Edellä olevasta saa käsityksen siitä, että pidät kiellettynä sitä, että tiede pyrkisi selittämään uskonnollisten tapojen, normien jne syitä ja mahdollisia maallisia ja tieteellisiä selityksiä.
Tarkoitan sitä, että kristillisessä kontekstissa käsitteellä “lähimmäisenrakkaus” on oma sisältönsä ja merkityksensä. Ja tämä pitäisi huomioida sitä tarkasteltaessa. Eikä esittää kuin itsestäänselvyytenä, että siinä on kyse tieteellisesti katsottuna tästä, tästä ja tästä.
Eli. Jos ja kun lähimmäisenrakkaus kristinuskossa perustuu ihmisen luovuttamattomalle, ansaitsemattomalle arvolle yksilönä, tätä ei pitäisi sivuuttaa, ja selittää asia, siis käsite siten, että tämä merkitys vesittyy.
En siis puhu siitä, että tiede ei saisi sanoa uskonnosta ja uskovien tekemisistä yhtään mitään. Se ei vain saisi selittää uskonnollisia käsitteitä uusiksi. Tässä on ero.
Uskonnon pitäisi siis olla koskematonta ja jossakin tornissa yläpuolella olevaa arvostelematonta pyhää julistusta.
Ihan oikeasti. Yritä edes ymmärtää. Selitin juuri edellä. Enkä tarkoita tuota.
Minä en kannata sitä, koska silloin emme voi arvioida ihmisten kulttuureja ja psykologisia syitä, historiallisia vaikutteita, emme ylipäätään oikein mitään koska uskonnoilla on ollut ja on edelleen niin suuri vaikutus kaikkeen ja niiden maailmankuva on monen asian pohjana riippumatta siitä mistä ne ovat itse uskontoon tulleet. Jos tätä ei saa tutkia tai rinnastaa tieteellisiin havaintoihin niin joudumme elämään pussissa. En kannata mitään kieltoja joissa joku asia asetetaan yläpuolelle arvioinnin. Sellaisten kulttuurien aika on onneksi ohi.
Ei tarvitse kannattaa kun ei sitä kukaan muukaan kannata. Uskonnollisilla käsitteillä on sisältö, ja oikeus käsitteisiin, jotka ovat siitä peräisin. Siis alkuperäinen, uskonnolliseen viitekehykseen kuuluva merkitys on huomioitava. Siis se miten uskovat sen käsittävät ja missä merkityksessä sanaa käytetään. Onko liikaa pyydetty?
Nyt siis jo ihmisarvokin on uskonnollinen termi ja sitäkään ei siis kaiketi saa arvioida koska se on Jumalalta? Tätäkö tarkoitat? Kyllä maallinen maailma käyttää ihmisarvoa jatkuvasti terminä jolla säädellään yhteisiä pelisääntöjä. Näin vaikkapa YK:n ihmisoikeuksien julistus toteaan kaikkien ihmisten olevan arvoltaan samanlaisia.
En. Vaan ihmisarvo tarkoittaa kristillisessä viitekehyksessä sananmukaisesti ihmisen arvoa. Sillä on perusta, Luoja ja luotuisuus, ja se on myös mitattavissa. Kaikista on maksettu sama hinta.
Tieteelliseltä ja ateistiselta kannalta se tarvitsee omat perusteensa.
Jos ihmisarvolle ei ole perustaa eikä perustelua, ei tarvita paljonkaan sen kyseenalaistamiseen ja hienojen periaatteiden unohtamiseen. Kaikki voimme joutua tilanteisiin, joissa on oikeasti muistutettava itseään miksi toinen ihminen on arvokas.
Itsestäänselvänä pitäminen ei ole kestävä perusta, ei oikeastaan perusta ollenkaan.
Olen kyllä myöntänyt lukuisia kertoja että meillä ei ole mahdollista kaivaa mistään kassakaapista mittaa joka osoittaa mikä on ihmisarvo. Se on sopimusasia. Absoluuttinen siitä voi tulla vain Jumalan kautta joka jostain yläpuolelta sen asettaisi. Mutta kuten sanoin jo edellä niin emme voi puhua jostakin ihmisarvosta jonka Jumala on asettanut jos emme ensin tiedä mikä se Jumala on ja mitä se on konkreettisesti ihmisarvosta sanonut. Maailma on täynnä Jumalia jotka ovat sanoneet hyvin monenlaisia asioita tästäkin teemasta.
