Eipä ole Shivasta saati kundaliinista mitään mainintaa Bhagavad Gitassa saati Joogasutrassa. Varmaan jooga yhdistyy hindulaisuudessa Shivaankin, mutta olisi perin kummallista väittää, että juuri tätä jumalaa nämä Hiljaisuuden joogaan osallistuvat ihmiset nyt palvovat. Siis, miksi juuri Shiva, eikä vaikkapa joku toinen hindujumala? Ja mikäli tähän ei osata vastata, siis siihen, mitä epäjumalaa joogassa palvotaan, lienee parempi pidättäytyä moisista tuomioista.
Nuo pahat henget ovat astetta uskottavampi vastaus… mutta eikö meillä pitäisi sitten alkaa jo olla tiedossamme tapauksia, missä riivaajat ovat saaneet otteen ihmisistä tämän joogan kautta - siis tapauskertomuksia, missä pahojen henkien vaikutus näkyy?
Tuo g vastaus on toki houkutteleva, helppo ja perusteltukin, sillä jooga liittyy hindulaisuuteen ja siten epäjumalien palvontaan, mutta se joutuu ongelmiin pinnallisenkin Hiljaisuuden joogan tutkimisen kanssa. Kun siellä ei ole mitään epäjumalaa sanoissa, kuvissa, lauluissa tai asentojen nimissä läsnä. Joten, tietämättäänkö nämä ihmiset palvovat jotain sinistä jumalaa? Ei mene minun jakeluuni.
Hiljaisuuden joogan liikkeet ovat jumppa- ja venytysliikkeitä. Näitä on kovin paha lähteä sellaisinaan demonisoimaan tai pakanallistamaan. Niillä on sellaisia nimiä kuin kissa, kobra tai kukka. Hengellisen elementin tuovat mukaan sanat, rukoukset, laulut ja kuvat. Nämä ovat pelkästään kristillisiä. Eli, lausutaan Isä meidän rukous ja liitetään rukouksen osiin ohjattua hengitystä ja liikkeitä. En tajua, missä tässä on se särö, mistä se Shiva ja demoni luikahtaa sisään. Kyseenalaiseksi tai kysymysmerkiksi jää Hiljaisuuden joogan teologia, siis se, mistä lähtökohdista ilmiö ponnistaa - sekä jooga sanana itsessään, kun se assosioituu vieraan uskonnon elementiksi. Tätä voi kritisoida ilman demoneja ja epäjumalia.
Jännästi on kristillisen joogan nimi nyt kristillisen joogan sijaan Hiljaisuuden jooga. Hiljaisuuden teologiaa sopiikin hiljentyä pohtimaan. Minusta keskeinen kysymys on tämä: onko hiljaisuus välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä? Luterilainen teologia ei taivu myöntävään vastaukseen, sillä sehän olisi aristotelesmiä ja tomismia, luonnollisen teologian hapatusta.