Sen verran haluan oikaista, kun näin vastasit tähän lauseeseeni:
Teemun firman esitteet ovat täynnä räikeän pinnallisia kuvia, joissa poseeraa kuvankauniita malleja lääkäreinä ja juristeina, siihen päälle ylisanoja ja huippupuhetta…
Sait sen näyttämään siltä, että olen kritisoinut sitä, että valmennuskurssin esitteessä on kuvia lääkäreistä ja juristeista. Piti oikein tarkistaa mitä olen kirjoittanut. Korkeintaan minua voisi joku kritisoida siitä, että tulen väittäneeksi, että kuvankauniit ihmiset eivät voisi olla juristeja ja lääkäreitä, mutta siihen vastaisin, että voivat olla, mutta suurin osa lääkäreistä ja juristeista on tavallisia, vähintään jo lähemmäs keski-ikäisiä ihmisiä, useammat jo vanhempia ja ryppyisiä. Jos tarkkoja ollaan, niin aivan niin nuoria kaunottaria ei voi olla lääkäreinä ja juristeina, kuin Teemun firman mainoksissa oli.
Vaikka ei ole syytä kristittyjen ruveta sellaisiksi gnostikoiksi, jotka kieltävät kaiken materiaalisen hyvyyden, niin kyllä meitä kehotetaan välttämään elämän korskaa, silmien pyyntöä, rahan himoa jne.
Jos kristitty ei ole maailmasta, niin tarkoittaako se yhtään mitään? Eikö nyt yliseksualisoivasta mainonnasta sentään pitäisi pysyä kristityn ja papin erossa, vaikka rahan tekeminen houkuttaakin?
Jos tositteita puuttuu työnantajan luottokorttilaskusta, on se aina vakava asia. Vakava asia on myös se, ettei työnantaja ole jo perinyt tositteettomia laskuja takaisin.
Omassa työpaikassani vaaditaan aina menoille ja matkoille hyväksyntä etukäteen, ja jos ei kuittia eikä menoselvitystä tule kahteen kuukauteen hyväksytystäkään menosta saa tehtyä, niin kaivetaan omaa kuvetta.
Johanna Korhonen olisi toki voinut tehdä asian tyylikkäämminkin, ja motiiveja voi arvuutella – mutta Laajasalon ja hänen työnantajansa kannalta asia on ihan sama.
Jos ajattelee asiaa vähän yleisemminkin, noissa raha-asioissa on varmaan usein jotain ongelmia. Ja olen kuullut tilanteista, missä esim yksikön esimies käyttää rahaa vähän tyhmästi (ei välttämättä rikollisella tavalla, mutta niin, että puhuttelu olisi paikallaan, ja iso määrä yhteiskunnan rahoja menee esim huolimattomuuden takia hukkaan), mutta ainoa, joka näkee kuitit, on sihteeri. Sihteeri on kuitenkin hierarkiassa hyvin paljon esimiestään alempana, eikä uskalla esimiestään kasvattaa kuin ehkä varovasti vihjailemalla, ja maksaa laskut. Eteenpäin asia menee sitten isompana könttänä, jossa kukaan ei enää yksittäisiä kuitteja katso, ellei erillistä tarkastusta tule. Eikä niitä tarkastuksia aina tule. Vähän samasta voi tässä olla kyse.
Ja onhan noita väärinkäytöksisiä. Suomalaisen kotikaupunkimme sanomalehden toimittajat saivat käsiinsä kaupunginvaltuutettujen käyttämän kaupungin luottokortin, jolla oli ostettu mm pikkujouluihin seksivälinekaupasta jotain vaatteita, ilmeisesti jonkinlaiseen huumoritarkoitukseen. Mihinkään tarkastukseen tämäkään paljastus ei perustunut, vaan ehkä joku valtuutettu oli antanut toimittajille vihjeen.
Toinen puoli asiaa on se, että jokainen hyväksymiskerros ja -kierros maksaa. Jatkossa jokainen Hgin srk-yhtyhmän työntekijä maksaa tämän kohun lisävaivana. Ne voivat työaikaa polttaa enemmän euromäärän arvosta kuin joku kallis hotellihuone.
