Sanoinhan että olen ravintolassa tilannut Paholaisen hilloa.
Ja se on oikein hyvää.
Pizzamainoksessa arvelutti lähinnä mainoslause, joka oli tökerö. Mutta en katsonut täydellistä kieltäytymistä tarpeelliseksi, kun ei siitä kukaan olisi tiennyt 
Sitten on tilanteita, joissa valinta on oikeasti kannanotto.
Ei minusta tökerö. Toinen vaihtoehto olisi ollut jumalattoman hyvää. Mutta kolmas ja neljäs olisi ollut minusta tökerömpiä, eli saa…n tai pe…leen hyvää, Mutta toki erittäin osuvia nekin.
Ei minusta. Ennemminkin “pyhä Venuksen päivä”.
Ok. Jos nyt analysoidaan nämä mainoslause-vaihtoehdot tökeröyden perusteella, niin “s…n” tai "p…"n hyvää tarkoittaisi, että saatana on ns. hyvä tyyppi. Kannanotto, jos asian niin näkee.
“Jumalattoman hyvää” tarkoittaisi suositusta elää ilman Jumalaa. Kannanotto ateismin puolesta.
“Syntisen hyvää” tarkoittaa synnin tekemisen ihanuutta. Mikä on tökerö siksi, että synti ei tarkoita “kivoja kiellettyjä juttuja”, vaan oikeasti pahaa ja vahingollista. Lähimmäisen vahingoittamista.
Eli “syntisen hyvää” on tökeröin. We have a winner.
Saadaankohan me tästäkin riita aikaiseksi 
Minusta nimittäin nuo eivät tarkoita että saatana olisi hyvä tyyppi vaan laitan vertauskohdan: onpa erinomaisen hyvää tai hirveän hyvää eli itse tuote on hyvä jota kuvaa vain tuo normaalista poikkeava lisämääritelmä (tai jumalattoman, s—n, per—leen), jota varsinkin miesväen keskuudessa voidaan vaihdella vaikkapa noiden viiden välillä.
Kun sanot että synti ei tarkoita kivoja kiellettyjä asioita, niin niitähän ne monesti monen mielestä on. Vaikkapa syrjähypyt voivat olla syntisen hyviä eli nautintoa on mutta moraalinen tuomio myös. Ja kyllähän Jumalakin varoittaa juuri synnin houkutuksista eli ei ihminen ole kiinnostunut ikävistä ja pahoista synninteoista vaan juuri niistä joista saa hetkellistä nautintoa, mutta jotka Jumala on tuominnut vääriksi. Oikeastaan neljä seitsemästä kuolemansynnistäkin on sellaisia: laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo. Kaikissa takana on nautinto joka saa tekemään (tai olemaan tekemättä = laiskuus) jotakin niin että siitä muodostuu syntistä lähinnä sen liiallisuuden vuoksi.
Totta se, että ilmaisu on perimmältään jonkin asian painottamista ilman uskoa saatanaan.
Mietin kuitenkin ilmaisua “jumalattoman”, joka on vähän eri asia. Jumala on negatiivisena, olemattomana tai ei haluttuna. Eli eivät ole suoraan samansisältöinen ilmaisu, minusta. “Jumalaisen hyvää” -ilmaisua käytetään myös, jolloin Jumala esitetään positiivisena kuin myös vertailukohde. “Taivaallisen hyvää” on myös ymmärrettävämpi ilmaisu kuin “helvetin hyvää”.
Mutta juuri siksi tuo ilmaisu “p…n hyvää” olisikin mielestäni vähemmän tökerö kuin “syntisen hyvää.”. Synnin nautinnollisuudella mainostaminen on tökeröintä.
On totta, että synnin tekeminen on usein - ainakin hetkellisesti - mukavaa puuhaa. Miksi kukaan sitä muuten tekisi? Mulle “syntisen hyvää” tuo kuitenkin mieleen sellaisen ajattelutavan, jossa kristinuskoa (tai mahdollisesti muitakin uskontoja ja aatteita) syytetään siitä, että kaikki kiva on kiellettyä. Jos jokin on todella nautinnollista, sen on pakko olla syntiä. En tiedä, onko mainostajilla ollut tällainen ajatuskulku mielessään, mutta mulle syntyy tämä mielikuva. Haluan pontevasti vastustaa sellaista ajattelua, että kristityn elämä olisi tylsää ja nautinnot kielletty. Siksi syntinen paholaispizza olisi mennyt mullakin boikottiin, jos olisi tullut vastaan ja jos sitä nyt olisi gluteenittomana edes saanut.
Tekee mieleni kujeilla vähän vastauksesi kanssa, mutta uskon, että tästäkin tulee taas kuraa niskaan. Nimittäin, mieleeni tuli heti, että jos mainostaja mainostaa syntisen hyvää pizzaa ja sinä pistät sen boikottiin, niin eikö se juuri osoita, että kieltäydyt nautinnosta koska sen sanotaan olevan syntistä? Eli kieltäytymällä vahvistat mainostajan antamaa ennakkokuvaa tylsästä tiukkisuskiksesta.
