Inkerin luterilainen kirkko ei ole tuominnut Venäjän valtion barbaaritekoja Ukrainassa. Toisenlaistakin ääntä on venäjän luterilaisilta - arkkipiispaa myöten,muistaakseni- kuulunut seurauksineen.
Inkeri on tunnetusti osa venäjää.
Inkerin luterilainen kirkko ei ole tuominnut Venäjän valtion barbaaritekoja Ukrainassa. Toisenlaistakin ääntä on venäjän luterilaisilta - arkkipiispaa myöten,muistaakseni- kuulunut seurauksineen.
Inkeri on tunnetusti osa venäjää.
Ei ole tuominnut niin. Se on mun mielestä väärin. Käsikassara-termillä kuitenkin yleisesti tarkoitetaan sitä, että taho A aktiivisesti ja tietoisesti toimii tahon B hyväksi ja suostuu sen välineeksi. Inkerin kirkolla ei ole tällaista suhdetta Venäjän valtioon, tai ainakaan sellaisesta ei ole mitään todisteita. Passiivisesta hiljaisuudella hyväksymisestä on todisteita.
Ymmärränkö isovenäläinen-sanan sisällön väärin, kun kuvittelen sen tarkoittavan sellaista venäläistä, joka ei kuulu mihinkään etniseen vähemmistöryhmään? Jolloin inkeriläiset, mordvalaiset, burjaatit jne jne eivät ole isovenäläisiä, vaikka ovat venäläisiä.
Se toinen luterilainen kirkko on Inkerin kirkkoa suurempi, ja sen johtaja tuomitsi sodan paeten samalla maasta. Sota ei siitä loppunut, mutta ainakin seurakunnat jäivät ilman paimentaan. Mitä siis voisi saada aikaan alle 10 000 jäsenen Inkerin kirkko?
Suomalaiset lähetysjärjestöt toimivat Venäjällä siksi, että evankeliumi tulee julistetuksi sielläkin. Samalla se estää muuten välillisesti Venäjän länsimaiden demonisoinnin tehoa, kun jonkunlainen vuorovaikutus säilyy.
Isovenäläisillä voidaan viitata etnisesti venäläisiin, mutta pidän käsitettä tässä vähän outona. Sitä kun on vanhastaan käytetty erotuksena valkovenäläisistä ja vähävenäläisistä eli ukrainalaisista, ja ajatuksena tällöin on, että ne ovat yksi kansa, jossa isovenäläiset ovat johtava osapuoli. Ukrainalaisten mielestä he taas ovat oma kansansa eivätkä mitään vähävenäläisiä.
Niitä taisi olla jotain 300 evankelisten
kirkkojen johtajaa jotka tuomitsivat Venäjän aggression pian sodan alettua. Tietääkseni ei ketään Inkerin kirkosta…
On hyvä muistaa, että inkeriläiset ovat nykyään vähemmistö tässä kirkossa. Suurin osa kirkon jäsenistä on muuttanut Suomeen. Mielikuvissa puhutaan Inkerin mummoista mutta suurin seurakunta on Pietarissa…
Isovenäläisellä tarkoitin tässä sitä propagandaa jossa esimerkiksi venäjän ja Ukrainan väitetään olevan yhtä. Suomikin luetaan saman vallan alle.
Kris, tämä on yställinen kysymys: Vaikutat inhoavan kaikkea Venäjään ja venäläisiin liittyvää. Eikö sinun ole vaikeaa elää ortodoksina Suomessa, kun seurakunnissa monilla aktiiveilla on venäläistä taustaa?
Pitäisikö vastata ollenkaan. Vahva spinnausoletus.
No, minulla on venäläistaustaisia ystäviä ja työkavereita. Jaan heidän näkemyksensä venäjän valtiosta. Arvostan venäläisen kulttuurin tuotoksia. Kielikin on kaunis.
Slava Ukraini! Heroem slava!
Kysymykseni oli vilpitön, ystävällinen ja ihmettelevä. Ajatuksesi manipuloinnista tuntuu siksi hieman hassulta, mutta toki saat niin ajatella
Spinnauksella tarkoitin:
En ole miettinyt ‘isovenäläisen’ käsitettä tarkemmin, mutta voi tosiaan olla, että sitä on eniten käytetty tuossa Stieleichen mainitsemassa tarkoituksessa. Olen myös ymmärtänyt, että periaatteessa ‘venäläinen’ nimenomaan on etninen venäläinen, kun taas ei-venäläinen Venäjän kansalainen/vakituinen asukas olisi ‘venäjäläinen’. Itse venäjäksihän vastaavat sanat ovat русский ja российский.
