Sana joulu on vakiintunut kaikkien sekä uskomattomien että uskovien keskuudessa merkitsemään kristillistä juhlaa, joten enää ei ole eikä koskaan ole ollut ongelmaa. Maallistuminen vallitsee jouluna nykyisin, mutta se on eri asia, mielletään silti kristilliseksi juhlaksi. Jooga mielletään joogaksi ja tuskin muuttaa, vaikka sisältäisi tulevaisuudessa pelkän jumpan.
En nyt sanoisi, että Sylvian joululaulu olisi epäkristillinen. Mikä siitä tekee epäkristillisen?
Varpunen jouluaattona on tietysti sitten sellainen, että sitä voisi epäkristillisenä pitääkin. Onhan varpunen siinä taivaasta tullut pikkuveli…
1 tykkäys
Totta, Sylvia ei ole epäkristillinen, mutta joulun oikeaa sanomaa siinä ei ole.
Varpusen olen jättänyt aina pois kun olen saanut valita Kauneimmat.
Riman ali SLS meni kun otti Junnu Vainion ja Katri Helenan Joulumaan vihkoonsa. Toivottavasti ei tänä vuonna! Itsestään eikä sisimmästään kun ei vieläkään joulun rauhaa ihminen löydä.
Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen on ok, vaikka pari epäilyttävää tulkintaa sekin mahdollistaa. Mutta Jeesus syntyy, se on hienoa.
3 tykkäystä
Eli ymmärränkö nyt oikein, että jokin termi menettää pahuutensa tai pakannallisuutensa, kun se on tarpeeksi vakiintunut muussakin käytössä?
Oma mutuni on muun muassa kirkkohistorian pohjalta, että kristillinen kirkko on käytännössä alusta saakka lainannut ja hyödyntänyt pakanoiden ja jopa muiden uskontojen asioita. Konstantinolainen käänne oli tässä yksi varhaisia kulminaatiopisteitä, kun kristinusko alkoi muuttua ensin hyväksytyksi ja sitten valtion uskonnoksi. Samalla vanhoja pakanallisia juhlia ja tapoja sovellettiin kristinuskoon. Jo aiemmin samaa oli tapahtunut erityisesti hyödyntämällä kreikkalaista filosofiaa. Sittemmin kristillinen kirkko on eri muodoissaan hyödyntänyt paikallisia tapoja ja uskomuksia lähetystyössä, mikä on myös vaikuttanut kristillisen uskon kehittymiseen omiin suuntiinsa maailman eri kolkilla.
Minun on siis hirveän vaikea nähdä joogan hyödyntämistä kristittyjen parissa mitenkään vääränä, kun kuitenkin ollaan samaan aikaan ihan tyytyväisiä perinteisiin, joiden pohjalla on yhtäläinen pakanallinen laina.
2 tykkäystä
No joulu on ollut joulu suomessa niin kauan, kun sitä täällä on vietetty. Voisit keskustella asiasta sitten keskiaikaisten pappien kanssa, miksi he ottivat tuon termin käyttöön.
Jooga taas on hengellisen harjoittamisen muoto, joka liittyy hindulaiseen perinteeseen. Se lakkaa olemasta joogaa, jos siitä erotetaan sen taustaideologia. Taisin sanoa, että minun mielestäni ruumiillisen harjoituksen yhdistäminen kristinuskoon ei ole yksiselitteisesti tuomittavaa, mutta jos siinä tuodaan mukana vieraan uskonnon ajatusmaailma, ollaan ongelmissa. Kristilllinen jooga on siis joko kontradiktio tai synkretismiä.Siksi sellaista termiä ei tulisi käyttää.
Tietysti on niin, että kristinuskoa on sanoitettu “kontekstualisoivasti” kautta aikojen ja tässä on jo vanhastaan käyty rajanvetoa. Kuten varmasti tiedät vaihtelevin mielipitein. Ja sitä tapahtuu tietysti koko ajan lähetyskentillä.
3 tykkäystä
Oleellista eivät ole termit, vaan se mitä ne tänään merkitsevät ja mitä sisältöjä niihin liitetään.
