Öö. Ei kristillinen voi peittää Kristusta.
Sellainen rukous ei olisi kristillistä vaan jotain höpinää.
3 tykkäystä
Niin höpinää, tai esittämistä, hurskastelua, itselleen kunnian ottamista, tekopyhyyttä jne. Kaikesta voi tulla epäjumala (meidän teoistamme, kun sydän on väärä Jumalan edessä). Kaikki ovat langenneet siihen joskus, ainakin luulen. 
Oon törmännyt Godfulness-harjoitukseen yhden kerran. Yhdessä karismaattisuuteen kallellaan olevan papin kanssa katsottiin netistä video, jossa oli kauniita luontokuvia, raamatunlauseita ja rukousta. En keksimälläkään keksi, mitä pahaa siinä olisi voinut olla.
Varmasti kristillisen joogan yms. alta löytyy myös hyvin ongelmallisia asioita, mutta ainakin jokin osa näistä harjoitusmuodoista on oikeasti hyvinkin perinteisen kristillistä sisältöä, joka on brändätty uudella tavalla. Jos malttaa tutkia ennen kuin hutkii, ja arvioida sisältöä eikä nimeä, niin aika iso osa pöyristyksestä muuttuu tarpeettomaksi.
Se on toki toinen asia, onko tällainen brändäys viisasta, ja auttaako se houkuttelemaan kirkkoon sellaisia ihmisiä jotka eivät muuten tulisi. En tosiaan itse tällaisia pahemmin harrastele enkä koe kaipaavani, ja voi hyvin olla, että olisi parempi kun näitä ei olisi. Mutta jokin tässä joillain kristityillä esiintyvässä “epäilyttävä nimi joten lukematta vastustan” -mentaliteetissa mua tökkii.
1 tykkäys
Henkilöhistoria vaikuttanee. Kuten kerroin, mindfulness on tuttua ja esitin siitä kristillistä arviota aiemmassa viestissä. Tutustuin kyllä myös noihin Godfulness -pätkiin plarailemalla. Mindfulnessia ne ovat päälleliimatulla jumalapuheella, eikä sitä edes peitellä. Mindfulness vaikuttaa viattomalta, mutta jos sen omaksuu syvällisesti, joutuu harhaan. Timo Eskola on kirjoittanut aiheesta laajemmalti, joten tyydyn viittaamaan viisaampaani.
6 tykkäystä
Tähän liittyen, lainaan kohdan taannoisesta Jouko Martikaisen avoimesta kirjeestä:
Joogasta ei voida kuoria pois sen uskontoista sisärakennetta ja pitää sitä pelkkänä keskittymistekniikkana. Todelliset joogan tuntijat niin hinduoppineet kuin myös kristityt tutkijat korostavat tätä yhtäläisesti vastoin Heli Harjunpään (Hiljaisuuden tie. Kristillisiä joogaharjoituksia, Kirjapaja 2017, sivut 27-29), muiden ja tietääkseni myös Sinunkin vastaväitteitä.
Täällä lisää aiheesta:
Joten pelkkä “epäilyttävä nimi” tässä ei tosiaan ole taustalla.
5 tykkäystä
Mulla ei ole tuota mentaliteettia minkä huomasit kai, jos olet lukenut kommenttini. Tai olen ennenkin jo kirjoittanut tästä…
Minusta on selvää että ihmiset saavat jotain hyvää hiljaisuuden joogasta. Ei se heistä saatananpalvojia eikä edes hinduja tee,.ainakaan pelkästään se.
Ongelma on nimenomaan siinä että jooga on kuin onkin uskonnollista, juuriltaan ja syvimmiltään. Minun ei tarvitse mennä kokeilemaan sitä tietääkseni asian.
Kirkon oma sanoma ja olemus riittää. Jumala ottaa ihmisen sielullisena ja ruumiillisena hoitoonsa, mutta sen perusteluksi riittää Raamattu ja kristillinen traditio. Jos aikoinaan Aasiassa konteksti on “vaatinut” esimerkiksi joogan kristillistämistä sen paikallisen kulttuurin vuoksi, se ei mitenkään edellytä samaa meiltä Suomessa. Meillähän on oma vanha kulttuurimme, no, ei niin vanha. Jooga ja myös buddhalaisuuden muodot ovat tulleet länsimaihin “lähetystyöhön”. Tässä käy siis aivan päinvastoin kuin Intian lähetyskentillä, eli lopulta kristinusko ei saa lisää tilaa vaan New age ym. ottavat kirkon sanomalta tilaa itselleen.