Tästä aiheesta heräsi niin paljon keskustelua, että päätin jakaa sen omaksi ketjukseen. Toivottavasti jako meni oikein ja asia on kaikille ok. En keksinyt, miten liitettäisiin ketjulle sellainen tunniste jota ei vielä ole olemassa, joten nyt mennään näillä.
Vastausta kirjoittaessa ketju karkasi alta, uusi yritys siis.
Tuntuu jossain määrin asiattomalta, että viittaat minun olevan propagandan ja väärän tiedon levittäjä. Luonnollisestikaan tämä ei pidä paikkaansa.
Spinnausta on kääntää keskustelu sivuseikkoihin ( tässä tapauksessa minuun), jolloin alkuperäinen aihe jää sivuun.
Tahallista tai tahatonta, en tiedä.
Ovat Venäjän kansalaisia ja siinä mielessä venäläisiä, mutta kansallisuudeltaan eivät ole venäläisiä, vaan inkeriläisiä, mordvalaisia, burjaatteja jne jne.
Minä kyllä suuresti ihmettelen, miten kukaan kristitty voi enää hyvällä omallatunnolla olla ja toimia Venäjällä. Eikö riitä rohkeus siihen, että tuomitaan hyökkäyssota ja lähdetään maasta!? Kerta kaikkiaan epäilyttävää! Olen myös kuullut huhuja, että Pietarin ohella kristittyjä (tai “kristittyjä”) löytyy jopa Moskovasta, Putinin silmien alta… Kuinka ne kehtaavat!!
Tässä vielä ihan tuoreeltaan Seurakuntalaisen juttu aiheesta perustuen Radio Dein debattiin. Tässä kirkon keskushallintoa edustava henkilö myös esittää väitteitä siitä, miten seurakuntalaiset Venäjällä tähän pappisvihkimykseen suhtautuvat. Mistäköhän tieto on peräisin?
Minä tuen taloudellisesti lähetystyöntekijää, joka toimii lapsityössä Venäjällä. Minusta hänen työnsä on tärkeää. En pidä häntä venäjän hyökkäyssodan kannattajana.
Ymmärsin @AnttiValkama :n kirjoituksen vitsiksi, koska tämä keskustelu lähti eilen jo älyttömyyden puolelle. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Venäjällä toimivia lähettejä on hyvä tukea.
Olen maallikko, ja myös väliinputoaja vähän joka asiassa.
Mutta arvelen että jos vakaumukseni olisi naispappeuden torjuva, löytäisin perinteisen luterilaisen teologian dokumenteista perusteita jätetyn oikeudelle avioitua. Sen sijaan papin viran laajennukselle en. Samoin homosuhteisiin suhtautuminen Jumalan sanan valossa lienee teologisesti varsin selvästi ei/kyllä -valinta.
Mutta toki epäsuhtaa on todellisuudessa jos toistuvasti saarnataan yhdestä synnistä tai kahdesta, mutta vaietaan kolmannesta jos se sattuu itseen tai läheisiin. Tässäkin asiassa voitaneen erottaa kuitenkin yksilöt ja järjestöt tai kirkot. Onhan näet yksi asia pidättäytyä henkilöiden tuomitsemisesta, ja toinen asia olla suostumatta kirkon päätöksiin jotka koetaan Raamatun vastaisina.
Jos hengellisen järjestön, seurakunnan tai yksittäisen opettajan/paimenen pitäisi kaikessa puheessa aina ajatella että nyt joku kohtaa tuomion sanan mutta toinen ei, vaikka se toinen olisi syyllinen siihen mistä nyt ei puhuttu, kävisi ns lain julistaminen mahdottomaksi. Evankeliumi olisi vain kaikkea hyvää kaikille, ja syntisyys yleistä heikkoutta, joka ei lopulta aiheuta pistoa kenenkään sydämeen. Vaikka itse en kovin paljon esim pappiemme puheissa kohtaa henkilökohtaisen uskon ja parannuksen muuttumista yhteiskunta- ja ympäristöpuheeksi, siitä ilmiöstä moni kertoo. Se onkin yksi selvä seuraus em ongelmasta: Ei voi tarkentaa synteihimme sanan tarkoittamalla tavalla, koska se osuisi puhujan omaan elämään, tai varsinkin yleisen mielipiteen valkaisemiin synteihin. Siksi valitaan mieluummin kollektiiviset ja rakenteelliset synnit.
Ei selvästikään ole vitsi (viittaus Valkamaan). Hän on huolestunut asiasta, myös itse olen. Ja viesti on saanut 5 tykkäystä, joka on täällä paljon.