Anteeksi nyt, mutta ei kuulosta kovin uskottavalta, että nuo merkittävässä asemassa olevien sukulaiset olisivat ryhtyneet vaikeuttamaan lapsesi ja perheesi elämää.
Voi myös olla, että tuon oli sanonut joku muu, toinen lapsi kerhossa. Esim. vanhoillislestadiolaisten lapset saattavat tokaista tuollaista, olen siitä aiemminkin kuullut.
Ehkäpä olet eri mieltä, kun sinulla on omia lapsia. Yksin jos olisin ollut, olisin taistellut.
En muuten tunne ilmiötä, mutta joskus on tullut luettua tästä. Jotenkin tuntuu, että tässä on kaksi itsestäänselvyyttä ristiriidassa keskenään:
On itsestään selvä asia, että kaupungin järjestämä toiminta (myöskään ostopalvelu) ei voi olla sisällöltään uskonnollista. Ei ainakaan, jos se on lajissaan ainoa vaihtoehto tai joku voisi sinne joutua ilman nimenomaista toivetta. On tietysti eri asia, jos lukuisien kaupungin palvelusetelikumppanien joukossa on myös kristillinen päiväkoti, palvelutalo tms niille jotka sellaiseen haluavat, mutta ei ainoana eikä yhtenä ainoista. Kaupunki on neutraali toimija ja sitä tulee myös ostopalvelun tuottajien kunnioittaa.
Ihan yhtä selvä asia on, että kirkko ei voi tinkiä omasta sanomastaan eikä suostua piilottamaan Jeesusta omassa toiminnassaan. Kirkko on olemassa evankeliumin sanoman levittämiseksi, se ei ole palveluyritys, joka tuottaa juuri sitä mitä asiakas haluaa. Kaiken seurakunnan toiminnan ei tarvitse olla eksplisiittisesti julistavaa, mutta täysin uskonnotonta se ei voi olla.
Tuleekohan tästä ristiriidasta siis ainoaksi mahdolliseksi lopputulokseksi se, että kirkko ei voi toimia minkäänlaisena ostopalvelun tarjoajana, jos tilataan uskontoneutraalia toimintaa.
On tosiaan olemassa sellaisia kristittyjä, jotka pitävät oikeutettuna jonkinasteista sääntöjen kiertämistä tai huijaamista, jotta pääsee levittämään evankeliumia. Julistusmahdollisuudet nähdään tärkeämpänä kuin mikään muu. Itse pidän tällaista toimintatapaa ainakin useimmissa tilanteissa vääränä enkä usko sen kantavan hyvää hedelmää, mutta tiedän, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Joten ei voida poissulkea sitä, että hypoteettinen yhteydenottosi kerhonohjaajiin olisi voinut johtaa valehteluun ja muuten tuottaa vaikeuksia eri suunnista. Pidän erittäin ymmärrettävänä, että et halunnut lastasi sille altistaa.
Mutta ihan yleisellä tasolla, sekulaaristi ja ottamatta mitään kantaa tähän tapaukseen: Tiedän myös ihmisiä, joiden mieleen jostain syystä tulee kovin herkästi se vaihtoehto, että joku on valehdellut. En tiedä olenko sitten naiivi ja liian hyväuskoinen, mutta mulle on luonnollisempaa alkaa miettiä ristiriitaisille väitteille ensisijaisesti ihan muita syitä. Jos joku sanoo yrittäneensä soittaa minulle, mutta puhelimessani ei näy vastaamattomia puheluita, epäilen ennemmin linjavikaa kuin sitä, että väite soittoyrityksestä olisi valehtelua - tämä nyt yhtenä esimerkkinä mihin joskus törmäsin. Väittäisin, että taipumus epäillä herkästi valehtelua voi olla yhteydessä aika negatiiviseen ja ikävään asenteeseen maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan ylipäätään. Ajattelen, että elämässä pääsee paljon helpommalla, jos pitää muitakin syitä mahdollisina selityksinä erilaisille ristiriidoille.
Palatakseni tähän tapaukseen, on olemassa muitakin selityksiä kertomallesi tilanteelle kuin se, että joko ohjaajat valehtelivat tai lapsesi valehteli. Voi olla, että asiassa on tapahtunut jokin informaatiokatkos ja kerhoa on ollut vetämässä henkilö, joka ei ole tiennyt uskonnottomuudesta. Voi olla, että ilkeitä asioita on sanonut joku toinen lapsi, ei ohjaaja, tai ohjaaja on vastannut jonkun lapsen esiin ottamiin asioihin. On monta muutakin selitystä kuin se, että olisi tietoisesti sumutettu uskonnottomia huoltajia, vaikka ei sekään mahdotonta ole. Mutta mielestäni ei ole perusteltua näillä tiedoilla esittää faktana, että pahat uskovaiset siellä kiusasivat lasta.
En tiedä, kun tiedän tilanteesta mitättömän vähän. Tietoa ei ole tarjolla kummoisesti. Mutta enpä siihen puuttunutkaan. Sanoin, että älä hyvä mies uhriudu noin pienestä.
Lisäys: Mikään täällä ikinä kirjoittamasi ei vihjaa siihen suuntaan, että edes himpun vertaa uskoisit, jos joku kristitty vetoaisi vain omiin fiiliksiinsä ja arvauksiinsa tuolla lailla: “Mitä kaikkea ne ateistit olisivatkaan meille tehneet, jos olisin vaatinut oikeuksiani!”
Koululaisten iltapäiväkerhotoiminta oli siis ostopalvelu, mutta päiväkerhotoiminta ei.