1 tykkäys
Otetaan ajatuskoe toiseen suuntaan: Jeesuksen vuorisaarna on kansainvälisesti tunnettu teksti. Jos havaittaisiin, että tällä opetuksella on hyviä mielenterveysvaikutuksia, ja niitä alettaisiin viljelemään ja käytännössä harjoittamaan Intiassa, kenties mainitsematta, että ne ovat Jeesukselta, niin olisiko tämä toiminta neutraalia? Kannattaisiko uskoaan varjelevan hindun harjoittaa ko. hoitoa? Olisivatko vastalauseet moraalipaniikkia? Ja ennen kaikkea, olisiko Jeesuksen sanoilla hengellistä voimaa tai merkitystä uudessa kontekstissa?
1 tykkäys
Valitettavasti se ei ihan näin yksinkertaista ole. Länsimainen fysioterapia pohjaa osittain länsimaiseen joogaan kuten monet hengitys- ja rentoutumisharjoitukset. Niiden vetäjät eivät edes aina sitä tiedä. Joogaa ( kuten esimerkiksi elokuvia) on monenlaista ja esim. kansalaisopistojen ja liikuntakeskusten jooga on useimmiten pelkkää venyttelyä ja ohjaajatkin usein täysin tietämättömiä muusta.
Se, että jokin liike/ ruumiinasento itsessään houkuttelisi paikalle “pimeyden voimia” on lähinnä maaginen ja pakanallinen käsitys.
2 tykkäystä
Pitäisi olla, jos saisi sen kautta myös Evankeliumin kirkastettua. Se on hassua, että ihmiset kristittyinäkin saattavat luulla täyttäneensä Vuorisaarnan ohjeet. Lakia on Vuorisaarnakin kristitylle, vaikka toivossa ihanaa tulevaisuutta. Tätäkö @Diakoni tarkoitti toisessa ketjussa?
Mutta se kuuluu perinteeseen, jossa manataan asennoilla yms. ‘hyviä’ voimia. Ei sovi Jooga kristitylle, ei mitenkään eikä muukaan taikausko. Kundaliini voimia sieltä uskoessaan ja vanhana ihmisenä saa ja miksei uskoisi, kun näyttää voimansa. Ovelaa eksytystä pahimmasta päästä. Uudestisyntynyt ylhäältä ei voi harrastaa näitä, liian ristiriitaista.
1 tykkäys
Mitä tarkoitat yksinkertaisuudella?
Olen miettinyt asiaa aika paljon, ammattini vuoksi.
Kirjoitin jo, että itäisistä kulttuureista voimme ottaa oppia vaikka olemme kristittyjä. Muusikkona tiedän että hyvä laulu ja hyvä soitto perustuu rentouteen, hyvään hengitykseen, keskittymiskykyyn. Mieli ja keho ovat yhteydessä ja tämän ymmärtäminen on merkittävää esimerkiksi musiikkipedagogiikassa. Nämä oivallukset ja harjoitukset voivat olla peräisin joogasta tai jostain muualta . Itse en ole koskaan ollut joogatunnilla. Joku voi käydä siellä ja se pysyy hänelle samantapaisena harjoituksena mitä minä voin ohjata kuoroharkoissa. En siis ajattele maagisesti tms.
Pointti on tämä: Kirkko ei tarvitse joogaa. On virhe ajatella että sen sopeuttaminen kristinuskoon Komulaisen mallin mukaan toisi hyvää hedelmää. Suurin osa kirkon joogasta kiinnostuvia kokee, että kirkko on nyt suvaitseva ja fiksu. Samalla asenteet muita uskontoja ja yleistä suosittua henkisyyttä kohtaan lämpiävät entisestään. Ihmiset eivät tule kirkon joogaan venyttelemään. He haluavat enemmän, ja on hyvin luultavaa että se mitä he haluavat ja saavat ei ole Kristuksen evankeliumi vaan jotain yleistä rauhoittumista ja hyvinvointia. Kaunista, mutta monille myös harhaanjohtavaa.
1 tykkäys
Ortodoksisessa kirkossa ei ole tarvetta joogalle koska jumalanpalveluselämä on itsessään ihmisen kokonaisuudessaan huomioon ottava fyysisine puolineen. Yksityinen hartaudenharjoitus voi sisältää myös maahankumarruksia, polvistumisia, Jeesuksen rukousta tietynlaisen hengityksen tahtiin jne.
