Ok, kiintoisaa on lukea mitä kirjoitat blogissasi.
Kenen pitää tarjota vastaus? Tosi hyviä tekstejä ja puheita on nähty ja kuultu. Yhteistä on niille, että emme tarvitse kirkossa joogaa.
No, ehkä sinulla on tiedossasi tuolle trendille joku perustelu. Itse en ole nähnyt muuta kuin Jyri Komulaisen väitteitä kontekstuaalisuudesta. Se on silkka erehdys, sillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon konteksti ei ole intialainen kulttuuri. Meillä on jälkikristillinen yhteiskunta jossa ihmisten kiinnostus uskonnollisuutta kohtaan lienee lisääntymässä. Kristittyjen tehtävä tässä tilanteessa olisi kertoa mahdollisimman selvästi ja usein, mitä kristinusko sisältää ja jättää hämärät alueet sikseen.
Kirjoittajan ajatus käynee ilmi paremmin, jos lukee tekstiä vielä eteenpäin. Teksti jatkui näin, pohtien sellaisia toimintaan mukaan tulleita kristittyjä, joilla itsellään on edeltävää taustaa idän uskonnoissa, ja joilla on henkilökohtaisesti sikäläiseen joogaan liittyviä juuria:
Toimintaamme tulee joskus mukaan heitäkin, joilla on tausta kaukoidän uskonnoissa. Miten arvelet hindusta kristityksi kääntyneen suhtautuvan, mikäli seurakunta kertoo järjestävänsä joogailtoja? Luulen, ettei hän ilahtuisi, vaan haluaisi mieluummin pysyä hyvin kaukana sieltä missä on joogaa, vaikka sisältöä olisikin muutettu.
Ajatus tuossa saattaa olla logiikaltaan sen tyyppinen kuin mitä Paavalin opetukseen epäjumalille uhratun lihan syömisestä on liitetty (1. Kor. 8).
Komulainen :
Itse ajattelen joogan kehityskulun jatkuvan, kun kristityt omaksuvat joogan idean oman uskonsa harjoitukseen. Teologisesti katsoen evankeliumi ”kastaa” näin Jumalan valtakunnan palvelukseen inhimillistä kulttuuria sen intialaisessa muodossa.
Kristillisessä joogassa on kyse kirkon missiosta. Joogabuumin keskellä kirkko voi tarjota mahdollisuuden rukouselämän ja joogaharrastuksen yhdistämiseen niille, joita se kiinnostaa.
Kyllä ajatuksena on, että kuten Intiassa jooga on kulttuuria, eikä Komulaisen mukaan pelkästään hindulaisuutta, niin Suomessakin tämä tänne tulut jooga voidaan kristillistää. En näe mitään järkeä tässä.
Tässä haetaan minusta porsaanreikiä sokraattisella konetulituksella. Kuinka lähelle tulta voi mennä polttamatta näppejään? Se on myös turhauttava tapa käydä keskustelua. On julkisesti kerrottu, että hiljaisuuden jooga ei käsittele syntiä, ristiä ja sovitusta. Sillä tavoitellaan rauhaa muilla keinoin. Jo tämä asetelma tekee selväksi, että se on väärää evankeliumia tai vähintäänkin pahasti vaillinaista. Näin ollen se ei johdata Kristuksen luokse, vaan kuten muutkin ovat arvelleet, itään ja itseen päin.
Ihan relevanttia tämäkin, mutta vähän kehällistä… Entä jos ex-hinduja ei ole paikalla? Voiko sitten järjestää? Tai jos selittää ex-hindulle?
Tähän taidettiin vedota kirkolliskokouksessakin. Mikäpäs siinä, mutta ihanko oikeasti joogan vastustaja nyt siis olisi suostumassa “heikomman veljen” rooliin? Silloin jooga olisi pohjimmiltaan OK..