Mitä muuten jos pappi ei halua eritellä menoa, sanoo vaan että yksityisen ripin takia oli syytä mennä ja muille ei kuulu asia sen tarkemmin?
Täytyy tunnustaa, että kun puhuu toisen käden tiedoista, niin en ole varma, mutta ymmärsin, että kuitit jää sihteerille, ja jonnekin ylemmälle taholle menee vain ne summat. Ja ei se ylempi taho välttämättä myöskään tiedä, että jonkun hankinnan saisi niin ja niin paljon halvemmalla, kun sen tekisi vähän järkevämmin.
Mutta julkisten rahojen kanssa menee niin älyttömästi hukkaan rahaa muutenkin. Kilpailutus esim pakottaa älyttömiin ratkaisuihin, ja joitain paristoja ostetaan kymmenkertaisella hinnalla siksi, että virkamies ei saa käyttää järkeään ja ostaa sieltä, mistä saa halvemmalla, jos hankintojen kokonaissumma ylittää jonkun rajan. Ja se ainoa toimittaja, joka Suomessa tekee jotain tiettyä härpäkettä, saa sitten laskuttaa mitä haluaa kaikesta muustakin. Vaikka kaksi tonnia yleismittarista, jossa on iso analoginen näyttö. Tai oikeasti kilpailutettu taksi maksaa kaksi kertaa niin paljon kuin soitettu taksi.
No tuolla tavalla ei kyllä voi minkään yrityksen kirjanpitoa tehdä. Kyllä ne kuitit pitää mennä kirjanpitoon tositteiksi, ei sinne voi lähettää mitään könttäsummia. Eihän kirjanpitäjä pysty edes tiliöimään jotain luottokortin kokonaissummaa mihinkään.
Yrityksistä en tiedä, mutta sen tiedän, että kouluissa laskut ja kuitit oikeasti ovat sillä sihteerillä. Tiedän, koska sieltä ne sitten kaivetaan jos on esim joku vika aikaisemmin hankitussa laitteessa, ja pitää palauttaa. Jos yksiköllä on joku oma budjetti hankinnoille, niin kyllä se sihteeri sitä omaa budjettia yhdessä esimiehen kanssa voi hallita. Meillä on niin, että palkat menevät palkanlaskennan kautta, mutta hankinnat tehdään omasta budjetista.
Sen budjetin pidossa sitten yksiköt kunnostautuvat eri tavoin. Omat esimiehet ovat olleet napakoita rahankäyttäjiä, ja budjetti on aina pitänyt. Sitten on ne yksiköt, joissa aina mennään yli ja ollaan suurpiirteisiä. Tämä herättää puheita. Samaa näkyi muuten kun olin seurakunnan kirkkoneuvostossa. Oli niitä yksiköitä, joille säännöt oli sääntöjä, ja niitä, joilla oli omat säännöt.
Laajasalo on ohjannut minua uskonnonpedagogiikan harjoittelussa (varmaan parikymmentä tuntia). Olen ollut Huippuvalmennuksen kurssin opettaja kahtena vuonna. Olen saanut Laajasalon (ilmeisesti Kallion seurakunnan) tarjoamana ilmaisen aterian.
Ei tuossa nyt muu auta kuin että sinun pitää kirjoittaa paljastuskirja aiheesta. Kerrot, miten nuorena, viattomana harjoittelijana menit mukaan Kallion ev.-lut. seurakunnan toimintaan mutta tulitkin vedetyksi mukaan Borgia-maiseen korruptioon ja syöminkeihin ja miten nyt yrität käsitellä asiaa terapeutin kanssa.
Muuten hyvä, mutta en mennyt mukaan Kallion seurakunnan toimintaan. Tapasin Laajasalon tosiaan ensimmäisiä kertoja uskonnonpedagogiikan praktikumissa. Olen siis osa niitä kohuttuja “auskultointitunteja”.