2 tykkäystä
Kuulostaa aivan minun toiminnaltani arkisin klo 9-10 välillä…
Mitä tämä on ja miten tämä eroaa kristillisestä mietiskelystä tai siitä, että kristitty ajattelee tai vaikkapa siitä, kun pappi valmistelee saarnaa (ilman tekoälyä)?
Mikä on tämä joukko? Mistä rukoilija tietää, milloin hän hukkuu kontemplatiivisuuteen?
Hesykasmi ja Jeesus-rukous tuli vastaani väitöskirjan myötä, palamismiin tutustuttaessa. Tämä onkin ainoa kohta, missä jooga ja kristinusko ovat ristenneet tietoisuudessani. Tosin tässäkin kohtaa lähinnä kysyttiin, onko tämä kristillistä joogaa, ja vastattiin, että ei ole.
Aamen. Tahtoisinkin nähdä, mitä se sellainen ei-kokonaisvaltainen, puhtaan älyllinen(?!) kristillisyys voisi olla. Eihän siinä edes paskalle taipuisi!
1 tykkäys
Leppänen muuten jännästi viittasi siihen, että Hiljaisuuden ystävät, mikä on Hiljaisuuden joogan ruukku, harjoittaa erämaaisiltä ja äideiltä opittua “hiljaisuuden viljelyä”. Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? Luolissaanko Pakomios ja Antonios ja Evagrios hiljaisuutta viljelivät? Nytkö askeettisuus innostaakin? Tai jonkin sortin light-luostarimaisuus pujahtaa takakautta luterilaisuuteen?
Tässähän voi nähdä tällaisen suuren munauksen taustalla - luterilaisuuden älyllinen protestanttisuus on laiminlyönyt kehollisuuden, kun on kirkonpenkit, eikä edes polvirukousta, eikä liioin pyhiinvaellusta, autoilla karautetaan penkkien ja kotisohvien välillä, oppia vain tankataan ja uskoa kaikesta luonnosta, aisteista ja maailmasta irti leikataan ja hiljaisuuden torni sanan sahalla katkaistaan, minkä takia nyt nääntynyt ruumis huolii vaikka vieraan hengen rakastajakseen kun ei saateta kuitenkaan kirkkokuntaa lähteä vaihtamaan?
Näinhän kirjoitin:
290-356 Kristillinen luostarilaitos syntyy Antonios Suuren ja Pakomioksen Egyptissä. Luostarilaitoksella ei ole suoraa raamatullista ohjetta, mutta munkit ja nunnat pyrkivät elämään kristillisesti köyhyydessä, rukouksessa ja siveydessä. Erakkoyhteisöt laajenivat järjestäytyneiksi luostareiksi, jotka tekivät myös lähetystyötä ja levisivät nopeasti Palestiinaan, Syyriaan ja Vähä-Aasiaan, etenkin Turkin Kappadokiaan. Luostarilaitoksesta tuli peräti kansanliike, missä voi nähdä kirkon maallistumisen vastustamista sekä kreikkalaiseen maailmankuvaan ominaista materiaalisuuden ja ruumiillisuuden väheksyntää.
Pakomios oli sotilas, joka otti kasteen tulleensa vaikuttuneeksi kristittyjen laupeudentöistä. Hän eli oppi-isänsä Palamon kanssa askeettista elämää: yöt valvottiin mahdollisimman paljon, ruokaa syötiin mahdollisimman vähän, päivät vietettiin auringon porotuksessa… Pakomios perusti luostarin ja sai sen ohjesäännön enkeliltä. Jumalanpalveluksia oli vain(!) kolme päivässä. Luostareita tuli pian lisää, jolloin munkit ja nunnat laskettiin pian tuhansissa.
Antonios menetti nuorena vanhempansa. Kerran hän eksyi kirkkoon ja kuuli Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle. Antonios lahjoitti omaisuutensa pois, antoi siskonsa kristittyjen hoitoon ja lähti erämaakilvoittelijoiden joukkoon. Miehestä tuli kuitenkin erakko, joka vietti yksinäisyydessä 20 vuotta seuranaan enkelit ja demonit. Eristäytymisen jälkeen Antonios alkoi opettaa muita. Näin syntyi luostarilaitos.
