Siis sinusta on oikein ja kohtuullista, että kun sattuu olemaan kirkkoherra, niin voi valita muutaman kympin maksavan hytin sijasta muutaman satasen maksavan hytin? Kyse oli kirkon viestintäpäivistä - jotenkin rohkenen epäillä, että siellä oli monia muitakin kirkkoherroja, yhtymien viestintäpäälliköitä ja kokonaiskirkon johtavissa asemissa olevia henkilöitä. En ymmärrä, miksi siinä tilanteessa Laajasalon piti saada hinnaltaan noin kuusinkertainen majoitus muihin verrattuna.
Jos noin on, niin eiköhän nuorisotyöntekijöillekin pitäisi maksaa hotellimajoitus sen sijaan, että nukkuvat nuorten kanssa koulujan lattioilla erilaisissa tapahtumissa…
Tarina on outo, ilmeisimmin siinä on aukkoja. Kaikilla ei ole puolisoa, mutta luulisi kotoa löytyvän ainakin kolmet kalsarit ja ehkä puolikengät, jopa kakkospukukin. Jutun kluu on kuitenkin maksuvälinepetos: työnantajan kortin käyttäminen luvattomiin ostoksiin on rikos, josta nostettiin syyte vaikka työnantaja ei edes vaatinut. Tämä siksi, että kyseessä ei ole asianomistajarikos. Syytekynnys näyttää melko alhaiselta. Syyte hylättiin, mikä vaikuttaa kohtuulliselta. Veikkaanpa, että, jos kortilla olisi ostettu cokista, kahvia tai alkoholia, niin olisi rangaistu.
Syyksi luettiin palvelusrikos eli hotels.comin käyttö, josta ei kuitenkaan määrätty rangaistusta.
Et ehkä ole huomannut, että juuri me konservatiivikristityt täällä(kin) väittelemme aiheesta.
Enkä ihan osaa päätyä tuossa juuri kaksinaismoraali-tulkintaan, mutta en nyt siitä ryhdy nillittämään. Pisteet siitä, että et käyttänyt nykyään niin yleistä sanaväännöstä “kaksinaismoralismi”.
No, ehkä hiukan kärjistin. Mutta olen kyllä aidosti yllättynytkin siitä, kuinka moni yleensä tiukasta moralista puhuva tuntuu pitävän talousasioihin liittyvää moraalia ja etiikkaa jokseenkin samantekevänä.
Eipä tule esim. mieleen saarnoja tai opetuksia, joissa olisi puhuttu verovilpistä tai yleensä talouteen liittyvästä rehellisyydestä mutta vaikkapa sukupuolimoraali on ollut saarnoissa esillä usein. Katsokaapa vaikka nuorten tai opiskelijoiden iltojen ja leirien ohjelmia - kuinka usein niissä nousee esille raha-asiat ja niihin liittyvä etiikka. Korkeintaan puhutaan vähän siitä, että kolehtiin pitäisi jokunen ropo antaa.
Minä ainakin olen ollut sitä mieltä, että jos ja kun on ollut väärinkäytöksiä, niihin pitää asianomaisesti puuttua. Yhteisiä varoja käytettäessä pitää olla kuitit ja selitykset olemassa ja niitä saa käyttää vain sellaisiin tarkoituksiin, joista on sovittu. Sen sijaan sellaista mielestäni niuhotusta en pidä hyvänä, että paheksutaan vaikkapa jonkun lounaan tarjoamista tai hyvän hotellihuoneen ottamista. Itse olen monta kertaa omista rahoistani järjestänyt kestitystä, kun olen pitänyt liian hankalana sellaiseen lupaa ruinaamista.
Talousasioista tulee opettaa ja ehkä tämä tapaus antaa siihen lisäpontta. Moraalinen vastuu on tietysti suurin niillä, joille on uskottu oikeus käyttää julkisia varoja. Mutta pienemmässä määrin on niinkin, että jokaisen on hyvä tarkastella omaa käytöstään tässä.