Joogan väitetään olevan vähän mitä sattuu, väittäjiä on monia. Tähän mennessä ei ole osunut silmiin vakuuttavaa tietoa, että jooga ei olisi intialaiseen uskonnollisuuteen liittyvä termi, ja lisäksi myös ainakin osaksi selvästi uskonn8n harjoitusta.
Jooga on voinut olla Intian lähetystyön jossain vaiheessa asia jota kristityt eivät siellä ole halunneet ohittaa. Meillä ei tätä kontekstia ole. Suomalaiseen kansanperinteenseen jooga ei kuulu . Se on osa Aasian uskonnollisuuden lähetystyötä Euroopassa ja Amerikassa. Liikuntana se voi olla harmitontakin mikäli kristitty on lujalla pohjalla uskossaan. Kirkkoon tuotu jooga on eri asia. Sehän on muuta kuin liikuntaa. Uskonnollisuutta jossa yhdistyy kristillisyys ja muut uskot.
1 tykkäys
Muistuupa tässä vanha juttu mieleen. Rovastilta kysyi kessuttelijana tunnettu seurakuntalainen:“Saako rukoillessa polttaa tupakkaa?” Rovasti vastasi, että ei se kyllä ihan sopivaa olisi. Kyselijä jatkoi:“No saako tupakkaa polttaessa rukoilla?”
7 tykkäystä
Joo, olen samaa mieltä. Tosin tässä jooga on ongelmallinen, koska se joogan ruumiillinen harjoitus on omaksuttu länsimaisesta sekulaarista jumpasta. Siksi en näe ongelmaa kristillisessä joogassa, jossa hindulaisuus on korvattu kristillisellä ajatuksella ja käytännössä on omaksuttu vain nimi ja asennot.
Eli juuri, mitä kysyin: “termi menettää pahuutensa tai pakannallisuutensa, kun se on tarpeeksi vakiintunut muussakin käytössä”.
Ihan hyvä näkemys, mutta loppujen lopuksi subjektiivinen. Samalla ongelmaksi nousee se, että jossain vaiheessa termi on kuitenkin ollut sellainen, johon liitettiin vaikkapa epäjumalanpalvelukseen liittyviä käsityksiä. Joidenkin kristittyjen on siis täytynyt rikkoa tätä periaatetta, jotta merkitys on voinut muuttua.
Toisaalta:
Eli myös kontekstuaalinen näkökulma on pätevä. Vaikka termillä olisikin nyt tietty merkitys, sitä voidaan käyttää, jos se edistää evankeliumin asiaa. Näkisin, että tämä toimii Suomessakin. Harva suomalainen on hindulainen, mutta joogaa harrastaa jo sitäkin useampi. Kristillisen joogan käsite on siis keino tavoittaa näitä ihmisiä ja tuoda heidät evankeliumin juureen siinä missä hindulaisetkin.
Ylipäätään tämänkaltainen keskustelu tuntuu minusta lähinnä taikauskolta ja Kristuksen voiman vähättelyltä. Aivan kuin asennoilla tai toimituksen nimellä olisi jokin erityinen voima tai että Kristus ei olisi vahvempi kuin omituiseen asentoon vääntäytyvä kristillistä rukousta mielessään rukoileva henkilö, joka on osallistunut seurakunnan hiljaisuuden joogaan.
Sama myös mietiskelyyn ja “mielen tyhjennykseen” liittyviin epäilyihin, joita tässä keskustelussa on tuotu esille. Sehän tarkoittaisi, että esimerkiksi nukkuessamme ties minkälaiset demonit voivat ottaa meidät valtaamme, koska olemme tajuttomia. Näinhän esimerkiksi muslimit uskovat.
Näissä keskusteluissa menee kyllä helposti monta asiaa sekaisin, varmaan ainakin osittain sen takia, että jooga-nimeä hyödyntävien asioiden kenttä on niin mahdottoman laaja. Oon sitä mieltä, että pelkän nimen perusteella ei voi tuomita. Varauksellisesti voi suhtautua, mutta ei voi väittää, että tietyn nimiseen toimintaan osallistuva henkilö tekee joka tapauksessa syntiä ja palvoo epäjumalia. Jos voisi, niin silloin mekin oltaisiin miehen kanssa harjoitettu hindulaisuutta kaikki ne vuodet, kun meillä oli käytössä Lenovo Yoga -merkkinen läppäri. Eli siis asia, joka on nimetty joogaksi mutta ei todellisuudessa siihen liity oikeastaan mitenkään.