Niin, ajatukseni oli juuri sama kuin Komulaisella. Järkihän on tuossa lainauksessa: kun kerran jooga on suosittua niin kastetaan toiminta kristilliseksi ja tarjotaan sitä ihmisille. Avautuisiko asia, jos vertaisi joogaa vaikka musiikkiin tai sähköön? Nämä kiinnostavat ihmisiä ja ovat mahdollisia, joten otetaan ne lähetystyön avuksi.
Antaisitko yhden esimerkin porsaanreiästä?
Tarkoittanet, että kirkkojoogan harrastajat lähenevät tulta eli pakanuutta tai demoneja joogatessaan. En ymmärrä logiikkaasi. Onko se perkele siinä venytyksessä, asennossa, hengitystekniikassa vai Raamatun psalmissa, mitä rukoillaan?
En jaksa jankata kanssasi. Mutta tuossa on tuo lähde. Jos joogaliike tehdään joogaharjoituksena, se on joogaliike eikä harmiton asento. Jos keskisormea näytetään kettuilumielessä, se on kettuilua, ei harmitonta sormen ojentamista.
Hiljaisuuden joogassa pyritään hänen mukaansa löytämään rauha ja hyväksyntä toinen toisiaan kohtaan, rauha eläimiä kohtaan ja kunnioittava suhtautuminen luontoon.
Eli Kristuksen sovitustyö ei ole sillä tavalla siellä keskiössä?
Ei se siitä sen kristillisemmäksi muutu sisällöltään. Joogassa ei ole kristillistä sisältöä sen enempää kuin vesijumpassa. Kun kirkkoon tuodaan jotain muuta kuin alkuperäistä Raamattuun perustuvaa sisältöä, mennään yhä kauemmaksi pois kirkon tehtävästä.
Tässä debatissa oli mielenkiintoista osallistujien taustan ja nykykannan välinen suhde: se, joka oli ollut syvällä joogan henkisessä puolessa, näki sen kokonaan kristitylle sopimattomana, ja kirkkojoogan kannattajalla taas oli tausta kansanopistojoogassa. Tausta varmasti vaikuttaa siihen, mitä kautta koko ilmiöön suhtautuu, ja toinen debatoija ei välttämättä tiedä oikein mitään siitä, mistä toinen puhuu.
Mutta onko syvällisemmin henkinen jooga nyt sitten sitä oikeaa joogaa, ja kansanopistoversio pelkkää feikkaamista? Vai onko uushenkisyyteen syvemmin lähtenyt nähnyt vain pienen osan joogan koko kentästä? En oikeasti tiedä.
Analogioita esitettäessä yleensä katsotaan analogiaa joltain osin, eikä väitetä, että sitä olisi välttämättä kaikkien muidenkin yksityiskohtien osalta. Jos esittää analogiaa vaikkapa siitä, että vältetään saattamasta toista kiusaukseen Paavalin opetukseen pohjautuen siitä, kun Paavali on opettanut jotain siitä, miten toimia toisten seurassa, ei välttämättä silti tarvitse olla analogista tilannetta sen lisäksi myös siinä, millainen henkilö itse olisi tai ei olisi verrattuna Paavalin kuvaukseen itsestään.
Entä jos ex-hinduja ei ole paikalla? Voiko sitten järjestää? Tai jos selittää ex-hindulle?
Mitä tilaisuuksien järjestämiseen tulee, niin helpointa varmaan olisi järjestää sekä nimeltään että sisällöltään sitten vaikka rukousjumppailtoja, jos kyse on nimenomaan vaikka jumpasta ja venyttelystä rukouksen kera - jolloin välttää riskin kulttuurisuskonnollisesta synergismistä erilaisten ihmisten mielissä asiayhteydessä.