Poikkeuksia kuitenkin on. Eki Koskenniemi on kuuluisa siitä, että on usein pitänyt esillä kristittyjen kahta helmasyntiä, rahan kanssa pelaamista ja lähimmäisistä pahan puhumista. Luulenpa että Ekin laajan ja pitkän nuoriso- ja raamattuopetustyön tuntien nämä teemat eivät ole menneet ohi korvien. Toisaalta kertoo juuri ehkä siitä, että yleensä konservatiivipiireissä tuo mielenkiinto on kohdistunut itsestä kauempana oleviin ilmiöihin - kuten löysään sukupuolimoraaliin - että asiaa on vartavasten pitänyt oikein tähdentää aktiiviporukoille…
Ymmärrän ja tykkään samoin. En ole perillä kaikki detaljit ja siksi ehkä puhun yleinen taso. Kirkon pitää pyrkiä rehellisyys ja toimia annetut ohjeet mukaisesti. Allekirjoitan myös että syntejä on muitakin ja aivan kaikki elämän osa-alueet on alisteinen Jumalalle.
Toisaalta kirkon kimppuun hyökätään kaikki mahdollinen kohu ja siksi kaikki kohu pitää muistaa että lännessä olemme syyttömiä ennen kuin toinen todistetaan.
Eikö kaksinaismoraali ole ennemminkin sitä, että asetetaan eri vaatimukset itselle (tai jollekin omalle sidosryhmälle) ja muille? Se, jos asettaa kaikille yleisesti eri moraalisia vaatimuksia kuin mitä sinä asettaisit, ei ole kaksinaismoraalia, vaan ainoastaan erilaista moraalia kuin sinulla.
Ruokailuihin, matkoihin yms työtehtäviin liittyen kuuluu väistämättä jonkin verran ns. harmaata aluetta, ja jokaisen näkemys tuntuu olevan painottunut siihen suuntaan, mihin itse on käytännön elämässä tottunut.
Toisaalta on yritysmaailmassa pyörinyt ryhmä. Siellä aika ja lepo ovat hyvin niukkoja ja arvokkaita resursseja, mutta pikkurahasta ei ole puutetta. Jos hyvän ruoan, virvoitusjuoman, hotellin yms tarjoaminen työntekijöille ja yhteistyökumppaneille auttaa hoitamaan varsinaiset hommat paremmin, niin se on yrityksen ja varmaan koko yhteiskunnankin kannalta järkevää. Ja koska yritys siinä käyttää vain omia itse hankkimiaan rahoja, niin ei siihen kenelläkään ulkopuolisella ole mitään sanomista muutoin kuin eduista (perks) nauttivien työntekijöiden henkilökohtaiseen tuloverotukseen liittyvien kysymysten osalta.
Toisaalta on työttömät sossupummit, joilla on lähes rajattomasti aikaa ja lepoa, mutta rahaa on käytettävissä hyvin vähän. Heidän tapauksessaan voi olla ihan rationaalista esimerkiksi matkustaa kuukausikortilla kolme tuntia paikallisbusseissa toiselle puolelle kaupunkia jonkin ruokatarjouksen perässä parin euron säästön takia, eikä sadan euron tuhlaamisessa hotellihuoneeseen olisi mitään järkeä, jos teltassa voi nukkua ilmaiseksi.
Kirkossa sitten pitäisi jotenkin onnistua yhdistämään nämä ääripäät, niin että jonkun kirkkoherran tai seurakuntayhtymän puheenjohtajan toiminta olisi molemmista suunnista katsottuna järkevää ja oikeudenmukaista. Ja kun katsotaan asioita globaalisti, niin nämä eivät edes ole lähellekään ääripäitä, vaan maailmasta löytyy paljon suomalaista sossupummia köyhemmissä ja kurjemmissa oloissa kituuttavia ihmisiä ja toisaalta myös paljon rikkaampia ja enemmän kuluttavia ihmisiä kuin mihin suomalaisten yritysten huipullakaan on totuttu.