Jooga on siis sillä tavalla suosittua nykyään, että se on nimi joka myy, ja siksi hyvin monenlaisia asioita nimetään joogaksi. Oon elämäni aikana käynyt yhdellä joogatunnilla, se oli yliopistoliikunnan “fitjooga” ja oon myöhemmin saanut sen käsityksen, että sillä ei tainnut olla kovin paljoa tekemistä “oikean” joogan kanssa. Ihan sekulaaristi siellä tehtiin jotain liikesarjoja. En siitä oikein jumppana tykännyt enkä mennyt toista kertaa sen takia. Mutta tämän tyyppistä esiintyy.
Mitä tulee tuohon kirkoissa järjestettävään Hiljaisuuden joogaan, niin kiinnostaa mielipiteet seuraavasta: mitä kaikkea siinä toiminnassa pitäisi muuttaa, jotta se olisi ok järjestää kirkossa? Riittäisikö nimen muuttaminen? Jos ei, niin miksi? Jos taas vain nimi on ongelma, niin onko väärin osallistua huonosti nimettyyn toimintaan, jos sisältö on kuitenkin kunnossa?
Osaltaan samaan markkinarakoon on tullut nyt Suomeenkin Tikva, joka on selvästi kristillispohjainen liikuntamuoto. En tiedä, kuinka paljon se eroaa Hiljaisuuden joogasta sisältönsä puolesta.
Tässä lähdet taas maalailemaan jotain, mitä ainakaan minä en ole tuonut esille. Miksi? Tuntuu, että todellisia argumentteja asian puolesta ei löydy mistään, joten kriitikko pitää värjätä mahdollisimman hölmöksi, siksi tuo taikauskoisleima toistuu… Toki ymmärrän että tällaistakin on olemassa, ja kirjoitinkin siitä aiemmin. Ihmiset liioittelevat ja liittävät tähän kaikki kauhunäyt, varsinkin kun piispa Leppänen on omalla toiminnallaan jo muutenkin hankkinut perinteisen uskon vihaajan maineen. Mielestäni olen kuitenkin kritisoinut ilmiötä asiallisesti ja keskittynyt tärkeimpään kysymykseen.
Ainoa perustelu joogalle kirkossa on siis joogan suosio, näköjään.
https://www.turunseurakunnat.fi/martinseurakunta/hiljaisuuden-joogaa-
Kun lukee näitä seurakuntien tekstejä, voi tietenkin saada itsensä uskomaan (vähän hassusti tuotemerkityn) hiljaisuuden joogan viattomuuteen. Toistuvia ilmaisuja ovat lempeys, rauha, armollisuus ja itsensä hyväksyminen. Viitataan joogan ikään ja sen taustaan “monien uskontojen” (minkä kaikkien?) historiassa. Kirjoitan nyt viimeisen kerran pääasiallisen perusteeni kritiikille:
Vaikka hiljaisuuden joogan osallistujat saisivat itselleen hyvää oloa ja mielenrauhaa, vaikka he eivät muutu hinduiksi, vaikka he rukoilisivat Jumalaa ja kuuntelisivat psalmeja, herättää koko ilmiö kysymyksen: Miksi kristillinen rukousperinne ei riitä kirkolle? Miksi kirkon on avattava ovi jo muutenkin vallitsevalle kiinnostukselle henkisyyttä, uskontojen ykseyttä ja mielenrauhaa ja terveyttä ihannoivalle asenteelle, jossa kristinusko on vaarassa häivyttää oman erityisen sanomansa?
Tuo viittaus musiikkiin joogan tavoin ‘neutraalina’ asiana ansaitsee vielä kommentin.
En ole samaa mieltä että musiikkikaan olisi jotain jota voidaan käyttää ilman kontrollia kirkossa vaikka motiivi näyttäisi hyvältä. Riippuu hyvin paljon asiayhteydestä. En esimerkiksi ymmärrä tangoa tai poppia messun musiikkina. Sama virhe kuin joogan kanssa: ajatellaan että kun tuosta tykätään, niin kaapataan se ja ne tykkääjät siinä mukana kirkkoon.