Jään odottamaan ryöppyä
Herkullinen vehnäjauhopitsa keliaakikolle voi olla aika hyvä vertaus synnistä. Houkutteleva ja tuo hetkellisesti iloa, mutta tuhoaa sisältäpäin, ja lopulta voi tappaa, jos sen ottaa elämäänsä tavaksi.
No lähestyin asiaa periaatteelliselta kannalta, en keliaakikon näkökulmasta. Mutta jos nyt se otetaan huomioon, niin voitte vetää tietysti ruksit tuohon kirjoitukseni päälle ja jättää huomiotta.
Britit ovat ilmiselvästi höynähtäneet. Sietäisivät ottaa mallia Kiinasta, jossa keskushallinto on määritellyt Islamin “ääriajatteluksi” ja vaatii kansalaisia luovuttamaan koraaninsa tuhottavaksi.
Tässä pizzasta kieltäydytään, koska mainostaja on antanut väärän kuvan uskosta ja leikittelee synnin vakavuudella, ei siksi, että nautinto olisi synti.
Tämä voi olla oikea syy ja vaikutin, mutta ns. sivustakatsoja tai mainostaja, jotka ajattelevat uskovien olevan kaikista mukavista nautinnoista kieltäytyjiä saavat tästä juuri vahvistusta ennakkoasenteelleen.
Ei ehkä kannata olla huolissaan ihmisistä, jotka varta vasten haluavat ajatella toisista pahaa.
Tuossa on vielä sekin juttu, että kun pizza on ensin nimetty “Paholaisen pizzaksi”, niin jotenkin “paholaisesta” on tullut mielleyhtymä “syntiin”. Ja kun mainostetaan, että “maistakaa Paholaisen pizzaa, se on syntisen hyvää”, niin eikö se tarkoita silloin myös että paholainen on hyvä tyyppi? Paholainen on ikäänkuin se “kiva vanhempi”, joka antaa tehdä kivoja juttuja, joita se tiukkis-vanhempi kieltää…
Voihan tuon toki noinkin ajatella. Itse ajattelisin kuitenkin että lähes jokainen lukija osaa ajatella yhteyden kuvaavan viettelevyyttä. Pizza on siis viettelevää kuin synti ja siksi syntisen hyvää. Pizzan syönti sinänsä eikä paholaisen pizzan syönti erityisesti ole kuitenkaan pahantekoa vaan on vain niin houkuttelevaa että siitä on lähes mahdotonta kieltäytyä eli kuin jokin synti jonka houkutus saattaa olla ylivoimainen ihmiselle. Ehkä kuolemansynneistä juuri ylensyönti eli mässäily tulee tässä lähelle eli pizza on niin hyvää että on vaikea olla syyllistymättä mässäilyyn.
Johtopäätöksenä ihan outo. Mainoslauseena joka tapauksessa edelleen tökeröistä tökeröin.
Ei se synnin suhteen yleensäkään mene niin, että synti on “syntisen hyvää”. Syntiä kuvataan Raamatussa monin tavoin ja vertauskuvin. Eräs on orjantappurapensas, johon lammas on takertunut, eikä pääse omin avuin irti.
Ns. kuolemansynneistä en ole kiinnostunut. Jos tarkoitetaan vakavia syntejä, jotka “johtavat kuolemaan”, eli ovat kadottavia syntejä, en näkisi mässäilyä sellaisena. Äärimmilleen viety irstas elämäntapa voi toki olla sitä, mutta pizzan syönti… Pyh.
Takavuosina oli myynnissä jäätelösarja, jonka maut oli nimettu seitsemän pääsynnin mukaan. Se oli minusta ehdoton pohjanoteeraus.
Totta. Muistan. Aika monta vuotta sitten, muistelen, mutta mieleen on jäänyt. Samoin erästä suklaata mainostettiin lauseella “pieni synti, suuri nautinto”.
MInä kyllä ymmärrän mainoslauseen idean ja pidän sitä hyvänä. Ehkä sinä otat asian liian kristillisenä ja kirjaimellisesti synnillisenä. Minusta ilmaus “syntisen hyvää” on aivan selkeä. Voisin sanoa lähes saman asian ilman kristillistä taustaa vaikkapa että “niin hyvää, että tekee aivan pahaa”. Senkin voisi tietysti ajatella että eihän se nyt voi olla silloin hyvää jos se kerran tekee pahaa, mutta mainoslauseen idea on juuri sen tarttuvuudessa ja jopa paradoksaalisuudessa. Maallisessa kielenkäytössä tai ajattelussa monesti tuntuu, että se mitä sanotaan syntiseksi on jotakin kiellettyä mutta asia jota tekee mieli tehdä. Jos syntisen asiat eivät ihmisiä kiinnostaisi, houkuttaisi, himottaisi… niin eihän kukaan tekisi syntiä eikä koko käsitettä tarvitsisi toistaa niin erityisen paljon. Koska syntiä tehdään niin se sisältää silloin jonkinlaisen houkutuksen tai pakon tehdä sitä minkä sanotaan olevan kiellettyä.