Tämä oli uusi järjestely, siinä vaiheessa kun iltapäiväkerhotoimintakin oli kirkon lapsityössä vielä aika uusi juttu.
Tämä ei tosin vaikuttanut mitenkään siihen hartaustoimintaan ja uskonnollisuuteen, jota toteutettiin seurakunnan omissa tiloissa.
Mutta koulun tiloissa toimivaan iltapäiväkerhoon ei olisi saanut sisältyä uskonnollisuutta.
Tämä ei ollut sopimuksessa mainittu, koska sitä sitten selvitettiin opetushallitukselta ja muilta tahoilta voiko olla niin, ettei seurakunnan toiminta, koulun tiloissa, saa olla uskonnollista.
Tätä minä en kyllä usko, vaikka kuinka vakuuttelisit.
Tunnustuksettomat alueet evlut hautausmailla?
Jotenkin ajattelisin, että tämä on eri asia. Siinä on kysymys enemmänkin kirkon tilojen käytöstä kuin ostopalvelun toimittamisesta. Ostopalvelu on käsittääkseni sitä, että tilaaja tilaa palvelun, sanelee sisällön, mutta kirkon työntekijät olisivat sitä kuitenkin toteuttamassa. Tunnustuksettoman hautausmaa-alueen tapauksessa taas ev.lut. kirkko antaa käyttää omistamaansa aluetta muuhun kuin kristilliseen tarkoitukseen, johon kirkon työntekijät eivät osallistu. Iltapäiväkerhon kanssa analoginen tilanne olisi pikemminkin se, jos kunta tai vastaava taho tilaisi kirkkoon kuulumattoman vainajan hautajaisiin papin puhumaan, mutta kieltäisi puhumasta mitään uskonnollista.
Mitenkähän tuon asian laillisuus oikein on… Onko merkitystä sillä, missä toiminta toteutetaan, kun on kuitenkin kyse ostopalvelusta. Eikö samat säännöt päde kummassakin tapauksessa.
Ohjaajana oli samat henkilöt, jotka vakuuttivat minulle uskonnottomasta sisällöstä.
Lapseni sanoi juuri kerhotätien näin sanoneen.
En kyllä tajua miten tuon voisi hyvällä tahdollakaan muuksi muuttaa.
Minusta tuntuu, että monikaan tällä ei tajua millaista oli siihen aikaan asua pienellä vahvasti uskonnollisella paikkakunnalla.
Onneksi ajat on muuttuneet, ja siksi varmaan kirkosta eroaminenkin on lähtenyt nousuun. Ei enää ole tuollaista pelkoa ja sosiaalista painetta. Siitähän tämä sivupolku lähti liikkeelle…
Pienellä vahvasti uskonnollisella paikkakunnalla, jossa isot isännät on uskovia ja yritysten johtomiehet uskovia, ja kunnan pamput uskovia, niin kummasti vaan aina uskovat menivät edelle työhönotossa…
Onneksi tuokin alkaa olla jo historiaa ja ei tarvitse enää pelätä. Siksi varmaan kirkosta eroaminenkin on lähtenyt nousuun.
Joo, totta kyllä. Vaikea kuvitella itseään johonkin vastaavaan tilanteeseen, jotta osaisi sanoa miten tuossa toimisi.
Ai että onko laillista, että seurakunnan järjestämään toimintaa sisältyy hartauksia ja hengellisyyttä?
Kyllä se on laillista.
Sinä olet kuitenkin tulkinnut niin, että siellä varta vasten opetettiin näin. Ihan vain koska uskovat ovat niin pahoja, että tahallaan itkettävät pientä lasta.
Mutta asiahan ei välttämättä ollut opeetustilanne, vaan joku lapsi on saattanut sanoa jotain sellaista, jota kerhotäti ei ole voinut kieltää, vaikka on ehkä yrittänyt pehmentää asiaa.
Eli olet saattanut ylitulkita, omien asenteidesi pohjalta.
Mutta jos joukossa on muita kuin uskovia, on heille järjestettävä siksi aikaa muuta toimintaa. Samat lait on voimassa kuin perusopetuksessa. Ei ole lupa pakottaa uskonnolliseen toimintaan.
Ainoa muutos seurakunnan iltapäiväkerhotoiminnassa oli paperitöiden lisääntyminen. Ohjelman saimme suunnitella vapaasti.
Eikä todellakaan järjestetty vaihtoehtoista toimintaa hartauksien ajaksi. Iltapäiväkerho ei ole verrattavissa kouluun tai muuhun pakolliseen toimintaan. Ja vaihtoehtoja on, kaupungin omia iltapäiväkerhoja, jotka ovat sekulaareja ja tunnustuksettomia.
Lain mukaan on järjestettävä, jos on kyse kaupungin ostopalvelusta. Muuten on toiminta rikollista.
Tässä päästään jo lähelle Jolkkosen tekstiä.
Siis meillä on ääniä ja vaatimuksia neuvostoliittolaisen ajattelun puolesta. Uskontoon ei saisi muka törmätä missään vaikka se on perusoikeus.
Aika naurettavaa väittää, että jos ei saa pakkosyöttää uskontoa, se olisi neuvostoliittolaista ajattelua. Päinvastoin.
Minusta neuvostoliittoa on ideologian pakkosyöttö pikkulapsille, riippumatta vanhempien vakaumuksesta. Jopa Suomen lain vastaisesti…
Sanoinko minä, että vaihtoehtoisia iltapäiväkerhoja on?