Sen perusteella hän tajusi, kuinka fiksu ja filmaattinen olen (haha) ja palkkasi minut Huippuvalmennukseen opettamaan teologisen pääsykoekurssia. Tiedän siis ensi käden kokemuksesta, millaisia kursseja ne olivat. En mene nyt ruotimaan omia opetustaitojani; en ollut täysin huono, mutta en kyllä ollut myöskään varmaan sellainen opettaja, joita ylipuhemainoksissa oli opetettu. Ensimmäisen kurssini sisäänpääsyprosentti oli kyllä 100%, ei siinä…
Näihin ilmaisiin lounaisiin törmäsin, kun olin papiksi vihittävänä keväällä 2016. Hän tarjosi vihittäville yhden lounaan, mielestäni Kallion srk:n laskuun. Minusta se oli ihan normaalia; hän oli pitänyt meille pappisasessorin roolissa puoli päivää puheopetusta ja jatkoi lounaan jälkeen sitä, jos oikein muistan. En pitänyt tuota mitenkään epäasiallisena rahankäyttönä, kun kyse kuitenkin selkeästi oli myös työlounaasta - aiheesta keskustelu jatkui.
Keskustelua kristinuskon ja yritys/liiketoiminnan välisestä suhteesta voisi varmaan jatkaa jossain toisessa ketjussa. Se on hyvä aihe!
Eihän tässä olekaan kyse siitä - ainakaan pääasiassa - ovatko kulut liittyneet työhön vai ei, vaan osittain siitä, ovatko kulut olleet kohtuullisia vai ei (hotellin kallein huone, yli 400 euron hytti alle satasen hytin sijaan, Israelin matka ilman etukäteen tehtyä matkaohjelmaa ja virallista päästöstä jne) ja ennen kaikkea siitä, miksi kuluista ei ole esitetty (ja vaadittu) tositteita ja selvityksiä. Vaikka joka ikinen maksu osoittautuisi täysin oikeaksi työhön liittyväksi maksuksi (mitä on kyllä vaikea osoittaa jälkikäteen, kun kuitit puuttuvat), ongelma on silti se, että vain muutama prosentti laskuista on selvitetty asiallisesti.
Ei sihteeri vastaa budjetista, vaan esimies. Esimies myös hyväksyy laskut.
Nykyään on varmaan useimmissa paikoissa matkalaskujen ja korttimaksujen käsittely sähköistä ja ihmiset joutuvat tekemään alkutyöt itse. Eli kohdistetaan maksu johonkin momenttiin, annetaan selitys ostosta tai matkasta ja skannataan liitteeksi kuitti tai matkamääräys. Sitten lähetetään hyväksymiskierrokselle. Meillä kuitit menee talousosastolle. Hyväksymiskierroksella momenteille tiliöidyt kulut numerotarkastetaan, asiatarkastetaan ja hyväksytään. Näin kai on tehty ikiajat.Ennen tosin paperit kiersivät.
Tämän suuntaista on meilläkin. Tosin se, että esimies vastaa kulujen hyväksymisestä, on joskus totta lähinnä virallisella tasolla. Käytännössä esimiehillä ei läheskään aina ole aikaa tai kiinnostusta selvitellä eteensä tulevia kuluja, etenkin jos niitä on paljon ja jos niissä ei ole jotakin selvästi tavallisuudesta poikkeavaa. Eli kuten ooperi sanoi, hallinta voi jäädä sihteerille tai vastaavalle, tai sitten jäädä kokonaan. Säännöt ja käytännöt eivät läheskään aina ole ihan sama asia.
Olen ollut usean työnantajan palveluksessa, kotimaisten ja ulkomaisten, ja eri tasoisissa tehtävissä. Säännöt virman kortin vinguttamisesta ovat kovin vaihdelleet.
Täällä keskustellaan jonkin hotellihuoneen tasosta, tai sopivasta lounasjuomasta, tai onko mahdollista että Cokis on palaverijuoma…
Huh! Voi pojat (ja tytöt, ja -oletetut ja muut). Jos on johtavissa tehtävissä, jos tehtäviin kuuluu verkostoitumista ja suhteiden luontia, improvisoituja pikatapaamisia avainhenkilöiden kanssa jne, on myös osattava tehdä nopeita päätöksiä järjestääkö tapaamisen, ja miten se nopeimmin järjestyy, ja miten tekee tarvittavan vaikutuksen kontaktiin vieraanvaraisuudella jne. Tällöin ei halvimman mahdollisen huoneen/ruoan/juoman valitseminen ole suinkaan silloin se pääasia. Samaten silloin, jos rankan työrupeaman, venyneitten asiakastapaamisten tai hankalien neuvottelujen ja yleisen tappavan työkuorman jälkeen haluaa itse nukkua hyvin “hyvässä huoneessa”.
