Kaikki ei sovi/toimi kaikille. Ei mindfullneskään.
Itse olen kalliin työnantajan maksaman mindfulness ohjaajakoulutuksen läpikäynyt. Sitähän hyödynnetään apukeinona liikkeenjohdossa, terveydenhuollossa, koulutuksessa jne.
Ikinä en ole ohjannut ketään mainitsemaasi “ mielentyhjiöön”. Enkä ole kuullut sellaista kenenkään kollegankaan tehneen. Pikemminkin päinvastoin: tavoitteena on ollut mielen keskittäminen tavoiteltavaan asiaan, tuntemukseen jne. Tietoista läsnäoloa kohti.
Ylipäätänsä pidän ihmisen mieltä mahdottomana tyhjentää edes kovin pitkäksi aikaa. Sen mitä harjoittelu voi tuoda vaikkapa kristitylle mukanaan on syvempi keskittyminen vaikkapa jumalanpalvelukseen tai rukoukseen. Ja siihen lähimmäisen kohtaamiseen.
Joogasta. Länsimainen lääketiede oivalsi vagushermon vissiin 1920-luvulla. Oletan, monen muun tavoin, että vagushermosta ja parasympaattisesta hermostosta löytyy vastaus joogallakin saavutettuihin ihmisten positiivisiin kokemuksiin. Ihmiset antoivat näille, kuten esimerkiksi luonnonilmiöille, aikoinaan uskonnollisia selityksiä mutta me tiedämme tieteen vuoksi nyt paremmin.
Tässä vielä mindfulnes ja lääketiede. En ole Terveystalolla töissä:
Mukava lukea välillä järjen ääntä ja asian ymmärtävän ja sitä harjoittaneen/ ohjanneen ihmisen kokemuksista! Eihän nyt, hyvät ihmiset, tuo jooga ja mindfulnese mitään Paholaisen keksintöjä ole kristityn pään menoksi. Kiitos, @Kris
Se, että me monet emme näe joogassa tai rentoutumisen ja keskittymisen harjoittelussa paholaista, ei ole missään vaiheessa muuttanut sitä asetelmaa, josta evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous keskustelii äsken.
Kysymys on siitä, voiko joogaa harrastaa kirkkosalissa (ja muissa seurakunnan tiloissa)?
Vastaus on yksinkertainen: Ei voi. Ei pitäisi voida. Tässä ortodoksinen kirkko on paljon parempi kuin monet luterilaisen kirkon edustajat, jotka kouluttavat “hiljaisuuden joogaan” sadoittain ohjaajia.
Joogan ydin on uskonnollinen. Voimme mietiskellä, rukoilla ja hengitellä ihan kristittyinä vailla yritystä “kaapata” intialaista ajattelua (joka ei erottele maallista ja uskonnollista), jotta se muka pitäisi kristinuskosta vieraantuvan kansanosan kirkossamme.
Jooga on aina luokiteltu uususkontoihin, eikä sillä ole yhteyttä kristinuskon kanssa, vaikka kuinka “tietäisimme paremmin” tänä päivänä.
Luin joskus - 80 luvulla kirjan, joka nimi oli Gurun kuolema, tästä samaisesta kirjasta kertoo Eero Pihlava oheisessa artikkelissa; Kysy pastorilta, mielestäni hyvin ja sieltä nosto;
" Vaikka olin lapsi, hurja ylpeys värähdytti minua, kun kuulin isääni ylistettävän. Se tapahtui itse asiassa varsin usein. Uskonnolliset hindut puhuivat hänestä peläten ja kunnioittaen ihmisenä, joka oli riittävän rohkea ja määrätietoinen nousemaan mystiikan korkeimmalle polulle. Monet, myös suurin tuntemani pandiitti, olivat sitä mieltä, että isä oli avatar. Kuulin sen sanan vuosia ennen kuin ymmärsin, mitä se todella tarkoitti. Miten hyvältä se kuulostikaan – ja niin erikoiselta! Tiesin, että minäkin olin erikoinen, koska hän oli minun isäni. Eräänä päivänä minäkin olisin suuri joogi.” (Gurun kuolema, Rabindranath R. Maharaj, s. 12.
Koin sen mielentyhjennykseksi n. 13 v. sitten, oli ensin pakko osallistua, mutta onneksi osaston ryhmän vetäjä ja kaksi muuta (toinen minä) kymmenestä ei tykännyt ja päästiin vapaaksi, vaikka monet muut ryhmät jatkoivat, joten en tiedä niin syvällisesti kuin sinä, mutta kiitos ei siis.