Selvennettäköön, että tämä oli minulta enemmänkin moraalinen ja periaatteellinen kuin juridinen ja käytännöllinen näkemys. Tällä hetkellä nimittäin, vaikka laki salliikin sähköisten kuittien käytön, niin niitä ei ole vielä saatu yleisesti käyttöön. Lähitulevaisuudessa mennään kyllä siihen; tässä linkissä on eKuitti-hankkeen raportti parin kuukauden takaa. Hankkeessa näköjään - ihan hyvin perustein - on päädytty siihen, ettei kaikkea tarpeellista tositedataa kannata yhdistää korttimaksuinfraan. Tällä hetkellähän korttimaksulaskuista puuttuu oston tarkka sisältö ja alv-tiedot. Näitä nähtävästi ei jatkossakaan tule korttilaskuihin vaan ne kirjataan erilliseen eKuitti-järjestelmään. Mutta tämä on siis lähinnä juridis-teknistä puolta. Moraaliselta ja periaatteelliselta kannalta en näe mitenkään tarpeellisena sitä, että kun luottokorttilaskusta jo näkee, että sinä-ja-sinä päivänä kortilla on maksettu siinä-ja-siinä ravintolassa 50 euron lasku, niin työnantajalle tulisi lisäksi toimittaa erillinen kuitti, josta näkee eriteltynä mitä kaikkea on ostettu, ankkaa vai lammasta, kokista vai punaviiniä.
Ravintola on vielä helppo juttu, mutta hankalammaksi menee, jos firman luottokorttia on vingutettu vaikka Prismassa. Ostopaikasta tai summasta ei voi mitenkään tietää, onko osto ollut asiallinen ja mihin kategoriaan se pitäisi kirjanpidossa sijoittaa. Tai minkä prosentin mukaan siitä on maksettu alvia. On pakko olla se alkuperäinen kuitti, josta näkee veron osuuden ja tuotteiden erittelyn. Jos näkee - kirjanpitäjän painajainen on Ikea. Ikean kuitissa lukee tuotteista vain tuotenimi (siis se ruotsalainen paikkakunta), joten jokainen tuote on pakko googlettaa erikseen, jotta ne pystyy tiliöimään.
Joo, siis tuo nykyinen kirjanpitosysteemi on tässä hyvin tehoton ja minusta aikansa elänyt. Rakenteellinen ekuitti-systeemi on tulossa ja hyvä niin. Nykyään jos joku on firman kortilla ostanut palaveria varten Prismasta kaksi pulloa kokista, yhteensä 4 euroa, niin ostaja joutuu säilyttämään paperikuittia ja toimittamaan sen kirjanpitoon, jossa sen käsittelykustannus on keskimäärin 5-7 euroa. Tämä summa on laskettu paperikuitin keskimääräisestä käsittelyajasta kirjanpidossa ja sen työvoimakustannuksista per tunti. Tähän ei siis edes sisälly se, kuinka paljon tuo ostaja on käyttänyt aikaa ja vaivaa kuitista huolehtimiseen. Jos kyse on johtotason henkilöstä, ei hommassa ole mitään tolkkua.
Sanon vielä kerran, että minusta tässä ei suurin ongelma ole se, onko lounaasta maksettu satanen vai kaksi, vaan se, että laskuja ei ole selvitetty. Ei ole ilmoitettu, miten tietyt ostot liittyvät työhön, missä tarkoituksessa on ajettu taksilla, ostettu kukkia tai tarjottu lounasta. Huolimattomuuden vuoksi on kadonnut yli neljännes kaikista kuiteista ja vain 3% on selvitetty ohjeiden mukaisesti. Toki kaikki tämä, mikäli Korhosen selvitys pitää paikkansa.