Olen itse käyttänyt vapaata autoetua ja firman edustustilin luottokorttia sangen maltillisesti sinä aikana kun osittaisessa markkinointivastuussa moisista eduista nautin. Kerran minut on haukuttu kortin käytöstä (sekä asiakastaholta, että esimieheni suunnasta), koska tarjoamani lounas oli kuulemma liian vaatimaton ja liian tavallisessa ravintolassa.
Mutta joo, rakennusbisnes on eri juttu kuin kirkon bisnes. Toisaalta suhteiden luonti ja verkostoituminen on ihan samanlaista kaikkialla missä ihmiset toimivat organisaatioissa.
Vähän sama juttu. Firman edustustiliä tai luottokorttia ei ole ollut, mutta lennoilla oli bisnesluokka aina käytössä, eikä hotellihuoneissa tai taksinkäytössä tarvinnut säästellä. Kerrankin mentiin Lontoosta Cambridgeen taksilla ja kaikki oli oman osastosihteerin valitsemaa. Eli tyypillinen käytäntö työpaikalla. Mutta olihan budjetitkin sen mukaisia.
Jos luit keskustelun niin tiedät kyllä, ettei kolajuoman sopivuus palaveriin tai lounaalle ole ollut niin merkittävä aihe että sitä kannattaisi tuolla lailla päivitellä ja huhhutella.
Teemu Laajasalo on aivan täysi idiootti, koska ei ole hoitanut yrityksensä alasajoa jo aikapäiviä sitten. Tämä erityisesti, koska hoitamattomuus nostaa oikeutettuja kysymyksiä hänen taloudestaan.
Oma mielipiteeni on, että hänen esimiehensä olisi pitänyt ottaa hänet viimeistään piispanvaalin alkuun puhutteluun siitä, kuinka kirkko ei halua huonoa julkisuutta korkeiden työntekijöidensä hoitamattomista raha-asioista. Siltä osin, kun Laajasalo on omalla toiminnallaan aiheuttanut tuon paisumista koko ajan suuremmaksi skandaaliksi on hän syyllinen siihen, vaikkei edes mitään epäselvyyksiä olisikaan.
Muutaman tonnin edustuslasku, tai sitten tarjottu yksi kierros teräviä ovat aivan täysin ok. Samoin muutaman satasen kolalaskut ovat aivan täysin ok. Osoittaa suorastaan huonoa johtajuutta jopa kirkon johdolta, jos he joutuvat miettimään voiko nyt tarjota lasillisen kolaa vieraalle. Ei heidän pitää johtajina keskittyä paljon suurempiin asioihin organisaatiossa ja pyrkiä hoitamaan ne niin hyvin kuin pystyvät.
Laajasalon TV-ura ja se että kirkossakin asiat toimivat rahalla. Noin on ollut aina ja aina oleva munkkiluostarit erikseen suurimmasta osasta ihmisistä ei sellaiseen ole, vaikka itsekin kieltämättä haikailisin sellaisen puhtaamman kirkon puolesta jossa ajettaisiin enemmän taivaan asiaa ja vähemmän maallista.
Asia on usein juuri noin. Eli että virallinen hyväksyjä hyvin harvoin esimiestasolla oltaessa juuri katselee varsinkaan pienten laskujen sisältöjä. Esimerkiksi Helsingin seurakunnissa ilmeisesti eräällä esimiehistä on ollut oman, todennäköisesti täysin kalenterin muutenkin täyttävän työnsä ohella tehtävänään yli kahdenkymmenen muun johtajan laskujen hyväksyminen. Sellaisessa tilanteessa valvonta keskittynee lähinnä suurempien summien laskuihin ja ainakin pienehköjen laskujen tosiallinen valvonta on herkästi joko sihteerillä, jollain muulla, tai ei kellään. Vaikkapa muutaman euron laskujen osalta ei kyllä välttämättä ole työnantajan näkökulmasta kauheasti järkeä tehdäkään yhteensä vaikkapa yli 10 euroa laskulta maksavia selvitys- ja valvontatoimenpiteitä, koska valvonta tulee helposti niin kalliiksi sen hyötyihin nähden.