäjään, ja sain siihen hyviä vastauksia, joiden ansiosta suhtautumiseni asiaan on vahvasti prosessissa. Sellainen ajattelu, jossa jokainen jollain tavalla Venäjään linkittyvä henkilö on automaattisesti aktiivinen Putinin kätyri, on kuitenkin lähinnä syrjintää.
Itse ihmettelin ( ottamatta kantaa edelleenkään vihkimyksiin) näiden tyyppien matkaa Venäjälle vastoin viranomaisten suosituksia. Huttunen ottaa mielestäni aivan oikein kantaa tähän. Ei sinne pitäisi olla yhdelläkään kristityllä mitään asiaa ( pl opposition tukeminen) saati olla Venäjän valtion käsikassaran - Inkerin luterilaisen kirkon - tukija. Sama koskee tietenkin Gundjajevin poppoon tukemista.
Kuukaupin saarna oli minustakin pelottava. Siinä oli isovenäläinen uhkaus tulla Suomeen.
Auviselta hyvä teksti, josta kuitenkin poimin yhden kohdan kritisoitavaksi:
He toteuttavat pappeuttaan Inkerin kirkon yhteyksissä ja yksittäistapauksissa järjestöjen omissa yhteisöissä Suomessa.
Mun mielestä sitä, millä tavalla Inkerin kirkon papit toimivat järjestöissä Suomessa, ei voi ihan rehellisesti sanoa yksittäistapauksiksi. Mutta ehkä asiassa on tapahtunut jokin tuore linjanmuutos, josta en ole tietoinen, tai sitten tulkitsen yksittäistapaus-termiä liian ahtaasti.
Mistä sulla on peräisin tällainen tieto, että Inkerin kirkko olisi Venäjän valtion käsikassara?
Miten Kuukauppi voisi esittää isovenäläistä uhkausta, kun käsittääkseni hän ei ole isovenäläinen vaan inkeriläinen?
Voisitko lopettaa sinäkin perusteettoman mustamaalauksen?
Et varmaankaan lue Eskolaa, sillä siinä olisi liian kohtikäyvää analyysia vihapuheesta.
Mitään todisteita Putinin tukemisesta ei ole, siis Inkerin kirkosta ja meidän läheteistämme puheen ollen.
Kuukauppi yms ovat huolissaan meidän kirkkomme hengellisestä tilasta. Tämä on ihan vanha juttu jo. Politiikan ja sodan sotkeminen tähän on joko tietämättömyyttä tai pahaa tahtoa.
Onko kukaan näistä viidestä papista tietojen mukaan antamassa pappislupausta nyt Suomessa?