Mielenkiintoinen kysymys. Asumme muuten itsekin edustustiloissa, joista ei tosin meiltä peritä tuota veroa. En kyllä pitäisi lainkaan oikeudenmukaisena sitä, että ensin työnantaja laittaa asumaan edustustilaan, jossa työn takia järjestetään tilaisuuksia (ja niistä oikeasti on työtä ja vaivaa) ja sitten siitä pitäisi vielä maksaa. Siinä tapauksessa hankkisin omaan budjettiin istuvan oman asunnon, ja edustaminen voitaisiin hoitaa vaikka ravintoloissa. Pääsisi kaikin tavoin helpommalla.
Onko Korhonen syynännyt muiden piispojen asumiset yhtä tarkkaan?
Ai? Alusta asti. Mutta koska tietää, että pelissä jota pelaa tärkeää on vain se, että saa otsikot aikaan totuudesta viis niin voittaa silti omassa kategoriassaan. Eli uskonnonvihaajilta tulee äänisaalista ja äänekästä kannatusta.
Uusimmassahan ei hyökätä pääasiassa Laajasaloa vaan kirkkoa vastaan. Esittäen että se organisaationa ei toimi lain mukaisesti. Laajasalo ei omista edustusasumisistaan päätä.
Tämä tehdään ensimmäisenä viemällä asia mahdollisemman laajaan julkisuuteen. Ei esimerkiksi niin, että väitteen esittäjä aluksi yrittäisi ratkoa ja selvittää asiaa. Motivaatio tuohon on ilmeinen.
Helsingin hiippakunnan tuoreen tiedotteen mukaan hän ei ollut selvittänyt asiaa edes Helsingin hiippakunnan piispan osalta tuomiokapitulista:
Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin tiedot selvityspyynnöstä perustuvat täysin Iltalehden julkaisuun. Johanna Korhonen ei ole pyytänyt asiasta selvitystä tai kysynyt virka-asunnosta tai sen käytöstä Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulilta.
Tiedotteen mukaan
Piispojen työsuhdeasuntojen vuokraperusteista ja vuokramääristä päättää kirkkohallitus, asuntojen käyttöperiaatteet ovat samansuuntaiset eri hiippakunnissa. Asiasta vastaa kirkkohallituksessa kirkkoneuvos xxx xxx. Kenelläkään piispalla ei ole päätösvaltaa asiassa.
Piispalaan on tehty loppusyksyllä remontti, jossa 90-luvulla asunnosta erotettu huone on palautettu siihen. Remontti on lopputarkastettu marraskuussa. Remontin seurauksena asunnon siihen osaan, joka ei ole lainkaan viranhoitoon liittyvässä käytössä on lisätty 29 neliötä. Vastaavasti tällöin huoneiston koko on 265 neliötä. Vuokraa maksetaan remontin jälkeen 122 neliön mukaan joulukuusta alkaen.
Piispa emerita Irja Askola on ensimmäinen nykymuotoisella vuokrajärjestelyllä asunnossa asunut piispa. Askola maksoi 67 neliön mukaan asunnosta vuokraa.
Piispan virka-asunnon siivoussopimuksen osuus, jonka Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli maksaa, koskee virkakäytössä olevien tilojen siivousta. Piispa Laajasalo kustantaa vain yksityisessä käytössä olevien tilojen osuuden siivouksesta itse. Tämä lukee siivoussopimuksessa.
Hiippakunnan julkaiseman selvityksen perusteella voi aika korkealla varmuudella ennakoida, että virka-asunnon vuokrasopimuksesta esitetty tutkintapyyntö poliisille ei tule johtamaan piispaa syytteisiin, eikä tuomioihin.
Kyse näyttäisi olleen yhden ihmisen julkisuushakuisesta tiedottamistoiminnasta, jota Iltalehden toimittaja lähti ulkoisesti uutisen näköisillä teksteillä levittämään rikkoen aika selkeästi journalistin eettisiä ohjeita, jotka vaativat sitä, että tiedot pitää tarkastaa ennen julkaisua ja korostavat sitä, että lähteiden varmistus on erityisen tärkeää “kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus”. Yle erottui asiassa lähdekritiikkiä paremmin harjoittavana mediana, eikä se lähtenyt yksipuolisiin uutisointeihin mukaan. Iltalehti ei ollut ilmeisesti edes yrittänyt saada asiasta lisätietoja Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista ennen uutisen julkaisua. Helsingin piispaa oli Iltalehden uutisen loppuun lisätyn tiedotteen mukaan yritetty tavoittaa “maanantai-iltana”, ja uutinen oli sitten julkaistu yhdeksältä samana iltana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei väitteiden paikkansapitävyyttä yritetty aidosti siltäkään suunnalta tarkastaa ennen uutisen julkaisua.
Tuon linkittömäsi jutun mukaan Askola maksoi asunnosta vain 67 neliöstä eli vähemmän kuin Laajasalo. Todella inhottavaa hyväksyä tämä oman kaverin kohdalla, ja sitten toisen kohdalla mennä poliisille. Antaa hyvin ikävän kuvan ihmisestä.
Olihan tästä juttua jo tammikuussa Ilta-sanomissa.
Askolan vuokra ainakin oli silloin selvillä ja Teemu ei vielä tuolloin kommentoinut asiaa mitenkään.
Korhonen olisi pienellä vaivalla voinut selvittää tämänkin asian, mutta kun ajojahti on käynnissä…
Nojaa, ei tuo nyt järin omaperäinen kommentti ollut.