(Huonona) vertauksena voisi pitää vaikka kristillistä keskisormen näyttämistä. Vaikka kuinka näyttäisi kristillisesti keskisormea toiselle, ajatellen näin tekevänsä kontekstuaalista teologiaa ja korostavansa yhden sormen ja vieläpä keskimmäisen sormen esilläpidolla vaikka sitä, että Jumala on yksi ja että Golgatan keskimmäisellä ristillä on kaikki sovitettu siinä missä keskisormikin on sormista keskimmäinen, keskisormen näyttämistä katseleva voi tulkita tilanteen silti eri tavoin…
viestien tulkinta kun ei koskaan tapahdu tyhjiössä, vaan suhteessa siihen, mitä kukin on elämänsä varrella jo oppinut ja omaksunut.
Kyllä tässä on nyt tullut hyvin selväksi, että kirkkoon tuodussa joogassa on kyse paljon vakavammasta asiasta kuin. " Roomalaiskirje 14:2 , Room. 14:2 - Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia."
Ei ole mitään syytä tuoda kirkkoon joogaa, kun vastaavia neutraaleja kuntoilu- ja rukousmuotoja on paljon.
Itsekin tässä ole keskustelua seurannut ja ollut kommentoimatta, ollut vähän siis “hiljaisuuden ystävä”…
Sanoisin, että jooga on terminä ongelmallinen, koska se viittaa selkeästi epäkristilliseen taustaan, intialaiseen uskomusperinteeseen. Voidaan mielestäni perustellusti kysyä, onko jooga joogaa, jos se tyhjennetään tälllaisesta ja nähdään vain jumppana. Silloin ei nähdäkseni ole perusteita puhua joogasta.
Kristillinen “rukousjumppa” tms. ei mielestäni ole sinänsä ongelmallinen asia, jos siihen ei sisällytetä ajatusta jonkinlaisesta maagisesta vaikutuksesta liittyen asentoihin. En oikein ymmärrä, miksi välttämättä halutaan tuoda mukaan jooga-sanaa.
Luin taannoin Boris Salon kirjan Unohdettu aarre, jonka on kääntänyt nykyään Sleyssä vaikuttava Ville Auvinen. Siinä esitettiin jonkinlaista ruumiillista katekismusmeditaatiota. Ei kai sellainen automaattisesti ole pahasta?
Jooga - sana (ja - ei, tämä ei ole sanamagiaa - pelkäänpä että sanan mukana tulee sisältöäkin kuin kylkiäisenä) tuodaan kirkkoon juuri siitä syystä kuin Komulainen sanoo. Kyseessä on suosittu harrastus, etenkin nuorehkojen naisten parissa. Ajatellaan että kun kirkossa saa joogata, se pitää tuota vieraantuvaa väestöryhmää mukana veneessä. Kirkon toivotaan olevan hyvinvointikeskus ( sana tuo mieleeni ensimmäiset viestini foorumin edeltäjällä - muistaneeko kukaan..) ja mukavan avara ja ajanmukainen. Kuvitellaan, että ne jotka eivät sitoudu messuvieraiksi, kohtaavat Jumalan sanan joogahetkissä. No, näin saattaa hyvässä lykyssä käydä jonkun yksilön kohdalla. Paljon isompi merkitys kokonaisuudelle on kuitenkin siinä, että jooga-kirkko viestittää ympäristössään uushenkisyyden sanomaa ja kristillisyydessäänkin korkeintaan “pehmoteologiaa” (Jouko Martikainen siteerasi tällä termillä filosofi Habermasia, joka kritisoi vanhoilla päivillään kristittyjen taipumusta vesittää sanoma ikuisesta elämästä ja kadotuksesta, rististä ja ylösnousemuksesta.)
Samalla logiikalla sitten meidän pitäisi luopua suomen joulu-termistä, koska se tulee esikristillisestä yule-perinteestä. Epäilen kyllä, että harvempi näin kuitenkaan haluaa.
Ei ole sama logiikka. Joulu-sana ei tuo kirkon joulujuhlaan mitään pakanallista. Eri asia on, että joulua voisimme kirkossa viettää silloin kuin se on, eli jättää adventille ja paastolle enemmän tilaa. Samoin epäkristilliset laulut kuten Varpunen ja Sylvia, voitaisiin jättää kirkon tilaisuuksista pois. Tämä asia ei kuitenkaan liity juhlan nimen alkuperään.