Jos vastuullisessa asemassa oleva työntekijä on näin huolimaton näissä asioissa, onko hän yhtä huolimaton muissakin? Katoaako muitakin papereita? Jääkö muitakin työtehtäviin liittyviä vastuita hoitamatta? Kuinka uskottava, luotettava ja rehellinen hän on muissakaan asioissa?
Samalla herää kysymys koko yhtymän taloudesta. Jos yhden kirkkoherran laskuvirheet eivät olekaan kovin suuria (tosin mitään tietoa kokonaissummasta ei ole, se mainittu noin 2600 € on Korhosen esimerkeistä poimittu summa), niin tarkistuksessa on kuitenkin ollut selvä virhe, jos 97% laskuista menee läpi puutteellisesti selvitettynä. Kuinka monen muun kirkkoherran ja vastuullisessa asemassa olevien laskuista löytyy samanlaisia puutteita? Tällainen tapaus heikentää luottamusta myös koko yhtymän taloudenhoitoa kohtaan.
Joka on vähässä uskollinen*, on paljossakin uskollinen. Joka on vähässä väärä, on paljossakin väärä.
Toimii myös sanoilla rehellinen, huolellinen, luotettava jne.
Tuossa edellä Anskutin ja TV2 puhuivat kuiteista ja siitä, mikä kuitissa näkyy ja mikä ei näy. Oli kuittijärjestelmä mikä tahansa, niin siitä ei koskaan näy se, mikä on olennaista: liittyykö hankinta/palvelu työhön ja millä tavalla se liittyy siihen. Mistään kuitista ei näe, mihin tilaisuuteen tarjoilu on hankittu tai onko taksilla ajettu töistä kotiin vai toimistolta työtilanteeseen. Tällaiset selvitykset pitäisi työntekijän tehdä ja nämä on Korhosen selvityksen mukaan jääneet tekemättä.
Ei minusta kristitty saa olla epärehellinen raha-asioissa. Ollenkaan. Sitä, onko nyt kyseessä epärehellisyys vai vain väärin toimiminen kuittien ja merkintöjen suhteen, en tiedä. Ja jos kyse nyt on vain huonoista käytännöistä, onko kyse jostain rakenteellisesta virheestä, josta ei kannata yksilöä syyttää, vaan koko järjestelmää. Askolan ja Mäkisen epäselvyydet, ja se, ettei niihin puututtu mitenkään lehtijutuista huolimatta, viittaa siihen, että kyseessä on vähän isompi kysymys, johon ei oikeasti olla haluttu puuttua. Ja silloin minusta Laajasalon syynääminen on nimenomaan kaksinaismoralismia. Askola saa käyttää hyvin alkoholipitoiseen lounaaseen ’Leenan’ kanssa kolmesataa euroa, ilman selityksiä, ja näitä voi olla paljon. Silloin minusta on hurskastelua kauhistella kokista.
Oikeasti minua tökkii noissa uutisissa Laajasalonkin kohdalla jotkut asiat, mm tuo melkein viidensadan euron laivahytti. Se menee minusta ohi normaalin työmatkakäytännön, erityisesti koska majoitus oli jo mietitty, ja ihan ok tasoisena.
Kuittien ja merkintöjen olemassaolokaan ei kuitenkaan suojele väärinkäytöksiltä. Jos saan korvauksen matkakuluista, kun käyn tapaamassa tiettyä ihmistä, jonka kanssa minun pitää työyhteyksissä olla tekemisissä, kuka oikeasti tietää, että käynti oli työn kannalta välttämätön, ja että ihminen, joka on muutenkin kiva ja tuttu ihminen, ei ole vain kaverini. Ja ihminen, joka työkseen solmii kontakteja ja kaverustuu oikeasti kontaktien kanssa. Missä vaiheessa yhteinen golfreissu muuttuu työnantajan maksamasta tärkeästä verkostoitumisesta ystäväperheiden mukavaksi ajanvietoksi, joka voidaan tehdä työnantajan kustannuksella? Oikeasti minusta tässä on paljon kysymyksiä, joita ei jonkun kuitin säilyttäminen ratkaise. (Ja siis tietysti, se kuitti pitää säilyttää.)