10 tykkäystä
Jooga puhututtaa nyt muuallakin. KL ja SLEY ottavat kielteisen kannan. Epäjumalat ja pahat henget mainittu. Minä änkyrä en ilmeisesti ole yksin Kirkkokansan keskellä.
Tämän voi kysyä myös toisin: onko Hiljaisuuden jooga luterilaista joogaa? Pitäisi kaiketi olla jos on seurakuntien toimintaa. Yksi vastaus tähän oli joku Kotimaa-lehden juttu, jonka mukaan kristillistä joogaa on se kun kristitty joogaa. Vaan meneekö tuo nyt näin helposti? Silloinhan mikä tahansa jooga olisi yhtäkkiä luterilaista, jos luterilainen tempaisisi… Kerrankos luterilainenkin hairahtuu… Hirveän luterilaisena ilmiönä en Hiljaisuuden joogaa pidä. Enemmän yleiskristillistä, ekumeenista menoa, jos sitäkään. Ei ole (vain) nimi ongelma Harjunpään joogassa, voisi vaikkapa lisätä alku- ja loppusiunauksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen namasten sijaan…
2 tykkäystä
Jos on pakko nykyajassa tuoda jooga yms. kirkkoihin ja kristillisyyteen, niin on syytä todellakin muuttaa kaikki sanat, rukoukset ja ajatukset kristillisiksi.
Se oli kahden rivityöntekijän mielipide, ei näiden järjestöjen eikä edes järjestöjen johdolta tarkistettu. Siinäkin mielessä epäselvästi otsikoitu medialta, ja IS ja IL jatkoivat virhettä.
1 tykkäys
Kuten lähdeviittauksien kera toin esiin, kannanotto oli kummankin järjestön johdon kantojen kanssa yhtenevä. Kummankaan järjestön johdosta ei valtakunnallisesta uutisoinnista huolimatta ole myöskään ilmoitettu, että järjestö olisi eri linjalla. Toinen haastateltu ei ollut järjestön työntekijä, vaan piirihallituksesta, eli piirin työntekijöiden työnantajan edustaja.
En yhtään ymmärrä, miksi tässä tapauksessa pitää niin ankarasti todistella, että kyse ei ole järjestöjen virallisesta kannanotosta. Tulee näin ulkopuoliselle olo, että halutaan vähän pehmitellä ja tasoitella. Tässäkin käydyn keskustelun kautta on kuitenkin aivan selvää, että nuo kannanotot vastaavat järjestöjen johdon virallista näkemystä.
Tällaisesta kommentoinnista tulee vain lähinnä mieleen, että Sley ja Kansanlähetys viralliselta linjaltaan nimenomaan pitää hyvänä kristillistä joogaa.
Kirjoitin Hiljaisuuden joogasta Heli Harjunpään joogakirjojen perusteella. Tuossa on materiaalia myös hiljaisuuden liikkeestä ja Hiljaisuuden Ystävistä.
4 tykkäystä
Kiitos. Hyvin summasit yhteen uushenkistä sisältöä.
Hiljaisuuden joogan laajamittainen hyväksyntä on todiste sen hengellisestä sokeudesta ja rähmällään olosta uushengellisyyden edessä.
( @JohannesK tuossa blogikirjoituksessaan)
Itse olen tutustunut melko kattavasti uushengellisiin ilmiöihin ennen uskoontuloani vaikka en varsinainen uushengellisyyden harjoittaja ollutkaan.
Uushengellisyyteen liittyvän ideologian ja maailmankatsomuksen eroaminen merkittävästi kristillisyyden maailmankatsomuksesta ja ajattelutavoista on ollut siis minulle selvää jo ennen uskoontuloa.
Olen silti huomannut että on paljon ihmisiä joilla ei ole tietoa mitä uushengellisyys pitää sisällään. Monien mielestä kaikki kaunis, rauhallinen ja ainakin näennäisesti “hyvän puolella oleva” on ihan ok.