Luostarilaitos munkkeineen herättää kunnioituksen sekaista hämmennystä ja hämmennyksen sekaista kunnioitusta 2000-luvun luterilaisessa. Ehdottomuuden puutteesta ei munkkeja ja nunnia ainakaan voi syyttää. Jeesus ei käskenyt perustamaan luostareita, mutta toisaalta juuri munkit ja nunnat noudattivat Jeesuksen köyhyyskäskyjä ja tekivät lähetystyötä. Protestanttien näkökulmasta kristittyjen jako maallikoihin ja munkkeihin on kyseenalaista kielien myös väärästä pelastusopista eli yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden kieltämisestä. Luostarielämään liittyy maailman ja aineellisen todellisuuden kieltävää ”äärikristillisyyttä”. Toisaalta nykyinen protestanttien paastoamaton porsastelu voidaan myös nimetä äärimmäisyydeksi.
Olivatko pahojen henkien kiusaukset henkivaltojen tekoja, vai pelkkää psykologiaa?
383-399 Diakoni Evagrios Pontoslainen muuttaa munkkiyhteisöön Egyptin aavikolle kirjoittaen origenistisen päätuotantonsa. Syy eksiiliin lienee ihastuminen naimisissa olevaan naiseen. Ajatusten ytimessä on mielen paluu Jumalan luokse. Materiaalisen maailman luominen ja lankeemus käyvät yksiin. Evagrios uskoo intellektien ennaltaolemiseen ennen ruumiillista asuntoa. Mielen matka kohti Jumalaa sisältää käytännön ja kontemplatiivisen elämän. Käytänöllisyys tarkoittaa askeesia ja hyveitä, rakkautta ja apatiaa. Evagrioksella korostuu psykologissävytteinen sodankäynti demoneja vastaan. Hän kehitteli kiusausten listaa – mässäily, seksuaalinen himo, rahanahneus, surumielisyys, vihamielisyys, laiskuus, turhamaisuus ja ylpeys – mistä syntyi myöhemmin roomalaiskatolisen kirkon seitsemän kuolemansyntiä. Keskeistä oli myös mielen rukous. Kontemplatiivisuus kuuluu gnostikoille, jotka mietiskelevät jumalallista alkuperäänsä ja palaavat siihen Kristuksen syntymän, kuoleman ja taivaaseenastumisen mahdollistamana – jumalallistuvat, enkelinkaltaistuvat.
2 tykkäystä
Ei meillä luterilaisessa kirkossakaan ole tarvetta joogalle.
Isompi merkitys valtakunnallisesti on sillä mitä isojen kirkkojen jäsenet saavat jumalanpalveluselämästä, ja kyllä ihan mekin polvistumme.
2 tykkäystä
Luentosarjan teema oli eksytykset/harhaopit. Kontemplatiivinen rukous laskettiin uushenkisyydeksi tai ainakin siihen verrattavaksi asiaksi.
1 tykkäys
Onko tuo jooga, Hiljaisuuden jooga siis vähän kuin
a) virsi eli hengellinen laulu, joka on raamatullinen ja yksi luterilaisuuden osa
b) ikoni, mitä ei mainita Raamatussa ja mikä ei ole kovin luterilainen, mutta sisällöltään kristillinen ja ekumeeninen ja siten luterilaisuuteenkin sopiva
c) joulukuusi, mikä ei ole raamatullinen ja mihin voi toki liittää pakanallisia piirteitä, mutta mikä on vähintääkin riisuttu kaikesta negatiivisesta, jolloin se sopii luterilaistenkin pirtaan
d) alkoholi, jolloin siihen liittyy tiettyjä vaaroja, mutta väärinkäyttö ei kumoa oikeaa käyttöä
e) epäjumalille uhrattu liha, jota voi siunauksen kera syödä, koska itse lihassa ei ole mitään pahaa, paitsi jos heikompi veli siitä eksyy niin ei sitten voi syödä
f) kiroilu eli eettisesti tuomittava toiminta, jolloin kristillinen jooga on yhtä typerä ilmaus kuin kristillinen kiroilu
g) pakanallisuus, omavanhurkaus, epäjumalanpalvonta ja pahoihin henkiin liittyminen yleisesti, jolloin jooga on ehdottoman tuomittavaa ja mahdotonta liittää kristinuskoon
?
1 tykkäys
g) epäjumalanpalvelus, jossa on vaara joutua tekemisiin pahojen henkien kanssa.
3 tykkäystä
Mikä se epäjumala sitten siinä on? Joku hindujumalako?
Hinduismin tietämykseni on pinnallista, mutta tietääkseni Shiva on joogalle keskeinen jumaluus ja kundalini-energia ajatellaan Shivan energiaksi.
4 tykkäystä