Minä puolestani olen tässä kirjoitellut lähinnä moraalisesta ja periaatteellisesta näkökulmasta käsin. Juridisia seikkoja en tässä keississä pidä kovin mielenkiintoisina. Yhteisten sääntöjen (lait, yleiset käytännöt ja firman sisäiset säännöt) noudattamatta jättäminen toki lähtökohtaisesti on huono juttu, mutta periaatteelliselta ja moraaliselta kannalta en jaksa pitää kovin paheksuttavana, jos joku jonkin suuren organisaation huipulla ei viitsi erikseen selvittää kirjanpitoon jokaista kokis-ostostaan tai kahvitarjoiluaan. Itse asiassa, jos ajatellaan että johtajien pitäisi keskittyä kaikkein tärkeimpiin ja olennaisimpiin kysymyksiin, niin kokisostosten selvittely rikkoisi tätä tärkeintä velvollisuutta vastaan. Tältä kannalta siis nimenomaan laskujen suuruudella on merkitystä. On toki niin, että jos joku jatkuvasti pistää omat syömisensä tai muut kulunsa firman piikkiin, niin se ei ole oikein ja tätä pitäisi pystyä kontrolloimaan. Laajasalon tapauksessa, sen perusteella mitä olen kaksi lehtijuttua silmäillyt läpi, minusta pahalta ja mahdollisesti jopa rikolliselta vaikuttaa itsenäisen Israelin matkan maksaminen seurakunnan (vai oliko se seurakuntayhtymän) rahoilla. Edellä puhutusta laivahytistä pitäisi olla vähän tarkempaa tietoa, jotta osaisi tuomita oikein; jos Laajasalo on ollut laivalla työnsä puolesta näkyvänä puhujana/esiintyjänä, niin minusta on ihan kohtuullista että hän saa paremman hytin kuin joku yleisön joukossa mitään sanomatta istuva rivityöntekijä; ja jos tarjolla on ollut vain C-hytti autokannella tai A-suite yläkannella, niin ok. Tämän kaiken jälkeen toki disclaimerina sanon, että sikäli kuin kukin on rikkonut lakeja ja muita laillisia sääntöjä, hän saakoon niistä lainmukaisen rangaistuksen. Muutettakoon lakeja, jos ne ovat huonoja.
Periaatteellisena ongelmana tässä on se, että usein rajanvetoa yksityisen kulutuksen ja työtehtäviin liittyvän työnantajan maksettavaksi kuuluvan kulutuksen välillä on mahdotonta tehdä kovin tarkasti ja johdonmukaisesti. Toisena ongelmana on se, että tuollaisten selvitysten tekeminen kaikista 10 tai 30 euron laskuista on taloudellisesti hyvin tehotonta. En tiedä mikä tähän olisi täydellinen ratkaisu. Ehkä jotain sellaista voisi ajatella, että johtajilla olisi jokin etukäteen arvioitu edustusbudjetti pieniä laskuja varten, eikä niitä tarvitsisi selvitellä mitenkään; isommat ja budjetin ylittävät laskut pitäisi sitten selvittää tarkasti.
Joo kai. Sinun näkemyksesi siis ymmärtääkseni on se, että lounaslaskujen perusteellisen selvittämisen laiminlyönti on moraalisesti isompi rike kuin avioliiton ulkopuolella harrastettu seksi ja opillisesti keskeisempi aihe kuin virkateologia. Olemme tässä eri linjoilla.
Mutta olen kyllä aidosti yllättynytkin siitä, kuinka moni yleensä tiukasta moralista puhuva tuntuu pitävän talousasioihin liittyvää moraalia ja etiikkaa jokseenkin samantekevänä.