Tuo @JohannesK :n blogikirjoitus pitää sisällään paljon termistöä, joka on monille kirkossa kävijoille aivan vierasta. Se on myös kristinuskolle vierasta, niin teknisesti kuin sisällöllisesti.
Se, että tällaisen maailmankatsomuksen tuominen esille tapahtuu nykyään kristittyjen pappien toimesta kirkossa on todella huono juttu.
Ihmisillä ei ehkä ole käsitystä siitä mitä kristinusko on, he päättävät mennä tutustumaan kirkkoon, ja sitten siellä saavatkin uushengellisyyttä vaikka luulivat tulleensa tutustumaan kristinuskoon.
JohannesK kirjoittaa: “Hartikainen kirjoittaa vetovoiman laista, mentalistisesta tekniikasta, jonka mukaan energiasta koostuva universumi on jättimäinen toivomuskaivo.” (Onkohan tässä kirjoitusvirhe, onko tarkoitus olla Hartikaisen sijasta Harjunpää eli Heli Harjunpää?) Jos siis pappi Heli Harjunpää kirjoittaa vetovoiman laista näin, hänen piispansa pitäisi ottaa hänet puhutteluun ja antaa varoitus. Vetovoiman laki ei ole mikään yleispätevä tai tieteellinen totuus, jota voi neutraalisti käyttää missä vaan. Se on kristinuskolle vieraan uskontoon vertautuvan uskomusjärjestelmän opinkohta.
En ole itse tutustunut Heli Harjunpään kirjoittamiin kirjoihin hiljaisuuden joogasta. Tämä on pahempaa kuin luulin. Tämä on juuri sitä mitä saan, jos menen jonnekin Mandalatalon tyyppiseen paikkaan jollekin uushengellisyyskurssille. Tämä on sanasta sanaan New Age -maailmankatsomusta. Se ei ole mitään yleisfilosofiaa, joka toimii kaikkialla kontekstista riippumatta. Nyt saan siis puhdasta New Age -sisältöä kirkossa.
Itse pystyn tunnistamaan tuollaisen sisällön siksi mitä se on, mutta tiedän että moni ei tunnista. Elämme kummallisia aikoja.
Toivon että saamme Suomeen JohannesK:n kaltaisia pappeja jotka jaksavat ottaa selvää noista termeistä ja siitä mitä termejä kirkkoon tuodaan, ja jotka jaksavat selittää ihmisille miksi ne eivät ole kristinuskoa. Ei tässä oikein muutakaan ole tehtävissä. On äärimmäisen huono juttu että syvän päädyn uushengellisyyttä tuodaan osaksi kristillisen kirkon toimintaa, niin että pahaa aavistamattomat osallistujat eivät edes ymmärrä mitä ovat saaneet.
5 tykkäystä
Kommentoin vielä lyhyesti:
Uushengelliset opinkohdat ovat melko nopeasti viimeisen 10-15 vuoden aikana tulleet keskimääräisen, maallisehkon kaduntallaajan mielessä yleistiedon omaiseksi hengellisyyden käsikirjastosisällöksi. Ikään kuin uushengellisyys esittelisi universumissa kaikkialla olevia hengellisiä luonnonlakeja ja sitten uskonnot ja muut spesifit ryhmät esittelisivät omaa tulkintaansa näistä universaaleista totuuksista. Näin olen nähnyt ihan tavallisten ihmisten alkavan suhtautua uushengellisiin sisältöihin.
Mutta että nyt myös kristityt alkavat yhä enemmän pitää tällaista ajattelutapaa totena.
Espanjassa ollessa törmäsin katolilaisiin jotka kävivät Ihmeiden oppikurssilla ja pitivät sitä jonkinlaisena vanhoista tavoista ja traditioista puhtaaksi viljeltynä muotona siitä mitä kristityt yrittävät opettaa. Ikään kuin Ihmeiden oppikurssi olisi kontaminoimatonta tietoa ja kristinusko ajan kanssa vääristynyttä.
Tällainen tuntuu vain lisääntyvän ja lisääntyvän yhteiskunnassa. Jotain tarvitsisi tehdä, mutta mitä?!
2 tykkäystä