Todettakoon, että eroakirkosta.fi-palvelun palautteiden perusteella aikanaan erottiin jonkin verran Laajasalon jutun takia. Aika paljon myös kysyttiin miksi emme tiedota siitä. Olisiko pitänyt? Toisaalta ei oikein huvittanut tiedottaa, kun jutussa ei vaikuttanut olevan paljonkaan villoja, toisaalta olemme aiemmin varsin neutraalisti kertoneet miksi ja miten on erottu.
Tässä siis Johanna Korhonen loukkaa varsin selkeästi Kirkkohallituksen jäsenten kunniaa tietäen, että koska kyseessä on kirkko ei hänelle tuosta seuraa yhtään mitään. Jonka hän tulkitsee tietenkin yhtäkuin sinä että hänellä on oikeus.
Ei suinkaan siitä mitään voikaan seurata. Ei “kirkkohallitus” yksilöityne niin, että kunnianloukkauksella olisi kohdehenkilöä. Jumalanpilkkapykälä taas ei selvästikään sovellu (vaikka joku voisikin sanoa byrokratian olevan kirkossa pyhää…). Jonkun “Toiminimi Virtasen” haukkuminen voisi varmaankin olla kunnianloukkaus yksityishenkilö Virtasta kohtaan.
Korhosen ajojahti taisi tyssätä tässäkin lyhyeen. Poliisi ei tutki rikosilmoitusta, koska sen perusteella ei ole syytä epäillä Laajasaloa veropetoksesta tai muustakaan verorikoksesta:
Meneekös se noin? Voinko vapaasti väittää vaihtoehtoisilla faktoilla vaikkapa että kunnan virkamiehen virkavastuulla olevat tehtävät ovat täysin rempallaan? Vaikka todellisuus aitojen faktojen maailmassa olisi, että virkamies on hoitanut tehtävänsä esimerkillisesti, eikä mitään aihetta edes moitteisiin viranhoitoa kohtaan ole.
Väärän ilmiannon osalta tutkintaa ei aloitettaisi, koska sellaisen tunnusmerkistö ei täyty. Väärästä ilmiannosta epäillään, jos joku viranomaiselle annetun virheellisen tiedon kautta aiheuttaa vaaran, että syyttömään kohdistetaan aiheeton pakkokeino, kuten aiheeton pidätys tai vangitseminen. Sellaisesta tuossa ei ole kyse. Poliisi ei ottanut asiaa edes tutkittavaksi. Kunnianloukkauksen kriteeristön täyttyminen sen sijaan voisi olla lähempänä. Normaalisti kunnianloukkausten kohdalla tarvitaan asianomaisen suostumus, jotta niiden tutkinnassa edetään. Piispa tuskin suostumustaan sellaiseen antaa. Silloin jos kunnianloukkaus on toteutettu joukkotiedotusvälineitä käyttäen, on valtakunnansyyttäjällä tosin oikeus nostaa syyte ilman asianomaisen suostumustakin, mutta sitä oikeutta käytetään erittäin harvoin.
Veroasiassa ei tulla todennäköisesti näkemään rikossyytteitä. Pidän mahdollisena kuitenkin sitä, että verottaja saattaa muuttaa joidenkin piispojen asuntoetuuksien verotusarvoja. Verottaja aina toisinaan muuttaa asuntoetuuksien verotusarvoja. Varsinkin sellaisten asuntojen yhteydessä olevien tilojen verotus on aina vähän tulkinnanvaraista, jotka työnantaja on tarkoittanut työkäyttöön, mutta jotka ovat myös yksityisesti käytettävissä. Sellaisten verotusarvo voi heilahdella ylös- ja alaspäin jopa eri vuosien välillä, vaikka tila olisi sama kuin edeltävänä ja seuraavana vuonna, jos esimerkiksi työkäyttöön liittyvien päivien lukumäärät vaihtelevat eri vuosina. Verotusarvot eivät ole julkista tietoa, vaan verottajan ja verovelvollisen välinen kysymys. Joten elleivät piispat itse tiedota asuntoetuuksien verotusarvojen kehityksestä, niiden muutoksista ei tule julkista tietoa. Verottaja ei kenenkään yksityishenkilön asunnon verotusarvoja julkaise. Verottaja julkaisee yksityishenkilöiden osalta vain tiedot verotettavista ansiotuloista verovuonna yhteensä, verotettavista pääomatuloista verovuonna yhteensä sekä kummankin tulolajin osalta tiedon maksettujen verojen määristä.
Kunnianloukkauksen kohteena voisi ehdotetun 1 momentin mukaan olla vain luonnollinen henkilö. Tämä ilmenee jo sanoista “toisesta” ja “häneen”, joista ainakaan jälkimmäinen ei voi viitata oikeushenkilöön.
Näin rikoslain ao. kohtaa koskeva hallituksen esitys 184/1999. Hieman epämääräinen kuitenkin, kun tuo jatkuu
Kunnianloukkaus saattaa kohdistua johonkin rajattuun henkilöpiiriin tai sen osaan. Voidaan esimerkiksi väittää perättömästi, että kaikki jonkin yrityksen hallituksen jäsenet tai enemmistö heistä on syyllistynyt rikokseen. Tällaisessa tapauksessa asianomistajia olisivat kaikki ne hallituksen jäsenet, joihin kunnianloukkauksen vaikutukset ulottuvat. Hallitus ei kuitenkaan voisi kollektiivina toimia asianomistajana.
Ehkä sittenkin turvallisempaa, ettei hauku esimerkiksi kirkkohallitusta. En kuitenkaan muista lukeneeni yhdestäkään tapauksesta, jossa asianomistaja kertoisi tulleensa tuolla tavoin epäsuorasti loukatuksi.