Aivan. Mutta olisi myös tiedettävä millä perusteella ja miksi on sovittu, että jokaisella on yhtä suuri arvo. Tämäkin periaate voi joutua koetukselle, ääritilanteissa. Mieti vaikka katastrofielokuvia, äärimmäisiä selviytymishaasteita ym. Nykyisessä hyvinvointivaltiossa harvoin joudumme tällaisiin tilanteisiin, mutta aihetta käsitellään jatkuvasti esim. elokuvissa ja kirjoissa.
Itse asiassa monissa elokuvissa, rikossarjoissa, trillereissä ym. välittyy sanoma, että kaikki eivät ole yhtä arvokkaita. Joidenkin auttaminen on tärkeämpää kuin toisten. Tämä on kannanotto. Huomioitko näitä? Sanooko oma arvomaailmasi mitään vastaan vai hyväksytkö tämän?
Kuten olen sanonut, on tärkeää että asioita kyseenalaistetaan. Koska vain siten niiden todellinen perusta voidaan löytää, ja nähdään onko sitä. Jos emme joudu konkreettisesti näihin tilanteisiin, joudumme kuvittelemaan.
Viimeisesssä kappaleessa toteamasi asia on täysin kiinni siitä miten Raamattua valikoi. Sinä valikoit yksiä kohtia ja minä toisia. Mutta on aika yleisesti hyväksyttyä vaikkapa ne kohdat jotka toteavat Jumalalle meidän olevan eriarvoisia astioita erilaista käyttöä varten. Emme siis ole Jumalankaan silmissä saman arvoisia. Hän kohtelee meitä eri tavoin vaikkapa uskonsa antamisen suhteen. Sen voi saada hirmuryöväri-murhamies mutta sen voi jäädä saamatta joku rakastettava Pihtiputaan mummeli. Miksi, jos Jumala pitäisi meitä yhtä arvokkaina?
Kun viittaat Raamatuun, voisitko laittaa tarkan sitaatin? Niin siitä voisi jotain sanoakin… Oikeasti, sinä et tiedä muiden ihmisten kulkemasta tiestä ja syvällä sisimmässä tehtävistä valinnoista yhtään mitään. Puhut vain siltä pohjalta miltä asiat sinusta näyttävät.
Verity:
Ei, vaan motiivi nimenomaan ei voi olla sama. Lähimmäisenrakkaudessa tärkein asia, pääasia, on se yksi ihminen. Ei mikään “laajemmassa mittakaavassa tuleva yleinen hyöty”, vaan se yksi ainoa ihminen, oli hän millainen hyvänsä, tehnyt mitä hyvänsä, ja oli hän yhteisölle hyödyksi tai haitaksi.
Tieteellisesti tällaista ei voi mitenkään perustella.
Tämähän juuri on asia joka voi valottua aina vain paremmin jos sallitaan tieteen tutkia ihmismielen mekanismeja ja verrata niitä ihmisen käyttäytymiseen vaikkapa juuri tässä lähimmäisenrakkauden asiassa. Jos se nostetaan jonnekin koskemattomaksi ja sanotaan että tätä ei saa tutkia koska tämä on Jumalan asettama pyhä lähimmäisenrakkaus, niin eihän sen mahdolliset todelliset syyt koskaan voi valjeta. Onneksi tiede kuitenkaan ei enää ole kirkkojen ja uskontojen alistuksen alla ja voivat tutkia asioita vapaasti ja saada siten selityksiä niille. Ja onneksi niitä julkaistaan vaikka kaltaistasi vastustusta tuntuukin olevan.
Totta kai ihmisen käyttäytymistä voidaan tutkia ja pyrkiä selittämään. Mutta se ei ole samaa kuin sen perusteleminen, että jokainen on yksilönä arvokas. Tutkimalla ei voida todeta jokaista arvokkaaksi. Ainoastaan ihmisen käyttäytymistä voidaan tutkia, ja se EI ole kiellettyä! Kukaan ei ole kieltänyt sitä. Koko pitkä viestisi oli rimpsu väärinkäsityksiä.
Sanoin, että tieteellisesti ei voida perustella sitä, että auttamisessa olisi kyse yhden ihmisen saamasta hyödystä, täysin riippumatta siitä hyödyttääkö auttamiseksi katsottu toiminta ihmislajia tai yhteisöä “laajemmassa mittakaavassa” tai ylipäätään.