Voihan ihan tavallinen psykoterapia psykologillakin olla sopimaton ja onkin monelle. Pääsin työpsykologin kanssa yhteisymmärrykseen, että minun ei ole hyvä avautua traumoistani, käy päinvastoin kuin toivotaan, muitakin on, joille ei aina auta kertominen ja uudelleen eläminen traumoissa. Uskontoa terapia silti ei ole ja Mindfulness on huono juttu minusta, Joogassa voi ajatella sentään mitä itse haluaa, mutta kirkkoon sekään ei sovi. Kirkosta pitää saada sitä, mitä sieltä kuuluu saada, kristinuskoa vahvistavaa sanaa. En tykkää väitellä asioista, jotka eivät ole väittelyn arvoisia.
Fysioterapia, sellainen, jolle lääkärit antavat lähetteitä, perustuu kylläkin lääketieteelliseen tietämykseen ihmisruumiin toiminnasta, ei mihinkään itämaiseen esoteriaan.
Toki on myös terapiota, jotka eivät perustu tieteelliseen tietoon.
Melko erikoinen uutinen. Yksittäinen vara-pj KL:stä ja yksittäinen pastori Sley:stä ovat menneet antamaan lausunnot, että eivät suosittele joogaa kristityille. Nyt tämä lehti otsikoi sen herätysliikkeiden kannaksi. Eivät taida Nummela ja Säilä pitää että tekivät noin.
Siksi kysyinkin. Ainakin oma vahva oletukseni on, että nuo järjestöt eivät hyväksy joogaa, joten linkittämäsi juttu ei ainakaan minusta ollut mitenkään erikoinen.
Mitä jutussa lukee? Ei se avaudu kun ei ole lehden tilaaja.
Insertti on hassu: “törmännyt siihen että jooga yhdistetään uskontoon”. Ikään kuin se olisi hyvin harvinainen käsitys. Joogan uskonnollisuudesta on puhuttu vuosikymmeniä. On aivan viime aikojen uutuus, että termiä käytettäisiin neutraalisti, ja ettei sen uskonnollista alkuperää oteta huomioon. Eihän se niin mene, että joogan harrastaja olisi ilman muuta hindu, vaan niin, että joogan lähtökohta on Intia jossa uskontoa ei eroteta muusta ajattelusta.
Sley ja Sekl eivät liene julistaneet mitään virallisesti asiasta. Kirkolliskokouksen keskustelussa oli kysymys joogasta kirkon tiloissa, ja ainakin Sleyn lähetysjohtaja Ville Auvinen piti painavan puheenvuoron tuota ajan ilmiöitä vastaan. Pääsisältö oli, että kristillinen rukousperinne riittää.
Kumpikaan järjestöistä ei tosiaan ainakaan suosittele joogaa kristityille. Varauksellinen suhde joogaan on myös näkynyt mm. järjestöjen lehdissä, pääkirjoituksia myöten tai järjestön johdon kirjoittamassa kannanotossa järjestön kotisivulla. Sitaatti näistä viimeisestä linkistä:
Jooga on saanut alkunsa hindukulttuurissa ja se kuuluu erottamattomasti uskonnonharjoittamiseen. Joogaa ei voi riisua sen juurista, vaikka sen sisältöä muutettaisiin paljonkin. Emme toimi muutenkaan näin. Kristityt eivät osallistu moskeijassa jumalanpalveluksiin omalla rukousmatollaan ja ajattele, etteivät ole muslimeja, koska rukoilivat siellä kristittyjen Jumalaa. Samoin eivät kristityt osallistu hindujen uskonnonharjoitukseen.
Eli on kummankin järjestön tosiasiallisen käytännön linjan mukaiset puheenvuorot, vaikka ylimpien toimielinten päätöksiä asiaa koskevasta linjasta ei erikseen olisikaan.
Tämä on kumma ajatus. Mitä ihmettä tässä sanotaan! Mitkä edes ovat nämä joogan (aatehistorialliset) juuret?
No, ainakin siitä lienee yksimielisyys, ettei juuria voi irrottaa menneisyyttä muuttamalla. Tässä tarkoitus on varmaan sanoa, että jooga kantaa väistämättä hindulaisuutta mukanaan. Mistä seuraa… se, että jos minä nimeän vaikkapa autoni tai koirani joogaksi niin ne kai sitten ovat hindulaisia sitten. Käärme tulee aina korin mukana.