Kirkossa joulu on silti Jeesuksen syntymäjuhla ja siihen liittyvät luvut ja virret evankeliumia täynnä.
Onko jooga-sanasta siis tullut suomen kieleen yleisnimi?
Englanniksi Encyclopedia Britannica määrittelee yoga-sanan tiettyä asiaa tarkoittavaksi.
Yoga , One of the six orthodox systems (darshans) of Indian philosophy, which has had widespread influence on many schools of Indian thought. It is better known through its practical aspect than its intellectual content, which is largely based on the philosophy of Samkhya. Holding that the evolution of the world occurred in stages, Yoga attempts to reverse this order so that a person reenters his or her state of purity and consciousness. Generally, the Yoga process involves eight stages, which may require several lifetimes to pass through. The first two stages are ethical preparations emphasizing morality, cleanliness, and devotion to God. The next two stages are physical preparations that condition the body to make it supple, flexible, and healthy; the physical aspects of Yoga have been most successfully popularized in the West. The fifth stage involves control of the mind and senses to withdraw from outward objects. The remaining three stages entail the cultivation of increasingly concentrated states of awareness, which will ultimately lead to release from the cycle of rebirth. Yoga summary | Britannica
Suomen Joogaliitto määrittelee joogan mm. näin.
Jooga on ikivanha kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sopii kaikille omasta terveydestä, hyvinvoinnista ja henkisestä kasvusta kiinnostuneille. Mitä jooga on? - Suomen Joogaliitto
Eli jos Suomen Joogaliitto määrittelee joogan olevan menetelmä joka sopii henkisestä kasvusta kiinnostuneille, mitä on tämä henkinen kasvu johon joogalla on vaikutusta?
Suomen kielen sanojen joulu ja juhla alkuperä on tosiaan lainasanassa, joka tuli suomen kieleen jo yli 1000 vuotta sitten. Se on kai kuitenkin vieläkin epäselvää, että mistä kielestä laina lopulta tuli, ja samalla se, että mitä kaikkia merkityksiä sanassa on silloin ollut mukana. Brittien mukaan heidän kieleensä sana Yule on tullut vanhan englannin sanasta geola, jota sanaa on käytetty ainakin jo 700 -luvulla jKr. - säilyneen englantilaisen kristillisen munkin toimesta (Bede, joka oli ensimmäinen nykypäivään asti tunnettu englanninkielisen historian kirjoittaja, ja joka ilmeisesti popularisoi mm. sen, että ajanlaskun yksikkönä käytettiin AD:ta eli määrittäen historia Jeesuksesta käsin). Muinaisnorjassa on ollut varsin samalta kuulostava sana jul, mutta siitä ei ole ilmeisesti säilynyt niin vanhoja kirjallisia lähteitä, ja ilmeisesti niissäkin sanan merkitys on ollut eri ajankohtina eri. Moni tutkija on olettanut, että sanan alkuperä olisi muinaisgermaaninen, josta se olisi päätynyt sekä muinaiseen englantiin että norjaan ja ruotsiin, ja joko jomman kumman niistä kautta tai muuta kautta myös suomen kieleen. Ehdotuksia jopa muinaisgermaanisen sanan mahdollisista muodoistakin on esitetty, mutta ainakaan toistaiseksi sellaisesta muinaisgermaanisesta ilmaisusta ei ole kai etsimisestä huolimatta löydetty esiintymää missään säilyneessä kirjallisessa oikein vanhassa lähteessä. Mitä kauemmas historiaan mennään, sitä heikommin kirjallisia lähteitä löytyy ylipäätään. Kirjapainotaidon kehittämisen jälkeiseltä ajalta kirjallisia lähteitä on paremmin.