Eikö tässä… kuitenkin tehdä käärmeestä, sanoista ja ihmistodellisuudesta aikamoinen väite… ikään kuin… niin…. jooga sanana olisi riivattu, ei siis vain ladattu pakanallisella merkityksellä, vaan jotenkin…öö… ontologisesti..?
Saatat olla oikeassa siinä, että sanassa jooga ei välttämättä ole maagista voimaa joka muuttaa ruumiillisen harjoittelun uskonnolliseksi.
Mutta tarttumalla näihin “virheisiin” tai epätarkkuuksiin konservatiivisen kristittyjen sanomisissa ohitat asian ytimen. Et vain sinä toki, vaan aika moni.
Ajankohtainen keskustelu koskee joogaa kirkossa.
Batosin edellä jakama luterilainen.net -kirjoitus on mieiestäni hyvä koska siinä tunnustetaan käsitteen jooga moninaisuus mutta kysytään oleellinen kysymys:
Kirkon tarjotessa joogapalveluja kysymys näyttäytyy hyvin erilaiselta. Itse kysyn esim. Suomen ev.lut. kirkon seurakuntien kristillinen jooga -tuntien kohdalla, että mikä on kyseisen toiminnan motiivi ja pyrkimys? Onko kyse meditaatiosta, rauhoittumisesta hiljaisessa tilassa, ehkä lähetystyöstä vai yksittäisen ihmisen innosta?
Mitä siis saavutetaan, ja mitä oikeastaan tavoitellaan?
Arvelen että useimmilla kristillisenjoogan kannattajilla on hyvä tarkoitus - mutta varsin naiivi ajatus, jonka mukaan kirkon jooga sitouttaisi tietyn ihmisryhmän kristilliseen ruokuselämään. Todellisuus lienee kuitenkin että asiasta innostuneet vahvistuvat yleisuskonnollisuuden aatteessa. Kaikkien uskontojen yhtäläisyyden kuvitelma saa sijaa kirkossa. Jeesus syntisen Vapahtajana väistyy näissä piireissä toisen Jeesuksen, opettajan ja mielenrauhan tuojan tieltä. Luultavasti myös suvaitsevuus ja kiinnostus idän uskontoja kohtaan lisääntyy.
Puhe joogasta vain venyttelynä ja hengittelynä - nykyisessä keskustelussa - on ihan tyhjää, jos nimenomaan ns. kristilliseen joogaan sisältyy meditaatiota ja rukousta. Tottakai se on enemmän kuin neutraalia ja harmitonta. Se on yritystä sulauttaa kristinuskoon vieraan uskonnon käsitys ihmisestä ja maailmasta.
Kyllä juuri näin! Jos menemme kadulle tekemään Gallup-kyselyn pelkästä sanasta “jooga” niin suurin osa vastaa “eiks se oo jotain itämaista uskontoa”, tai jotain sinnepäin.
Toisaalta moni voisi vastata myös, että jooga on ruumiillista harjoittelua ja hyvinvoinnin hankkimista.
Sitähän nyt juuri yritetään kansalaisille opettaa, että uskonnolliset juuret eivät haittaa, ja että tämä suosittu liikunta- ja hyvinvointiharrastus voidaan vaarattomasti kristillistää.
Ihmisten uskonnollinen lukutaito on kuitenkin paljon huonompi kuin joogan puolustajat ajattelevat. Kristinuskon perusasiat ovat hukassa. Pappi saarnaa vuorisaarnasta ja kirkkoon eksynyt pöyristyy silmän ja jalan poistoa ehdottavasta Jeesuksesta. Uskonnollisen poliitikon puhe synnistä on kauheata, paljolti siksi että synnin käsitettä ei ymmärretä. Ihmisen tekoja ei voi arvostella - se on kuulemma ihmisarvon loukkaamista. Ja niin edelleen.
Tällaisessa maastossa kun eletään, ei moni joogaaja kirkon salissa erota kristinuskoa yleisestä uskontojen ja henkisyyden sekamelskasta. Energia tai Jeesus, sama se kun hyvältä tuntuu. Kaikkeuteen sulautuminen tai Jumalan armo, mitä välii - kunhan homma toimii.